"oman työhuoneen egoboostissa syntynyttä näennäisjournalismia jollaista kukatahansa näsäviisas ja Imagensa lukenut kevään ylioppilas-besserwisser kykenisi nakuttelemaan, jos luvassa olisi haikeita huokailuja luokan tyttövauvoilta"
Eilen mainitsemasta Audi-skandaalista on kehkeytynyt aikamoinen savotta. Itse sovinnollisena miehenä päätin kuitenkin auttaa Audia pr-kriisissä ja heitin Daily Diego-blogissamme pari irtoideaa siitä miten PR-kriisin voisi ratkaista:
Alunperin piti kirjoittaa Mömmön blogiin Esko Kiesin esiintuomasta Audi-miehestä. En kuitenkaan löytänyt kulmaa siihen (koska itse haastattelu oli niin järjetöntä materiaalia). Niinpä päädyin kirjoittamaan muista miehisistä asioista eli lihasta:
Tämän vuoden odotetuin räp-levy ainakin itselleni on ehdottomasti Jay-Z:n Blueprint 3.DOA nosti odotukset jo aika korkealla, mutta valitettavasti uudet Timbalandin kanssa tuotetut biisit eivät pääse sen tasolle (tsekkaa alla). Isomman osan biiseistä on kuitenkin tuottanut Kanye West, joten odotukset eivät uusista biisivuodoista ole vielä romuttuneet. I listen to everything-blogissa on muutama tällä hetkellä irronnut makupala ja täydellinen biisilista albumin kansineen:
1. Junkie XL: Cosmic Rave Junkie XL - Cosmic Rave by Piece Together Junkie XL on tunnetuin Elvis Presleyn "A Little Less Conversation"-remixistä jota renkutettiin vuonna 2002 kyllästymiseen asti. Tätä taustaa vasten tämä eeppinen uusi diskostyge tymähtää aika puun takaa. Toisaalta hyvä, että tymähtää. 2. The Clash: Return To Brixton The Clashin klassikko ehostettuna elähtäneellä 90-luvun alun rumpukompilla kuulostaa konseptina lähtökohtaisesti jumalanpilkalta. Kuitenkin isolla volyymilla soitettuna tämäkin biisi pääsee oikeuksiinsa. The Clash bändinähän ei esittelyjä tarvitse ja tälläkin remixillä on paikkansa bändin laajassa repertuaarissa. Originaalihan on Guns of Brixton, joka on merkittävä The Clash-biisi, että se on ainoa jossa basisti Paul Simonon laulaa. 3. Timo Lassy: The More I Look At You (feat. Jose James) Suomalainen Ricky-Tick levy-yhtiö tietyllä tavalla hakkaa kuollutta hevosta, mutta hyvällä menestyksellä. Five Corners Quintentin viitoittaman linjan mukaan label on puskenut samanlaista tanssilattijazzia uuvuttavalla tahdilla. Konseptihan on toimiva: salonkikelpoista muzakkia, joka toimii niin wannabe-hipstereille kuin heidän vanhemmilleenkin (uuden FCQ:n ostin muun muassa mutsilleni joululahjaksi). Tämä tuore seiskatuumainen on tästä parempi esimerkki, erityisesti Jose Jamesin vokaalien ansiosta. Lisäksi levy on erittäin tyylikkään näköinen. 4. Casual Sax: Baby I´m Black (But only from the waist down)
Nörttien huumoriräppiä ja törkyläpät on ilmeisesti heitetty freestylena. AOR-henkinen kertsi kruunaa tämän matalakulttuurin timantin. Omaan alhaiseen huumorintajuuni osui ja upposi myös poikien Bonita Applebum-versiointi "My Weenie in Your Bun". 5. A Tribe Called Quest: Bonita Applebum (Why? Edit)
Ja Bonita Applebumista puheen ollen. Männä kesänä tämä lähes 20 vuotta vanha styge koki omalla kohdallani renessanssin (satuin nappaamaan sinkun jostain halvalla). Carly Simonin Why? pohjalla ei voi mennä kovinkaan vikaan.
Helsinki 78-82 on parasta suomalaista uutta musiikkia tällä hetkellä. Ehkä Villa Nahin debyytti-ep nousee samalle tasolle, mutta toisaalta tyypit vierailee myös tällä levyllä. Todella tyylipuhdasta uutta soundia. Pitemmittä ylisanoitta, tarkastakaa itse: HELSINKI 78-82 EP by TOP BILLIN
1. Still Going: Spaghetti Circus Aina luotettavan DFA-lafkan uunituorein julkaisu on todella massiivinen uusi diskopläjäys. Parin vuoden "Still Going Theme" on ollut levylaukun vakiotäytettä, mutta tämä on jopa sitä kovempi. Meininki kasvaa kasvamistaan koko 8 minuutin kestolta ja vokaalit kruunaavat pakkauksen.
2.Ali Dee: Bring It On (Feat. Kool G Rap) Ali Dee on ehkä tuntemattomimpia valkoisia räppäreitä ysärin alkupuolelta ja vaipuikin nopeasti debyyttialbuminsa julkaisun jälkeen unholaan. Sinänsä harmi sillä tämä on todella tyylipuhdasta ysäriräppiä ja Kool G Rapkin vierailee. Sämplehän tässä on tuttu kaikille vuosituhannen vaihteessa Radiomafiaa tiistai-öisin kuunnelleille ja Pharcydeä diganneille. Ali Deestä hyvää läppää täällä.
4.Duck Sauce: Anyway A-Trakin ja Armand Van Heldenin superduo on herättänyt aikamoista kuohuntaa. Ja syystäkin, vaikkei eihän tässä nyt mitään perustavanlaatuista uutta ole. Stadionhousea uudelle vuosikymmenelle? Tätä on jo luukutettu jo melkein kuukauden päivät ja onhan tämän vieläkin ihan loistava. Kaksi muuta biisiä, jotka olen kuullut on jees myös. Alkuperäinen on muuten Final Editionin styge.
5. Curtis Mayfield: Kung-Fu Viime viikkoina olen kuunnellut Curtisin "Sweet Exorcist"-levyä, joka mahtavan kantensa lisäksi on ehkä turhankin vähälle huomiolle jäänyt Mayfield-tuotos. Tässä levyn ehkä hienoin hetki. Kannattaa kuunnella loppuun asti, kun kuulijaa vielä hellitään tiukalla rumpubreikillä.
Koomisen tästä asiasta tietysti tekee se, että papin poika Alice Cooper on uskovainen. Mukavaa, että vanha mies jaksaa vielä kohahduttaa. Tällä klassikolla aamu käyntiin:
1. Lugnet: Ra Energi Mystinen ruotsi-label Lugnet on julkaissut kaksi laadukasta ep:tä, joissa on edittejä sekä uusia kappaleita. Kappaleet ovat ainakin itselleni kuitenkin sen verran obskuureja, että en kyllä tunnista mitkä ovat aivan uusia ja mitkä uudelleen lämmitettyjä. Tämä kappale rojahtaa varmaankin kosmisen diskon kategoriaan, mutta osa varsinkin kakkoseepeen raidoista menee aika psykedeeliseen suuntaan. Stop looting, stop killing. .. 2. Def Jef: Give it here
Get Down - Jack Beats Cheap Thrills on uuden klubimusan kiinnostavin label. Laadukasta fidget-housea, tai mitä ikinä onkaan. Toimii parhaimmillaan täysillä klubissa.
1. Grace Jones vetää Pull up to the bumperin. 2. Ei sada. 3. Esiintyjälistassa on yhtä kova yllättäjä kuin viime vuoden Jose James 4. Tiivistämölle mahtuu sisälle ja siellä ei lopu happi dubstep-menon aikana. 5. En vaivu epätoivoon New Young Pony Clubin ja muiden jo väsähtäneempien aktien keikalla (tai jopa yllätyn positiivisesti). 6. En joudu tekemän liian vaikeita valintoja, kuten mennäkö katsomaan Ladyhawkea (00:40, Teltta) vai Dj Mehdia (00:30, Voimala) 7. Ei sada. 8. En taas missaa Hypnotic Brass Ensembleä, kuten Pori Jazzissa. 9. Ei sada. 10. On kivaa, vaikka sataisi.
Flow alkaa siis huomenna. Tähtään jo Frida Hyvösen keikalle.
Marc Lynch (George Washington Universityn professori) kirjoittaa mielenkiintoisen artikkelin, jossa hän havainnollistaa suurvaltapolitiikkaa räppäreiden avulla:
Tällaista on pyörinyt levylautasella ja konttorilla tällä viikolla: 1. Casual: Put It In the Air
Pitkään hiljaiseloa (ainakin omissa kirjoissani) pitänyt Hieroräppäri kuulostaa todella freesiltä tässä tämän vuoden puolella (?)tulleessa kappaleessa. Letkeä tausta ja letkeät läpät pienen budjetin videolla. Parhainta räppiä armon vuonna 2009. Spotattu aina luotettavalta Lifesaverin boardilta.
2. Ed OG & Da Bulldogs: Love comes & goes Klassikko. Pitkään hankintalistalla ollut maksi tarttui vihdoin matkaan viime perjantain We Love Helsinki -tapahtuman vinyylikirppikseltä Markus-Sedän tiskiltä. Bostonilaisräppäri Ed OG:n pitkän uran mahtavin laulu ehdottomasti. 3. 6Blocc: Going back to Cali Dubstepin ja hiphopin pyhä liitto vain jatkuu. 6Bloccin läpeensä laadukkaalla I Dubs Vol.2 eepeellä ei huonoa hiphop-remiksejä löydykään. Tämä LL Cool J-versiointi on ehkä parhaiten toteutettu. Olen muutenkin kuunnellut vanhoja LL Cool J:n biisejä viime aikoina, hemmo oli tiukka räbäyttäjä ennen kuin alkoi näyttelemään Renny Harlinin elokuvissa. Tämän lisäksi 6Bloccin eepeellä myös versio Pharaoh Monchin Simon Saysista (kova), Panjabi Mc:n siitä ainoasta hitistä ja jostain kolmannesta biisistä joka ei muistu mieleen. Suositeltavaa menoa kaiken kaikkiaan.
4. Dan The Automator: Rapper´s Delight feat. Chali 2Na, Casual & Domino (Van She Tech Remix) Sugarhill Gang eli räppäävät pizzakuskit ansaitsevat kyllä ison kaasunaamarin koko toiminnastaan hiphopin saralla, mutta tämä Automatorin remix-projekti onnistuu puhaltamaan jonkinlaista eloa tähän ehkä maailman tylsimpään hiphopkappaleeseen. Van She tuuppaa vielä extra tanssilattitwistiä uuteen versioon. Plus, Casual jo toisessa biisissä tänä vuonna! Fiilis on lähes kuin 90-luvun puolivälissä.
5. Dj Gregory: Block Party Tämän viikon räppipainotteista listaa täydentämään yksi uusvanha house-löytö. Tämä vuodelta 2000 oleva klassikkohousebiisi tuli uudestaan vastaan mainiolta Hand Clap Low Conga Mix 3sella. Torvet on samplatty muuten Milton Hamiltonin "So Beatiful"-kappaleesta, joka löytyy "Disko-mania"-levyltä. Itse HCLC-bileissä olen kerran käynyt ja täytyy sanoa, että musa ja meno olivat todellakin kohdallaan. Positiivisen erilaista klubisettiä Stadissa. Erityisesti diggailin balkan-menosta, koska siihen en todellakaan ole perehtynyt.
Pimp My Content HKI is an umbrella term for my non-professional activities. Stuff I do mostly for the love of the game, the fame & the fortune (not seeing any of them nearby):
This blog is about my observations of popular culture & current events with a lot of shameless self-promotion on the side. Only in Finnish, at least for now (expect for this section, apparently). Check the shared Google Reader-items for English. They are the sites, where I am stealing all my stuff from.
For bookings and setting up meetings, contact me with e-mail. You can also hook me up in almost every damn social network there is. Always eager to meet innovative, smart & handsome people.
Kirjoittaja on hyvä esimerkki mainosalan tyypistä, joka luulee olevansa harvinaisen cool, istuu wannabe-baareissa ja puhuukin sellaista wannabe-kieltä eli satunnaisia slangisanoja määäkymisen tai miekymisen sekaan, muttei tajua mitään todellisesta stadista, oikeasta slangista tai oikeasti hienoista jutuista.