Uudessa Mömmön blogissa leuhkin maratonsaavutuksillani.
Vajaa kuukausi sitten vietin maratonjuoksu-urani viisivuotisjuhlia. Juhlistin sitä romahtamalla täysin 27 km kohdalla. Sitä ennen olin varma, että nyt leivotaan uusi ennätys oikein urakalla niin helppoa juoksu oli. Sen jälkeen mikään ei ollut helppoa. Jalat menivät ensin jumiin ja sitten alkoivat krampata. Loppuvaiheessa ainoa motivaattori oli, että piti juosta tarpeeksi kovaa jotta ehti junaan.
2004 4:36:16 (Tukholma)
2005 4:33:18 (Tukholma)
2006 4:17:43 (Forssa)
2007 3:46:56 (Forssa)
2008 3:56:50 (Seinäjoki)
Jos noita aikoja katsoo niin parina viime vuonna on vasta edes juostu vähän kunnolla. Tänä vuonna juoksin ehkä kaikkien aikojen vähiten etukäteen, mutta kunto oli muuten kova. Aamuiset joogat ja iltaiset koris ja kickboxing korvasivat tylsää juoksutreeniä. Vähäiset pitkät lenkit ilmeisesti kuitenkin kostautuivat tämänkertaisessa romahduksessa. Onneksi sentään alitin 4 h, muuten en enää kehtaisi kävellä kadulla.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment