Porkkanat povessa

Tämän viikon M&M-blogissa jatkan vihreillä linjoilla ja kirjoitan Porkkanamafiasta:

Porkkanaa ja keppanaa

Ja siis tää videohan on aivan klassikkomatskua, jollet ole jo tsekannut:

Carrotmob Makes It Rain from carrotmob on Vimeo.

Mikko Kärkkäinen 174-Vihreä tekijä

Pitempiaikaiset blogini lukijat saattavat muistaa antipatiani edustuksellista demokratiaa kohtaan. Epäluottamukseni kaikkia puolueita kohtaan jatkuu, mutta tänä vuonna ajattelin äänestää:

Mikko Kärkkäinen 174

Olen aina sanonut, että siinä vaiheessa kun joku oikea ystävä asettuu ehdolle johonkin vaaleihin niin olen täysillä mukana. Politiikkaan tarvitaan tuoreita osaajia, jotka eivät ole päätä myöten puolueen broilerimarinadissa. Mikko Kärkkäinen on ensinnäkin loistava tyyppi sekä yrittäjä ja KTM. Juuri sellainen henkilö, joita päätöksenteosta tällä hetkellä puuttuu ja joita sinne tarvitaan. Itsä äänestän tänä vuonna todellakin.

Mikon teesejä voi tarkastella täältä.

Retki-Third Season Avajaiset 26.9.

Kummeli-leffan posteria vapaasti lainaten:

"Perjantaina stailataan, silloin bailataan"

J-Tuk seikkailee taas

Kiinnostukseni turhiin julkkiksiin on tunnettu paheeni. Tämän viikon mömmön kirjoituksessa fiilistelen J-Tukin blogia:

Johanna Tukiainen, Suomen paras bloggaaja

Enää ei hävetä olla suomalainen

Muistan kun pienenä naperona innostuin musiikista ja silloin tietysti aina kiinnosti, pärjäävätkö suomalaiset bändit ulkomailla. Eivät yleensä pärjänneet.

Oli Hanoi Rocks, ja pitkä hiljaisuus. Sepultura hehkutteli Suomi-HC bändejä, mutta sekin oli aika marginaalista. Tuntui, että jokainen bändi, jonka laulaja osasi ääntää vähän sinnepäin englantia, oli potentiaalinen vientitoivo. Nyt viimeaikaisten kansainvälisten menestyjien takia median tarve nostaa potentiaalisia vientitoivoja on laantunut.

Okei, suurin osa kansainvälisesti menestyneistä bändeistä (jos varsinkin myyntilukuja pidetään mittarina) on metallia. Kuitenkin on paljon bändejä lähes joka genrestä Suomesta, jotka ovat keränneet laajan kuulijajoukon ulkomaillakin. Taso on noussut siinä mielessä, että nykyään ei enää riitä vain se, että ei kuulosta suomalaiselta. Joskus se, että kuulostaa suomalaiselta on jopa etu.

Jos Kiki Pau olisi tehnyt tämän levyn kymmenen vuotta sitten, musiikkilehdistö olisi ladannut siihen aivan järjettömät odotukset. Onneksi olemme kasvaneet siitä yli ja nyt voimme nauttia vain hyvästä musiikista. Kiki Paun uusi levy ei kuulosta erityisen suomalaiselta. Se ei ole tässä yhteydessä kehu eikä haukku. Hyvä musiikki on koditonta.

Kiki Pau - Your Bedroom


Kiki Paun "Let´s Rock" on tällä hetkellä MySpacessa ennakkokuuntelussa.

Yksi lause kertoo kaiken

Joskus yksi lause riittää.

Kirjoitin tämän viikon marmain blogiin aluksi pitkät sepustukset kuluttajan vallan kasvusta ja halvoista markkinointitavoista. Loppujen lopuksi deletoin tekstin, sillä otsikossa oli sanottu kaikki oleellinen. Poistin vielä otsikosta sanat: "Perinteinen" ja "tarkoitettu" ja avot:

"Mainonta on epäonnistuneille tuotteille"

Tämä on tietyllä tavalla ehkä nerokkain blogitekstini koskaan tai sitten olen asioiden tiivistämisinnossani vaan mennyt liian pitkälle. Tietystikään en tätä keksinyt itse, joten kiitokset Laundryn jätkille lauseen alkuperästä.

Viikon lukuvinkki: Batman-Yön Ritari

Olin sunnuntaina sarjakuvamessuilla.

Sarjakuvien Kylli-täti kilpailu oli niin viihdyttävää, että nukahdin Glorian katsomoon. Kisa itsessään oli ihan hauska, mutta piirtäjille olisi voinut pistää jonkun aikarajan. Juuri muuta messuilta ei jäänyt käteen: hiki haisi.

Itse en löytänyt mitään uusia tuttavuuksia tai erityisiä löytöjä myyntiständeiltä, mutta mukaan tarttui yksi vanha klassinen rakkaus. Pitkäaikaiset blogini lukijat saattavat muistaa fiksaationi supersankarisarjakuviin:

Jos et ole lukenut vielä lukenut tätä ja fiilistelit uutta Batman-elokuvaa, kipin kapin kauppaan.

Frank Miller on listoissani yksi viime vuosikymmenten tärkeimpiä kirjoittajia. Pikkupoikana Millerin Daredevil oli suorastaan silmät avaava, jonka jälkeen perussupersankarisarjakuvaan palaaminen on aika hankalaa.

Vuodet olivat vain parantaneet Yön Ritaria. Ahmin tämän synkän tuomiopäivän kertomuksen lähes yhdellä istumalla. Voin lainata kaikille kavereille, sillä tämä teos kuuluu yleissivistykseen.

Viikon pääasiat

No oikeastaan tämä on koko viikon tärkein uutinen:

Pepputemppuilija terrorisoi pikkukaupunkia

Hyvää viikonloppua kaikille!

Rikun revolverihaastattelussa Herra Ylppö

Nykypäivän työelämässä täytyy olla moniosaaja. Senpä takia itsekin hyppäsin turvallisesta Internet-markkinoinnista Provinssirockin aikaan niin tapahtumamarkkinoinnin kuin toimittajaan hommiin. Juuri kultalevyn saanut Herra Ylppö on tässä meikäläisen haastateltavana. Hauskaa oli, mutta tuskin vielä uhkaan Arto Nybergin pallia.
Herra Ylppö haastattelussa, osa 1

Herra Ylppö haastattelussa, osa 2

Herra Ylppö haastattelussa, osa 3

Stop Töhryille 10 v.

"Stop Töhryille"-kampanja on suurinta verorahojeni haaskausta jota tiedän. Nyt tämä kaupungin varainsiirto yksityisille vartiointiliikkeille täyttää kymmenen vuotta. Onneksi kaikki kaupungissakaan eivät purematta niele tätä skeidaa. Finlandia-talolla järjestetään joku pönötysjuhla aiheeseen liittyen, mutta sen sijaan suosittelen osallistumista tänne:

Vapaa Helsinki ylpeänä esittää:
Stop töhryille 10v. vastatapahtuma!

Ti 16.9.2008 klo 13-16.30 Kiasman pihalla

Aikataulu:
13 – 15 DJ:s & Street art
15 – 16.30 Live music & Street art
16.30 – 19 Stop Töhryille 10v. syntymäpäiväkulkue Finlandiatalon ohi.

Lavalla: ASA, AZTRA, GHETTO BLASTER SOUND JONTTI & SHAKA, KASPERILAINE, PUPPA J, RAAPPANA, RAUHATÄTI & muita tulossa!

Stop töhryille täyttää tänä vuonna 10 vuotta. 16.9. kaupungin virkamiehet kokoontuvat juhlimaan merkkivuotta Finlandiatalolle suljettuun seminaariin. Samana päivänä me tuomme heille terveiset, että kadut ovat vielä meidän. Me kampanjoimme kontrollin kiristämistä ja ylikaupallista kaupunkia vastaan, sekä luovuuden ja vapaan kaupunkitilan puolesta. Emme voi hyväksyä väkivaltaa, jota kaupungin alaiset vartijafirmat käyttävät. Uhka ei enää kohdistu vain maalareihin, vaan mihin tahansa “riskitekijään”. Stop töhryprojektille!

Lisätietoja: nollatoleranssi.info

Tämän lisäksi kannattaa käydä Stealthunitin Mureenan Stop Töhryille Flick-profiilissa:

http://www.flickr.com/groups/stoptohryille/

"aion viettää koko tämän kesän dokumentoimalla kamerallani Helsingin kaduilla esiintyvää katutaidetta. käytännössä tämä tarkoittaa yksi katu kerrallaan kadun kävelemistä päästä päähän, tallentaen kaiken matkan varrella bongaamani katutaiteen. tämän jälkeen laitan valokuvat Flickr'iin mahdollisimman korkeassa resoluutiossa vapaasti ei-kaupallisiin tarkoituksiin käytettäviksi."

Isoveli valvoo

Tällä viikolla menenkin sitten Mömmön blogissani navan alle:

Kommentti: T*ssi-Minna nuoli BB-Harrin ****, Cherryl ***** vieressä

Että näin.

Lasten musiikkia?

Musiikin suurkuluttajlle iskee usein apatian alho. Niin paljon mitäänsanomatonta musiikkia tehdään, josta tulee vain itselle paha mieli. Tämän viikon ennakkokuunteluita kuunnellessa ennakkoon hyväksi tietämäni Eleanoora Rosenholmin lisäksi nousi heavy rotaatioon aikamoinen yllätysnimi: Paukkumaissi. Lastenmusiikkia, jossa ei mennä lässytyksen puolelle. Rikasta musiikillisesti ja jokainen biisi on erilainen.

Paukkumaissin Popkornitori

Missä vaiheessa lasten musiikista tuli kuin "aikuisten"musiikista?

Jos minulla olisi lapsia, soittaisin tätä niille ehdottomasti. (ja tosiaan toi albumi kuunneltavissa kokonaisuudessaan keskiviikkoon asti).

Koulukuvia männä vuosikymmeniltä

Tämän tiistain mömmökirjoituksessa fiilistelen Yearbookyourself.comia:


Vuoden paras viraaalikampanja

Tältä näytän menneillä vuosikymmenillä:

Bonde Do Role Tavastialla 31.9

Rikun juhlaviikot huipentuivat Bonde Do Rolen keikkaan Tavastialla. Juhlaviikkojen muut esiintyjät olivat Sigur Ros ja Hercules & Love Affair. Sunnuntain keikkapäivä näytti selkeästi verottaneen yleisöä, mutta meno oli silti ihan kohdallaan:

Bonde De Role Tavastia 31.9 Prt.2

Omasta mielestäni päihitti vaikkapa CSS:n männä keikan Flowssa. Loput videot löytyvät täältä.