Oheisessa kuvassa olen tutussa puuhassa. Lounari on reissulla lähes välttämätön paha/hyvä ja varsinkin meidän matkallamme jossa matkatahti oli aika ripeä, niin "keltainen raamattu" säästi paljon aikaa hostellien ja muiden asioiden metskauksessa. Sinänsä jos ei ole aivan jäniksen selässä kannattaa pyrkiä vapautumaan matkaoppaiden ikeestä ja mennä camel-bootsmiehen lailla omia polkuja.
"Southeast Asia on Shoestring" pros & cons:
+ Kaikki perustiedot nopeasti hallussa
+ Säästää aikaa kun hyppäät bussista ja tiedät tasan tarkkaan mihin hostelliin päätät lähteä budjaamaan
+ Kompakti koko, hätätilanteessa mahtuu reisitaskuun
+-Suuret yllätykset loistavat poissaolollaan (ei älyttömiä positiivisia yllätyksiä, eikä tosi pahoja pettymyksiä)
- Koluat samoja paikkoja kuin kaikki muutkin. Tietyllä tavalla seikkailevaa luonnetta korpeaa, kun saapuu mestoille jossa joka pöydässä komeilee sama kirja ja kuljet samoja polkuja kuin kaikki muutkin
-Opaskirjoissa mainitut mestat tuppaavat nostamaan hintoja ja varsinkin ruokamestat elävät niin paljon, että parhaat löydöt tekee ihan vaan kokeilemalla
Pidemmille reissuille suosittelen lounarin oheen hyvää karttaa (kartat kirjoissa ovat parhaimmillaan auttavia) ja tutkivaa otetta eri keskustelufoorumeilla.
No comments:
Post a Comment