"oman työhuoneen egoboostissa syntynyttä näennäisjournalismia jollaista kukatahansa näsäviisas ja Imagensa lukenut kevään ylioppilas-besserwisser kykenisi nakuttelemaan, jos luvassa olisi haikeita huokailuja luokan tyttövauvoilta"
Ylen taltioima Sun Ran legendaarinen keikka vuodelta 1971 Helsingistä nyt saatavana 2XCD/DVD-formaatissa hyvinvarustetuista jazz-levykaupoista. Itse odotan omaa kappalettani tällä hetkellä postista, mutta tästä artikkelista pääsee hyvin tämän Saturnuksen jazz-ikonin kosmisiin tunnelmiin.
Festarit on takana. Nyt on aika jakaa palkinnot. Tällä hetkellä kärkikymmenikkö tuntuu tältä, mutta hyviä leffoja on myös tämän ulkopuolella (The Crows & Just Walking ehkä tärkeimpinä)
1. Hurt Locker Kathryn Bigelown erilainen sotaelokuva piti otteessaan koko 2,5 h ajan. Todella intensiivinen ja kuumottava tunnelma. Valitettavasti ei ole tulossa levitykseen ainakaan näillä näkymin. 2. Zombies of Mass Destruction Mikäli Zombie-elokuvan sankareina on iranilainen tyttö ja homopari, ei voida puhua aivan perinteisestä kauhurymistelystä. Laadukasta roskaa ja uskon, että ohjaajasta tullaan kuulemaan vielä. 3. Thirst Chan wook-Parkin vampyyrielokuva oli outo, kaunis ja ahdistava samaan aikaan. 4. Mary & Max Festareiden yllätyshitiksi noussut stop-motion animaatio 8-vuotiaan australialaisen pikkutytön ja 40-vuotiaan aspergerin syndroomaisen nykiläismiehen (äänenä loistava Phillip Seymour Hoffman) kirvoitti monelta katsojalta kyyneeleet kaiken naurun lomassa. 5. Fish Tank Vaikka pääosan esittäjän teiniangsti meni välillä överiksi, oli tämä brittielokuva elämänmakuinen kuvaus teini-iän suruista ja iloista. Musiikin käyttö oli myös loistavaa läpi elokuvan. 6. Mesrine 1-2 Vincent Cassell tekee upean roolisuorituksen Ranskan kansallisrikollisena. Pitää pihdeissään koko neljän tunnin kestonsa ajan. 7. Hierro Ei yhtä pelottava kuin Orpokoti tai yhtä sadunomainen kuin Pan´s labyrinth, mutta silti oivallinen jatkumo espanjalaisten kauhuelokuvien joukkoon. Visuaalisesti todella upea elokuva. 8. Il Divo Ennakkoon hypetetty italialaiselokuva oli hienoinen pettymys. Se ei johtunut niinkään elokuvasta, vaan omasta liian heikosta Italian lähihistorian tuntemuksesta. Festareiden tyylikkäin elokuva niin visuaalisesti kuin äänimaisemaltaankin. 9. Air Doll Todella outo japanilaiselokuva oli positiivinen yllätys. 10. Humpday Täysin improvisoitu elokuva ei onneksi ollut löysää jorinaa. Vaivaantunut tunnelma (hahmoilla) kantoi läpi elokuvan ja parissa kohtaa tuli revettyä aivan totaalisesti.
Festarit on siis nyt katsottu ja voi taas palata normaaliin päivärytmiin. Kaiken kaikkiaan paljon kiinnostavia elokuvia ja hyvä maku jäi kaikista elokuvista. Vain yksi täysin epäonnistunut tekele tuli katsottua (Kinatay) ja tavanomaista R&A-säätöäkin oli paljon vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Kaikki leffat alkoivat ajallaan, mistään elokuvasta ei puuttunut tekstitystä tai syttynyt filminauha palamaan. Mikä sekin monesti kuuluu vain asiaan.
Eilinen oli todella mainio leffapäivä. Tänään vielä oheisenlainen jäähdytyssetti tiedossa:
Nymph Tämä thaimaalainen mysteerielokuva jatkaa laadukkaiden aasialaisten elokuvien sarjaa.
Mary & Max Ainoa animaatio listallani on toteutettu stop-motion-tekniikalla. Rosoinen tarina on ollut festarin suosikkielokuva ja Maxin äänenä on Phillip Seymour Hoffman.
American Swing Festarit päättyvät tähän 1970-luvun nykiläiseen parinvaihtoklubista kertovaan dokkariin. Plato´s Retreat kuuluu kulttuuriselliselta merkitykseltään samaan jatkumoon kuin Studio 54 tai CBGB -klubit, tosin harrasteet klubilla olivat vähän erilaiset.
Bio Rexin penkit ovat jo aiheuttaneet pysyvän selkävamman, mutta leffamaraton jatkuu:
Fish Tank Fish Tank jakoi Thirstin ohella tuomariston palkinnon Cannesissa.
Food.inc Ruoan tehotuotantoon pureutuva dokumentti on aiheuttanut ansaittua huomiota. Tämän elokuvan jälkeen on sitten mukava mennä Mäcciin syömään, otaksun.
Air Doll Jo toinen R&A-elokuva, jossa pääosassa on pumpattava Barbara. Lars & The Real Girl oli ohjelmistossa vuosi sitten ja tämä japanilainen pätkä vie teemaa vielä pidemmälle. Zombies of Mass Destruction Mitä olisi leffafestari ilman kunnon Zombie-rymistelyä? Aiheeseen liittyen Night Visionsin tämän vuoden ekat leffat on myös nyt julkistettu.
Leffojen katselun lomassa on tullut myös kuunneltua ja hankittua uusia levyjä. Tässä tämän viikon kovimmat bangerit:
1. Whitney Houston: Million Dollar Bill
Öh, vuosisadan comeback? Tää on varmaan Whitney Houstonin paras biisi koskaan. En olisi kyllä, että Whitneylta olisi enää edes uutta musiikkia tullutkaan. Alun bassolinja kuulostaa lähempänä jotain DFA-tuotoksia ja sitä pidempään luukuttava edittikin on jo tehty Mike Simonettin toimesta. Seuraavaksi Leila K:n paluu? 2. Seawind: Free Ihanaa jazz-fuusiota, aivan uskomattoman kohottava biisi. DJ-käyttöön suosittelen kappaleesta Underdog Edit #4:sella olevaa pidemmällä introlla olevaa versiota. 3. Dazzle: Reaching (Underdog Edit) Ja underdog-editeistä puheen ollen. Tämä taattu Leroy Burgess-tuotanto ei ilmestynyt kuin albumilla alunperin, mutta Underdog Editit parin vuoden takaa pelasti julkaisemalla bootleg-maksin tästä. Burgessin kädenjälki kuuluu ja se on tietysti aina hyvä asia. 4. Joker & Ginz: Stash Uusia hyviä dubstep-raitoja ei ole tullutkaan vähään aikaan fiilisteltyä. Jokerin soundi kolahtaa itselleni todella mainiosti ja herra on Zombyn ohella ehdottomia Dubstep-suosikkejani.Tämäkään tuore raita ei petä. 5. Top Billin: Playboy Anthem Top Billin - Playboy Anthem by ScionAV Tänä perjantaina on vähään aikaan viimeiset Top Billin-bileet Redrumissa. Oheinen So It Hurtsin tähdittämä "Playboy Anthem" on tuoreempaa Top Billin-saundia, kuten myös tämä aivan mahtava Wale-remix. Kun kolme vuotta sitten järkättiin ekoja bileitä, niin silloin biiseistä vielä soitettiin about puolet vinyylilevyiltä ja joku (Nenis ei tosin myönnä) soitti Chamillionairen Ridinin´ radiosta ripatulta mp3:selta Seratolla. Sitten jännättiin, että tuleeko bileisiin porukkaan. No, jonoa oli Tuomas-grillille, meno oli täysin älytön ja aika ennenkuulomatonta Suomen klubeilla. Klubimeno-ja musiikki on kehittynyt aika paljon niistä päivistä ja mash-upeista on siirrytty ihan oikeisiin biiseihin. Ja ihan hyvä varmaan niin. Näistä bileistä se alkoi ja toiseen tehtiin myös tämä promovideokin.
Tämä viikko on mennyt aika vähillä unilla, selkävaivojen vaivatessa ja elokuvien vallatessa vähäisen vapaa-ajan. Perjantaina kulttuurihaluja ruokitaan neljällä elokuvalla:
Mesrine 1-Killer Instinct Mesrine 2-Public Enemy #2 Jean-François Richet’n yli nelituntinen ja kahteen osaan jaettu Mesrine-saaga kertoo Ranskan tunnetuimman rikollisen tarinan. Mesrine oli kidnappaaja, murhaaja ja pankkirosvo, joka tappoi omien sanojensa mukaan 39 ihmistä. Tätä räyhäpetteriä tulkitsee Ranskan tuimin kovakasvo Vincent Cassell. Ranskassa suurmenestykseksi noussut suureepos on myös yksi odotuslistan kärjessä olevia. Just Walking Siloiteltu ei ole tämä Meksikon alamaailmaan sijoittuva festarin avainelokuviin kuuluva teos. Tarantinomaisia piirteitä sisältävä teos ei väkivaltaa säästele. Ainakin esittelytekstin perusteella luvassa on Meksikon aidon rosoista tunnelmaa.
Ong Bak 2 Elokuvan aikaisemmin nähneet eivät ole elokuvaa kovin paljon kehuneet. Ensimmäinen Ong Bak oli kuitenkin sen verran viihdyttävä, että en usko negatiivisia arvioita ennen kuin itse todistan. Tässä vaiheessa selkä voi olla myös aika kovalla koetuksella, sillä tämä on perjantain neljäs elokuva putkeen Bio Rexin ergonomisilla istuimilla.
Ja kuten tarkkaavaiset huomasivat perjantain lista tuli näin päivää ennen. Syy on yksinkertainen, torstaina on ansaittu lepopäivä elokuvista ja perjantai on tuttuun tyyliin omistettu Ricu Flair Heavy Rotationille.
Dokumentteja, kauhua ja kauhukomediaa: Wild Combination: A Portrait of Arthur Russell Friikkidiskon kuninkaan Arthur Russellin muotokuva. Dokumenttia alustamaan kuuntelen tätä. Skeleton Crew Jos suomalaisen englanniksi puhutun splatter-elokuvan taustalla on tekijöitä klassisen Ponterosan takaa, odotukset ovat väkisinkin korkealla.
Thirst Paljon kehuja saanut korealainen vampyyrisekoilu. Pääosassa on Etelä-Korean kovin näyttelijä Song Kang-Ho, joka oli myös The Good, The Bad, The Weirdissa.
Viikonloppu alkoi jo hyvillä elokuvilla, tänään kattauksena seuraavaa:
We Live in Public Dokumenttissa Josh Harris käy läpi kuinka netti muuttaa elämäämme. Harrisia on tituleerattu "suurimmaksi internet-pioneeriksi, josta et ole koskaan kuullut". Kiinnostavaa niin töiden kannalta kuin muutenkin.
Hurt Locker Paremmin toimintaohjaana tunnetun Kathryn Bigelowin elokuva on erilainen sotaelokuva. Rämistelyn sijaan pureudutaan sotilaiden henkiseen elämään. Il Divon ohella odotetuimpia elokuvia.
Crows: Episodi 0 Festivaalin toinen Miike perustuu Hiroshi Takahashin suosittuun manga-sarjakuvaan ja kertoo poikakoulun väkivaltaisesta elämästä. Miike ei koskaan jätä kylmäksi.
Tuntuu, että uusia todella tajuntaa räjäyttäviä biisejä ei ole tullut vastaan pariin viikkoon. Yleensähän tämä lista ei ole missään järjestyksessä, mutta tällä kertaa ykkönen on todellakin viikon ykkönen. Perjantaina löydetty biisi on soinut ainakin pari kertaa päivässä.
You think I skateboard? Or think I'm in school? If you believe that then you a damn fool I don't ride bikes I'm too damn cool And I ain't new to this homies, I'm from the old school --- If you think I´m hipster then you damn fool
Allekirjoitan täysin, vaikken ole "real mccoy" tai "from the gutter, dude". 2. Big Punisher: You Came Up
Big Punisherin suosikkibiisini Capital Punishment -levyltä, joka oli muutenkin aika laadukas kokonaisuus kanttaan myöten. Jos muuten jollain sattuu olemaan tästä ylimääräistä maksia ympärillä lojumassa, ostan mieluusti. 3. Jazzy Jens: Africa Ruotsalaislafka G.A.M.M. on rakentanut bisneksensä D´Angelo-remixien ympärille. Follow Mestä alkaen labelin julkaisut on tullut aina tsekattua. Vaikkakin kovin hype mash-upeille on jo ohi, on GAMM pysynyt kohtuullisen ajattomana ja uudistunut sopivasti. Tästä hyvänä esimerkkinä tämä D´Angelo-remix (duh!) ja Mad Matsin tuore AOR editti-maxi. Jazzy Jens oli lojunut hyllyssä kohtuu pitkään, mutta tällä viikolla vasta kolahti oikein toden teolla. Vääntäessäni jotain helvetin powerpointtia yömyöhällä laitoin tämän soimaan ja aijaijaijai, että kuulosti hyvältä ja herkisti mieltä (powerpointilla ei ollut osuutta asiaan). Ei kaikkein ilmiselvin kreisibailubiisi, mutta todella sielukasta housea joka tapauksessa. 4. Burro Banton: Sensi Cheeba Mikään ei toimi paremmin sekoitettuna kuin dancehall-vokaalit ja hiphop-biitit. Paitsi ehkä Gin & Tonic. Tämä Lifesaverin loppuunmyynneistä skoorattu 7 minutes of Funkia sämpläävä dancehall-rap-hybridi ei ole aivan yhtä hyvä kuin Phenomenum 2, mutta silti toimiva. Hyviä dancehall-biisejä ei ole hyllyssä koskaan liikaa. 5. Double Exposure: Everyman (Danny Krivit Edit) Everyman (Danny Krivit Re-Edit) by leguian Hyvä editti voi pelastaa keskinkertaisen biisin ja hyvän biisin se voi muuttaa loistavaksi. Diskolegenda Danny Krivit on edittien kuningas. Tämä editti Double exposuren klassikosta on esimerkki jälkimmäisestä, miedosti nostettu niitä mehukkaita kohtia. Hieman uudemmassa editissä Gary´s Gangin "Let´s Lovedance Tonightista" Danny-setä on pistänyt alkuperäiselle veisulle kunnolla puukkoa. Ja syystäkin, alkuperäinen nimittäin on ainakin tanssi-ellei jopa kuuntelukelvoton. On se hieno mies, Danny Krivit nimittäin.
Siinä tämän viikon kattaus, mukavaa viikonloppua kaikille!
No niin, tänään se alkaa. Seuraavan puolistoistaviikkoisen aikana lähes kaikki vapaa-aika menee elokuvateatterin hämärässä. Tämä vuosi tulee olemaan ehkä hieman tavallista vuotta intensiivisempi valikoimaltaan, eli leffaöverit ovat takuuvarmat.
The Good, the Bad, the Weird Korealaiset leffat R&A-festareilla harvemmin jättävät kylmäksi. Tämä mantsurialainen western tekee kunniaa Sergio Leonen klassikolle. The Cove-meren salaisuus Sundancen yleisöpalkinnon saanut delfiinidokumentti on esitteen mukaan yhdistelmä Jacques Cousteauta ja James Bondia.
Kinatay Jokaisella R&A-festarilla pitää käydä katsomassa ainakin yksi kohua aiheuttanut pätkä. Kinatayta on haukuttu muun muassa Cannesin festivaalien huonoimmaksi elokuvaksi johtuen ilmeisesti erittäin graafisesta väkivallalla mässäilystä.
Yatterman Eikä leffafestareita myöskään ilman Takashi Miikea. Tämä Japanin paras ohjaaja suoltaa elokuvia kuin Madlib biittejä, eli paljon. Laatu vaihtelee nerokkaasta täyteen paskaan. Tämän vuoden festareilla on kaksi Miikeä, joista tämä on ainakin tekstien perusteella kiinnostavampi.
Humpday Uusi jenkkiläinen komedia kertoo kahden heteromiehen homopornoelokuvan suunnittelusta ja toteutuksesta. Mielenkiintoinen alkuasetelma ja toivottavasti on parempi kuin Zack & Mirri puuhaa pornoa. The September issue Voguen kaikkien aikojen paksuimman numeron tekemisestä ja muutenkin muotiin pureutuva oli ennakkomyynnin hittejä.
Il Divo Ehkä festareiden hypetetyin elokuva jatkaa viime vuoden Gomorran jalanjäljillä, tosin tyylitellympänä versiona. Odotukset ovat todella korkealla.
9 To 5: Days In Porn Ensimmäisen viikon toinen pornoaiheinen elokuva (sattumaa!) on dokumentti aikuisviihdeteollisuudesta.
Ensimmäinen viikko on lämmittelyä ja ensi viikolla sitten enemmän elokuvia. R&A-mehustelu jatkuu myös Annoksen puolella, jossa festivaalien ajan esitellään festareiden trailereita.
Järkytyin lukiessani perjantaisesta NYT-lehdestä Mikael Jungerin haastattelua. Kohdassa, jossa käsitellään Jungerin saamaa vapaata kasvatusta lensi aamukahvit lehdelle:
"Löysin kilon jauhopussin, kaadoin sen lattialle ja otin sitten isän singlekokoelmasta singlen, jolla aurasin jauhoa."
Kun Jungnerin vanhemmat huomasivat poikansa puuhan, he eivät toruneet, vaan:
"Äiti pakotti isän ottamaan toisen singlen ja leikkimään kanssani sitä samaa leikkiä."
Sinänsä jokainen kasvattakoon lapsensa tyylillään. Kuitenkaan mikään vapaan kasvatuksenkaan metodi ei oikeuta levykokoelmiin kajoamista, muuta kuin kuuntelutarkoituksissa. Levyfriikin näkökulmastani isän (tai äidin) levyjen tärveleminen on ehkä ainoa tilanne, joka oikeuttaisi lapsen ruumiillisen kurituksen. Ainakin kovemmat rangaistukset olisi ehdottomasti otettava käyttöön.
Tämän viikon vähäinen vapaa-aika on mennyt aika pitkälti R&A-leffakartan rustaamisessa (postaus aiheesta tulossa). Näin ollen aivan mielettömiä "uusia" löytöjä ei ole tullut vastaan. Monesti vanhassa on kuitenkin vara parempi ja oheiset viisi kappaletta ovat soineet tällä viikolla repeatilla hammondia hakatessa:
1. Red Cafe: I Tote Guns Biggie-vokaalisample, check. Mahtipontinen biitti, check. Agressiiviset läpät, check. Muuta ei sitten tarvitakaan.
3. Motor City Drum Ensemble: Raw Cuts 4 Motor City Drum Ensemble - Raw Cuts 4 (MCDE/FACES/RUSH HOUR) by invrs Raw Cuts 5&6 on myös näköjään ilmestynyt ja ovat kovia kappaleita myös molemmat. Tämä 4 on ehkä kuitenkin omaan makuun kaikkein iskevin. Ei mene liian diipiksi. Soundimaailmassa liikutaan samoilla linjoilla kuin viime viikon mahtavassa Rainer Truebyn Syreeta-editissä. 4. La Coka Nostra: Choose Your Side (feat. Bun B) Hiljan Suomessa vierailleen La Coka Nostran "A Brand You Can Trust"-albumi oli yksi vuoden yllättäjiä. Tämä on levyn oma suosikkibiisini, eikä vähiten Bun B:n aloitusversen takia. Bollywood-henkinen tausta ja kerrassaan tyly kertsi kruunaa menon. Itse bändinhän voisi määritellä "House of Painiksi steroideissa".
5. Conscious Daughters: We Roll Deep
Parisin suojatit Special One & CMG tekivät kaksi kohtuullisen hyvin menestynyttä levyä 90-luvun puolivälissä, vaipuivat unholaan ja julkaisivat uuden levyn tänä vuonna(!) En ole kuullut kylläkään. Tämä sinkku videoineen päivineen vuodelta 1994 on ehkä bändin parhaita kipaleita. Toisaalta tuolta aikakaudelta ei hirveästi skeidaa löydykään!
Räpistä puheen olleen, uusi Basso-lehti (4/2009) on ilmestynyt. Tuttuu tyyliin siinä on meikäläisen kolumni. Tällä kertaa aiheena se, miksi ja miten räppärit eivät vanhene arvokkaasti. Nappaa lähimmästä lehtipisteestäsi.
Varoitus: Timo T.A. Mikkosen Last Christmas-versioinnin kuuntelu saattaa aiheuttaa pysyvän aivovaurion
We Love Helsinki -lavatansseista tuttu dj Disco Urse on tehnyt miksauksen, joka tottelee nimeä Synteettinen Suomi. Kyseinen nimensä veroinen kokoelma on yksi parhaita miksauksia, johon olen törmännyt vähään aikaan. Kuten biisilistastakin voi bongata, välillä seilataan todella syvissä vesissä.
Track list (häiriintyneimmät ja rakkaimmat veisut boldattuna):
Leevi & The Leavings: Olipa kerran ihminen (Johanna 1982) Raya: Harhaa (Zero Records 1982) Leena Vanamo: Viet itsekontrollin (CBS 1984) Timo T.A. ja Mervi: Joulusydän (CBS 1989) Press: Fashion maailma (Go Up 1991) Spraykaalit: Denavatähti (AXR 1992) Mad Lindell: Grandmaster Klaus (Kräk! 1988) Taiska: Ei voittajaa (Finnlevy 1982) Fredi: Se outoa on (Finnlevy 1978) 7 Seinähullua Veljestä: Vamos A La Playa (Finnlevy 1983) Tutti Frutti: Tytöt ja pojat (Finnlevy 1992) Kisu: Miten kellistän Ile Kanervan (Kiss-Music 1992) Ringa ja Tuija sekä lapset: Juokse pois (AXR 1990) Tutti Frutti: Toimintaa (Finnlevy 1992) Marion: Laitoin peliin panoksen (Flamingo 1988) Päivi: Tulessa oon (Finnlevy 1979) Armi Aavikko: Kiitos sulle (Scandia 1981) Leevi & The Leavings: En tahdo sinua enää (Johanna 1982) Sig: Älä sinä huoli (Johanna 1982) Meiju Suvas: Kova duuni on rahaa (Tilt 1983) Emilia: Villikissa (Kerberos 1982) Organ: Kärpästen juhlat (Poko 1982)
Ja tässä yhteydessä ysäri on hyvä asia. Nyt kerran kuunnellut Raekwonin Only Built 4 Cuban Linxin Pt.2:sen läpi ja kuulostaa todella hyvältä. Ennen kuin lopullinen tuomio asetetaan ohessa makupalaksi toinen video albumilta:
Rakkautta ja Anarkiaa -festarin ohjelmisto on julkistettu. Itse en ole ehtinyt vielä tarkemmin ohjelmistosta elokuvia valitsemaan, mutta eiköhän sitä taas tule ainakin yhden sarjakortin verran elokuvia katsottua.
1. Fake Blood: Fix Your Accent Poikkeuksellinen julkaisu Cheap Thrills-lafkalta, jota on aikaisemminkin fiilistelty tällä palstalla. Hervén labeli on erikoistunut enemmänkin brutaaliin fidget house-menoon. Fix your accent on kuitenkin kreisiä tuoretta diskosaundia, joka ei kuulosta kyllä yhtään Fake Bloodin aikaisemmilta biiseiltä. Muut ep:n kappaleet ovat enemmän sitä tutumpaa jyystöä, mutta nimibiisi korjaa potin. Onko hauskuus palaamassa taas klubimusiikin kärkeen?
2. Gerry & The Holograms: Gerry & The Holograms Frank Zappankin fiilistelemä brittiläinen synasekoilu. Koki viime vuonna pienen renessanssin kun Diplo valkkasi sen Top Ranking Santogold mixtapelle, joka olikin viime vuoden paras mixtape (parhaita julkaisuja muutenkin). Kappaleen sanat ovat aika absurdia kamaa: "Did I say 16 of me. I´m sorry we´re only one... Others are just fragments"
3. Rainer Trueby: To Know You Rainer Trüby | "To Know You" by compost On jotain biisejä joita ei pitäisi mennä sorkkimaan. Yksi niistä on minulle ollut Syreetan ja Stevie Wonderin "To know you is to love you". Onneksi saksalainen supertuottaja Rainer Truby ei ole teesejäni kuullut, sillä tämä remix potkii todella kovaa. 2000-luvun alussa Compost Recordsin saundi oli about trendikkäintä ja kovinta mitä elektronisen musan saralta pystyi löytämään ja Rainer yksi kirkkaimmista tähdistä. Kukkulan kuningas kuitenkin vaihtuu varsinkin klubimusan puolella nopealla ja Compostin myöhemmät julkaisut ovat menneet itseltäni täysin ohi. Jazzanovan liven katsoin Flowssa ja se oli aika mitäänsanomatonta kikkelijazzia. Se on kuitenkin asia aivan erikseen. Nyt kun sofistikoituneempi disco- ja housetunnelma nostaa taas päätään, ehkä Rainerikin palaa parrasvaloihin? Biisi, jolla aloitetaan ilta.
4. Mock & Toof: K Choppers Jo vähän vanhempi DFA-ralli, jonka alkoi aueta vasta nyt meikäläiselle. Onneksi alelaarista päätyi matkaan pohdinnan jälkeen. Baleaarinen ja kosminen meno, joka rakentuu hyvin koko biisin kestolla. Jos edellisellä stygellä aloitetaan ilta, niin tällä käännetään alun hippailu ihan bileiksi.
5. Dj DLG: Paramount (Rogerseventytwo remix) Toinen kahden vuoden takainen biisi, joka ei ole kyllä vanhentunut yhtään. Flipperi-Heikki tutustutti aikoinaan tähän ja on kyllä yksi all-time Top Billin-hittejä, joita kukaan ei tiedä nimeltä. Näin koneen ruudulta ei pääse ihan täysin oikeuksiinsa, mutta suosittelen kokeilemaan klo 2.45 täpötäydessä hikisessä klubissa. Toimii!
Vuoden parhaiten nimetty elokuva Kunniattomat Paskiaiset tulee huomenna ensi-iltaan. Sitä odotellessa, on hyvä katsoa mistä Quentin Tarantino ammentaa fiilistä. Ohessa Tarantinon Top 20-listaus elokuvista, jotka ovat ilmestyneet hänen aloitettua ohjaajan uransa:
Ehdottomana ykkösenä Tarantino listaa Battle Royalen, joka itselläkin menee viimeisen 20 vuoden top 10-listalle.Listalla on myös pari aika ylläriä, mutta sopivat kyllä Tarantinon pirtaan.
Eilen mainitsemasta Audi-skandaalista on kehkeytynyt aikamoinen savotta. Itse sovinnollisena miehenä päätin kuitenkin auttaa Audia pr-kriisissä ja heitin Daily Diego-blogissamme pari irtoideaa siitä miten PR-kriisin voisi ratkaista:
Alunperin piti kirjoittaa Mömmön blogiin Esko Kiesin esiintuomasta Audi-miehestä. En kuitenkaan löytänyt kulmaa siihen (koska itse haastattelu oli niin järjetöntä materiaalia). Niinpä päädyin kirjoittamaan muista miehisistä asioista eli lihasta:
Pimp My Content HKI is an umbrella term for my non-professional activities. Stuff I do mostly for the love of the game, the fame & the fortune (not seeing any of them nearby):
This blog is about my observations of popular culture & current events with a lot of shameless self-promotion on the side. Only in Finnish, at least for now (expect for this section, apparently). Check the shared Google Reader-items for English. They are the sites, where I am stealing all my stuff from.
For bookings and setting up meetings, contact me with e-mail. You can also hook me up in almost every damn social network there is. Always eager to meet innovative, smart & handsome people.
Kirjoittaja on hyvä esimerkki mainosalan tyypistä, joka luulee olevansa harvinaisen cool, istuu wannabe-baareissa ja puhuukin sellaista wannabe-kieltä eli satunnaisia slangisanoja määäkymisen tai miekymisen sekaan, muttei tajua mitään todellisesta stadista, oikeasta slangista tai oikeasti hienoista jutuista.
