Olen tällä hetkellä ehkä maailman tylsimmässä koulutuksessa. Ja kun valittamisen makuun päästiin, tuoreessa mömmön kirjoituksessa marmatan lentomatkustamisesta:
Lensi kuin leppäkeihäs
Aivot jäätyvät.
Showing posts with label matkustaminen. Show all posts
Showing posts with label matkustaminen. Show all posts
Tuesday, August 19, 2008
Friday, August 01, 2008
Kaikkien matkaraporttien äiti: Prologi
Hyvän loman merkki on, että säätö ja sekoilu alkaa jo hyvissä ajoin lentokentillä- ja koneissa. Ohessa autenttista matkapäiväkirjatekstiä allekirjoittaneen Moleskinesta:
Helsinki-Kööpenhamina-Lontoo-Hong Kong-Taipei
16.6.2008
Kello herättää 7.30. Unta on saatu palloon ruhtinaalliset 2h. Alla on Provinssirockin promomeiningit, joten torstaista lähtien univaje on kasvanut. Asiaa ei yhtään auta, että vähäisten unien makuupaikkana on ollut 170 cm sänky pitkä ja ehkä puoli metriä leveä sänky, jonka jaoin ison karvaisen deejiin kanssa. Jet Lag oli siis hommattu jo ennen reissua.
7.58 herään suihkusta, jonne olen nukahtanut seisaaltani. Onneksi olen pakannut kamat valmiiksi, sillä aivot toimivat hitaalla kuin Vietnamin joukkoliikenne.
Toimistolla on levoton tunnelma, en ole onneksi ainoa henkilö massiivisissa univajareissa. Lomalle lähtö on aina samanlaista paniikkia. Pöydän puhdistus töistä tuntuu ylitsepääsemättömältä tehtävältä. Provinssin kuittirumbaa setviessä tajuan, että olen tukenut Hessu Salmista ja Rabbe Grönblomia reissun aikana aivan liikaa. Viimeisiä duunin dilggauspuheluita soitan vielä lähtöterminaalissa. Olen aina ollut huono relaamaan, joten päätökseni olla kommunikaatiovälineiden tavoittamattomissa koko reissun tuntuu sekin hankalalta.
Univajeen takia olen aivan tillin tallin, joten en juuri kiinnitä huomiota Lontoon lennon viivästymiseen tunnilla. Aistini valpastuvat vasta siinä vaiheessa kun lentäjä ilmoittaa meidän laskeutuvan Kööpenhaminaan. Mitä helvettiä?
Ilmenee, että ohjaamossa on ollut joku outo haju (hernekeittoa lounaaksi?) ja varotoimenpiteenä laskeudumme Köpikseen. Näen jo kuinka Hong Kongin lentoni lipuu silmieni edestä. Kopiksessä alkaakin kova säätö, kun jengiä aletaan sortteeraamaan jengiä seuraavalle lennolle. George W.Bushin vierailun takia lennot ovat kaikin puolin myöhässä. Onneksi myös yksi Lontoon lento, jonne osalla matkustajilla on teoreettiset mahdollisuudet päästä. Lontoon lentoa aletaan jakamaan järjestyksessä:
1. Business-luokka
2. Kultakortit ym. bonuslärpykkeet
3. Viidakon laki
Joku mulkeron oloinen businessmatkaaja saa ekana paikan lennolle. Rationaalinen mieleni suunnittelee nyrkin lasauttamista silmälasipäisen kauluspaitaurpon käkättimeen. En todellakaan halua viettää ekaa kesälomapäivääni jossain lentokentällä.
Onneksi röyhkeys on aina kuulunut vahvuuksiini, joten täysin törkeästi ja muina miehinä kiilaan lapset, naiset ja vanhukset ja tungen passini virkailijan käteen. Elämä opettaa: itsekkyys kannattaa. Olen viimeinen matkaaja, joka pääsee Lontoon lennolle. Minulla on yhä teoreettiset mahdollisuudet ehtiä Hong Kongin lennolle.
Vaikka Heathrowlla Terminaali 5:sesta siirtyminen kestää lähes ikuisuuden, pääsen kuin pääsenkin ajoissa Hong Kongin lennon lähtötiskille. Lentoni on tietysti deletoitu tietokannasta, joten saan taas säätää lisää. Matkatavarani ovat luultavasti hävinneet (myöhempi huomio: "Luultavasti" on aika rankka understatement).
Tällä hetkellä kirjoitan tätä Hong Kongin lennolta. Taipeihin saapumiseen on noin 4 h. Duunistressi on vaihtunut malttamattomuudeksi. En jaksaisi odottaa enää hetkeäkään. Silmäni alkavat kostua. Toisaalta olin alkanut jo lähes poraamaan päivällä, kun radiosta tuli Toton Africa. Nyt se loma alkaa...
Helsinki-Kööpenhamina-Lontoo-Hong Kong-Taipei
16.6.2008
Kello herättää 7.30. Unta on saatu palloon ruhtinaalliset 2h. Alla on Provinssirockin promomeiningit, joten torstaista lähtien univaje on kasvanut. Asiaa ei yhtään auta, että vähäisten unien makuupaikkana on ollut 170 cm sänky pitkä ja ehkä puoli metriä leveä sänky, jonka jaoin ison karvaisen deejiin kanssa. Jet Lag oli siis hommattu jo ennen reissua.
7.58 herään suihkusta, jonne olen nukahtanut seisaaltani. Onneksi olen pakannut kamat valmiiksi, sillä aivot toimivat hitaalla kuin Vietnamin joukkoliikenne.
Toimistolla on levoton tunnelma, en ole onneksi ainoa henkilö massiivisissa univajareissa. Lomalle lähtö on aina samanlaista paniikkia. Pöydän puhdistus töistä tuntuu ylitsepääsemättömältä tehtävältä. Provinssin kuittirumbaa setviessä tajuan, että olen tukenut Hessu Salmista ja Rabbe Grönblomia reissun aikana aivan liikaa. Viimeisiä duunin dilggauspuheluita soitan vielä lähtöterminaalissa. Olen aina ollut huono relaamaan, joten päätökseni olla kommunikaatiovälineiden tavoittamattomissa koko reissun tuntuu sekin hankalalta.
Univajeen takia olen aivan tillin tallin, joten en juuri kiinnitä huomiota Lontoon lennon viivästymiseen tunnilla. Aistini valpastuvat vasta siinä vaiheessa kun lentäjä ilmoittaa meidän laskeutuvan Kööpenhaminaan. Mitä helvettiä?
Ilmenee, että ohjaamossa on ollut joku outo haju (hernekeittoa lounaaksi?) ja varotoimenpiteenä laskeudumme Köpikseen. Näen jo kuinka Hong Kongin lentoni lipuu silmieni edestä. Kopiksessä alkaakin kova säätö, kun jengiä aletaan sortteeraamaan jengiä seuraavalle lennolle. George W.Bushin vierailun takia lennot ovat kaikin puolin myöhässä. Onneksi myös yksi Lontoon lento, jonne osalla matkustajilla on teoreettiset mahdollisuudet päästä. Lontoon lentoa aletaan jakamaan järjestyksessä:
1. Business-luokka
2. Kultakortit ym. bonuslärpykkeet
3. Viidakon laki
Joku mulkeron oloinen businessmatkaaja saa ekana paikan lennolle. Rationaalinen mieleni suunnittelee nyrkin lasauttamista silmälasipäisen kauluspaitaurpon käkättimeen. En todellakaan halua viettää ekaa kesälomapäivääni jossain lentokentällä.
Onneksi röyhkeys on aina kuulunut vahvuuksiini, joten täysin törkeästi ja muina miehinä kiilaan lapset, naiset ja vanhukset ja tungen passini virkailijan käteen. Elämä opettaa: itsekkyys kannattaa. Olen viimeinen matkaaja, joka pääsee Lontoon lennolle. Minulla on yhä teoreettiset mahdollisuudet ehtiä Hong Kongin lennolle.
Vaikka Heathrowlla Terminaali 5:sesta siirtyminen kestää lähes ikuisuuden, pääsen kuin pääsenkin ajoissa Hong Kongin lennon lähtötiskille. Lentoni on tietysti deletoitu tietokannasta, joten saan taas säätää lisää. Matkatavarani ovat luultavasti hävinneet (myöhempi huomio: "Luultavasti" on aika rankka understatement).
Tällä hetkellä kirjoitan tätä Hong Kongin lennolta. Taipeihin saapumiseen on noin 4 h. Duunistressi on vaihtunut malttamattomuudeksi. En jaksaisi odottaa enää hetkeäkään. Silmäni alkavat kostua. Toisaalta olin alkanut jo lähes poraamaan päivällä, kun radiosta tuli Toton Africa. Nyt se loma alkaa...
Labels:
british airways,
lentäminen,
lentokentät,
matkailu,
matkaraportit,
matkustaminen,
sekoilu,
taipei
Tuesday, July 24, 2007
Tuesday, July 17, 2007
Rikun Kesämatkaraportti osa 9: Syö Juo Ljubljana

Aloitetaan Ljubljanan matkakertomus ruumiinnautinnoista, koska tyhjällä vatsalla ei ole hyvä tehdä mitään. Hyviä ja kohtuuhintaisia ruoka-ja juomamestoja löytyy Ljubljanasta paljon. Tuttu tunne reissulla eli infernaalinen nälkä, ajoi meidät kuitenkin heti ensimmäiseksi jälleen kerran Tex-mexin ihmeelliseen maailmaan:

Tapaslautanen ei tuottanut pettymystä
Ensimmäisenä päivänä päädyimme myös seikkailemaan paikalliseen lähiöön. Paikalliset pubiurhot hieman katsoivat kieroon kun turistit tulivat vetämään bisseä heidän kantapaikkaansa. Ohessa mestan "ruokalista":
Smetana tarkoittaa Sloveniassa ihan tavallista kermaa
Ehdottomasti upein ruokailukokemus oli Bosnialaisessa ravintolassa. Mesta ei ollut aivan keskustassa ja olimme ainoat turistit koko paikassa. Ruokailu oli viety perusjuurilleen:
Lihanpaloja, makkaraa, leipää ja sipulia, jotka dipataan voihin

Seinillä komeili Bosnialaisten lätkätähtien pelipaitoja
Lisää tietoa bosnialaisesta keittiöstä täältä. Hostellimme lähettyvillä oli myös hevoshullujen suosikkiravintola:
Vieläkö on villihevosia?
Näin köyhiin eväisiin jouduimme tyytymään, kun massit olivat finaalissa
Nälkä ei pääsyt reissulla yllättämään, mutta onneksi ei janokaan. Mukavia kuppiloita löytyi joka puolelta.

Taustalla dj-kollektiivi soittaa funkkia ja kokki vääntää aasialaista fingerfoodia
Pettämätön vainumme ohjasi meidät luurangoilla sisustettuun drinkkibaariin, jossa kaikki juomat olivat "osta 2, maksa 1"-periaatteella. Juomat maistuivat pääosin alkoholille. Tosin uskon, että baarihenkilökunnalla on ollut ihan hilpeä ilta nimetessään eri drinkkejä.

Drinkkilaseissa: Sex in disabled toilets ja bleeding orgasm
Löysimme myös mainion Enotecan, jossa maistelimme slovenialaisten viinien parhaimmistoa. Sloveniassa tehdään paljon viiniä, mutta todelliset helmet olivat aika harvassa. Tuliaiseksi tuomani Refosk löysi paremman kodin viime Solid Goldin jatkoilla.
Jatkuu...
Labels:
ljubljana,
matkailu,
matkaraportit,
matkustaminen,
reissaaminen,
ruoka,
slovenia,
ulkona syöminen,
viinit
Monday, July 16, 2007
Rikun Kesämatkaraportti osa 8: Koper
Täysin kuollut mesta. Yksi yökerho ja vaihtarit kokoontuu dokailemaan parkkipaikalle.
Tätä on vapaa tiedonvälitys 2007. Me oltiin täällä vain ohikulkumatkalla ja yöpymässä, mutta senkin perusteella ehdin jo antaa vankan mielipiteeni mestasta.
Tiet ovat Sloveniassa todella mainiossa kunnossa, johtuen luultavasti tietulleista. Jengi ajaa myös kohtuullisen sekopäisesti ja ohittelee miten sattuu.
Sloveniassa on myös katu-uskottavin huoltoasemaketju koskaan:

Jatkuu...
Tätä on vapaa tiedonvälitys 2007. Me oltiin täällä vain ohikulkumatkalla ja yöpymässä, mutta senkin perusteella ehdin jo antaa vankan mielipiteeni mestasta.
Tiet ovat Sloveniassa todella mainiossa kunnossa, johtuen luultavasti tietulleista. Jengi ajaa myös kohtuullisen sekopäisesti ja ohittelee miten sattuu.
Sloveniassa on myös katu-uskottavin huoltoasemaketju koskaan:

Jatkuu...
Labels:
hiphop,
huoltsikat,
koper,
matkaraportit,
matkustaminen,
reissaaminen,
slovenia,
tiet
Sunday, July 15, 2007
Rikun Kesämatkaraportti osa 7: Venetsia

"Venetsia on yksi s**tanan haiseva kelluva kaatopaikka"
-Riku Vassinen, vapaa-ajattelija
Romantiikan pääkaupunki, my ass. Tätä on Venetsia:
-Paskan vieno lemu joka puolella
-Roskia ympäri ämpäri kaupunkia
-Urpoja turisteja silmänkantamattomiin (siis niitä joilla on kartat kädessä ja vyölaukku tiukasti vartalolla)
-Siivekkäitä pirulaisia joka puolella
-Samanlaisia rihkamakojuja, joka helvetin kolkassa
Säälin niitä, ketkä menevät kuherruskuukaudelle Venetsiaan. Ei todellakaan kannata. Muutenkin kaupungin olemassaolo on vaakalaudalla. Slovenialainen puu, jolle kaupunki on rakennettu vajoaa hiljalleen alaspäin. Ja kuka oikeasti haluaisi asua kaupungissa, jossa kaduilla käveleminen saattaa aiheuttaa hukkumisen?
Nyt kun positiiviset hyöryt on päästetty niin kyllähän siellä kannattaa käydä vain todistaakseen edellämainitut pointtini paikan päällä.
Jälleen tuli todistettua, että maailma on pieni. Törmäsimme menomatkalla bussissa Portoroziin Koperissa vaihdossa olevaan Hennaan ja häntä moikkaamaan tulleeseen Kukkaan. Henna sitten paljastui vielä dj-partnerini Stun kaveriksi. Tytöt olivat joka tapauksessa menossa autolla Venetsiaan niin me lyöttäydyimme messiin. Mukaan lähti vielä unkarilainen Roland.

Kukka ja Henna

Roland, joka työskentelee valokuvaajana

Aukio täynnä puluja ja urpoja turisteja
Kirkko, jonne katoliseen tyyliin joutuu maksamaan sisään. Anekauppa ei ole kuollut.

Ruoat olivat hyviä, tosin about kaksi kertaa kalliimpaa kuin Triestessä
Reissun ensimmäinen risotto ei tuottanut pettymystä

Naamarikauppoja oli joka kulmassa. Bongattiin myös kauppa, jossa Eyes Wide Shutin naamarit oli tehty.

Jengi ripustelee pyykkejään estottomasti pitkin kaupungin vetisiä katuja(eli kanaaleita)

Komeat miehet sillalla


Venetsian kapeita kujia


Gondoliajelut ovat ökyhintaisia. Sopii kaikille niille, jotka ovat aina halunneet soutaa viemärivedessä.



Venetsiassa dallailu on hypnoottinen kokemus. Kaikki kadut näyttävät loppujen lopuksi samalta. Samat raflat, naamarikaupat ja vaatekaupat joka ikisellä kadulla. Eksymisvaara on suuri. Onneksi tuli bongattua edellisen Bond-elokuvan tärkeät nähtävyydet.
Shoppailupuolella ei mitään kotiin kirjoitettavaa. Yksi aivan mainio Vintage-kauppa tosin löytyi, josta poistin kaksi baseball-takkia huokeaan kipalehintaan 5 €. Kaupan nimi oli Penny Lane tai Peggy Lee, tai jotain muuta hyvin tyypillistä vintagepuodille. Lisäksi jos tosiaan haluaisi ostaan hyvän naamion Eyes Wide Shut-henkisiin orgioihin Venetsia on se paikka.
Venetsiassa kannattaa käydä jos on kulmilla, mutta varta vasten en sinne menisi missään nimessä.
Labels:
italia,
kuvat,
matkaraportit,
matkustaminen,
naamarit,
nillitys,
pettymykset,
reissaaminen,
venetsia
Thursday, July 12, 2007
Rikun Kesämatkaraportti osa 2: Dyykkaaminen
Olen aina innokkaasti kokeilemassa uusia asioita. Olivat ne sitten netin sosiaalisia verkostoja tai uusia urheilulajeja. Näin ollen, kun Sami väläytteli idea sukelluskortin suorittamisesta, en miettinyt kahteen kertaan.
Varattiin sukelluskurssi Portoroziin Nemo Diverseilta. Itse kurssi maksoi vain 200 euroa ja palvelu oli erittäin ystävällistä. Heput auttoivat myös säätämään asunnon kolmeksi yöksi Portoroziin. Ohjelma vaikutti lähtökohtaisesti tiukalta. Suoritettavana oli "Open water diver"-kurssi, joka normaalisti kestää neljä päivää. Kiireisinä miehinä puserrettiin kuitenkin kurssi kahteen päivään.
Kurssi koostui sukelluksista ja oppitunneista. Itse oppitunnit oli meidän tapauksessa aika pitkälti itseopiskelua. Suurin osa asioista oli aika pitkälti itsestäänselvyyksiä, joten kokeet olivat meidän kaltaisillemme nopeille oppijoille piece of cake. Itse taisin saada vielä kurssin parhaan tuloksen loppukokeesta (47/50). Monivalintakysymykset soveltuvat tunnetusti kauppakorkealaisille.
Kurssin priimus opiskelee
Rikun opiskelukikka nro 1: Kun nukkuu kirjan päällä, tieto imeytyy päähän

Lapsiperheet, nudistit ja daivaajat sulassa sovussa
Ei kurssille kuitenkaan oltu tultu lukemaan kirjoja, vaan itse sukellukset olivat tottakai kohokohtia.
Kurssin ehkä hienoin saavutukseni oli ensimmäisessä sukelluksessa tullut hypotermia 26-asteisessa vedessä. Alussa tosiaan tehtiin erilaisia harjoituksia vain seisten pohjalla ja itselläni oli lyhyt sukellusasu. Liikkumattomuus aiheutti sen, että superlämpimässä vedessä meikäläinen rupesi tärisemään. Suomalaisten kylmänsietokyky on siis ilmeisesti vain myytti. Seuraavat sukellukset menivätkin sitten jo paljon paremmin (pitkässä sukelluspuvussa).
Mitähän tästä tulee?
Itse ranta jossa daivattiin, oli eräänlainen helvetin esiaste. Slovenian white trash kokoontui sinne juopottelemaan ja uimaan. Pikkulapset rääkyivät, kojuissa myytiin superrasvaista ruokaa, yleisten vessojan lattialla oli sitä itseään ja muutenkin tunnelma oli ahdistavan kaoottinen. Ei siis mikään ihme, että teki mieli hukuttautua aistittuaan hetken tunnelmaa. Meininkiä ei yhtään rauhoittanut se, että Slovenian koululaisilla oli juuri alkanut loma.
Kuhinaa sukelluskoulun päämajassa
Sukeltaminen toi mieleeni jossain määrin joogan. Se on rauhallisen henkilön urheilua. Tärkeää on tasainen hengitys ja energian säästäminen. Slovenian vesissä oli hyvä näkyvyys, mutta mitään kovin eksoottista nähtävää ei vesissä yllättäen ollut. Ehkä säväyttävin näky oli erään intohimoisen sukeltajan hautakivi. Ohjaajamme mukaan herra ei ollut kuollut sukeltaessa kyseisissä vesissä, mutta uskokoon ken tahtoo.
Kun aloittaa jonkun uuden asian on hienoa huomata nopea oppimiskäyrä. Kurssin alussa en tiennyt sukeltamisesta juuri mitään ja nyt tietää ainakin. Ihmiselle on myös terveellistä tehdä jotain missä ei ole hyvä. Taas tuli aimo annos nöyryyttä, kun ei pystynyt hallitsemaan itseään sataprosenttisesti uudessa olosuhteessa.
Sukelsimme parhaimmillaan 12 metrin syvyyteen ja kaikki sujui mainiosti. Lukuunottamatta tietysti sitä, että oikea korvani on vieläkin tukossa viimeisen sukelluksen jälkimainingeista. Osa harjoituksista tuntui aluksi vähän kuumottavilta. En lähtökohtaisesti ensimmäisenä lähtisi ottamaan maskia tai hengityssuojaa pois 10 metrin syvyydessä. Saatika sammuttamaan happilaitetta. Kouluttaja oli asiansa osaava, niin missään vaiheessa ei iskenyt paniikkia. On myös avartava kokemus, kun ei pysty kommunikoimaan puhumalla. Kun joutuu kommunikoimaan käsin, tulee sanottua vain olennainen.
Valitettavasti ei ollut mukana vedenalaista kameraa niin itse dyykkauksista ei ole kuvamateriaalia. Myöskin niille, ketkä kuola valuen odottavat kuvia meistä tiukoissa sukelluspuvuissa on ikävä tuottaa pettymys. Joudutte tyytymään oheiseen varusteasetteluun (tai meikäläiseen juoksutrikoissa)
Pelit ja vehkeet
Jatkuu...
Labels:
kuvat,
matkailu,
matkaraportit,
matkustaminen,
reissaaminen,
slovenia,
sukeltaminen,
trikooasut,
urheilu
Subscribe to:
Posts (Atom)



















