"oman työhuoneen egoboostissa syntynyttä näennäisjournalismia jollaista kukatahansa näsäviisas ja Imagensa lukenut kevään ylioppilas-besserwisser kykenisi nakuttelemaan, jos luvassa olisi haikeita huokailuja luokan tyttövauvoilta"
Bio Rexin penkit ovat jo aiheuttaneet pysyvän selkävamman, mutta leffamaraton jatkuu:
Fish Tank Fish Tank jakoi Thirstin ohella tuomariston palkinnon Cannesissa.
Food.inc Ruoan tehotuotantoon pureutuva dokumentti on aiheuttanut ansaittua huomiota. Tämän elokuvan jälkeen on sitten mukava mennä Mäcciin syömään, otaksun.
Air Doll Jo toinen R&A-elokuva, jossa pääosassa on pumpattava Barbara. Lars & The Real Girl oli ohjelmistossa vuosi sitten ja tämä japanilainen pätkä vie teemaa vielä pidemmälle. Zombies of Mass Destruction Mitä olisi leffafestari ilman kunnon Zombie-rymistelyä? Aiheeseen liittyen Night Visionsin tämän vuoden ekat leffat on myös nyt julkistettu.
Leffojen katselun lomassa on tullut myös kuunneltua ja hankittua uusia levyjä. Tässä tämän viikon kovimmat bangerit:
1. Whitney Houston: Million Dollar Bill
Öh, vuosisadan comeback? Tää on varmaan Whitney Houstonin paras biisi koskaan. En olisi kyllä, että Whitneylta olisi enää edes uutta musiikkia tullutkaan. Alun bassolinja kuulostaa lähempänä jotain DFA-tuotoksia ja sitä pidempään luukuttava edittikin on jo tehty Mike Simonettin toimesta. Seuraavaksi Leila K:n paluu? 2. Seawind: Free Ihanaa jazz-fuusiota, aivan uskomattoman kohottava biisi. DJ-käyttöön suosittelen kappaleesta Underdog Edit #4:sella olevaa pidemmällä introlla olevaa versiota. 3. Dazzle: Reaching (Underdog Edit) Ja underdog-editeistä puheen ollen. Tämä taattu Leroy Burgess-tuotanto ei ilmestynyt kuin albumilla alunperin, mutta Underdog Editit parin vuoden takaa pelasti julkaisemalla bootleg-maksin tästä. Burgessin kädenjälki kuuluu ja se on tietysti aina hyvä asia. 4. Joker & Ginz: Stash Uusia hyviä dubstep-raitoja ei ole tullutkaan vähään aikaan fiilisteltyä. Jokerin soundi kolahtaa itselleni todella mainiosti ja herra on Zombyn ohella ehdottomia Dubstep-suosikkejani.Tämäkään tuore raita ei petä. 5. Top Billin: Playboy Anthem Top Billin - Playboy Anthem by ScionAV Tänä perjantaina on vähään aikaan viimeiset Top Billin-bileet Redrumissa. Oheinen So It Hurtsin tähdittämä "Playboy Anthem" on tuoreempaa Top Billin-saundia, kuten myös tämä aivan mahtava Wale-remix. Kun kolme vuotta sitten järkättiin ekoja bileitä, niin silloin biiseistä vielä soitettiin about puolet vinyylilevyiltä ja joku (Nenis ei tosin myönnä) soitti Chamillionairen Ridinin´ radiosta ripatulta mp3:selta Seratolla. Sitten jännättiin, että tuleeko bileisiin porukkaan. No, jonoa oli Tuomas-grillille, meno oli täysin älytön ja aika ennenkuulomatonta Suomen klubeilla. Klubimeno-ja musiikki on kehittynyt aika paljon niistä päivistä ja mash-upeista on siirrytty ihan oikeisiin biiseihin. Ja ihan hyvä varmaan niin. Näistä bileistä se alkoi ja toiseen tehtiin myös tämä promovideokin.
Tämä viikko on mennyt aika vähillä unilla, selkävaivojen vaivatessa ja elokuvien vallatessa vähäisen vapaa-ajan. Perjantaina kulttuurihaluja ruokitaan neljällä elokuvalla:
Mesrine 1-Killer Instinct Mesrine 2-Public Enemy #2 Jean-François Richet’n yli nelituntinen ja kahteen osaan jaettu Mesrine-saaga kertoo Ranskan tunnetuimman rikollisen tarinan. Mesrine oli kidnappaaja, murhaaja ja pankkirosvo, joka tappoi omien sanojensa mukaan 39 ihmistä. Tätä räyhäpetteriä tulkitsee Ranskan tuimin kovakasvo Vincent Cassell. Ranskassa suurmenestykseksi noussut suureepos on myös yksi odotuslistan kärjessä olevia. Just Walking Siloiteltu ei ole tämä Meksikon alamaailmaan sijoittuva festarin avainelokuviin kuuluva teos. Tarantinomaisia piirteitä sisältävä teos ei väkivaltaa säästele. Ainakin esittelytekstin perusteella luvassa on Meksikon aidon rosoista tunnelmaa.
Ong Bak 2 Elokuvan aikaisemmin nähneet eivät ole elokuvaa kovin paljon kehuneet. Ensimmäinen Ong Bak oli kuitenkin sen verran viihdyttävä, että en usko negatiivisia arvioita ennen kuin itse todistan. Tässä vaiheessa selkä voi olla myös aika kovalla koetuksella, sillä tämä on perjantain neljäs elokuva putkeen Bio Rexin ergonomisilla istuimilla.
Ja kuten tarkkaavaiset huomasivat perjantain lista tuli näin päivää ennen. Syy on yksinkertainen, torstaina on ansaittu lepopäivä elokuvista ja perjantai on tuttuun tyyliin omistettu Ricu Flair Heavy Rotationille.
Dokumentteja, kauhua ja kauhukomediaa: Wild Combination: A Portrait of Arthur Russell Friikkidiskon kuninkaan Arthur Russellin muotokuva. Dokumenttia alustamaan kuuntelen tätä. Skeleton Crew Jos suomalaisen englanniksi puhutun splatter-elokuvan taustalla on tekijöitä klassisen Ponterosan takaa, odotukset ovat väkisinkin korkealla.
Thirst Paljon kehuja saanut korealainen vampyyrisekoilu. Pääosassa on Etelä-Korean kovin näyttelijä Song Kang-Ho, joka oli myös The Good, The Bad, The Weirdissa.
Viikonloppu alkoi jo hyvillä elokuvilla, tänään kattauksena seuraavaa:
We Live in Public Dokumenttissa Josh Harris käy läpi kuinka netti muuttaa elämäämme. Harrisia on tituleerattu "suurimmaksi internet-pioneeriksi, josta et ole koskaan kuullut". Kiinnostavaa niin töiden kannalta kuin muutenkin.
Hurt Locker Paremmin toimintaohjaana tunnetun Kathryn Bigelowin elokuva on erilainen sotaelokuva. Rämistelyn sijaan pureudutaan sotilaiden henkiseen elämään. Il Divon ohella odotetuimpia elokuvia.
Crows: Episodi 0 Festivaalin toinen Miike perustuu Hiroshi Takahashin suosittuun manga-sarjakuvaan ja kertoo poikakoulun väkivaltaisesta elämästä. Miike ei koskaan jätä kylmäksi.
Tuntuu, että uusia todella tajuntaa räjäyttäviä biisejä ei ole tullut vastaan pariin viikkoon. Yleensähän tämä lista ei ole missään järjestyksessä, mutta tällä kertaa ykkönen on todellakin viikon ykkönen. Perjantaina löydetty biisi on soinut ainakin pari kertaa päivässä.
You think I skateboard? Or think I'm in school? If you believe that then you a damn fool I don't ride bikes I'm too damn cool And I ain't new to this homies, I'm from the old school --- If you think I´m hipster then you damn fool
Allekirjoitan täysin, vaikken ole "real mccoy" tai "from the gutter, dude". 2. Big Punisher: You Came Up
Big Punisherin suosikkibiisini Capital Punishment -levyltä, joka oli muutenkin aika laadukas kokonaisuus kanttaan myöten. Jos muuten jollain sattuu olemaan tästä ylimääräistä maksia ympärillä lojumassa, ostan mieluusti. 3. Jazzy Jens: Africa Ruotsalaislafka G.A.M.M. on rakentanut bisneksensä D´Angelo-remixien ympärille. Follow Mestä alkaen labelin julkaisut on tullut aina tsekattua. Vaikkakin kovin hype mash-upeille on jo ohi, on GAMM pysynyt kohtuullisen ajattomana ja uudistunut sopivasti. Tästä hyvänä esimerkkinä tämä D´Angelo-remix (duh!) ja Mad Matsin tuore AOR editti-maxi. Jazzy Jens oli lojunut hyllyssä kohtuu pitkään, mutta tällä viikolla vasta kolahti oikein toden teolla. Vääntäessäni jotain helvetin powerpointtia yömyöhällä laitoin tämän soimaan ja aijaijaijai, että kuulosti hyvältä ja herkisti mieltä (powerpointilla ei ollut osuutta asiaan). Ei kaikkein ilmiselvin kreisibailubiisi, mutta todella sielukasta housea joka tapauksessa. 4. Burro Banton: Sensi Cheeba Mikään ei toimi paremmin sekoitettuna kuin dancehall-vokaalit ja hiphop-biitit. Paitsi ehkä Gin & Tonic. Tämä Lifesaverin loppuunmyynneistä skoorattu 7 minutes of Funkia sämpläävä dancehall-rap-hybridi ei ole aivan yhtä hyvä kuin Phenomenum 2, mutta silti toimiva. Hyviä dancehall-biisejä ei ole hyllyssä koskaan liikaa. 5. Double Exposure: Everyman (Danny Krivit Edit) Everyman (Danny Krivit Re-Edit) by leguian Hyvä editti voi pelastaa keskinkertaisen biisin ja hyvän biisin se voi muuttaa loistavaksi. Diskolegenda Danny Krivit on edittien kuningas. Tämä editti Double exposuren klassikosta on esimerkki jälkimmäisestä, miedosti nostettu niitä mehukkaita kohtia. Hieman uudemmassa editissä Gary´s Gangin "Let´s Lovedance Tonightista" Danny-setä on pistänyt alkuperäiselle veisulle kunnolla puukkoa. Ja syystäkin, alkuperäinen nimittäin on ainakin tanssi-ellei jopa kuuntelukelvoton. On se hieno mies, Danny Krivit nimittäin.
Siinä tämän viikon kattaus, mukavaa viikonloppua kaikille!
No niin, tänään se alkaa. Seuraavan puolistoistaviikkoisen aikana lähes kaikki vapaa-aika menee elokuvateatterin hämärässä. Tämä vuosi tulee olemaan ehkä hieman tavallista vuotta intensiivisempi valikoimaltaan, eli leffaöverit ovat takuuvarmat.
The Good, the Bad, the Weird Korealaiset leffat R&A-festareilla harvemmin jättävät kylmäksi. Tämä mantsurialainen western tekee kunniaa Sergio Leonen klassikolle. The Cove-meren salaisuus Sundancen yleisöpalkinnon saanut delfiinidokumentti on esitteen mukaan yhdistelmä Jacques Cousteauta ja James Bondia.
Kinatay Jokaisella R&A-festarilla pitää käydä katsomassa ainakin yksi kohua aiheuttanut pätkä. Kinatayta on haukuttu muun muassa Cannesin festivaalien huonoimmaksi elokuvaksi johtuen ilmeisesti erittäin graafisesta väkivallalla mässäilystä.
Yatterman Eikä leffafestareita myöskään ilman Takashi Miikea. Tämä Japanin paras ohjaaja suoltaa elokuvia kuin Madlib biittejä, eli paljon. Laatu vaihtelee nerokkaasta täyteen paskaan. Tämän vuoden festareilla on kaksi Miikeä, joista tämä on ainakin tekstien perusteella kiinnostavampi.
Humpday Uusi jenkkiläinen komedia kertoo kahden heteromiehen homopornoelokuvan suunnittelusta ja toteutuksesta. Mielenkiintoinen alkuasetelma ja toivottavasti on parempi kuin Zack & Mirri puuhaa pornoa. The September issue Voguen kaikkien aikojen paksuimman numeron tekemisestä ja muutenkin muotiin pureutuva oli ennakkomyynnin hittejä.
Il Divo Ehkä festareiden hypetetyin elokuva jatkaa viime vuoden Gomorran jalanjäljillä, tosin tyylitellympänä versiona. Odotukset ovat todella korkealla.
9 To 5: Days In Porn Ensimmäisen viikon toinen pornoaiheinen elokuva (sattumaa!) on dokumentti aikuisviihdeteollisuudesta.
Ensimmäinen viikko on lämmittelyä ja ensi viikolla sitten enemmän elokuvia. R&A-mehustelu jatkuu myös Annoksen puolella, jossa festivaalien ajan esitellään festareiden trailereita.
Järkytyin lukiessani perjantaisesta NYT-lehdestä Mikael Jungerin haastattelua. Kohdassa, jossa käsitellään Jungerin saamaa vapaata kasvatusta lensi aamukahvit lehdelle:
"Löysin kilon jauhopussin, kaadoin sen lattialle ja otin sitten isän singlekokoelmasta singlen, jolla aurasin jauhoa."
Kun Jungnerin vanhemmat huomasivat poikansa puuhan, he eivät toruneet, vaan:
"Äiti pakotti isän ottamaan toisen singlen ja leikkimään kanssani sitä samaa leikkiä."
Sinänsä jokainen kasvattakoon lapsensa tyylillään. Kuitenkaan mikään vapaan kasvatuksenkaan metodi ei oikeuta levykokoelmiin kajoamista, muuta kuin kuuntelutarkoituksissa. Levyfriikin näkökulmastani isän (tai äidin) levyjen tärveleminen on ehkä ainoa tilanne, joka oikeuttaisi lapsen ruumiillisen kurituksen. Ainakin kovemmat rangaistukset olisi ehdottomasti otettava käyttöön.
Tämän viikon vähäinen vapaa-aika on mennyt aika pitkälti R&A-leffakartan rustaamisessa (postaus aiheesta tulossa). Näin ollen aivan mielettömiä "uusia" löytöjä ei ole tullut vastaan. Monesti vanhassa on kuitenkin vara parempi ja oheiset viisi kappaletta ovat soineet tällä viikolla repeatilla hammondia hakatessa:
1. Red Cafe: I Tote Guns Biggie-vokaalisample, check. Mahtipontinen biitti, check. Agressiiviset läpät, check. Muuta ei sitten tarvitakaan.
3. Motor City Drum Ensemble: Raw Cuts 4 Motor City Drum Ensemble - Raw Cuts 4 (MCDE/FACES/RUSH HOUR) by invrs Raw Cuts 5&6 on myös näköjään ilmestynyt ja ovat kovia kappaleita myös molemmat. Tämä 4 on ehkä kuitenkin omaan makuun kaikkein iskevin. Ei mene liian diipiksi. Soundimaailmassa liikutaan samoilla linjoilla kuin viime viikon mahtavassa Rainer Truebyn Syreeta-editissä. 4. La Coka Nostra: Choose Your Side (feat. Bun B) Hiljan Suomessa vierailleen La Coka Nostran "A Brand You Can Trust"-albumi oli yksi vuoden yllättäjiä. Tämä on levyn oma suosikkibiisini, eikä vähiten Bun B:n aloitusversen takia. Bollywood-henkinen tausta ja kerrassaan tyly kertsi kruunaa menon. Itse bändinhän voisi määritellä "House of Painiksi steroideissa".
5. Conscious Daughters: We Roll Deep
Parisin suojatit Special One & CMG tekivät kaksi kohtuullisen hyvin menestynyttä levyä 90-luvun puolivälissä, vaipuivat unholaan ja julkaisivat uuden levyn tänä vuonna(!) En ole kuullut kylläkään. Tämä sinkku videoineen päivineen vuodelta 1994 on ehkä bändin parhaita kipaleita. Toisaalta tuolta aikakaudelta ei hirveästi skeidaa löydykään!
Räpistä puheen olleen, uusi Basso-lehti (4/2009) on ilmestynyt. Tuttuu tyyliin siinä on meikäläisen kolumni. Tällä kertaa aiheena se, miksi ja miten räppärit eivät vanhene arvokkaasti. Nappaa lähimmästä lehtipisteestäsi.
Varoitus: Timo T.A. Mikkosen Last Christmas-versioinnin kuuntelu saattaa aiheuttaa pysyvän aivovaurion
We Love Helsinki -lavatansseista tuttu dj Disco Urse on tehnyt miksauksen, joka tottelee nimeä Synteettinen Suomi. Kyseinen nimensä veroinen kokoelma on yksi parhaita miksauksia, johon olen törmännyt vähään aikaan. Kuten biisilistastakin voi bongata, välillä seilataan todella syvissä vesissä.
Track list (häiriintyneimmät ja rakkaimmat veisut boldattuna):
Leevi & The Leavings: Olipa kerran ihminen (Johanna 1982) Raya: Harhaa (Zero Records 1982) Leena Vanamo: Viet itsekontrollin (CBS 1984) Timo T.A. ja Mervi: Joulusydän (CBS 1989) Press: Fashion maailma (Go Up 1991) Spraykaalit: Denavatähti (AXR 1992) Mad Lindell: Grandmaster Klaus (Kräk! 1988) Taiska: Ei voittajaa (Finnlevy 1982) Fredi: Se outoa on (Finnlevy 1978) 7 Seinähullua Veljestä: Vamos A La Playa (Finnlevy 1983) Tutti Frutti: Tytöt ja pojat (Finnlevy 1992) Kisu: Miten kellistän Ile Kanervan (Kiss-Music 1992) Ringa ja Tuija sekä lapset: Juokse pois (AXR 1990) Tutti Frutti: Toimintaa (Finnlevy 1992) Marion: Laitoin peliin panoksen (Flamingo 1988) Päivi: Tulessa oon (Finnlevy 1979) Armi Aavikko: Kiitos sulle (Scandia 1981) Leevi & The Leavings: En tahdo sinua enää (Johanna 1982) Sig: Älä sinä huoli (Johanna 1982) Meiju Suvas: Kova duuni on rahaa (Tilt 1983) Emilia: Villikissa (Kerberos 1982) Organ: Kärpästen juhlat (Poko 1982)
Ja tässä yhteydessä ysäri on hyvä asia. Nyt kerran kuunnellut Raekwonin Only Built 4 Cuban Linxin Pt.2:sen läpi ja kuulostaa todella hyvältä. Ennen kuin lopullinen tuomio asetetaan ohessa makupalaksi toinen video albumilta:
Rakkautta ja Anarkiaa -festarin ohjelmisto on julkistettu. Itse en ole ehtinyt vielä tarkemmin ohjelmistosta elokuvia valitsemaan, mutta eiköhän sitä taas tule ainakin yhden sarjakortin verran elokuvia katsottua.
1. Fake Blood: Fix Your Accent Poikkeuksellinen julkaisu Cheap Thrills-lafkalta, jota on aikaisemminkin fiilistelty tällä palstalla. Hervén labeli on erikoistunut enemmänkin brutaaliin fidget house-menoon. Fix your accent on kuitenkin kreisiä tuoretta diskosaundia, joka ei kuulosta kyllä yhtään Fake Bloodin aikaisemmilta biiseiltä. Muut ep:n kappaleet ovat enemmän sitä tutumpaa jyystöä, mutta nimibiisi korjaa potin. Onko hauskuus palaamassa taas klubimusiikin kärkeen?
2. Gerry & The Holograms: Gerry & The Holograms Frank Zappankin fiilistelemä brittiläinen synasekoilu. Koki viime vuonna pienen renessanssin kun Diplo valkkasi sen Top Ranking Santogold mixtapelle, joka olikin viime vuoden paras mixtape (parhaita julkaisuja muutenkin). Kappaleen sanat ovat aika absurdia kamaa: "Did I say 16 of me. I´m sorry we´re only one... Others are just fragments"
3. Rainer Trueby: To Know You Rainer Trüby | "To Know You" by compost On jotain biisejä joita ei pitäisi mennä sorkkimaan. Yksi niistä on minulle ollut Syreetan ja Stevie Wonderin "To know you is to love you". Onneksi saksalainen supertuottaja Rainer Truby ei ole teesejäni kuullut, sillä tämä remix potkii todella kovaa. 2000-luvun alussa Compost Recordsin saundi oli about trendikkäintä ja kovinta mitä elektronisen musan saralta pystyi löytämään ja Rainer yksi kirkkaimmista tähdistä. Kukkulan kuningas kuitenkin vaihtuu varsinkin klubimusan puolella nopealla ja Compostin myöhemmät julkaisut ovat menneet itseltäni täysin ohi. Jazzanovan liven katsoin Flowssa ja se oli aika mitäänsanomatonta kikkelijazzia. Se on kuitenkin asia aivan erikseen. Nyt kun sofistikoituneempi disco- ja housetunnelma nostaa taas päätään, ehkä Rainerikin palaa parrasvaloihin? Biisi, jolla aloitetaan ilta.
4. Mock & Toof: K Choppers Jo vähän vanhempi DFA-ralli, jonka alkoi aueta vasta nyt meikäläiselle. Onneksi alelaarista päätyi matkaan pohdinnan jälkeen. Baleaarinen ja kosminen meno, joka rakentuu hyvin koko biisin kestolla. Jos edellisellä stygellä aloitetaan ilta, niin tällä käännetään alun hippailu ihan bileiksi.
5. Dj DLG: Paramount (Rogerseventytwo remix) Toinen kahden vuoden takainen biisi, joka ei ole kyllä vanhentunut yhtään. Flipperi-Heikki tutustutti aikoinaan tähän ja on kyllä yksi all-time Top Billin-hittejä, joita kukaan ei tiedä nimeltä. Näin koneen ruudulta ei pääse ihan täysin oikeuksiinsa, mutta suosittelen kokeilemaan klo 2.45 täpötäydessä hikisessä klubissa. Toimii!
Vuoden parhaiten nimetty elokuva Kunniattomat Paskiaiset tulee huomenna ensi-iltaan. Sitä odotellessa, on hyvä katsoa mistä Quentin Tarantino ammentaa fiilistä. Ohessa Tarantinon Top 20-listaus elokuvista, jotka ovat ilmestyneet hänen aloitettua ohjaajan uransa:
Ehdottomana ykkösenä Tarantino listaa Battle Royalen, joka itselläkin menee viimeisen 20 vuoden top 10-listalle.Listalla on myös pari aika ylläriä, mutta sopivat kyllä Tarantinon pirtaan.
Eilen mainitsemasta Audi-skandaalista on kehkeytynyt aikamoinen savotta. Itse sovinnollisena miehenä päätin kuitenkin auttaa Audia pr-kriisissä ja heitin Daily Diego-blogissamme pari irtoideaa siitä miten PR-kriisin voisi ratkaista:
Alunperin piti kirjoittaa Mömmön blogiin Esko Kiesin esiintuomasta Audi-miehestä. En kuitenkaan löytänyt kulmaa siihen (koska itse haastattelu oli niin järjetöntä materiaalia). Niinpä päädyin kirjoittamaan muista miehisistä asioista eli lihasta:
Tämän vuoden odotetuin räp-levy ainakin itselleni on ehdottomasti Jay-Z:n Blueprint 3.DOA nosti odotukset jo aika korkealla, mutta valitettavasti uudet Timbalandin kanssa tuotetut biisit eivät pääse sen tasolle (tsekkaa alla). Isomman osan biiseistä on kuitenkin tuottanut Kanye West, joten odotukset eivät uusista biisivuodoista ole vielä romuttuneet. I listen to everything-blogissa on muutama tällä hetkellä irronnut makupala ja täydellinen biisilista albumin kansineen:
1. Junkie XL: Cosmic Rave Junkie XL - Cosmic Rave by Piece Together Junkie XL on tunnetuin Elvis Presleyn "A Little Less Conversation"-remixistä jota renkutettiin vuonna 2002 kyllästymiseen asti. Tätä taustaa vasten tämä eeppinen uusi diskostyge tymähtää aika puun takaa. Toisaalta hyvä, että tymähtää. 2. The Clash: Return To Brixton The Clashin klassikko ehostettuna elähtäneellä 90-luvun alun rumpukompilla kuulostaa konseptina lähtökohtaisesti jumalanpilkalta. Kuitenkin isolla volyymilla soitettuna tämäkin biisi pääsee oikeuksiinsa. The Clash bändinähän ei esittelyjä tarvitse ja tälläkin remixillä on paikkansa bändin laajassa repertuaarissa. Originaalihan on Guns of Brixton, joka on merkittävä The Clash-biisi, että se on ainoa jossa basisti Paul Simonon laulaa. 3. Timo Lassy: The More I Look At You (feat. Jose James) Suomalainen Ricky-Tick levy-yhtiö tietyllä tavalla hakkaa kuollutta hevosta, mutta hyvällä menestyksellä. Five Corners Quintentin viitoittaman linjan mukaan label on puskenut samanlaista tanssilattijazzia uuvuttavalla tahdilla. Konseptihan on toimiva: salonkikelpoista muzakkia, joka toimii niin wannabe-hipstereille kuin heidän vanhemmilleenkin (uuden FCQ:n ostin muun muassa mutsilleni joululahjaksi). Tämä tuore seiskatuumainen on tästä parempi esimerkki, erityisesti Jose Jamesin vokaalien ansiosta. Lisäksi levy on erittäin tyylikkään näköinen. 4. Casual Sax: Baby I´m Black (But only from the waist down)
Nörttien huumoriräppiä ja törkyläpät on ilmeisesti heitetty freestylena. AOR-henkinen kertsi kruunaa tämän matalakulttuurin timantin. Omaan alhaiseen huumorintajuuni osui ja upposi myös poikien Bonita Applebum-versiointi "My Weenie in Your Bun". 5. A Tribe Called Quest: Bonita Applebum (Why? Edit)
Ja Bonita Applebumista puheen ollen. Männä kesänä tämä lähes 20 vuotta vanha styge koki omalla kohdallani renessanssin (satuin nappaamaan sinkun jostain halvalla). Carly Simonin Why? pohjalla ei voi mennä kovinkaan vikaan.
Helsinki 78-82 on parasta suomalaista uutta musiikkia tällä hetkellä. Ehkä Villa Nahin debyytti-ep nousee samalle tasolle, mutta toisaalta tyypit vierailee myös tällä levyllä. Todella tyylipuhdasta uutta soundia. Pitemmittä ylisanoitta, tarkastakaa itse: HELSINKI 78-82 EP by TOP BILLIN
1. Still Going: Spaghetti Circus Aina luotettavan DFA-lafkan uunituorein julkaisu on todella massiivinen uusi diskopläjäys. Parin vuoden "Still Going Theme" on ollut levylaukun vakiotäytettä, mutta tämä on jopa sitä kovempi. Meininki kasvaa kasvamistaan koko 8 minuutin kestolta ja vokaalit kruunaavat pakkauksen.
2.Ali Dee: Bring It On (Feat. Kool G Rap) Ali Dee on ehkä tuntemattomimpia valkoisia räppäreitä ysärin alkupuolelta ja vaipuikin nopeasti debyyttialbuminsa julkaisun jälkeen unholaan. Sinänsä harmi sillä tämä on todella tyylipuhdasta ysäriräppiä ja Kool G Rapkin vierailee. Sämplehän tässä on tuttu kaikille vuosituhannen vaihteessa Radiomafiaa tiistai-öisin kuunnelleille ja Pharcydeä diganneille. Ali Deestä hyvää läppää täällä.
4.Duck Sauce: Anyway A-Trakin ja Armand Van Heldenin superduo on herättänyt aikamoista kuohuntaa. Ja syystäkin, vaikkei eihän tässä nyt mitään perustavanlaatuista uutta ole. Stadionhousea uudelle vuosikymmenelle? Tätä on jo luukutettu jo melkein kuukauden päivät ja onhan tämän vieläkin ihan loistava. Kaksi muuta biisiä, jotka olen kuullut on jees myös. Alkuperäinen on muuten Final Editionin styge.
5. Curtis Mayfield: Kung-Fu Viime viikkoina olen kuunnellut Curtisin "Sweet Exorcist"-levyä, joka mahtavan kantensa lisäksi on ehkä turhankin vähälle huomiolle jäänyt Mayfield-tuotos. Tässä levyn ehkä hienoin hetki. Kannattaa kuunnella loppuun asti, kun kuulijaa vielä hellitään tiukalla rumpubreikillä.
Koomisen tästä asiasta tietysti tekee se, että papin poika Alice Cooper on uskovainen. Mukavaa, että vanha mies jaksaa vielä kohahduttaa. Tällä klassikolla aamu käyntiin:
1. Lugnet: Ra Energi Mystinen ruotsi-label Lugnet on julkaissut kaksi laadukasta ep:tä, joissa on edittejä sekä uusia kappaleita. Kappaleet ovat ainakin itselleni kuitenkin sen verran obskuureja, että en kyllä tunnista mitkä ovat aivan uusia ja mitkä uudelleen lämmitettyjä. Tämä kappale rojahtaa varmaankin kosmisen diskon kategoriaan, mutta osa varsinkin kakkoseepeen raidoista menee aika psykedeeliseen suuntaan. Stop looting, stop killing. .. 2. Def Jef: Give it here
Get Down - Jack Beats Cheap Thrills on uuden klubimusan kiinnostavin label. Laadukasta fidget-housea, tai mitä ikinä onkaan. Toimii parhaimmillaan täysillä klubissa.
1. Grace Jones vetää Pull up to the bumperin. 2. Ei sada. 3. Esiintyjälistassa on yhtä kova yllättäjä kuin viime vuoden Jose James 4. Tiivistämölle mahtuu sisälle ja siellä ei lopu happi dubstep-menon aikana. 5. En vaivu epätoivoon New Young Pony Clubin ja muiden jo väsähtäneempien aktien keikalla (tai jopa yllätyn positiivisesti). 6. En joudu tekemän liian vaikeita valintoja, kuten mennäkö katsomaan Ladyhawkea (00:40, Teltta) vai Dj Mehdia (00:30, Voimala) 7. Ei sada. 8. En taas missaa Hypnotic Brass Ensembleä, kuten Pori Jazzissa. 9. Ei sada. 10. On kivaa, vaikka sataisi.
Flow alkaa siis huomenna. Tähtään jo Frida Hyvösen keikalle.
Marc Lynch (George Washington Universityn professori) kirjoittaa mielenkiintoisen artikkelin, jossa hän havainnollistaa suurvaltapolitiikkaa räppäreiden avulla:
Tällaista on pyörinyt levylautasella ja konttorilla tällä viikolla: 1. Casual: Put It In the Air
Pitkään hiljaiseloa (ainakin omissa kirjoissani) pitänyt Hieroräppäri kuulostaa todella freesiltä tässä tämän vuoden puolella (?)tulleessa kappaleessa. Letkeä tausta ja letkeät läpät pienen budjetin videolla. Parhainta räppiä armon vuonna 2009. Spotattu aina luotettavalta Lifesaverin boardilta.
2. Ed OG & Da Bulldogs: Love comes & goes Klassikko. Pitkään hankintalistalla ollut maksi tarttui vihdoin matkaan viime perjantain We Love Helsinki -tapahtuman vinyylikirppikseltä Markus-Sedän tiskiltä. Bostonilaisräppäri Ed OG:n pitkän uran mahtavin laulu ehdottomasti. 3. 6Blocc: Going back to Cali Dubstepin ja hiphopin pyhä liitto vain jatkuu. 6Bloccin läpeensä laadukkaalla I Dubs Vol.2 eepeellä ei huonoa hiphop-remiksejä löydykään. Tämä LL Cool J-versiointi on ehkä parhaiten toteutettu. Olen muutenkin kuunnellut vanhoja LL Cool J:n biisejä viime aikoina, hemmo oli tiukka räbäyttäjä ennen kuin alkoi näyttelemään Renny Harlinin elokuvissa. Tämän lisäksi 6Bloccin eepeellä myös versio Pharaoh Monchin Simon Saysista (kova), Panjabi Mc:n siitä ainoasta hitistä ja jostain kolmannesta biisistä joka ei muistu mieleen. Suositeltavaa menoa kaiken kaikkiaan.
4. Dan The Automator: Rapper´s Delight feat. Chali 2Na, Casual & Domino (Van She Tech Remix) Sugarhill Gang eli räppäävät pizzakuskit ansaitsevat kyllä ison kaasunaamarin koko toiminnastaan hiphopin saralla, mutta tämä Automatorin remix-projekti onnistuu puhaltamaan jonkinlaista eloa tähän ehkä maailman tylsimpään hiphopkappaleeseen. Van She tuuppaa vielä extra tanssilattitwistiä uuteen versioon. Plus, Casual jo toisessa biisissä tänä vuonna! Fiilis on lähes kuin 90-luvun puolivälissä.
5. Dj Gregory: Block Party Tämän viikon räppipainotteista listaa täydentämään yksi uusvanha house-löytö. Tämä vuodelta 2000 oleva klassikkohousebiisi tuli uudestaan vastaan mainiolta Hand Clap Low Conga Mix 3sella. Torvet on samplatty muuten Milton Hamiltonin "So Beatiful"-kappaleesta, joka löytyy "Disko-mania"-levyltä. Itse HCLC-bileissä olen kerran käynyt ja täytyy sanoa, että musa ja meno olivat todellakin kohdallaan. Positiivisen erilaista klubisettiä Stadissa. Erityisesti diggailin balkan-menosta, koska siihen en todellakaan ole perehtynyt.
Stones Throw on levy-yhtiö, joka on säilyttänyt laatutasonsa ja jatkanut kehittymistä 90-luvun loppuvälin "backpacker-rap"-ajoista lähtien. Uusin sensaatio yhtiöltä on kodittoman beatboxaajan biisin julkaisu. Tämä jäbä spotattiin kadulta beatboxaamasta ja videosta tuli YouTube-hitti:
Postasin herättyäni Annokseen tämän hetken tyylikkäimmän mainoksen. Nike SB:n päräyttävä mainos nostaa kolme tärkeää kysymystä mieleen: 1. Miksi en koskaan alkanut skeitata tosissani?(olen todistettavasti osannut ollien ihan skidinä) 2. Mitä Ice Cube tekee nykyään? 3. Onko It Was A Good Day yksi parhaita räppibiisejä-ja videoita koskaan?:
Vastaus: On. Ainakin kymmenen parhaan joukossa.
*Ottaen huomioon tietysti reunaehdot, että on maanantai.
Huomasin, että en ollut päivittänyt tämän sivun alalaidassa olevaa top 5-listaa vähään aikaan. Sille oli tehtävä muutos. Ohessa muutama uusi ja pari vahempaa biisiä, joilla mätäkuu lähtee mukavasti käyntiin.
Ricu Flair August Home & Away top 5
1. Kurious (feat. Sadat X & Mike G): Mansion & Yacht
Ehkä Kuriouksen paras biisi ja laadukas ysäriräppi kaikin puolin. Kurious Jorge on tyypillinen yhden levyn ihme hiphopin kulta-ajoilta. Herra julkaisi kolme tiukkaa sinkkua, joista varsinkin "Walk like a duck" oli kovassa rotaatiossa aikanaan Yo! Mtv rapsissa. Itse levykin oli hyvä, muttei ilmeisesti kovinkaan suuri kaupallinen menestys. Kurious on välillä tehnyt jotain cameoita Mf Doomin kanssa, mutta muuten aika totaalisesti hävinnyt kuvioista ekan levyn jälkeen.
Mutta itse tähän biisiin. Kappale on "I´m Kurious"-sinkun b-puolella ja pesee a-puolen 6-0. Muuten tunnistaako joku basslinen joka on kappaleessa (ei siis Pharcydenkin samplaama Quincy Jonesin Summertime). Tiedän, että se on jostain reggae-kappaleesta, mutta en muista mistä. 2. Azari & III: Hungry For the power Stadin DJ-leksikoonit Fiskars & Sampo ovat jo tätä blogeissaan hehkutelleet, eivätkä syyttä. Oman diggailun salattu puoli on, että toinen vokalisteista tuo mieleen jonkun ysärin mauttoman hittirallin vokalistin. Ei kuitenkaan E-Roticin tai Sin With Sebastianin, ne jo tarkastin. Joka tapauksessa tyylikäs vanhan koulun house-ralli härskillä äänellä, priceless!
3. Codebreaker: Follow Me (Juan McLean Remix)
Uutta disco-menoa. Itse alkuperäinen kappale on ehkä liian italoa meikäläisen tyyliin, mutta remixit hoitavat homman. Ohessa Flow-festareillekin saapuneen Juan MacLeanin taidonnäyte, kannattaa tsekata myös Bottinin remix. Olen tervehtinyt ilolla klubimusan saundin siirtymistä aivan totaalisesta kreisibailuroiskinnasta taas astetta tyylikkäämpään meininkiin. Ei niin, etteikö top40-hiteistä nopeista sutaistuista baltimore-remikseilläkin ole aikansa ja paikkansa, mutta viime aikoina blogeissa kohkatut kappaleet ovat onneksi alkaneet muistuttaa ihan kunnollisia biisejä.
4. Untold: Just For You (Roska Remix) Olen viime aikoina kuunnellut paljon dubsteppia ja muutakin tuoretta tanssimusaa. Roska on ehkäpä kuumin Uk funky-nimi tällä hetkellä. Kannattaa muuten lukea tuo "Uk Funky"-wikipedia entry, britit osaavat kyllä tehtailla termejä musalle samalla tavalla kuin markkinointipellet akronyymeja. 5. Cal Tjader: Aquarius Cal Tjader ei juuri koskaan petä ja nappaankin herran albumeita mukaan aina kun niitä tulee vastaan kohtuuhinnoilla. Tämä biisi on tuttu kaikille vähänkään räppiin perehtyneille ja koko albumi "The Prophet" suositeltava hankinta. Tosin näillä Tjaderin vanhemmilla levyillä ei ole niin kovia tanssilattiraitoja kuin myöhemmillä teoksilla, mutta hyvää sunnuntaikuuntelua tämä on.
Siinä tämänkertaiset biisisuositukset, hyvää viikonloppua kaikille!
"Vaalihuuma" villitsee Suomea tällä hetkellä lähes yhtä vilkkaasti kuin helleaalto.
Itse äänestin jo viikko sitten ennakkoon oheisten tiukkojen prinsiippien pohjalta:
Mitä ehdokas ei saa olla? - Mies - Kokoomuslainen, demari, keskustalainen, perussuomalainen, kristillisdemokraatti tai vastaava - Yli 40-vuotias fyysisesti (tai henkisesti)
Mitä ehdokkaan tulee olla? - Nainen - Rumban kolumnisti - Tuleva äiti
Matthew Africa on tehnyt hienon kulttuuriteon kokoamalla Dj Quikin parhaat yhteen. Erityispropsit täytyy antaa hyvästä Dj Quikia hehkuttavasta tekstistä hyvän miksauksen lisäksi.
Top Billin seuraa Jay-Z:n jalanjälkiä ja hankkii oman koripallojoukkueen.
Kun klubi on valloitettu, on aika valloittaa koripallokentät. Todellisina penkkiurheilun kannattajina (se vasta tosi urheilua onkin), Top Billin panostaa toimintaan myös klubin ulkopuolella hankkien oma koripallojoukkueen pääkaupunkiseudulta.
Alppilan Koris, eli tuttujen kesken AlKo, on jo legendaksi muodostunut 5. divarin joukkue jolta ei yrittämistä puutu. Alppilan Koris on myös vahvasti musiikkiin panostava joukkue, jo pelaajiensa musiikillisen taustan kannalta.
Hankintasumma on salainen, mutta tarkoituksena on kasvattaa joukkueen taloutta myöskin rahan-keruu tapahtumalla. Myös fanijoukkue on kehitteillä.
Jay-Z:llä on New Jersey Nets, meillä on ALPPILAN KORIS.
Kuten urheiluseuroilla on tapana, järjestää AlKo myös hengennostatustilauisuuden lauantaina 23.5. Kuudennella Linjalla. Tarjolla promillepitoinen show-esitys 'Harlem Globetrotters' hengessä ja musiikkia seuraavilta artisteilta:
Helsinki Ghetto Bass Patrol vs Brothers Of God, DJ Polarsoul, DJ Hercules + Top Billin DJs.
Wu-Tang Clan on ehkä eniten elämääni vaikuttaneista bändeistä. Vaikka Wu-Tang-logo on tottakai klassinen, ovat monet vanhoista levynkansista aika kamalan näköisiä. Tätä ongelmaa lähti korjaamaan designeri Logan Walters ja hän teki todella tyylikkään näköiset toisinnot vanhoista Wu-albumeista Blue Note-kansien tyyliin. Tulokset on ihailtavissa täällä.
Ja mitä parhaaseen nettilehteen Lehteen tulee niin tämän viikon parhaimpia uutiskommentteja löytyy Hesarin jutusta:
SK-päätoimittaja Tapani Ruokanen: "Olen nähnyt lehden, ja ymmärrän, että se on vitsi, mutta tämmöisessä maailmassa tuollaiset vitsit ovat aika puujalkavitsejä." Lehti-päätoimittaja Usko Tyykkä: "Jos kannessa lukee 'Metrinen piikki pyllyssä – uhka vai mahdollisuus', on hankala kuvitella, että kyseessä olisi Suomen kuvalehti."
Lehteä siis hakemaan Akateemisesta ennen kuin kieltävät!
Työpaikan vaihdoksen seurauksena MySpace-ennakkokuunteluiden seuraus on ei-niin-yllättäen jäänyt vähemmälle. Samoin suomiräpin seuraaminen on jäänyt aika hiljaiselle myös viime aikoina.
Joskus kuitenkin kaksi vanhaa tuttavuutta kohtaa hyvällä tavalla ja viime päivät toimistolla olen paukuttanut Nikon ja Tapsan kakkosalbumia "Parhaita päiviä" repeatilla. Chillii sämplevetoista ei liian kikkailevaa räp-musiikkia. That´s the way I like it.
Erityiset propsit täytyy heittää Tapsalle, joka on kulkenut artistina aika pitkän tien alkuaikojen enkkumeiningeistä bassolistan ykköseksi.
Kaikin puolin kova line-up tulossa. Ainoana miinuksena lauantain dj-meno vaikuttaa hivenen tylsältä omaan makuun(lukuunottamatta Dj Skreamia). Toivottavasti siihen tulee jotain parannusta.
Olin lauantain levyostoksilla ja mukaan sattui paljon kaikkea hyvää. Eniten mieltä lämmitti Sepulturan vanhan rumpalin Igor Cavaleran ja hänen vaimonsa tuoreen electroprojektin Mixhellin ep "Boom Da".
Hauskinta tästä tekee se, että sinkku ilmestyi suomalaisella New Judas-lafkalla. Toisaalta aikoinaanhan Sepulturan pojat hehkuttelivat kilvan suomalaisia hc-bändejä (mm. Terveet Kädet, Rattus, Kaaos) eli onhan tämä eräänlainen kotiinpaluu.
Hyvää kamaa joka tapauksessa.
Napatkaa vinyyli lähilevykaupasta ja fiilistä voi nostatella oheisella stygellä:
U2 on mammuttibändejä, jotka eivät ole koskaan hirveästi säväyttäneet (joskin tämä on ollut new wave-settieni yksi vakiopilareita). Tuore U2-albumi ei voisi siis tosiaan vähempää kiinnostaa.
Vanhat mastodontit ovat olleet kuitenkin sen verran kartalla mitä maailmalla tapahtuu, että paria remixiä tekemään on värvätty ihan kuumat nimet. Ohessa tämän hetken kovimmat ilmeisesti jotakuinkin viralliset remixit:
Tässä hyvä esitys viime lauantain Emma-gaalasta (vaikka ei mikään suosikkiartistini tai suosikkibiisini olekaan). Yllätyksiä, pyrotekniikkaa ja meininkiä, jota edes Lauri Tähkä ei pilaa:
Viime viikon paluusta dekkien taakse intoutuneena, olen lauteilla alkuillasta myös huomenna. Vinyyleiltä vanhempaa räppiä luvassa lämmittelynä illan päätähdille Sampolle & Didille: Ainakin jotain tällaista luvassa:
Q-Tipistä unohdetaan usein jäbän merkitys tuottajana. Esimerkiksi Apachen ainoa hitti on Q-Tipin tuotoksia (ehkä yksi eniten soittamiani biisejä ever): Apache - Gangsta Bitch
Pitchforkin mukaan Faith No More tekee euroopan kiertueen ensi kesänä. Toivottavasti saapuvat Suomeenkin. Kiinnostavuudeltaan ollaan aika eri tasolla kuin vaikka Madonnan konsertissa. Itse aikoinaan missasin kaikki bändin Suomen keikat niin nyt olisi hyvä mahdollisuus revanssille.
Patton on myös viime aikoina tehnyt niin hämärää kamaa, että on mukavaa kuulla myös vanhaa kunnon räimettä.
Kuten varmaan monet tätä blogia lukevat tietävät, olen vinyyli-addikti.
Sen lisäksi, että olen kultivoinut omaa levykokoelmaa useiden vuosien ajan, on sydämessäni aina ollut lämmin paikka myös muiden kokoelmille (esimerkiksi siten, että ne kokoelmat voisivat olla mun). Nyt Eilon Paz on aloittanut uuden blogin "Dust & Grooves", joka dokumentoi deejiiden ja levykeräilijoiden levykokoelmia kuvamuodossa. Blogirakennetta käytetty tosi hyvin hyödyksi ja levyvalintoja voi myös kuunnella, kun tsiigaa kuvia.
Tämänkin mainion blogin löysin Sampon blogin kautta.
Ilmeisesti Metallica on saapumassa Poriin keikalle heinäkuussa. Kyseessä ei toivottavasti kuitenkaan ole Pori Jazz. Jazz on tietysti laaja käsite, mutta en tiedä miten siihen Metallican saisi ängettyä. Toisaalta kyllähän sinne on yritetty myös AC/DC:tä
Sunnuntai on päivä, jolloin levylautasella pyörii useasti jazzia tai siihen suuntaan kallistuvaa musaa. Tänään ovat soineet seuraavat, joita voi suositella lämpimästi. Ei pelkästään yhden hitin levyjä vaan toimivat erityisesti kokonaisuuksina: Scott Bradford: Rock Slides (ABC Probe, 1969) Periaatteessa tyypillinen jazz-rock hybridi, mutta laatusoittajat ja biisien mielenkiintoinen fiilis, nostaa tämän levyn perusmateriaalin yläpuolelle. Wynder K. Frog: Into the Fire (United Artists, 1970) Harvemmin levy yllättää positiivisesti useaan otteeseen. Jo levyn ensimmäinen biisi saa tanssijalan vipattamaan. Seuraava levyn biiseistä on täyspotti, jota on sämplätty Handsome Boy Modeling Schoolin ensimmäisen levyn parhaalla biisillä. Pari avointa rumpubreikkiä sinetöi vielä levyn lokeroinnin klassikkosarjaan. Bama The Village Poet: Ghettos of the mind (Aware, 1974) Last Poetsin ja Gill-Scott Heronin aikalainen, joka ei koskaan saavuttanut yhtä tunnettua asemaa. Spoken-word levy, jossa musisointikin on kohdallaan (mm. Bernard Purdie rummuissa)
Pimp My Content HKI is an umbrella term for my non-professional activities. Stuff I do mostly for the love of the game, the fame & the fortune (not seeing any of them nearby):
This blog is about my observations of popular culture & current events with a lot of shameless self-promotion on the side. Only in Finnish, at least for now (expect for this section, apparently). Check the shared Google Reader-items for English. They are the sites, where I am stealing all my stuff from.
For bookings and setting up meetings, contact me with e-mail. You can also hook me up in almost every damn social network there is. Always eager to meet innovative, smart & handsome people.
Kirjoittaja on hyvä esimerkki mainosalan tyypistä, joka luulee olevansa harvinaisen cool, istuu wannabe-baareissa ja puhuukin sellaista wannabe-kieltä eli satunnaisia slangisanoja määäkymisen tai miekymisen sekaan, muttei tajua mitään todellisesta stadista, oikeasta slangista tai oikeasti hienoista jutuista.