Spiderman 3: Enter Sandman

Olen entinen sarjisfriikki. Kun ala-asteella ei kädessäni ollut dekkari niin siinä oli Marvel-sarjis. Tästä johtuen käyn yleensä aina katsomassa uudet supersankarielokuvat pelkästään nostalgiamielessä. Monesti petyn. Daredevilin jälkeen tunsin, että lapsuuteni suuret elämykset oli yhdellä b-luokan elokuvalla pilattu.

Mielenkiintoinen piirre supersankarielokuvissa on kuitenkin se, että ne yleensä paranevat jatko-osien myötä. Ykkösosien juonenkuljetusta vesittää tarve esitellä kaikkien hahmojen taustat, jolloin itse rymistelylle jää vähemmän aikaa. Mikään automaatio jatko-osien paremmuus ei ole, sillä se vaatii yleensä saman tekijätiimin. Kaksi ensimmäistä Batman-elokuvaa olivat mainioita, mutta kun ohjaaja Burton ja pääosanesittäjä Michael Keaton heivattiin, seuraavat elokuvat olivat taas elokuvataivaan happopilviä. Arnold Schwarzenegger jääkuningattarena ei auta asiaa.

Tänään ensi-iltaan tuleva Spiderman 3 vaikuttaa tällä hetkellä kiinnostavimmalta tulevista supersankarielokuvista. Ensimmäiset kaksi elokuvaa ovat olleet kohtuullisia teinirakkauselokuvia hyvillä efekteillä. Kolmannessa elokuvassa kiinnostavuusastetta lisää Peter Parkerin eksistentiaalikriisi pahan puolen Venomin ottaessa vallan. Mukaan sekoitetaan vielä kostonhalua isän kuolemasta, mustasukkaisuusdraamaa Mary Janen kanssa ja ilmeisesti eräs kaikkien aikojen massiivisin valkokangaspahis (tästä lisää alempana), niin hämppäricoctail tulee luultavasti maistumaan hyvinkin makoisalta.

Ns. kolmesta suuresta supersankarihahmosta Hämähäkkimies on myös ollut aina mielenkiintoisin omassa epävarmuudessaan ja tavallisuudessaan. Teräsmies on täysin voittamaton hahmo, jonka ainoa heikkous on kryptoniitti. Kuinka moni meistä on edes ikinä nähnyt kryptoniittia? Batman taasen on supersankariominaisuuksiltaan lähes "realistinen", mutta elää kuitenkin ökyistä playboyn high-lifea kartanossa, harrastaa hyväntekeväisyyttä ja hänellä on hovimestari. Kellä enää nykypäivänä on hovimestari? Hämähäkkimies sen sijaan on paskasti palkatussa työssä toimituksessa, hänen pomonsa on mulkku ja parisuhdekin rakoilee. Eikä hän edes haluaisi olla supersankari.

Erityisesti Wiredissa ollut teknomehustelu Spidermanin vihulaisen Sandmanin hiekkatehosteista herätti viimeisenkin mielenkiintoni itse elokuvaa kohtaan. Tästä saattaa tulla paras Marvel-elokuva sitten X-Men 2:sen. Kaksi edellistä elokuvaakin ohjanneen Sam Raimin näkemys siitä, että Spidermanit ovat lähtökohtaisesti hahmovetoisia draamoja lämmittää myös mieltäni. Varsinkin jos hahmovetoiseen draamaan kuuluvat yllä olevassa videoklipissä nähtävät massiiviset tehostemässäilyt.

Tämä on elokuva, joka pitää nähdä isolta valkokankaalta. Jos se on mielestäni huono, myönnän viimein, että lapsuuteni on ohi.