Kaikkien matkaraporttien äiti: Prologi

Hyvän loman merkki on, että säätö ja sekoilu alkaa jo hyvissä ajoin lentokentillä- ja koneissa. Ohessa autenttista matkapäiväkirjatekstiä allekirjoittaneen Moleskinesta:

Helsinki-Kööpenhamina-Lontoo-Hong Kong-Taipei

16.6.2008

Kello herättää 7.30. Unta on saatu palloon ruhtinaalliset 2h. Alla on Provinssirockin promomeiningit, joten torstaista lähtien univaje on kasvanut. Asiaa ei yhtään auta, että vähäisten unien makuupaikkana on ollut 170 cm sänky pitkä ja ehkä puoli metriä leveä sänky, jonka jaoin ison karvaisen deejiin kanssa. Jet Lag oli siis hommattu jo ennen reissua.

7.58 herään suihkusta, jonne olen nukahtanut seisaaltani. Onneksi olen pakannut kamat valmiiksi, sillä aivot toimivat hitaalla kuin Vietnamin joukkoliikenne.

Toimistolla on levoton tunnelma, en ole onneksi ainoa henkilö massiivisissa univajareissa. Lomalle lähtö on aina samanlaista paniikkia. Pöydän puhdistus töistä tuntuu ylitsepääsemättömältä tehtävältä. Provinssin kuittirumbaa setviessä tajuan, että olen tukenut Hessu Salmista ja Rabbe Grönblomia reissun aikana aivan liikaa. Viimeisiä duunin dilggauspuheluita soitan vielä lähtöterminaalissa. Olen aina ollut huono relaamaan, joten päätökseni olla kommunikaatiovälineiden tavoittamattomissa koko reissun tuntuu sekin hankalalta.

Univajeen takia olen aivan tillin tallin, joten en juuri kiinnitä huomiota Lontoon lennon viivästymiseen tunnilla. Aistini valpastuvat vasta siinä vaiheessa kun lentäjä ilmoittaa meidän laskeutuvan Kööpenhaminaan. Mitä helvettiä?

Ilmenee, että ohjaamossa on ollut joku outo haju (hernekeittoa lounaaksi?) ja varotoimenpiteenä laskeudumme Köpikseen. Näen jo kuinka Hong Kongin lentoni lipuu silmieni edestä. Kopiksessä alkaakin kova säätö, kun jengiä aletaan sortteeraamaan jengiä seuraavalle lennolle. George W.Bushin vierailun takia lennot ovat kaikin puolin myöhässä. Onneksi myös yksi Lontoon lento, jonne osalla matkustajilla on teoreettiset mahdollisuudet päästä. Lontoon lentoa aletaan jakamaan järjestyksessä:

1. Business-luokka
2. Kultakortit ym. bonuslärpykkeet
3. Viidakon laki

Joku mulkeron oloinen businessmatkaaja saa ekana paikan lennolle. Rationaalinen mieleni suunnittelee nyrkin lasauttamista silmälasipäisen kauluspaitaurpon käkättimeen. En todellakaan halua viettää ekaa kesälomapäivääni jossain lentokentällä.

Onneksi röyhkeys on aina kuulunut vahvuuksiini, joten täysin törkeästi ja muina miehinä kiilaan lapset, naiset ja vanhukset ja tungen passini virkailijan käteen. Elämä opettaa: itsekkyys kannattaa. Olen viimeinen matkaaja, joka pääsee Lontoon lennolle. Minulla on yhä teoreettiset mahdollisuudet ehtiä Hong Kongin lennolle.

Vaikka Heathrowlla Terminaali 5:sesta siirtyminen kestää lähes ikuisuuden, pääsen kuin pääsenkin ajoissa Hong Kongin lennon lähtötiskille. Lentoni on tietysti deletoitu tietokannasta, joten saan taas säätää lisää. Matkatavarani ovat luultavasti hävinneet (myöhempi huomio: "Luultavasti" on aika rankka understatement).

Tällä hetkellä kirjoitan tätä Hong Kongin lennolta. Taipeihin saapumiseen on noin 4 h. Duunistressi on vaihtunut malttamattomuudeksi. En jaksaisi odottaa enää hetkeäkään. Silmäni alkavat kostua. Toisaalta olin alkanut jo lähes poraamaan päivällä, kun radiosta tuli Toton Africa. Nyt se loma alkaa...