"oman työhuoneen egoboostissa syntynyttä näennäisjournalismia jollaista kukatahansa näsäviisas ja Imagensa lukenut kevään ylioppilas-besserwisser kykenisi nakuttelemaan, jos luvassa olisi haikeita huokailuja luokan tyttövauvoilta"
Järkytyin lukiessani perjantaisesta NYT-lehdestä Mikael Jungerin haastattelua. Kohdassa, jossa käsitellään Jungerin saamaa vapaata kasvatusta lensi aamukahvit lehdelle:
"Löysin kilon jauhopussin, kaadoin sen lattialle ja otin sitten isän singlekokoelmasta singlen, jolla aurasin jauhoa."
Kun Jungnerin vanhemmat huomasivat poikansa puuhan, he eivät toruneet, vaan:
"Äiti pakotti isän ottamaan toisen singlen ja leikkimään kanssani sitä samaa leikkiä."
Sinänsä jokainen kasvattakoon lapsensa tyylillään. Kuitenkaan mikään vapaan kasvatuksenkaan metodi ei oikeuta levykokoelmiin kajoamista, muuta kuin kuuntelutarkoituksissa. Levyfriikin näkökulmastani isän (tai äidin) levyjen tärveleminen on ehkä ainoa tilanne, joka oikeuttaisi lapsen ruumiillisen kurituksen. Ainakin kovemmat rangaistukset olisi ehdottomasti otettava käyttöön.
Tämän viikon vähäinen vapaa-aika on mennyt aika pitkälti R&A-leffakartan rustaamisessa (postaus aiheesta tulossa). Näin ollen aivan mielettömiä "uusia" löytöjä ei ole tullut vastaan. Monesti vanhassa on kuitenkin vara parempi ja oheiset viisi kappaletta ovat soineet tällä viikolla repeatilla hammondia hakatessa:
1. Red Cafe: I Tote Guns Biggie-vokaalisample, check. Mahtipontinen biitti, check. Agressiiviset läpät, check. Muuta ei sitten tarvitakaan.
3. Motor City Drum Ensemble: Raw Cuts 4 Motor City Drum Ensemble - Raw Cuts 4 (MCDE/FACES/RUSH HOUR) by invrs Raw Cuts 5&6 on myös näköjään ilmestynyt ja ovat kovia kappaleita myös molemmat. Tämä 4 on ehkä kuitenkin omaan makuun kaikkein iskevin. Ei mene liian diipiksi. Soundimaailmassa liikutaan samoilla linjoilla kuin viime viikon mahtavassa Rainer Truebyn Syreeta-editissä. 4. La Coka Nostra: Choose Your Side (feat. Bun B) Hiljan Suomessa vierailleen La Coka Nostran "A Brand You Can Trust"-albumi oli yksi vuoden yllättäjiä. Tämä on levyn oma suosikkibiisini, eikä vähiten Bun B:n aloitusversen takia. Bollywood-henkinen tausta ja kerrassaan tyly kertsi kruunaa menon. Itse bändinhän voisi määritellä "House of Painiksi steroideissa".
5. Conscious Daughters: We Roll Deep
Parisin suojatit Special One & CMG tekivät kaksi kohtuullisen hyvin menestynyttä levyä 90-luvun puolivälissä, vaipuivat unholaan ja julkaisivat uuden levyn tänä vuonna(!) En ole kuullut kylläkään. Tämä sinkku videoineen päivineen vuodelta 1994 on ehkä bändin parhaita kipaleita. Toisaalta tuolta aikakaudelta ei hirveästi skeidaa löydykään!
Räpistä puheen olleen, uusi Basso-lehti (4/2009) on ilmestynyt. Tuttuu tyyliin siinä on meikäläisen kolumni. Tällä kertaa aiheena se, miksi ja miten räppärit eivät vanhene arvokkaasti. Nappaa lähimmästä lehtipisteestäsi.
Varoitus: Timo T.A. Mikkosen Last Christmas-versioinnin kuuntelu saattaa aiheuttaa pysyvän aivovaurion
We Love Helsinki -lavatansseista tuttu dj Disco Urse on tehnyt miksauksen, joka tottelee nimeä Synteettinen Suomi. Kyseinen nimensä veroinen kokoelma on yksi parhaita miksauksia, johon olen törmännyt vähään aikaan. Kuten biisilistastakin voi bongata, välillä seilataan todella syvissä vesissä.
Track list (häiriintyneimmät ja rakkaimmat veisut boldattuna):
Leevi & The Leavings: Olipa kerran ihminen (Johanna 1982) Raya: Harhaa (Zero Records 1982) Leena Vanamo: Viet itsekontrollin (CBS 1984) Timo T.A. ja Mervi: Joulusydän (CBS 1989) Press: Fashion maailma (Go Up 1991) Spraykaalit: Denavatähti (AXR 1992) Mad Lindell: Grandmaster Klaus (Kräk! 1988) Taiska: Ei voittajaa (Finnlevy 1982) Fredi: Se outoa on (Finnlevy 1978) 7 Seinähullua Veljestä: Vamos A La Playa (Finnlevy 1983) Tutti Frutti: Tytöt ja pojat (Finnlevy 1992) Kisu: Miten kellistän Ile Kanervan (Kiss-Music 1992) Ringa ja Tuija sekä lapset: Juokse pois (AXR 1990) Tutti Frutti: Toimintaa (Finnlevy 1992) Marion: Laitoin peliin panoksen (Flamingo 1988) Päivi: Tulessa oon (Finnlevy 1979) Armi Aavikko: Kiitos sulle (Scandia 1981) Leevi & The Leavings: En tahdo sinua enää (Johanna 1982) Sig: Älä sinä huoli (Johanna 1982) Meiju Suvas: Kova duuni on rahaa (Tilt 1983) Emilia: Villikissa (Kerberos 1982) Organ: Kärpästen juhlat (Poko 1982)
Ja tässä yhteydessä ysäri on hyvä asia. Nyt kerran kuunnellut Raekwonin Only Built 4 Cuban Linxin Pt.2:sen läpi ja kuulostaa todella hyvältä. Ennen kuin lopullinen tuomio asetetaan ohessa makupalaksi toinen video albumilta:
Rakkautta ja Anarkiaa -festarin ohjelmisto on julkistettu. Itse en ole ehtinyt vielä tarkemmin ohjelmistosta elokuvia valitsemaan, mutta eiköhän sitä taas tule ainakin yhden sarjakortin verran elokuvia katsottua.
1. Fake Blood: Fix Your Accent Poikkeuksellinen julkaisu Cheap Thrills-lafkalta, jota on aikaisemminkin fiilistelty tällä palstalla. Hervén labeli on erikoistunut enemmänkin brutaaliin fidget house-menoon. Fix your accent on kuitenkin kreisiä tuoretta diskosaundia, joka ei kuulosta kyllä yhtään Fake Bloodin aikaisemmilta biiseiltä. Muut ep:n kappaleet ovat enemmän sitä tutumpaa jyystöä, mutta nimibiisi korjaa potin. Onko hauskuus palaamassa taas klubimusiikin kärkeen?
2. Gerry & The Holograms: Gerry & The Holograms Frank Zappankin fiilistelemä brittiläinen synasekoilu. Koki viime vuonna pienen renessanssin kun Diplo valkkasi sen Top Ranking Santogold mixtapelle, joka olikin viime vuoden paras mixtape (parhaita julkaisuja muutenkin). Kappaleen sanat ovat aika absurdia kamaa: "Did I say 16 of me. I´m sorry we´re only one... Others are just fragments"
3. Rainer Trueby: To Know You Rainer Trüby | "To Know You" by compost On jotain biisejä joita ei pitäisi mennä sorkkimaan. Yksi niistä on minulle ollut Syreetan ja Stevie Wonderin "To know you is to love you". Onneksi saksalainen supertuottaja Rainer Truby ei ole teesejäni kuullut, sillä tämä remix potkii todella kovaa. 2000-luvun alussa Compost Recordsin saundi oli about trendikkäintä ja kovinta mitä elektronisen musan saralta pystyi löytämään ja Rainer yksi kirkkaimmista tähdistä. Kukkulan kuningas kuitenkin vaihtuu varsinkin klubimusan puolella nopealla ja Compostin myöhemmät julkaisut ovat menneet itseltäni täysin ohi. Jazzanovan liven katsoin Flowssa ja se oli aika mitäänsanomatonta kikkelijazzia. Se on kuitenkin asia aivan erikseen. Nyt kun sofistikoituneempi disco- ja housetunnelma nostaa taas päätään, ehkä Rainerikin palaa parrasvaloihin? Biisi, jolla aloitetaan ilta.
4. Mock & Toof: K Choppers Jo vähän vanhempi DFA-ralli, jonka alkoi aueta vasta nyt meikäläiselle. Onneksi alelaarista päätyi matkaan pohdinnan jälkeen. Baleaarinen ja kosminen meno, joka rakentuu hyvin koko biisin kestolla. Jos edellisellä stygellä aloitetaan ilta, niin tällä käännetään alun hippailu ihan bileiksi.
5. Dj DLG: Paramount (Rogerseventytwo remix) Toinen kahden vuoden takainen biisi, joka ei ole kyllä vanhentunut yhtään. Flipperi-Heikki tutustutti aikoinaan tähän ja on kyllä yksi all-time Top Billin-hittejä, joita kukaan ei tiedä nimeltä. Näin koneen ruudulta ei pääse ihan täysin oikeuksiinsa, mutta suosittelen kokeilemaan klo 2.45 täpötäydessä hikisessä klubissa. Toimii!
Vuoden parhaiten nimetty elokuva Kunniattomat Paskiaiset tulee huomenna ensi-iltaan. Sitä odotellessa, on hyvä katsoa mistä Quentin Tarantino ammentaa fiilistä. Ohessa Tarantinon Top 20-listaus elokuvista, jotka ovat ilmestyneet hänen aloitettua ohjaajan uransa:
Ehdottomana ykkösenä Tarantino listaa Battle Royalen, joka itselläkin menee viimeisen 20 vuoden top 10-listalle.Listalla on myös pari aika ylläriä, mutta sopivat kyllä Tarantinon pirtaan.
Eilen mainitsemasta Audi-skandaalista on kehkeytynyt aikamoinen savotta. Itse sovinnollisena miehenä päätin kuitenkin auttaa Audia pr-kriisissä ja heitin Daily Diego-blogissamme pari irtoideaa siitä miten PR-kriisin voisi ratkaista:
Alunperin piti kirjoittaa Mömmön blogiin Esko Kiesin esiintuomasta Audi-miehestä. En kuitenkaan löytänyt kulmaa siihen (koska itse haastattelu oli niin järjetöntä materiaalia). Niinpä päädyin kirjoittamaan muista miehisistä asioista eli lihasta:
Tämän vuoden odotetuin räp-levy ainakin itselleni on ehdottomasti Jay-Z:n Blueprint 3.DOA nosti odotukset jo aika korkealla, mutta valitettavasti uudet Timbalandin kanssa tuotetut biisit eivät pääse sen tasolle (tsekkaa alla). Isomman osan biiseistä on kuitenkin tuottanut Kanye West, joten odotukset eivät uusista biisivuodoista ole vielä romuttuneet. I listen to everything-blogissa on muutama tällä hetkellä irronnut makupala ja täydellinen biisilista albumin kansineen:
1. Junkie XL: Cosmic Rave Junkie XL - Cosmic Rave by Piece Together Junkie XL on tunnetuin Elvis Presleyn "A Little Less Conversation"-remixistä jota renkutettiin vuonna 2002 kyllästymiseen asti. Tätä taustaa vasten tämä eeppinen uusi diskostyge tymähtää aika puun takaa. Toisaalta hyvä, että tymähtää. 2. The Clash: Return To Brixton The Clashin klassikko ehostettuna elähtäneellä 90-luvun alun rumpukompilla kuulostaa konseptina lähtökohtaisesti jumalanpilkalta. Kuitenkin isolla volyymilla soitettuna tämäkin biisi pääsee oikeuksiinsa. The Clash bändinähän ei esittelyjä tarvitse ja tälläkin remixillä on paikkansa bändin laajassa repertuaarissa. Originaalihan on Guns of Brixton, joka on merkittävä The Clash-biisi, että se on ainoa jossa basisti Paul Simonon laulaa. 3. Timo Lassy: The More I Look At You (feat. Jose James) Suomalainen Ricky-Tick levy-yhtiö tietyllä tavalla hakkaa kuollutta hevosta, mutta hyvällä menestyksellä. Five Corners Quintentin viitoittaman linjan mukaan label on puskenut samanlaista tanssilattijazzia uuvuttavalla tahdilla. Konseptihan on toimiva: salonkikelpoista muzakkia, joka toimii niin wannabe-hipstereille kuin heidän vanhemmilleenkin (uuden FCQ:n ostin muun muassa mutsilleni joululahjaksi). Tämä tuore seiskatuumainen on tästä parempi esimerkki, erityisesti Jose Jamesin vokaalien ansiosta. Lisäksi levy on erittäin tyylikkään näköinen. 4. Casual Sax: Baby I´m Black (But only from the waist down)
Nörttien huumoriräppiä ja törkyläpät on ilmeisesti heitetty freestylena. AOR-henkinen kertsi kruunaa tämän matalakulttuurin timantin. Omaan alhaiseen huumorintajuuni osui ja upposi myös poikien Bonita Applebum-versiointi "My Weenie in Your Bun". 5. A Tribe Called Quest: Bonita Applebum (Why? Edit)
Ja Bonita Applebumista puheen ollen. Männä kesänä tämä lähes 20 vuotta vanha styge koki omalla kohdallani renessanssin (satuin nappaamaan sinkun jostain halvalla). Carly Simonin Why? pohjalla ei voi mennä kovinkaan vikaan.
Helsinki 78-82 on parasta suomalaista uutta musiikkia tällä hetkellä. Ehkä Villa Nahin debyytti-ep nousee samalle tasolle, mutta toisaalta tyypit vierailee myös tällä levyllä. Todella tyylipuhdasta uutta soundia. Pitemmittä ylisanoitta, tarkastakaa itse: HELSINKI 78-82 EP by TOP BILLIN
1. Still Going: Spaghetti Circus Aina luotettavan DFA-lafkan uunituorein julkaisu on todella massiivinen uusi diskopläjäys. Parin vuoden "Still Going Theme" on ollut levylaukun vakiotäytettä, mutta tämä on jopa sitä kovempi. Meininki kasvaa kasvamistaan koko 8 minuutin kestolta ja vokaalit kruunaavat pakkauksen.
2.Ali Dee: Bring It On (Feat. Kool G Rap) Ali Dee on ehkä tuntemattomimpia valkoisia räppäreitä ysärin alkupuolelta ja vaipuikin nopeasti debyyttialbuminsa julkaisun jälkeen unholaan. Sinänsä harmi sillä tämä on todella tyylipuhdasta ysäriräppiä ja Kool G Rapkin vierailee. Sämplehän tässä on tuttu kaikille vuosituhannen vaihteessa Radiomafiaa tiistai-öisin kuunnelleille ja Pharcydeä diganneille. Ali Deestä hyvää läppää täällä.
4.Duck Sauce: Anyway A-Trakin ja Armand Van Heldenin superduo on herättänyt aikamoista kuohuntaa. Ja syystäkin, vaikkei eihän tässä nyt mitään perustavanlaatuista uutta ole. Stadionhousea uudelle vuosikymmenelle? Tätä on jo luukutettu jo melkein kuukauden päivät ja onhan tämän vieläkin ihan loistava. Kaksi muuta biisiä, jotka olen kuullut on jees myös. Alkuperäinen on muuten Final Editionin styge.
5. Curtis Mayfield: Kung-Fu Viime viikkoina olen kuunnellut Curtisin "Sweet Exorcist"-levyä, joka mahtavan kantensa lisäksi on ehkä turhankin vähälle huomiolle jäänyt Mayfield-tuotos. Tässä levyn ehkä hienoin hetki. Kannattaa kuunnella loppuun asti, kun kuulijaa vielä hellitään tiukalla rumpubreikillä.
Koomisen tästä asiasta tietysti tekee se, että papin poika Alice Cooper on uskovainen. Mukavaa, että vanha mies jaksaa vielä kohahduttaa. Tällä klassikolla aamu käyntiin:
1. Lugnet: Ra Energi Mystinen ruotsi-label Lugnet on julkaissut kaksi laadukasta ep:tä, joissa on edittejä sekä uusia kappaleita. Kappaleet ovat ainakin itselleni kuitenkin sen verran obskuureja, että en kyllä tunnista mitkä ovat aivan uusia ja mitkä uudelleen lämmitettyjä. Tämä kappale rojahtaa varmaankin kosmisen diskon kategoriaan, mutta osa varsinkin kakkoseepeen raidoista menee aika psykedeeliseen suuntaan. Stop looting, stop killing. .. 2. Def Jef: Give it here
Get Down - Jack Beats Cheap Thrills on uuden klubimusan kiinnostavin label. Laadukasta fidget-housea, tai mitä ikinä onkaan. Toimii parhaimmillaan täysillä klubissa.
1. Grace Jones vetää Pull up to the bumperin. 2. Ei sada. 3. Esiintyjälistassa on yhtä kova yllättäjä kuin viime vuoden Jose James 4. Tiivistämölle mahtuu sisälle ja siellä ei lopu happi dubstep-menon aikana. 5. En vaivu epätoivoon New Young Pony Clubin ja muiden jo väsähtäneempien aktien keikalla (tai jopa yllätyn positiivisesti). 6. En joudu tekemän liian vaikeita valintoja, kuten mennäkö katsomaan Ladyhawkea (00:40, Teltta) vai Dj Mehdia (00:30, Voimala) 7. Ei sada. 8. En taas missaa Hypnotic Brass Ensembleä, kuten Pori Jazzissa. 9. Ei sada. 10. On kivaa, vaikka sataisi.
Flow alkaa siis huomenna. Tähtään jo Frida Hyvösen keikalle.
Marc Lynch (George Washington Universityn professori) kirjoittaa mielenkiintoisen artikkelin, jossa hän havainnollistaa suurvaltapolitiikkaa räppäreiden avulla:
Tällaista on pyörinyt levylautasella ja konttorilla tällä viikolla: 1. Casual: Put It In the Air
Pitkään hiljaiseloa (ainakin omissa kirjoissani) pitänyt Hieroräppäri kuulostaa todella freesiltä tässä tämän vuoden puolella (?)tulleessa kappaleessa. Letkeä tausta ja letkeät läpät pienen budjetin videolla. Parhainta räppiä armon vuonna 2009. Spotattu aina luotettavalta Lifesaverin boardilta.
2. Ed OG & Da Bulldogs: Love comes & goes Klassikko. Pitkään hankintalistalla ollut maksi tarttui vihdoin matkaan viime perjantain We Love Helsinki -tapahtuman vinyylikirppikseltä Markus-Sedän tiskiltä. Bostonilaisräppäri Ed OG:n pitkän uran mahtavin laulu ehdottomasti. 3. 6Blocc: Going back to Cali Dubstepin ja hiphopin pyhä liitto vain jatkuu. 6Bloccin läpeensä laadukkaalla I Dubs Vol.2 eepeellä ei huonoa hiphop-remiksejä löydykään. Tämä LL Cool J-versiointi on ehkä parhaiten toteutettu. Olen muutenkin kuunnellut vanhoja LL Cool J:n biisejä viime aikoina, hemmo oli tiukka räbäyttäjä ennen kuin alkoi näyttelemään Renny Harlinin elokuvissa. Tämän lisäksi 6Bloccin eepeellä myös versio Pharaoh Monchin Simon Saysista (kova), Panjabi Mc:n siitä ainoasta hitistä ja jostain kolmannesta biisistä joka ei muistu mieleen. Suositeltavaa menoa kaiken kaikkiaan.
4. Dan The Automator: Rapper´s Delight feat. Chali 2Na, Casual & Domino (Van She Tech Remix) Sugarhill Gang eli räppäävät pizzakuskit ansaitsevat kyllä ison kaasunaamarin koko toiminnastaan hiphopin saralla, mutta tämä Automatorin remix-projekti onnistuu puhaltamaan jonkinlaista eloa tähän ehkä maailman tylsimpään hiphopkappaleeseen. Van She tuuppaa vielä extra tanssilattitwistiä uuteen versioon. Plus, Casual jo toisessa biisissä tänä vuonna! Fiilis on lähes kuin 90-luvun puolivälissä.
5. Dj Gregory: Block Party Tämän viikon räppipainotteista listaa täydentämään yksi uusvanha house-löytö. Tämä vuodelta 2000 oleva klassikkohousebiisi tuli uudestaan vastaan mainiolta Hand Clap Low Conga Mix 3sella. Torvet on samplatty muuten Milton Hamiltonin "So Beatiful"-kappaleesta, joka löytyy "Disko-mania"-levyltä. Itse HCLC-bileissä olen kerran käynyt ja täytyy sanoa, että musa ja meno olivat todellakin kohdallaan. Positiivisen erilaista klubisettiä Stadissa. Erityisesti diggailin balkan-menosta, koska siihen en todellakaan ole perehtynyt.
Stones Throw on levy-yhtiö, joka on säilyttänyt laatutasonsa ja jatkanut kehittymistä 90-luvun loppuvälin "backpacker-rap"-ajoista lähtien. Uusin sensaatio yhtiöltä on kodittoman beatboxaajan biisin julkaisu. Tämä jäbä spotattiin kadulta beatboxaamasta ja videosta tuli YouTube-hitti:
Postasin herättyäni Annokseen tämän hetken tyylikkäimmän mainoksen. Nike SB:n päräyttävä mainos nostaa kolme tärkeää kysymystä mieleen: 1. Miksi en koskaan alkanut skeitata tosissani?(olen todistettavasti osannut ollien ihan skidinä) 2. Mitä Ice Cube tekee nykyään? 3. Onko It Was A Good Day yksi parhaita räppibiisejä-ja videoita koskaan?:
Vastaus: On. Ainakin kymmenen parhaan joukossa.
*Ottaen huomioon tietysti reunaehdot, että on maanantai.
Huomasin, että en ollut päivittänyt tämän sivun alalaidassa olevaa top 5-listaa vähään aikaan. Sille oli tehtävä muutos. Ohessa muutama uusi ja pari vahempaa biisiä, joilla mätäkuu lähtee mukavasti käyntiin.
Ricu Flair August Home & Away top 5
1. Kurious (feat. Sadat X & Mike G): Mansion & Yacht
Ehkä Kuriouksen paras biisi ja laadukas ysäriräppi kaikin puolin. Kurious Jorge on tyypillinen yhden levyn ihme hiphopin kulta-ajoilta. Herra julkaisi kolme tiukkaa sinkkua, joista varsinkin "Walk like a duck" oli kovassa rotaatiossa aikanaan Yo! Mtv rapsissa. Itse levykin oli hyvä, muttei ilmeisesti kovinkaan suuri kaupallinen menestys. Kurious on välillä tehnyt jotain cameoita Mf Doomin kanssa, mutta muuten aika totaalisesti hävinnyt kuvioista ekan levyn jälkeen.
Mutta itse tähän biisiin. Kappale on "I´m Kurious"-sinkun b-puolella ja pesee a-puolen 6-0. Muuten tunnistaako joku basslinen joka on kappaleessa (ei siis Pharcydenkin samplaama Quincy Jonesin Summertime). Tiedän, että se on jostain reggae-kappaleesta, mutta en muista mistä. 2. Azari & III: Hungry For the power Stadin DJ-leksikoonit Fiskars & Sampo ovat jo tätä blogeissaan hehkutelleet, eivätkä syyttä. Oman diggailun salattu puoli on, että toinen vokalisteista tuo mieleen jonkun ysärin mauttoman hittirallin vokalistin. Ei kuitenkaan E-Roticin tai Sin With Sebastianin, ne jo tarkastin. Joka tapauksessa tyylikäs vanhan koulun house-ralli härskillä äänellä, priceless!
3. Codebreaker: Follow Me (Juan McLean Remix)
Uutta disco-menoa. Itse alkuperäinen kappale on ehkä liian italoa meikäläisen tyyliin, mutta remixit hoitavat homman. Ohessa Flow-festareillekin saapuneen Juan MacLeanin taidonnäyte, kannattaa tsekata myös Bottinin remix. Olen tervehtinyt ilolla klubimusan saundin siirtymistä aivan totaalisesta kreisibailuroiskinnasta taas astetta tyylikkäämpään meininkiin. Ei niin, etteikö top40-hiteistä nopeista sutaistuista baltimore-remikseilläkin ole aikansa ja paikkansa, mutta viime aikoina blogeissa kohkatut kappaleet ovat onneksi alkaneet muistuttaa ihan kunnollisia biisejä.
4. Untold: Just For You (Roska Remix) Olen viime aikoina kuunnellut paljon dubsteppia ja muutakin tuoretta tanssimusaa. Roska on ehkäpä kuumin Uk funky-nimi tällä hetkellä. Kannattaa muuten lukea tuo "Uk Funky"-wikipedia entry, britit osaavat kyllä tehtailla termejä musalle samalla tavalla kuin markkinointipellet akronyymeja. 5. Cal Tjader: Aquarius Cal Tjader ei juuri koskaan petä ja nappaankin herran albumeita mukaan aina kun niitä tulee vastaan kohtuuhinnoilla. Tämä biisi on tuttu kaikille vähänkään räppiin perehtyneille ja koko albumi "The Prophet" suositeltava hankinta. Tosin näillä Tjaderin vanhemmilla levyillä ei ole niin kovia tanssilattiraitoja kuin myöhemmillä teoksilla, mutta hyvää sunnuntaikuuntelua tämä on.
Siinä tämänkertaiset biisisuositukset, hyvää viikonloppua kaikille!
"Vaalihuuma" villitsee Suomea tällä hetkellä lähes yhtä vilkkaasti kuin helleaalto.
Itse äänestin jo viikko sitten ennakkoon oheisten tiukkojen prinsiippien pohjalta:
Mitä ehdokas ei saa olla? - Mies - Kokoomuslainen, demari, keskustalainen, perussuomalainen, kristillisdemokraatti tai vastaava - Yli 40-vuotias fyysisesti (tai henkisesti)
Mitä ehdokkaan tulee olla? - Nainen - Rumban kolumnisti - Tuleva äiti
Matthew Africa on tehnyt hienon kulttuuriteon kokoamalla Dj Quikin parhaat yhteen. Erityispropsit täytyy antaa hyvästä Dj Quikia hehkuttavasta tekstistä hyvän miksauksen lisäksi.
Top Billin seuraa Jay-Z:n jalanjälkiä ja hankkii oman koripallojoukkueen.
Kun klubi on valloitettu, on aika valloittaa koripallokentät. Todellisina penkkiurheilun kannattajina (se vasta tosi urheilua onkin), Top Billin panostaa toimintaan myös klubin ulkopuolella hankkien oma koripallojoukkueen pääkaupunkiseudulta.
Alppilan Koris, eli tuttujen kesken AlKo, on jo legendaksi muodostunut 5. divarin joukkue jolta ei yrittämistä puutu. Alppilan Koris on myös vahvasti musiikkiin panostava joukkue, jo pelaajiensa musiikillisen taustan kannalta.
Hankintasumma on salainen, mutta tarkoituksena on kasvattaa joukkueen taloutta myöskin rahan-keruu tapahtumalla. Myös fanijoukkue on kehitteillä.
Jay-Z:llä on New Jersey Nets, meillä on ALPPILAN KORIS.
Kuten urheiluseuroilla on tapana, järjestää AlKo myös hengennostatustilauisuuden lauantaina 23.5. Kuudennella Linjalla. Tarjolla promillepitoinen show-esitys 'Harlem Globetrotters' hengessä ja musiikkia seuraavilta artisteilta:
Helsinki Ghetto Bass Patrol vs Brothers Of God, DJ Polarsoul, DJ Hercules + Top Billin DJs.
Wu-Tang Clan on ehkä eniten elämääni vaikuttaneista bändeistä. Vaikka Wu-Tang-logo on tottakai klassinen, ovat monet vanhoista levynkansista aika kamalan näköisiä. Tätä ongelmaa lähti korjaamaan designeri Logan Walters ja hän teki todella tyylikkään näköiset toisinnot vanhoista Wu-albumeista Blue Note-kansien tyyliin. Tulokset on ihailtavissa täällä.
Ja mitä parhaaseen nettilehteen Lehteen tulee niin tämän viikon parhaimpia uutiskommentteja löytyy Hesarin jutusta:
SK-päätoimittaja Tapani Ruokanen: "Olen nähnyt lehden, ja ymmärrän, että se on vitsi, mutta tämmöisessä maailmassa tuollaiset vitsit ovat aika puujalkavitsejä." Lehti-päätoimittaja Usko Tyykkä: "Jos kannessa lukee 'Metrinen piikki pyllyssä – uhka vai mahdollisuus', on hankala kuvitella, että kyseessä olisi Suomen kuvalehti."
Lehteä siis hakemaan Akateemisesta ennen kuin kieltävät!
Työpaikan vaihdoksen seurauksena MySpace-ennakkokuunteluiden seuraus on ei-niin-yllättäen jäänyt vähemmälle. Samoin suomiräpin seuraaminen on jäänyt aika hiljaiselle myös viime aikoina.
Joskus kuitenkin kaksi vanhaa tuttavuutta kohtaa hyvällä tavalla ja viime päivät toimistolla olen paukuttanut Nikon ja Tapsan kakkosalbumia "Parhaita päiviä" repeatilla. Chillii sämplevetoista ei liian kikkailevaa räp-musiikkia. That´s the way I like it.
Erityiset propsit täytyy heittää Tapsalle, joka on kulkenut artistina aika pitkän tien alkuaikojen enkkumeiningeistä bassolistan ykköseksi.
Kaikin puolin kova line-up tulossa. Ainoana miinuksena lauantain dj-meno vaikuttaa hivenen tylsältä omaan makuun(lukuunottamatta Dj Skreamia). Toivottavasti siihen tulee jotain parannusta.
Olin lauantain levyostoksilla ja mukaan sattui paljon kaikkea hyvää. Eniten mieltä lämmitti Sepulturan vanhan rumpalin Igor Cavaleran ja hänen vaimonsa tuoreen electroprojektin Mixhellin ep "Boom Da".
Hauskinta tästä tekee se, että sinkku ilmestyi suomalaisella New Judas-lafkalla. Toisaalta aikoinaanhan Sepulturan pojat hehkuttelivat kilvan suomalaisia hc-bändejä (mm. Terveet Kädet, Rattus, Kaaos) eli onhan tämä eräänlainen kotiinpaluu.
Hyvää kamaa joka tapauksessa.
Napatkaa vinyyli lähilevykaupasta ja fiilistä voi nostatella oheisella stygellä:
U2 on mammuttibändejä, jotka eivät ole koskaan hirveästi säväyttäneet (joskin tämä on ollut new wave-settieni yksi vakiopilareita). Tuore U2-albumi ei voisi siis tosiaan vähempää kiinnostaa.
Vanhat mastodontit ovat olleet kuitenkin sen verran kartalla mitä maailmalla tapahtuu, että paria remixiä tekemään on värvätty ihan kuumat nimet. Ohessa tämän hetken kovimmat ilmeisesti jotakuinkin viralliset remixit:
Tässä hyvä esitys viime lauantain Emma-gaalasta (vaikka ei mikään suosikkiartistini tai suosikkibiisini olekaan). Yllätyksiä, pyrotekniikkaa ja meininkiä, jota edes Lauri Tähkä ei pilaa:
Viime viikon paluusta dekkien taakse intoutuneena, olen lauteilla alkuillasta myös huomenna. Vinyyleiltä vanhempaa räppiä luvassa lämmittelynä illan päätähdille Sampolle & Didille: Ainakin jotain tällaista luvassa:
Q-Tipistä unohdetaan usein jäbän merkitys tuottajana. Esimerkiksi Apachen ainoa hitti on Q-Tipin tuotoksia (ehkä yksi eniten soittamiani biisejä ever): Apache - Gangsta Bitch
Pitchforkin mukaan Faith No More tekee euroopan kiertueen ensi kesänä. Toivottavasti saapuvat Suomeenkin. Kiinnostavuudeltaan ollaan aika eri tasolla kuin vaikka Madonnan konsertissa. Itse aikoinaan missasin kaikki bändin Suomen keikat niin nyt olisi hyvä mahdollisuus revanssille.
Patton on myös viime aikoina tehnyt niin hämärää kamaa, että on mukavaa kuulla myös vanhaa kunnon räimettä.
Kuten varmaan monet tätä blogia lukevat tietävät, olen vinyyli-addikti.
Sen lisäksi, että olen kultivoinut omaa levykokoelmaa useiden vuosien ajan, on sydämessäni aina ollut lämmin paikka myös muiden kokoelmille (esimerkiksi siten, että ne kokoelmat voisivat olla mun). Nyt Eilon Paz on aloittanut uuden blogin "Dust & Grooves", joka dokumentoi deejiiden ja levykeräilijoiden levykokoelmia kuvamuodossa. Blogirakennetta käytetty tosi hyvin hyödyksi ja levyvalintoja voi myös kuunnella, kun tsiigaa kuvia.
Tämänkin mainion blogin löysin Sampon blogin kautta.
Ilmeisesti Metallica on saapumassa Poriin keikalle heinäkuussa. Kyseessä ei toivottavasti kuitenkaan ole Pori Jazz. Jazz on tietysti laaja käsite, mutta en tiedä miten siihen Metallican saisi ängettyä. Toisaalta kyllähän sinne on yritetty myös AC/DC:tä
Sunnuntai on päivä, jolloin levylautasella pyörii useasti jazzia tai siihen suuntaan kallistuvaa musaa. Tänään ovat soineet seuraavat, joita voi suositella lämpimästi. Ei pelkästään yhden hitin levyjä vaan toimivat erityisesti kokonaisuuksina: Scott Bradford: Rock Slides (ABC Probe, 1969) Periaatteessa tyypillinen jazz-rock hybridi, mutta laatusoittajat ja biisien mielenkiintoinen fiilis, nostaa tämän levyn perusmateriaalin yläpuolelle. Wynder K. Frog: Into the Fire (United Artists, 1970) Harvemmin levy yllättää positiivisesti useaan otteeseen. Jo levyn ensimmäinen biisi saa tanssijalan vipattamaan. Seuraava levyn biiseistä on täyspotti, jota on sämplätty Handsome Boy Modeling Schoolin ensimmäisen levyn parhaalla biisillä. Pari avointa rumpubreikkiä sinetöi vielä levyn lokeroinnin klassikkosarjaan. Bama The Village Poet: Ghettos of the mind (Aware, 1974) Last Poetsin ja Gill-Scott Heronin aikalainen, joka ei koskaan saavuttanut yhtä tunnettua asemaa. Spoken-word levy, jossa musisointikin on kohdallaan (mm. Bernard Purdie rummuissa)
KUUNTELE: Vice X Bloc Party Mix Bloc Party: She’s Hearing Voices (Erol Alkan’s Calling Your Dub) Eagle Boston: Wild Wild Ost Pylon: Working Is No Problem Delta 5: Mind Your Own Business John Foxx: Underpass Prince: I Would Die 4 You Bloc Party: Sunday Bloc Party: Helicopter Bloc Party: Banquet Sonic Youth: Youth Against Fascism Dinosaur Jr.: Freak Scene Bloc Party: One Month Off (Metal On Metal Remake) La Roux: Quicksand (Nightrunners Edit) Bruce Springsteen: 57 Channels (And Nothing On) Bloc Party: Where Is Home (Burial Remix) Bloc Party: Signs Bloc Party: Talons (Xxxchange Remix) Buckley: Block Party Tyree Cooper: Hip Housin (Enzyme Black’s Block Party) Bloc Party: Mercury (Herve Is In Disarray Remix)
Riihimäeltä kotoisin oleva lauluntekijä Samae Koskinen rienaa hyvinkääläisiä tuoreessa NYT-lehdessä:
"Siellä kaikille annettiin helvetin kummallisia lempinimiä, joissa oli äxiä ja zetoja ja kaksoisveitä. Plus mulla oli sellainen fiilis, että jos mä perustaisin siihen keskustaan vetyperoksidia myyvän liikkeen, niin olisin miljonääri. Siellä jengi blondas tukkaansa siihen malliin, että ihmettelen miten kaupassa riitti tavaraa"
Sain juuri päätökseen legendaarisen Watchmen-sarjiksen. Olin lukenut joskus skidimpänä sen, mutta ajattelin palauttaa mieleen vielä näin sopivasti ennen tulevaa elokuvaa (jota odotan kauhunsekaisin tuntein):
Watchmen on tietyllä tavalla saanut myyttisen aseman sarjiksena, sillä se oli ainoa sarjakuva joka oli kelpuutettu Time Magazinen tämän vuosisadan parhaiden kirjojen joukkoon. Stoori on tietysti hyvä, mutta omalla listallani ei mene missään tapauksessa parhaiden sarjakuvien joukkoon. Eläköityneiden supersankareiden tarina oli myös kieltämättä freesimpi ilmestymisaikanaan.
Ohessa pikainen suosikkilistaus niistä jotka ainakin menevät vartijoiden edellä. :
Toimin siis nykyään TBWA\DIEGOn konseptisuunnittelijana. Tänään ollaan avattu uusi DIEGON blogi, jossa pureudutaan joka arkipäivä Internetin reunalla tapahtumiin asioihin. Muutamia postauksia on jo kehissä. Tsekatkaa ja kommentoikaa:
"DAILY DIEGO on Internet- konsulttitoimisto TBWA\DIEGOn, asiakkaidemme ja DAILY DIEGO on Internet- konsulttitoimisto TBWA\DIEGOn, asiakkaidemme ja kumppaneidemme keskustelukanava.
Sieltä löydät internetin inspiroimaa ajattelua ja ideaa bisneksestä, markkinoinnista ja tietenkin meistä ihmisistä verkottuneessa maailmassa.
Me rakastamme internetiä ja uskomme sen pelastavan vielä maailman. Usko sinäkin. Tai ole uskomatta. Mutta osallistu joka tapauksessa keskusteluun!"
Työnjako bloggauksessa meikäläisen osalta tulee tulevaisuudessa olemaan seuraavanlainen: Annos (Hassut YouTube-klipit- kerran päivässä) Daily Diego (Internet, markkinointi, strategia, ilmiöt- joka keskiviikko) Vassisen verkostoissa (Internet, markkinointi, ilmiöt -joka tiistai) Tämä (Populaarikulttuuri-pari kertaa viikossa)
Ja vaikka aamuteeveessä puhuinkin mikrobloggauksesta niin Twitter luultavasti pysyy aika hiljaisena ainakin vielä jonkin aikaa.
Pienenä naskalina Mike Tyson oli yksi suosikkiurheilijoitani. Arvostukseni ei ole hävinnyt, vaikka mies on soutanut aika syvissä vesissä kuin Suomen vastineensa Matti Nykänen konsanaan. Tysonin eläimellinen raivo ja huikea keskittyminen parhaina aikoinaan oli vertaansa vailla.
Senpä taki Docpointissa tällä hetkellä pyörivä Tyson-dokkari oli mannaa meikäläiselle. Suurimmaksi osaksi dokkarissa kuvataan puhuvaa Tysonia ja juttua riittää. Välillä Iron Miken tajunnanvirta viistää todella kryptisillä tasoilla, että tulkitsemiseen tarvitsisi olla vähintään jonkin uskonnon guru. Parhaat nyrkkeilysaavutuksetkin on hyvin dokumentoitu ja se uskomaton lahjakkuus ja raaka työ, jota Tyson nyrkkeilyyn antoi paistaa hyvin läpi. Herra Tyson ei ilmeisesti itse ollut dokkarista täysin otettu, ja hän jopa vähätteli näiden aivan legendaaristen tyrmäysten arvoa:
Loistavaa, huippunettikaupan Turntable Labin heebot ovat pistäneet klassisen "Record Check"-sivuston takaisin eetteriin: Record Check
Itselleni tämä oli yksi tärkeitä vaikuttimia levyjen keräilyssä aikoinaan ja aika monia esiteltyjä levyjä on myös omaan hyllyyn päätynyt. Ohessa jotain omia suosikkeja eri tyyppien "Record Checkeistä":
En tunne päiväkotilaitoksen historiaa, mutta eikös päiväkotilaitoksen kehittänyt Friedrich Fröbel (ja ne kuuluisat palikat) noin sata vuotta ennen natseja? Toisaalta kun kuunteli Mikkosen mielipiteitä Ruotsista, niin en ihmettele tuollaista sadan vuoden heittoa.
Koko farssin voi seurata Ylen sivuilta, viihde alkaa noin 15 minuutin kohdalla. Fiksun vastaväittelijän Jarkko Tontin kommentit taasen täältä.
Itse henkilökohtaisesti uskon siihen, että päiväkodissa oppii paljon elämässä tärkeitä taitoja. Ehkä jopa enemmän kuin jos lapsi on vain kotona. Sen lisäksi uskon, että myös kotihoidolla kasvaa vakaita ihmisiä, vaikkakin rouva Mikkosen kommentit muuta viestivätkin. Toisaalta kun lukee ihmisten kommentointia aihetta sivuavissa keskusteluissa, jossa ei tunnuta ymmärtävän sitten yhtään mistään mitään, huolestuttaa koko Suomen tulevaisuus. Ihmisiltä tuntuu puuttuvan alkeellisinkin käsitys tieteellisestä tutkimuksen erosta omaan henkilökohtaiseen havainnointiin.
Tästä on näköjään hiljalleen muokkautumassa jonkin sortin hiphop-mehustelublogi, mutta ei se mitään jos kiinnostavaa materiaalia löytyy.
Kenzo Digital on tehnyt kokeellisen "hiphop-oopperan" nimeltänsä "City of God´s Son". Mielenkiintoinen mash-up projekti, jota "tähdittää" Nas, Jay-Z & Ghostface. Trailerin voi yytsiä täältä:
Tällä hetkellä olen kuunnellut noin 20 minuuttia läpi ja kuulostaa kiinnostavalta. Itse tuotoksenhan voi siis ladata ilmaiseksi täältä.
Tuoreimmassa Basso-lehden kolumnissa käyn läpi 10 kohdan listaa, jossa selvitän miksi hiphop on parasta musiikkia. Musiikillisen vankan todisteen tälle antaa Bobby Corridorin hillitön miksaus, jossa heppu puristaa 600 hiphop-klassikkoa 90 minuutin miksaukseen:
Pimp My Content HKI is an umbrella term for my non-professional activities. Stuff I do mostly for the love of the game, the fame & the fortune (not seeing any of them nearby):
This blog is about my observations of popular culture & current events with a lot of shameless self-promotion on the side. Only in Finnish, at least for now (expect for this section, apparently). Check the shared Google Reader-items for English. They are the sites, where I am stealing all my stuff from.
For bookings and setting up meetings, contact me with e-mail. You can also hook me up in almost every damn social network there is. Always eager to meet innovative, smart & handsome people.
Kirjoittaja on hyvä esimerkki mainosalan tyypistä, joka luulee olevansa harvinaisen cool, istuu wannabe-baareissa ja puhuukin sellaista wannabe-kieltä eli satunnaisia slangisanoja määäkymisen tai miekymisen sekaan, muttei tajua mitään todellisesta stadista, oikeasta slangista tai oikeasti hienoista jutuista.