Rikun kulttuuridogma

Olen viime ajat turruttanut mieltäni yhdentekevillä Hollywood-pätkillä. Tsekattu on viime viikolla Miami Vice sekä eilen Pirates of the Caribbean. Juonethan noissa oli molemmissa repäisty ihan täysin näkkileipäpaketista, mutta juonen löyhyys ei ole ennenkään näyttäviä leffoja pilannut. Viihdyttävää roskaa olivat molemmat. Huumepoliisit ja zombiemerirosvot toimivat aina.

Sen sijaan allekirjoittanutta risoo nykyisten leffojen pituus. Piraattirainakin oli reippasti yli kaksi tuntia. Aivan liian pitkä. Tähän lisättynä viimeaikaiset tuplalevyt, niin vitutus on valmis. Se, että ceedeelle mahtuu materiaalia 75 min. ei tarkoita, että se pitää tunkea täyteen.Tämän takia päätin tehdä Rikun kulttuuridogman vuodelle 2006:

1. Leffat eivät saa olla yli 1,5 h pitkiä
2. Levyjen kesto ei saa ylittää vanhalle LP-levyn kestoa (n.40 min)
3. Tuplalevyt ovat poikkeuksetta kielletty.
4. Mikäli kappaleella ei ole sooloja, musiikkikappaleen kesto ei saa ylittää kolmea minuuttia. Sooloksi ei lasketa sitä, että soitetaan sähkökitaralla laulumelodiaa. Samoin tietyissä tanssimusiikin lajeissa pidemmät laulut sallitaan.
5. DVD:n lisämateriaalin määrä ei saa ylittää itse leffan pituutta
6. Director´s cutit elokuvista on kielletty ilman poikkeuksia.

Mikäli näitä dogmia rikkoo, tulee anoa lupaa poikkeuksiin kulttuurielitismin korkeimmalta taholta eli itseltäni.