En äänestä.

Vaalit olivat ja menivät.
En äänestänyt.

Tiedän, että tämä aiheuttaa narinaa ja mussutusta rakkaissa lukijoissani, mutta minulla oli omat syyni.

Käytännön syy: en ollut äänestyspäivänä paikalla.
Henkilökohtainen syy: ei huvittanut.

Jos eduskunta edustaa kansaa, kansan pieni yksikkö on minä. En löytänyt yhtään ehdokasta, joka edustaisi minua. Saatika sitten puoluetta. Nuorten vähäisestä määrästä hallituksessa voisin päätellä, että kovin moni muukaan ei ollut löytänyt.

"Jos et äänestä, et voi valittaa". Miten niin en? Olin ulkomailla edellisten EU-vaalien aikaan, enkä äänestänyt silloinkaan. Olen valittanut ihan normaalisti. Laskin myös oman ääneni vaikutuksen ja vaikka olisin äänestänyt vähiten huonoa ehdokasta, vaalien tulos ei olisi muuttunut ollenkaan. Että näin.

Tämän lisäksi tohdin sanoa, että esimerkiksi keskusteluni äänestämättömyydestäni "äänestäminen on kansalaisvelvollisuus"-vouhkaajien kanssa on varmasti edistänyt politiikkaa ihmisten parissa enemmän kuin yksi ääni Juha Miedolle. Äänestyslappuun nimen kirjoittaminen on helppoa, ajatteleminen ja asioiden kyseenalaistaminen useasti ei.

Lisäksi joku poliittisesti valveutuneempi voisi ehdottaa jotain suhteellista vaalitapaa parempaa metodia. Tapaus Cronberg osoittaa, että jotain mätää järjestelmässä on.

Kannattaa myös muistaa tästä vuodatuksesta, että Suomessahan on vaalisalaisuus.