Sunday, July 15, 2007

Rikun Kesämatkaraportti osa 7: Venetsia


"Venetsia on yksi s**tanan haiseva kelluva kaatopaikka"
-Riku Vassinen, vapaa-ajattelija

Romantiikan pääkaupunki, my ass. Tätä on Venetsia:

-Paskan vieno lemu joka puolella
-Roskia ympäri ämpäri kaupunkia
-Urpoja turisteja silmänkantamattomiin (siis niitä joilla on kartat kädessä ja vyölaukku tiukasti vartalolla)
-Siivekkäitä pirulaisia joka puolella
-Samanlaisia rihkamakojuja, joka helvetin kolkassa

Säälin niitä, ketkä menevät kuherruskuukaudelle Venetsiaan. Ei todellakaan kannata. Muutenkin kaupungin olemassaolo on vaakalaudalla. Slovenialainen puu, jolle kaupunki on rakennettu vajoaa hiljalleen alaspäin. Ja kuka oikeasti haluaisi asua kaupungissa, jossa kaduilla käveleminen saattaa aiheuttaa hukkumisen?

Nyt kun positiiviset hyöryt on päästetty niin kyllähän siellä kannattaa käydä vain todistaakseen edellämainitut pointtini paikan päällä.

Jälleen tuli todistettua, että maailma on pieni. Törmäsimme menomatkalla bussissa Portoroziin Koperissa vaihdossa olevaan Hennaan ja häntä moikkaamaan tulleeseen Kukkaan. Henna sitten paljastui vielä dj-partnerini Stun kaveriksi. Tytöt olivat joka tapauksessa menossa autolla Venetsiaan niin me lyöttäydyimme messiin. Mukaan lähti vielä unkarilainen Roland.

Kukka ja Henna


Roland, joka työskentelee valokuvaajana


Aukio täynnä puluja ja urpoja turisteja


Kirkko, jonne katoliseen tyyliin joutuu maksamaan sisään. Anekauppa ei ole kuollut.


Ruoat olivat hyviä, tosin about kaksi kertaa kalliimpaa kuin Triestessä


Reissun ensimmäinen risotto ei tuottanut pettymystä


Naamarikauppoja oli joka kulmassa. Bongattiin myös kauppa, jossa Eyes Wide Shutin naamarit oli tehty.


Jengi ripustelee pyykkejään estottomasti pitkin kaupungin vetisiä katuja(eli kanaaleita)


Komeat miehet sillalla



Venetsian kapeita kujia



Gondoliajelut ovat ökyhintaisia. Sopii kaikille niille, jotka ovat aina halunneet soutaa viemärivedessä.






Venetsiassa dallailu on hypnoottinen kokemus. Kaikki kadut näyttävät loppujen lopuksi samalta. Samat raflat, naamarikaupat ja vaatekaupat joka ikisellä kadulla. Eksymisvaara on suuri. Onneksi tuli bongattua edellisen Bond-elokuvan tärkeät nähtävyydet.

Shoppailupuolella ei mitään kotiin kirjoitettavaa. Yksi aivan mainio Vintage-kauppa tosin löytyi, josta poistin kaksi baseball-takkia huokeaan kipalehintaan 5 €. Kaupan nimi oli Penny Lane tai Peggy Lee, tai jotain muuta hyvin tyypillistä vintagepuodille. Lisäksi jos tosiaan haluaisi ostaan hyvän naamion Eyes Wide Shut-henkisiin orgioihin Venetsia on se paikka.

Venetsiassa kannattaa käydä jos on kulmilla, mutta varta vasten en sinne menisi missään nimessä.

Rikun Kesämatkaraportti osa 6: Trieste


Et voi tulla rajan taa...

Mutta niin vain tultiin. Ensimmäisenä saavuimme Italiassa Triesteen, joka on erittäin miellyttävä Itävaltalaistyyppinen kaupunki Pohjois-Italiassa. Kaupunki ei ole turistien kansoittama, mikä sopi meille erittäin mainiosti. Seuraavaksi matkakohteena olisi nimittäin turistihelvettien äiti Venetsia.

Ensimmäiseksi oli edessä majoituksen säätö. N95 osoitti hyödyllisyytensä ja auttoi uudessa kaupungissa suunnistamisessa. Löydettiin miellyttävä "bed & breakfast"-mesta Hotel Alabarda, jossa yö maksoi per lärvi 28 €.

Seuraavaksi oli vuorossa makujen maaottelu. Edelliset pizzat oltiin maistettu Sloveniassa, mutta miten ne vertautuisivat Pizzan alkuperämaan Italian herkkuihin?

Itselläni edessä pimpattu Quattro Formaggio, jossa lisäksi kinkkua ja artisokkaa

Osaltaan saattoi johtua infernaalisesta nälästä, mutta söin parhaan pizzani moneen vuoteen. Oikea rapeus pohjassa, täytteitä juuri sopivasti ja kastike tuoreista tomaateista. Italia 1-Slovenia 0.

Kädessä kesäjuomien kuningas: Spritz

Illalla kävimme syömässä perinteisessä italaisessa Trattoriassa pastat. Paikan omistaja oli kovaääninen lihava italiaano, jonka mielestämme tapamme syödä pastaa oli äärettömän huvittavaa. Mitä sekään mistään tietää? Paikasta ei ole valitettavasti kuvia, kun äsken kehumastani n95:sesta oli taas loppunut akku.

Oleellinen osa ruokailua Italiassa on tietysti aterian päättävä Café Corretto, eli "korjattu kahvi". Samikin, joka ei kahvia juo, löysi kahvihampaan kolotuksen tämän Troijan hevosen kautta. Korjattu kahvi koostuu espressosta ja grappasta (joskus myös sambucasta). Koostumus vaihtelee kahviloittain. Osassa paikoista tuntui, että joi vähän kahvilla ehostettua "korjausta" niin paljon grappaa oli kuppiin heitetty. Suomalainen vastine on perinteikäs jallukahvi.

Trieste on tunnettu kulttikirjailija James Joycen yhtenä kotipaikkana. Herra toimi Triestessä englannin opettajana.

Suuret kirjailijat yhteiskuvassa: James & Riku


Täälläkin oli pakko kiivetä jonkun kukkulan laelle. Emmekö koskaan opi?

Vaikka Trieste on tunnelmaltaaan ja arkkitehtuuriltaan keski-eurooppalaisempi kuin monet muut Italian kaupungit, kuohahtelivat tunteet etelä-eurooppalaiseen malliin. Kaupungintalon edessä oli pieni, mutta äänekäs mielenosoitus, jonka tarkkaa syytä emme saaneet koskaan selville. Ilmassa oli urheilujuhlan tuntua, kun rummut päristelivät ja kansa huusi. Ilmeisesti itse kaupunginjohtaja tuli heittämään läppää mielenosoittajille. Loppujen lopuksi kaikki lähtivät sulassa sovussa yhdessä drinkeille.

Taustalla viikottainen mielenosoitus kaupungintalon edessä


Mellakointia mielenosoituksessa

Maanantai ei ole kaikkein paras shoppauspäivä Italiassa, sillä monet kaupoista ovat kiinni. Myöskin vaatekauppojen valikoima ei ole ihan meikäläisen tyyliä. Pikkuvanhaa kauluspaitaa ja rantagigoloreleitä silminkantamattomiin. Muutama urbaanimpi kauppa oli valikoimiltaan täysin surkea. Tyylikkäitä nahkakenkiä oli kyllä paljon, mutta niitäkin katsellessa tuli överit ja ei osannut tehdä päätöstä mikä on paras.

Trieste ei ole myöskään mikään yöelämän mekka, varsinkaan maanantaisin. Muutamia mukavia drinkkibaareja kuitenkin löytyi, joissa iltaa sai vietettyä. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli myös eräs katu, jossa oli lähes ainoastaan jäätelöbaareja. Italialainen jäätelöhän on aivan ehdotonta.

Triestestä jäi kaiken kaikkiaan hyvät vibat. Seuraavana päivänä vuorossa Venetsia.

Jatkuu..

Saturday, July 14, 2007

Rikun Kesämatkaraportti osa 5: Piran


Kun sukellukset oli sukellettu, vietettiinkiin Slovenian kansallispäivää. Sitä lähdimme juhlistamaan Piraniin.

Piran on erittäin idyllinen rannikkokaupunki aivan Izolan kupeessa. Mukavia näkymiä, mutta eipä juuri muuta. Ei hirveästi läppää kaupungista, mutta ohessa muutamia tuokiokuvia:

Säveltäjä-viulisti Giuseppe Tartinin mukaan nimetty aukio


Paikallista autokantaa


Sloveniassa on ilmeisesti eniten botskeja asukaslukuun suhteutettuna


Piranin kapeat kujat




Urheilija ei lomallakaan voi rauhoittua. Meidän piti tietysti kivuta jonnekin korkean kukkulan laelle tsiigaamaan näkymiä

Älä tollo lyö sitä päätä siihen seinään!


Piranin tärkeitä nähtävyyksiä: jonkun linnan muuri


Paikallinen Transformer



Aikamme mestoilla käppäiltyämme tajusimme, että täältä oli päästävä pois.

Piran on mitä tunnelmallisin paikka pariskunnalle/miniperheelle/taloudelle/voltronille tulla viettämään romanttista päivää käsi kädessä kulkien ja suudelmia vaihtaen. Sen sijaan machossa miesporukassa mesta on nähty puolessa päivässä. Vaikka tyköistuvat märkäpuvut päällä snorkkelit tanassa daivaaminen saattaakin altistaa Brokeback Mountain-henkiseen toimintaan, niin päätimme hyökätä rajan yli Italiaan. Kohti kaupungin hälyä!

Jatkuu...

Rikun Kesämatkaraportti osa 4: Izola


Toisena iltana päätimme pistää tanssikengät jalkaan ja lähteä juhlimaan Izolaan. Yllättäen tilaamme taksi ei löytänyt kämpillemme. Saimme onneksi kuitenkin napattua kyydin läheiseltä huoltoasemalta.

Izola by night


Izolan hämärät kujat

Tamppaamaan ei pidä lähteä tyhjällä vatsalla, joten ensimmäisenä menimme syömään idylliseen satamaravintolaan:

Kaviaarit alkupalaksi


Aimo pläjäys prosciutto-kinkkua


Pääruoaksi kalalajitelma


Hifistelyä:Konjakit tarjoiltiin kuuman vettä sisältävän lasin päältä, jotta ne pysyisivät lämpiminä

Izolan tärkein nähtävyys on tosiaan Ambasada Gavioli, joka on yksi Euroopan isoimpia klubeja. Mestan nimi tarkoittaa Gaviolin lähetystöä, ja tämä Gavioli oli ilmeisesti joku mestan perustajia. Paikka oli ilmeisesti näivettynyt jossain vaiheessa, mutta elää nyt taas uutta renessanssivaihettaan. Illan ohjelmassa oli seuraavaa:

Sandy Riveran suurin hitti on Kings of Tomorrowin Finally-kappale. Tämä Defectedilta 2000 ulos tullut kipale on klassinen kesäinen vokaalihousebiisi, jota ei ole voinut välttyä kuulemasta mikäli on ikinä ollut vaikka Ihanassa:

Sandy Riveran tämän hetken tunnetuin kipale on häpeilemätön kesähitin metsästys "Lollipop". Täytyy sanoa, että itselleni uppoaa kyllä näistä Kings of Tomorrow. "I lick your ice cream, you can lick my lollipop" on tietysti sellaista korkeamman tason runoutta, että ghettotech-versiona tämä voisi toimiakin. Breesen & Badhandin remix on ainakin kunnon häpeilemätöntä stadionhousea.

Illan saundi ei ollut kuitenkaan oikein kumpaakaan. Hyvä house on hyvää housea, mutta illan aikana sitä ei juurikaan kuultu. Liian puuduttavaa technoon päin kumartavaaa instrumentaalimattoa ilman kunnon nostatuksia tai sielukkuutta. Jengi tuntui viihtyvän, mutta paikka ei missään nimessä ollut tukossa.

Itse mesta oli kyllä massiivisuudessaan vaikuttava. Massiivisuus näyttää myös olevan mauttomuuden läheinen sukulainen ja klubin kitsch-kerroin oli korkealla. Gaviolin tunnelmia ohessa:







Sandy Rivera ei liekittynyt paikkaa aivan hurmokseen, joten päätimme lähteä hyvissä ajoin ennen pilkkua goisaamaan. Ihmeen kaupalla onnistuimme vielä säätämään taksin takaisin kämpille, joka vielä kohtuullisen helposti löysi kämpillemme. Edessä olisi muuten ollut aika pitkä kotimatka, koska Izola on Portorozista reilun parinkymmenen kilsan matkan päässä.

Jatkuu...

Friday, July 13, 2007

Rikun Kesämatkaraportti osa 3: Portorož

Vaikka ensimmäiset päivät olivatkin aika täyteen pakattuja, ehdimme silti tutustua Portorozin yöelämään. Kaupunki on siis Slovenian virallinen turisti-ja biletyskaupunki noin parin tunnin bussimatkan päässä Ljubljanasta.

Koulujen lomien alun huomasi jo sukelluskoulun heppujen ohjeistuksissa:

"If you´re guys are single, make sure the girls you are hitting on, are over 16"

Just.

Itse baareissa raikasi itäeurooppalaiseen malliin hyvin pitkälti house & techno. Hiphop-meininki näytti olevan kokonaisuudessaan enemmän teinien juttu. Ykkösmenomestat olivat Circus sekä Heineken bar (sic!). Juominen baareissa oli halpaa. Kalleimmillaan bisse oli paikassa kuin paikassa 2 euron hujakoilla.

Näiden lisäksi kävimme todella makeassa drinkkibaarissa, jossa jengi makoili divaaneilla särpien drinkkejä. Drinkkilista oli kattava, mutta ainakin oma valintamme oli aikamoinen häräntappoase. Adios motherfuckers-juoma sisälsi kuutta eri viinaa ja eipä juuri muuta. Drinkit olivat paikalliseen hintatasoon nähden kalliita (5-6 euroa), mutta Suomen 20 euron Long Island Iced tea-ryöstöihin verrattuna suorastaan sijoituksia.

Adios motherfuckers!

Slovenian ruokamestoissa taasen näkyi Italian läheisyys. Ensimmäisenä iltana luotettiin pizzaan:

Reissun ensimmäinen, muttei viimeinen Quattro Formaggio

Slovenialainen viini: helppo,pirskahteleva, viekotteleva, leikkisä=halpa käyttöviini

Koskaan eivät ole sipulirenkaat maistuneet näin hyvältä. Aamuyhdeksästä iltakymmeneen sukeltamassa ja oppitunneilla ilman yhtään ruokaa. Kello 24 texmex maistui taivaalliselta.

Syöminen oli myös halpaa. Täysipainoisen aterian (alkuruoka, pääruoka, ruokajuomat, kahvi+konjakki) sai lähes aina alle 20 euroon. Ruokakokemukset kaikin puolin reissulla hyviä, niitä lisää tulevissa postauksissa.

Jälleen kerran tuli myös todistettua, että reissuilla kannattaa yleensä säätää kämppä jos vain mahdollista. Kolme ensimmäistä yötä nukuttiin 3 huoneen hyvin varustellussa asunnossa kukkulan laella. Näkymät olivat mahtavat ja paikan ylellisyyksiin kuului musiikkikanava Vivan lisäksi myös uima-allas. Hinta oli paha 20 €/yö henkilöltä.

Ainoa nihkeä puoli oli paikallinen kerrassaan hilpeä asuntojen numerointisysteemi. Asuntomme numero oli neljä, jota ennen oli kuitenkin peräkkäin numerot 1, 10 ja 7. Tämän seurauksena kukaan taksi ei koskaan löytänyt mestoille. Tästä syystä käveltiin pariin otteeseen mutkaisia vuoristoteitä väistellen lepakoita. Paluumatkoilla saimme pikaopin slovenian kieleen, kun neuvoimme paikallisia taksikuskeja oikealle ja vasemmalle sloveniaksi.

Näkymää kämpiltä

Hyvän näkymän miinuspuolet: Jouduttiin turvautumaan liftiin


Portorozin hyviä puolia on sen mainio sijainti. Pelimestoilta karauttaa nopeasti paikallisiin kaupunkeihin Piraniin ja Izolaan tai vaihtoehtoisesti Italiaan. Toisena iltana päätimmekin mennä sekoilemaan Izolaan Slovenian isoimmalle klubille, joka vetää vaatimattomat 4000 henkeä.

Jatkuu...

Kesähäät...gone bad


Kesäviikonloppujen pääharrastus on meikäläisellä kesähäissä ja polttareissa ramppaaminen. Kellariteatterin keskiviikkona ensi-iltansa saanut Kesähäät on senkin vuoksi erittäin ajankohtainen.

Esitys alkoi leppoisasti bestmanin ja kaason kättelyllä ja kahvitarjoilulla. Ennakkotiedot esityksestä rajoittuivat nettisivun esittelyyn: "Ennalta harjoiteltua improvisaatiota musiikilla höystettynä". Tämä saattaa amatööriteatterin ollessa kyseessä tarkoittaa ihan mitä tahansa.

Ihan mitä sattuu ei ollut kuitenkaan luvassa, vaan vähän tahmean aloituksen jälkeen oli luvassa sellaista ilotulitusta, että en meinannut pysyä tuolilla. Nauratti nimittäin niin paljon. Näytelmä sijoittuu tulevan avioparin Katan ja Veetin omakotitaloon päivää ennen häitä, jonne erinäisten kommelusten kautta päätyvät myös bestman, kaaso, aurinkomatkojen opas ja taekwondoa opettava Jorgos. Henkilöiden keskinäiset suhteet ovat sotkuisemmat kuin kauniissa & rohkeissa ja ennen kuin pappi sanoo aamen, on edessä riehakas yö.

Improvisaation kautta näytelmän työstäminen on varmasti ollut näytelmän vahvuus. Dialogi on nimittäin erittäin irtonaista ja luonnollista. Erityisen suuren vaikutuksen esityksessä minuun teki taitava fyysinen komiikka, joka on vaikea laji hallita. Välillä ihmisiä tuli komeroista ja sohvan alta eri aikaan kuin parhaissa seksifarsseissa konsanaan ja homma pysyi kasassa. Vaikka välillä huumori liikkuikin navan alla, missään vaiheessa ei menty sieltä missä aita on matalin.

Kesähäissä oli tehty paljon asioita tuoreella tavalla sortumatta itsetarkoitukselliseen kikkailuun. Viulusta ja kitarasta koostuva orkesteri oli aktiivinen osa näytelmää kommentoiden näyttelijöiden edesottamuksia. Kellariteatterin tilat ovat todella tunnelmalliset, mutta katsomorakenne luo tiettyjä haasteita näytelmille. Kesähäissä on hyödynnetty koko näyttämötilaa ja välillä esitys eteni kolmessa eri paikassa samaan aikaan.

Koko työryhmän yhteispeli toimi mahtavasti ja kukaan ei jäänyt statistiksi. Näyttelijöistä huokui ilo näyttelemiseen ja huomasi, että työryhmällä oli silminnähden hauskaa myös itsellään esityksen ajan. Näytelmä oli myös juuri oikean pituinen. Reilun tunnin nousujohteinen show jätti vähän nälkäiseksi. Haluan nähdä näitä henkilöitä uudestaan lavalla! Suorastaan hävettää, että viimeksi olen ollut katsomassa näytelmää Kellariteatterissa kolme vuotta sitten.

Helsingissä on paljon hyviä amatööriteattereita, tukekaa niitä! Laitosteatterin tunkkaisten klassikoiden sijasta on hienoa nähdä nuoruuden intoa ja taitoa. Kipin kapin myös metskaamaan liput Kesähäihin! Esityksiä on enää ensi viikon ajan.

Kesähäät (Kellariteatteri, Liisankatu 27)

Esitykset 16., 17., 18., 19. ja 20.7.
Liput 10 euroa aikuiset, 6 euroa opiskelijat

Thursday, July 12, 2007

Paitoja, paitoja, paitoja & paitoja

Tyylikkäitä printtipaitoja ei voi koskaan olla liikaa. Sen takia tervehdin ilolla hyvän ystäväni ja muutenkin loistojäbän Janin uutta nettikauppaa Puotia:

Designer t-paidat - puoti.fi
Tarjolla ensi alkuun valikoima tyylikkäitä printtipaitoja, kuten alla:


Hypeman Ricu Flair rokkaa "Jackingclubbeats"-paitaa viime Top Billineissä. Kuvasta propsit Hanna-Maijalle.

Rikun Kesämatkaraportti osa 2: Dyykkaaminen


Olen aina innokkaasti kokeilemassa uusia asioita. Olivat ne sitten netin sosiaalisia verkostoja tai uusia urheilulajeja. Näin ollen, kun Sami väläytteli idea sukelluskortin suorittamisesta, en miettinyt kahteen kertaan.

Varattiin sukelluskurssi Portoroziin Nemo Diverseilta. Itse kurssi maksoi vain 200 euroa ja palvelu oli erittäin ystävällistä. Heput auttoivat myös säätämään asunnon kolmeksi yöksi Portoroziin. Ohjelma vaikutti lähtökohtaisesti tiukalta. Suoritettavana oli "Open water diver"-kurssi, joka normaalisti kestää neljä päivää. Kiireisinä miehinä puserrettiin kuitenkin kurssi kahteen päivään.

Kurssi koostui sukelluksista ja oppitunneista. Itse oppitunnit oli meidän tapauksessa aika pitkälti itseopiskelua. Suurin osa asioista oli aika pitkälti itsestäänselvyyksiä, joten kokeet olivat meidän kaltaisillemme nopeille oppijoille piece of cake. Itse taisin saada vielä kurssin parhaan tuloksen loppukokeesta (47/50). Monivalintakysymykset soveltuvat tunnetusti kauppakorkealaisille.

Kurssin priimus opiskelee

Rikun opiskelukikka nro 1: Kun nukkuu kirjan päällä, tieto imeytyy päähän

Lapsiperheet, nudistit ja daivaajat sulassa sovussa

Ei kurssille kuitenkaan oltu tultu lukemaan kirjoja, vaan itse sukellukset olivat tottakai kohokohtia.

Kurssin ehkä hienoin saavutukseni oli ensimmäisessä sukelluksessa tullut hypotermia 26-asteisessa vedessä. Alussa tosiaan tehtiin erilaisia harjoituksia vain seisten pohjalla ja itselläni oli lyhyt sukellusasu. Liikkumattomuus aiheutti sen, että superlämpimässä vedessä meikäläinen rupesi tärisemään. Suomalaisten kylmänsietokyky on siis ilmeisesti vain myytti. Seuraavat sukellukset menivätkin sitten jo paljon paremmin (pitkässä sukelluspuvussa).

Mitähän tästä tulee?

Itse ranta jossa daivattiin, oli eräänlainen helvetin esiaste. Slovenian white trash kokoontui sinne juopottelemaan ja uimaan. Pikkulapset rääkyivät, kojuissa myytiin superrasvaista ruokaa, yleisten vessojan lattialla oli sitä itseään ja muutenkin tunnelma oli ahdistavan kaoottinen. Ei siis mikään ihme, että teki mieli hukuttautua aistittuaan hetken tunnelmaa. Meininkiä ei yhtään rauhoittanut se, että Slovenian koululaisilla oli juuri alkanut loma.

Kuhinaa sukelluskoulun päämajassa

Sukeltaminen toi mieleeni jossain määrin joogan. Se on rauhallisen henkilön urheilua. Tärkeää on tasainen hengitys ja energian säästäminen. Slovenian vesissä oli hyvä näkyvyys, mutta mitään kovin eksoottista nähtävää ei vesissä yllättäen ollut. Ehkä säväyttävin näky oli erään intohimoisen sukeltajan hautakivi. Ohjaajamme mukaan herra ei ollut kuollut sukeltaessa kyseisissä vesissä, mutta uskokoon ken tahtoo.

Kun aloittaa jonkun uuden asian on hienoa huomata nopea oppimiskäyrä. Kurssin alussa en tiennyt sukeltamisesta juuri mitään ja nyt tietää ainakin. Ihmiselle on myös terveellistä tehdä jotain missä ei ole hyvä. Taas tuli aimo annos nöyryyttä, kun ei pystynyt hallitsemaan itseään sataprosenttisesti uudessa olosuhteessa.

Sukelsimme parhaimmillaan 12 metrin syvyyteen ja kaikki sujui mainiosti. Lukuunottamatta tietysti sitä, että oikea korvani on vieläkin tukossa viimeisen sukelluksen jälkimainingeista. Osa harjoituksista tuntui aluksi vähän kuumottavilta. En lähtökohtaisesti ensimmäisenä lähtisi ottamaan maskia tai hengityssuojaa pois 10 metrin syvyydessä. Saatika sammuttamaan happilaitetta. Kouluttaja oli asiansa osaava, niin missään vaiheessa ei iskenyt paniikkia. On myös avartava kokemus, kun ei pysty kommunikoimaan puhumalla. Kun joutuu kommunikoimaan käsin, tulee sanottua vain olennainen.

Valitettavasti ei ollut mukana vedenalaista kameraa niin itse dyykkauksista ei ole kuvamateriaalia. Myöskin niille, ketkä kuola valuen odottavat kuvia meistä tiukoissa sukelluspuvuissa on ikävä tuottaa pettymys. Joudutte tyytymään oheiseen varusteasetteluun (tai meikäläiseen juoksutrikoissa)

Pelit ja vehkeet

Jatkuu...

Wednesday, July 11, 2007

STOP PRESS! Vaatteet pois, heti!


Miten tämä on voinut mennä aikaisemmin meitsiltä ohi?

Tämä viikko on pyhitetty nakuilulle.

Tällä viikolla siis vietetään "Nude Recreational weekia". Tällä viikolla suositellaan muun muassa seuraavia askareita alasti:

*Ui
*Siivoa
*Jumppaa
*Hoida puutarhaa
*Tee etätöitä (nykyteknologia mahdollistaa mahtavia asioita!)

Pari päivää on jo kulunut ilman nakuilua, nyt siis vaatteet pois ja siivoamaan!