Thursday, November 30, 2006

Bondin venäläistä rulettia



Kauhunsekaisin tuntein menin katsomaan uutta Bondia.

James Bond on nimittäin yksi elämäni tärkeimmistä populaarikulttuurin hahmoista ja muovannut myös ihanneihmiskuvaani. Muistan ala-asteella kuinka upeaa oli katsoa koulupäivän jälkeen nauhalta Sean Conneryn ja Roger Mooren Bondeja. Nuorelle pojankoltiaiselle agentin elämä vaikutti upeimmalta ammatilta mitä maa päällään voisi kantaa.

Kysymykseen Sean Connery vai Roger Moore, en ota kantaa. Sean Connery on uskollisempi Ian Flemingin kirjoille, mutta toisaalta Roger Moore vei karismallaan Bondeja humoristisempaan suuntaan. Muita Bondeja en viitsi edes kommentoida. Paitsi, että Timothy Dalton on huonoin kaikista ja loput myös heikkoja.

Enter the Casino Royale.

Elokuva oli pettymys Bond-elokuvana. Elokuvana itsessään se oli hyvä, jopa yksi vuoden parhaista toimintaelokuvista. Bondit ovat nimittäin minulle populaarikulttuurin Big Maceja. Maistuvat aina hyvälle, mutta eivät koskaan yllätä. Uuteen Bondiin oli yritetty tuoda uusia vivahteita, jotka osaltaan onnistuivat. Toisaalta jos haluaa uudistaa tällaisen kulttihahmon pitää mennä

Kirjaa lukematta täytyy sanoa, että muistikuvat elokuvan tapahtumista etukäteen olivat hatarat. Niitä eivät yhtään paranna edellisen Casino Royalen filmatisoinnin näkeminen. David Niven Bondina, Peter Sellers konnana ja mukana menossa myös Orson Welles! Kuulostaa loistavalta, mutta todellisuudessa on ylipitkää happoista sekoilua. Täten olin lähes avoimin mielin katsomassa elokuvaa. Vaikkakin Daniel Craig ei vastaa minun näkemystäni Bondista ollenkaan.

Uusi Bond pala palalta

Aloitus: Täysin vääränlainen Bond-aloitus. Bond-elokuvien tulee alkaa täysin elokuvaan liittymättömällä takaa-ajokohtauksella. Sinänsä tyylikkäästi toteutettu film noir-henkinen aloitus ei kuulu Bond-elokuvaan. Jotain asioita maailmassa pitää olla pyhiä. Alkutekstien jälkeinen taidokkaasti toteutettu Parkour-takaa-ajokohtaus yrittää hyvittää tökeröä alkua, mutta olen jo petetty. Sinänsä

Tunnari: Alkutekstien visuissa oli hyvää bond-henkeä, mutta tunnari on aivan kestämätön. Ehkä paskin bond-tunnari koskaan. Chris Cornell on joskus tehnyt hyviäkin biisejä (Soundgardenin kanssa), mutta Bond-tunnariksi hoilotus on pliisu, mitäänsanomaton ja munaton (add your favorite paska-adjective here). Älkääkä puhuko mistään nykyajasta mitään. Tina Turnerin Goldeneye on täysiverinen Bond-tunnari joka on tehty 90-luvulla, jossa on juuri oikeanlaista mahtipontisuutta. Kamalaa!

Pahis: Verta itkevä Le Chiffre (Mads Mikkelsen, Pusher II) jatkaa Blofeldin jalanjäljissä legendaarisena Bond-pahiksena. Häiriintynyt, väkivaltainen mutta kuitenkin pikkaisen ressukka. Olisin toivonut hänelle vielä Oddjob tai Jaws-henkistä aisaparia.

Naiset:
Anteeksiantamatonta! Bond muhinoi vain yhden naisen kanssa elokuvassa kunnolla. Ehkä poliittisen korrektiuden aikakaudella tehdyissä Brosnan-ydinjätteissä tällainen on ennen tapahtunut, mutta muuten ennenkuulumatonta. Bond-kaunokaiset ulkonäöltäänkin elokuvien keskitasoa. Eva Green on paljon kuumempi tapaus vaikkapa Dreamerseissa. Ursula Andress ja Grace Jones eivät ole kohdanneet vielä voittajiaan kuumimpina bond-kaunottarina.

Itse Bond: Positiivinen yllätys! Daniel Craig hoitaa leiviskänsä huolella. Pientä miinusta loppupuolen tunteilusta, joka ei kuulu Bondin tyyliin. Ne, ketkä sanovat, että se liittyy Bondin kehittymiseen ihmisenä, ovat väärässä. Bond on täydellinen olento, ei mikään ihminen eikä hänen kuulu kehittyäkään ihmisenä. Lakoniset kommentit, itsevarma asenne, tyylikkäät asusteet ja pettämätön tyylitaju tilanteessa kuin tilanteessa luonnistuvat Craigilta sujuvasti. Bondiksi Craig tosin on liian vaalea, lihaksikas ja karvaton, mutta hyväksyttäneköön. Ehkä tämä on sitä nykypäivää.

Itse juoni: Pitkitetty loppua kohden. Muuten juuri sellainen kuin Bond-elokuvan kuuluukin olla. Matkustetaan mantereelta toiselle, romutetaan autoja ja lahdataan ihmisiä. Kuten nimestä voi ounastella elokuvassa pelataan myös pokeria. Itse en kovinkaan kummoinen korttihai ole, mutta pokerikohtaukset kuvattu ihan hyvin. Eriskummallisten kojeiden vähäisyys on miinusta. Tällä kertaa mieleen jäi oikeastaan vaan auton kautta toimiva ensiapuvälineistö.

Kaiken kaikkiaan menee Timothy Daltonin ja Brosnanien Bondien ohi, mutta 60- ja 70-luvun mestariteoksiin on vielä paljon matkaa. Daniel Craig saa luvan jatkaa, mutta vetistelyt on tulevissa elokuvissa jätettävä pois. Bond ei ole ihminen. James Bond on 007.

Värisuora.

1 comment:

Henri said...

Eva Green keskinkertainen Bond-tyttö? ?!?!

Elä poika rienaa!