Kiire

Olen varmaan pahoitellut kiirettä syynä blogin päivittämättömyydelle. Nyt siihen tuli stoppi.

Yleisin keskustelujen aihe työssäkäyvillä ihmisillä on aina kiire.

-Miten menee?
-Kiire?
-Sama.

Mihin helvettiin meillä on kiire?

Juttelin frendin kanssa taannoin ja keskustelimme siitä, ettei ehdi oikein treenata työkiireiden takia. Rupesin miettimään tuota, ja ajatus on loppujen lopuksi täysin kestämätön. Haluammeko oikeasti vaihtaa fyysisen hyvinvoinnin henkiseen pahoinvointiin? Yksi parhaita päätöksiä työelämässäni on ollut koristreenien pyhittäminen. Tiistaisin klo 18 en ole ikinä toimistolla, neuvotteluissa, konferenssipuheluissa tai missään muualla kuin koristreeneissä. Ne ovat pyhät. Duunimatkat ovat poikkeus tähän, mutta jos voin niihin mitenkään vaikuttaa tiistai-illat on tarkoitettu vaan ja ainoastaan korikselle.

Onko minulta jäänyt mitään tekemättä tämän päätöksen takia? Ei, luultavasti päinvastoin. Kiire on päässä.

Näillä puheilla, muunkin urheilemisen kiiretekosyyt loppukoot ja tämän vuoden maratonin tavoiteajaksi on nyt lyöty lukkoon 3:30. Nähdään lenkillä.