Hurt Locker oli vuoden paras elokuva

Vaikka Suomessa harvittavan moni hyvä elokuva ei pääsekään teatterilevitykseen, niin silti tänäkin vuonna oli mainioita elokuvia pyörimässä. Tämän asian tajusin tämän vuoden viimeisessä MarMain blogissa:

Näin teet hittejä

Käykää katsomassa muuten Hurt Locker, kun vielä voitte!

Joulupukki, valkoparta vanha tuttu

Kuten Mömmön blogista huomataan Joulupukin brändi on heikossa hapessa:

Joulupukin brändi on tärvelty

Vai mitä sanotte näistä punanutuista?

Uusi Basso ja indieräpin ihanuus

Basson tuore juhlaraamattu on ilmestynyt:

Ensinnäkin lehdessä on juttu yhdestä maailman älyttömimmistä elokuvista Black Gestaposta. Mukana on myös meikäläisen kolumni jossa menen niinkin pitkälle menneisyyteen kuin 2000-luvun vaihteeseen. Juttua fiilistellessä tuli kuunneltua tätä Fat Jackin megaeeposta. Mukana vieläkin toimivia helmiä:

Ellay Khule: I´m Khule
Minister Too Bad: Demo Stage
Busdriver: Life or death
Peace: It´s A Packed House


Yllättävän freesiltä kuulostaa.

Voisitsä soittaa jotain tanssittavampaa?

Nyt on Facebookin perustettu ehkä kingein ryhmä ikinä. Jokainen levyjä ja ihmisten rakentavia toiveita kuunnellut osaa varmasti samaistua:

Hei DJ soita jotain hyvää,muuta tai parempaa musaa!

Kuolin lähes nauruun, kunnes kaikki traumat tulivat esille.

Hyönteisiä, robotteja ja huh hellettä!

Vuoden 2010 tärkeimmät markkinointitrendit on luodattu Mömmön blogissa:

Kristallipallostani näen tulevaisuuden

Ja kun tuolla ulkona on kyllä nyt sellainen ilma, että tämä yhden hitin ihmeen Papun ja Poikien laulu "Helle" on erittäin ajankohtainen:

Tiger Woods: 99 Problems

99 Problems, but ***** ain´t one:

Neumannin alamäki ja Facebookin fanisivut

Tämän viikon MarMain blogissa muistelen Dingon nousua ja tuhoa sekä mietiskelen fanisivujen dynamiikkaa:

Mitä brändiä fanitat?

Retkitontut tanssivat

Päätettiin tehdä huomisen Retken kunniaksi pieni mainosvideo tapahtumasta:

Send your own ElfYourself eCards

Pikkujoulujen tärkeydestä

Tämän viikon mömmön blogissa äidyn suorastaan runolliseksi puhuessani pikkujoulujen tärkeästä merkityksestä:

Pikkujoulut on peruttu

Tietysti itse olen menossa Boney M:n keikalle.

Ricu Flair Heavy Rotation Vko 48

Another week, another music...

Olosuhteiden pakosta joudun viettämään viikonloputkin tiukasti koneen äärellä, joten samalla on levylautaselle pyörinyt paljon kaikenlaista uutta ja vanhaa:

1. Kasper Bjorke: Young Again (Serge Santiago Italo Boot Mix)
Kasper Bjorke - Young Again (Serge Santiago Italo Boot Mix) [Superstition] by howiemartinez
Oh hoh. Alkuperäiseen kappaleeseen väännetään ihan erilainen botne tässä stygessä. Vaatii ehdottomasti kovalla luukuttamista jossain klubilla, on tässä sen verran mahtipontinen rakennus ennen vokaalien iskeytymistä. On myös ilmestynyt maksilla, joten kannattaa tukea uutta musiikkia myös fyysisissä formaateissa (soundcloud-linkki välillä alhaalla, otsikkoa klikkaamalla Hypemachinen linkkiin)
2. Wye Oak: Dance My Pain Away
Oh hoh toisen kerran. Baltimore-klassikko väännettynä voikertavaksi indieksi. Toimii!
3. Kion & Murda: #1 Sound
Itselleni ovat uponneet dubstep-meiningeistä ehkä kaikkein parhaiten reggae-versioinnit kuten vaikkapa Tes La Rokin Wa Do Dem-versiointi ja tämä tuore Junior Murvin vokaaleilla ryyditetty raita. Tämä kappale toimii samalla tavalla. Itse diggaan kun wobblet pysyvät hyvänä renkinä, mutteivat liian päällekäyvänä isäntänä.
4. Lone Ranger: Badder dan dem

Viime viikonlopun kirjoittamisprojektin lomassa tuli kuunneltua aika läjä vanhempia reggae-albumeita. Loistavaa kirjoittamismusiikkia. Parhaat Studio 1-albumit ovat kyllä aivan loistavaa kamaa, kuten esimerkiksi tämä albumin nimikkokappale (sama riddim kuin alkuperäisessä Wah Do Demissa, ilmeisesti Shank I Sheck?). Huomaatteko muuten nämä villit yhteydet kappaleiden välillä tässä listassa? Näitä musajuttuja tulee ihan oikeasti kelattua, ainakin välillä. Toinen mainio biisi on toisen puolen käyntiin polkaiseva "Automatic" Huippulevy kanttaan myöten.
5. Charles Wright: Mother´s Love
Lifesaverin boardilla käy tällä hetkellä vilkas keskustelu parhaista soul-albumi-kokonaisuuksista. Ja naputtelu-urakan lomassa on tullut käytyä läpi omaakin soul-kirjastoa. Itselleni vuosien saatossa Charles Wrightin "Doing What Comes Naturally" on noussut arvoon arvaamattomaan. Kuten niin moni muuki räpin parissa kasvanut, meikäläinenkin törmäsi tähän biisiin ensimmäistä kertaa KRS-Onen Return of the boom bap -levyn "KRS-One Attacks"-biisillä. Samplejen metskaushyöryissä tuli sitten koko albumi hankittua (tää on vielä kaiken huipuksi tupla).Ensi kuuntelulla inhosin tätä tupla-albumia. Ainoa sämpleraita (eli tämä) oli vähän löysä ja muutkin kappaleet eivät iskeneet ensi kuulemalla kovinkaan kovaa. Kappaleet ovat aika pitkiä fiilistelyjä, joita ei todellakaan voi ulkona soitella. Joku levyssä on kuitenkin kiehtonut ja lautaselle se on tiensä löytänyt. Nykyään keikkuu ainakin top kympissä all-time soul-albumeissa. Kannattaa poistaa jos tulee vastaan:


Näihin kahteen kuvaan ja muihin tunnelmiin, mukavaa viikonloppua kaikille!

Ideoiden tyrmäämistä

Inspiroiduin (kuten 250 000) muutakin Samin postaamasta linkistä ja kirjoitin aiheesta mömmön blogiin:

Näin torppaat uudet ideat

Ricu Flair Heavy Rotation Vko 47-Huumorimusa edition

Tämä viikko on ollut kaista aikamoisen täynnä ja ei ole ehtinyt kuunnella uutta eikä vanhaakaan musiikkia. Kaistan ohuudesta johtuen on ollut huumorikin aikamoisen koetuksella. Senpä takia päätin koota viisi mainiota huumorimusiikin helmeä. Yhteistä näille kaikille on, että voivat kestää useamman kuuntelun (riippuen huumorintajusta/tajuttomuudesta).

Osa on jo vanhoja toimivia klassikoita, osa uudempaa herkkua. Huumorimusiikkihan on kertakäyttögenre, mutta kyllä tältäkin saralta helmiä löytyy:

1. Lonely Island: Like A Boss

Kiteyttää tiukasti meidän jokaisen toimistotyöläisen absurdin arjen, toimii parhaiten videon kanssa. Samojen herrojen Dick in the box on tietysti näin joululahja-aikaan lyömätön laulu.

2. Blowfly: R.Kelly in Cambodia

R. Kelly In Cambodia (Feat. Jello Biafra) - Blowfly
Jo 64-vuotiaan Blowflyn (omalta nimeltään Clarence Reid) ura on ehkä jo jatkunut parasta ennen päiväyksensä yli. On myös hiuksenhieno raja, ovatko herran laulut huumoria vai pelkkää misogyynistä törkeyttä. Itselleni löytyy joka tapauksessa levyhyllystä "B":n kohdalla useampi Blowflyn kuin Beatlesin levy. Se ei ehkä ole hyvä asia. Tämä on uusimmalta levyltä, joka on ilmestynyt Alternative Tentacles -punklafkalla. Kyseessähän on Dead Kennedys -laina ja mikäli innostut niin herran tuotanto noin muuten poikkeaa rajusti tuosta levystä. Onneksi positiiviseen suuntaan. Rapin pioneerinakin tunnetun Blowflyn parhaat levyt ovat ihan ensimmäisiä ja niissä on ehkä enemmän ideaakin ja jopa jonkinlaista yritystä. Monista niistä saa myös pulittaa pitkän pennin. Varsinkin 80-luvun tuotanto on aika synkkää, mutta vetoaa huonoon huumoritajuun (omaani).

3. Flight of the Conchords: Business Time

Barry White-pastissi, joka on herrojen ehdottomia bravuureita. Ilmeisesti voimasoitossa tällä hetkellä myös Bassossa, sillä en ole ollut ainoa, joka tätä jopa herkkää slovaria rallattelee kylillä.

4. Simo Salminen: Raikulipoika

Simo Salminen, itse Sörsselssön, tuo mies Speden ja Veskun takana on tehnyt useampikin klassikkolauluja. Tämä tunnetumman "keltaisen jäänsärkijän" b-puolella oleva kappale on Salmisen unohdettu helmi, joka ansaitsee ehdottoman noston. Ainakin minun toimestani, jollei nyt jopa kansallisena asiana.

5. Eddie Murphy: Boogie in your Butt

Rick Jamesin tuottama "Party All The Time" on jo lähestulkoon vakavasti otettavaa musiikkia, mutta tämä onneksi ei.

Itseasiassa paljon varsinkin suomalaisia huumorimusiikin helmiä jäi mainitsematta. Osaa (Jean-Pierre Kuselan Saattokeikka-räp, Tyynen & Herra 47:sen versiot Sex Machinesta tai Tervasaaren Kesäteatterin joululaulua) ei löytynyt netistä (tervis tosin löytyy spotifysta!) ja osan kohdalla (Lapinlahden Linnut ja Sleepy Sleepers etunenässä) yhden kappaleen valinta oli liian hankalaa laajasta repertuaarista. Lapinlahden lintujen sketsit ovat tietysti loistavia ja Jytinää Eestissä on kovin bändikirja koskaan.

Näillä matalakulttuurin helmillä avaan viikon viimeisen arkipäivän. Unohtuiko jotain oleellisia suosikkeja?

Anna ilmaiseksi, jotta voit myydä edes jotain

Ennen albumien julkaisuja räppärit ovat varsinkin nykypäivän ääniteteollisuuden kulta-aikana intoutuneet jakamaan ilmaisen mixtapen herättääkseen kiinnostusta. Oheinen Jake Onen tuottama Freeway-mixtape vaikuttaa ainakin todella kovalta:

Freeway: Beat Made Me Do It

Uudistuin todella radikaalisti

Järkytyin Hesarin uudistuksesta, mutta nyt olen taas tottunut siihen. Uusi ulkoasu sai kuitenkin miettimään uudistumisen dynamiikkaa Mömmön blogiin:

Nyt radikaalisti uudistuneena

Raamattu, LOL

Usein unohtuva seikka on, että raamattu on public domainia. Tästä johtuen tämäkin tuikitarpeellinen käännösprojekti on mahdollinen:

Lolcat Bible Translation Project

Ricu Flair Heavy Rotation Vko 46

Vahvasti räppimeiningeissä mennään:

1. Wale: Mirrors (Feat. Bun B)
Mark Ronsonin tuottama ja Bun B:n tähdittämä kappale Walen tuoreelta levyltä Attention Deficit, joka ensimmäisellä kuuntelulla kuulostaa erittäin hyvältä. Hyvä balanssi klubistygejen ja rauhallisempien kappaleiden välillä.

2. Redman: Coc Back (Feat. Ready Roc)

Redman on aina ollut viihdyttävä räppääjä, ja mikäli taustalle heitetään Junkyard Bandin klassikko Go-Go-raita Sardines, en valita.

3. Jay-Z: Empire State Of Mind (feat. Alicia Keyes)

Jay-Z:n pettymykseksi osoittautuneen levyn paras raita. Ollut soitossa jo aika pitkään, ja onhan tää hyvä. Alica Keyesin imelä kertosäe ei pilaa biisiä, vaan on tehnyt siitä New York Yankeesin tämän vuoden tunnarin.

4. Clipse: Popular Demand (feat. Cam´Ron)
Clipse pysyy hyvässä iskussa ja tuoreen albumin vuotaneista raidoista tämä kolisee ehkä kaikkein parhaiten meikäläiselle.

5. Petos: Synkkä Sörkkä

Petos ei ole vuosien saatossa räppärinä niin aiheensa tai tyylinsä puolesta kehittynyt. Mutta toisaalta onko Too Shortkaan? Sen sijaan oheinen Zombie-aiheinen video on todella päräyttävä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Diili: Next Level

Diilin sosiaalisen median läsnäolo on siirtynyt lähes täysin Basson foorumeille. Ohessa pudonneet Diili-tyypit selittelevät:

Jethro sen sijaan porskuttaa, vaikka ilmeisesti myikin auton naapurille edellisessä jaksossa. Rick Rossin Hustlin sopii tälle koijarille kuin klikkipetos konsanaan:

RETKI Comeback! 4.12.2009 @ Helmi

Kelattiin poikien kanssa, että ollaan pyöritelty peukaloita tarpeeksi kauan ja vois järkätä pitkästä aikaa kunnon bileet.

Sen lisäksi tajuttiin, ettei Retkessä ole ollut koskaan ulkomaalaista deejiitä, joten päätettiin hommata sellainenkin.

Mutta eipä siinä mitään. Vanhalla RETKI-kaavalla mennään, eli hyvää musaa, hyvää ja paljon juomaa ja hyvää seuraa. Eipä sitä hyvää konseptia kannata lähteä muuttamaan.

Vittujakos tässä, ohessa faktat:

RETKI COMEBACK!

SPECIAL GUEST:
Dj Will Sumsuch (Urban Torque, UK)

NOT-AT-ALL-SPECIAL GUESTS:

Stu
Ricu Flair
Seppo Hova

Ravintola Helmessä (Eerikinkatu 14) 4.12 klo 23 eteenpäin. Narikan hinnalla mennään.

Tervetuloa!

Facebook-tapahtuma

Koeajoin tuoreen sikainfluenssan

Viime viikko meni sairastellessa. Sodan uhri muistelee tuoreessa Mömmön kirjoituksessa:

Tuotearvio: sikainfluenssa

Mo Money, Mo Problems

Makeita visuaalisointeja Biggien "Mo Money Mo Problems"-biisistä.

Ja ohessa vielä mainio stadikkahouse-remix samasta aiheesta:

Ricu Flair Heavy Rotation Vko 44

Maratonit on juostu ja Alppilan koriksen juhlat juhlittu, joten on aika palata normaaliin päiväjärjestykseen:

1. Wale feat. Lady Gaga: Chillin (Top Billin Remix)

WALE f. LADY GAGA - CHILLIN (TOP BILLIN UK MIX) official from Top Billin on Vimeo.

Täällä blogissa jo aikaisemminkin hypetetty biisi, mutta ansaitsee uuden noston tuoreen ja päräyttävän videon ansiosta. Muutaman kuukauden makustelun jälkeen top 5 parhaissa Top Billin -remikseissä.

2. Cypress Hill: Illusions (Q-Tip Remix)
Vaikka B-Realin nasaali jakaa tunteet, on Cypress Hillin kaksi ensimmäistä levyä aivan täysosumia, erityisesti tuotannoltaan. Kolmas levy ei ollut niinkään kova pläjäys, mutta tämä Q-Tipin muheva remix kolmannen levyn toisesta sinkusta on innostanut, kun sen levyhyllyn siivousurakassa löysin lautaselle. Aavemaisen huvipuiston soundimaailma tuo aivan uuden kulman alkuperäiseen biisiin:

3. Subeena: Boksd
Subeena - Boksd - final320 by Subeena
Viime aikoina olen kuunnellut paljon Subeenan tuotoksia, joka ainakin kuvien perusteella on naispuolinen dubstepin ja sen laitamilla olevan kaman tuottaja. Erittäin miellyttävää työskentelymusiikkia. Kannattaa tsekata myös Subeenan MySpace, mikäli tämä biisi uppoaa. Sopivan monipuolinen soundi, joten useammankin raidan voi kuunnella eikä heti kyllästy.
4. Dicky Trisco: Rip It Dub
Kosmissävytteinen re-edit vanhasta Orange Juicen postpunk-klassikosta Disco Deviance-labelilla alkuillan tunnelmointiin. Alla olevassa videoklipissa Orange Juice veivaa ainoan hittinsä Top of The Popsissa (mikäli muuten laulusolisti näyttää tutulta niin sehän on Edwyn Collins, joka on ehkä tunnetuin 1994 hitistään A Girl like you, joka on aikamoisen eri genreä):

5. Raphael Saadiq: Riffle Love
En mistään erityisesti syystä olen käynyt läpi vanhoja Pääkaupunkien päämiesten taustoja ("legendaarinen" KY:n sillisten juontajaduo vuosien takaa). Tämä Raphael Saadiqin insuliinipiikkiä hamuamaan saava siirappipläjäys toimii tiettyihin hetkiin aivan mainiosti. Jostain kumman syystä mieleni tekisi mennä kuuntelemaan tätä "teatterin terdelle". Vakavasti puhuen, herrahan kävi hurmaamassa Porissa ja vieläkin harmittaa, että missasin. Ja senkin uhalla, että toistan itseäni Raphael Saadiqin ja Q-Tipin Get Involved on aivan kärkikahinoissa kun valitaan parasta RNB-biisiä (Raphaelia juhlistan näköjään tässä blogissa aina tasaisin väliajoin):

Mukavaa pyhäinpäivää ja Halloweenia itse kullekin säädylle!

The Slew:100 % ilmaisena downloadina

Levysoitinvelho Kid Koala on lyönyt hynttyyt yhteen Wolfmotherin rytmiryhmän kanssa ja tuloksena on The Slew. Raskaita kitaroita yhdistettynä blues-vokaaleihin. Toimii erittäin hyvin. Koko albumikin 100% on ladattavissa ilmaiseksi.

Lataa albumi (Tarjolla marraskuun alkuun asti)

Ehkä kiinnostavin turntablism-albumi sitten öööh... Kid Koalan edellisen?

Urheilujargonin aarreaitta

Urheilun suurena ystävänä tervehdin ilolla varsinkin mainostoimistomaailmassa vellovaa urheilujargonin käyttöä. Tästä kirjoitin tämän viikon Mömmön blogin. Innoittajana olivat Woody Allenin pakinat, mutta ne ovatkin aina, koska ovat parhaita:

Taklauksia, koppeja ja kuvioita

Mun mankka on aika siisti

Alppilan Koriksen bileet oli jälleen mainiot, kiitokset kaikille mukanaolleille. Illan huippuhetkiä oli ehdottomasti Juhanin yllätyscameo. Klassikkobiisi Mun Mankka lähes kymmenen vuoden takaa sai ainakin itseni nostalgiselle tuulelle.

Biittinä toimi Mad Cobran Flex, joka taitaa Shabba Ranksin teosten ohella olla ensimmäisiä dancehall-biisejä joita olen kuullut. Riddiminä "Boom Bye Bye", josta mainio potpuri ohessa:

Ricu Flair Heavy Rotation Vko 43

Maratonin juoksemiselta ehdin myös nopeasti juoksemaan Amsterdamin levykaupoissa. Varmasti jotain näitä tullaan kuulemaan myös huomisissa bileissä:

1. Big Daddy Kane: Stop Shammin
Mestari areenalla. Eräs Big Daddy Kanen aliarvostetuimpia klassikkoraitoja johtuen ehkä siitä, että on tehty vähän myöhemmin kuin herran paras luomishuippu. Jostain käsittämättömästä syystä en ollut myös itse aikaisemmin hankkinut tätä kokoelmiin. Tiukat läpät ja kova biitti.

2. Mack 10: Foe Life

Ysärin puolivälin tylyä gangsta-räbäyttelyä. Ehdottomasti kahden euron investoinnin väärti, mutta legendaarisen tästä biisistä tekee tämä aikamoisen absurdi video.

3. Large Professor: IJusWannaChill

Aina ajankohtainen kappale on nyt vielä ajankohtaisempi kuin koskaan, sillä Large Professorin levy-yhtiölimboon juuttunut The LP on vihdoin ilmestynyt virallisesti. Tämä aikoinaan virallisestikin julkaistu sinkku on kuitenkin silti se ikimuistettavin raita albumilta: "I don´t wanna ill, I just wanna chill". Leppoisasta temmostaan huolimatta selkeä bilebiisi ja kertosäe on ikimuistettava.

4. Boogiemonsters: Recognized tresholds of negative stress

Jostain syystä tätäkään ei ole aikaisemmin saatu haltuun, vaikka olenkin diggaillut Boogiemonsterseja hyvin pitkään. Herrojen eka levyhän on yksi puolivälin Nyki-klassikoita ja tämä on toisen sinkkubiisin "Honeydips in Gothamin (alla)" lisäksi ehdottomasti parhaita raitoja. Ekan levyn jälkeen tyypit friikahtivat johonkin uskonlahkoon, josta syystä kakkosalbumi "God Sound" ei ainakaan itselleni kolahtanut.

Honey Dips In Gotham (Monster Remix) - Boogie Monsters

5. Ladae!: Party2Nite (+remixit)


Loistava New Jack Swing-klassikko, jollei yksi parhaita. Ohessa niin alkuperäinen kuin Chubb Rock-remix. Itseasiassa ulkona olen tainnut soittaa eniten tätä kolmatta Grand Puban tähdittämää (ja Patrice Rushenin Feels So Realia sämpläävää) remixiä (ei videota, mutta raita löytyy tuubista kyllä).

Eli huomenna sitten juhlitaan! Muistakaa myös liittyä Alppilan Koriksen faneiksi, niin pysytte kartalla milloin ja mitä tapahtuu.

Lizards of Sky Valley

Ehdoton raskaamman musiikin tietopankki ja muutenkin asiajätkä Juki on pistänyt oman blogin pystyyn:

Lizards of Sky Valley

Tittelin mukaan käsittelyssä genret "DOOM, METAL, STONER, PSYCH, SPACE, ROCK", eli tänne siis aina kun tarvitsee räpin kuuntelusta hermolepoa.

Täynnä Tarmoa tänään kakkosella

Tänään illalla tulee yksi viime aikojen hauskimpia dokumentteja, eli Täynnä Tarmoa. Porvoon Tarmon sekoiluista koripalloliigassa kertova dokumentti on aivan hillitöntä katseltavaa:

Tänään klo 22.45, TV2.

Lidl, maraton, diili & Tiger Woods

Amsterdamin maratonhan meni ihan hyvin. Neljän tunnin alle aika tasaisella vauhdilla.

Bib number	2871
Name	Riku Vassinen
City	Helsinki
5 km	27:51 (27:51)
10 km	54:24 (26:33)
15 km	1:21:40 (27:16)
20 km	1:49:01 (27:21)
21,1 km	1:55:20
25 km	2:16:21 (27:20)
30 km	2:45:29 (29:08)
35 km	3:14:25 (28:56)
40 km	3:43:31 (29:06)
Net time	3:55:32
Gros time	4:02:24
Speed	10,749 Km/Hour
Distance	Marathon
Place	816 / Msen

Pastansyönnin ja pikaisen levykauppakierroksen lisäksi ehdin kirjoittaa Mömmön bloginkin. Tällä kertaa fiilistelin suosikkiohjelmaani Diiliä, Lidlin uusia mainoksia ja Tiger Woodsia:

Nauretaan itselle ja toisille

Ricu Flair Heavy Rotation Vko 42: Parhaat Psyykkausbiisit

Lähtö Amsterdamin maratonille tänään edessä. Nilkkavaivojen ja työkiireiden takia tavoite on maltillinen 3:50. Tosin sekin siis on kovempi aikatavoite, kuin mihin pääsin munille menneelle Budapestin maratonilla, eli aivan helppo taival ei tule sunnuntaina olemaan edessä.

Raskas urheilusuoritus on fysiikaan ja psyykkeen yhteispeliä. Hyvä latautuminen on monesti puolet onnistumista. Tällä kertaa viikon Top 5 koostuu parhaista psyykkausbiiseistä. Näitä kappaleita luukutan ennen matseja, juoksuja, presentaatioita tai muita jännittäviä tilanteita. Osa kappaleista on ollut soittimessa lähes niin kauan, kun olen kuunnellut musiikkia, joten lista sisältää pelkästään räppiä.

"Top 5: parhaat biisit itsensä psyykkaukseen"

1. LL Cool J: Mama Said Knock You Out

LL Cool J:n tajunnanräjäyttävä paluubiisi. Ekan kerran kun kuulin tämän, olin aivan kuin puulla päähän lyöty: Voiko näin tylyä räppibiisiä ollakaan? Toimi nuoreen mieleen aivan kympillä. En kyllästy tähän kappaleeseen koskaan.

2. Redman: Time 4 Sum Aksion

"Time 4 Sum Aksion" oli vankilakeikan jälkeen Mike Tysonin ensimmäisen ottelun sisääntulobiisi. Jos se kelpaa maailman parhaalle nyrkkeilijälle, niin kyllä se kelpaa mullekin.

3. Onyx: Slam

Onyx - Slam
Uploaded by bullback.

Energisin hiphop-styge, joka on koskaan tehty. Onyxin ekalla levyllä oli myös muita hyviä biisejä, jonka jälkeen Onyx vaipui aika pitkälti unholaan. Herrat taitanevat nykyään olla tunnetumpia näyttelijöitä. Nu-Metal on ehkä kamalinta musaa mitä löytyy, mutta tämä Biohazardin kanssa tehty versiointi toimi teininä myös. Sen sijaan Vince Carterin kanssa tehty uudelleen lämmittely "Slam Harder" on aivan kamalaa kuraa.

4. Public Enemy: Shut Em´Down

Pete Rock-remix (alla) on saanut ehkä enemmän soittokertoja meikäläiseltä klubeilla, mutta ennen koripallotreenejä alkuperäisen agressiivisempi ote toimii paremmin.

Shut Em Down (Pete Rock Remix) - Public Enemy

5. Jay-Z: Success

Kun olen menossa vetämään koulutusta tai muuta tärkeää presentaatiota, tämä biisi (tai oikeastaan eka verse) on pyörinyt repeatilla viimeisen parin vuoden aikana.

Eli nämä pyörivät nyt taajaan kaiuttimissa ennen sunnuntain koitosta. Mukavaa viikonloppua kaikille ja Amsterdamin kuulumisia voi seurata Daily Diegon blogista.

Ja maratonin hyvää tulosta ja koriskauden aloitusta juhlitaan siis täällä!

Petri Nygårdin paluu suututtaa puskajulkkikset

Oman aikansa viraali-ilmiö Petri Nygård on palannut. Ainakin ihan hyvää pöhinää saanut aikaan tuoreella biisillään. Roisin sisällön takia video on jo poistettu YouTubesta, mutta tämä Vimeossa oleva versio on jo saanut lähes 80 tuhatta katsontakertaa:

Petri Nygård - Sanon Suoraan from Petri Nygård on Vimeo.

Tietysti myös asiaan kuuluu, että video on suututtanut videolla rienatut puskajulkkikset.

Semi Pros 24.10. Kuudes Linja

Top Billin presents...

Lauantaina 24.10.2009 Kuudennella Linjalla räjähtää. Viime kauden koripallokauden yllätysjoukkue Alppilan Koris järjestää kauden aloitusbakkanaalit. Kauden päätösbileethän samaisessa paikassa keväällä olivat loppuunmyydyt, joten luvassa on taas aikamoinen spektaakkeli.

Nyt viitosdivarissa viime vuonna mellastanut Alppilan Koris on "täynnä tarmoa" tulevaan kauteen. Joukkue pistää kuitenkin viikonlopun ajaksi koristossut narikkaan ja keskittyy siihen, mistä se kaupungilla tunnetaan. Eli hauskan pitämiseen ja levyjen veivaamiseen.

Illan musiikkilinja tulee olemaan Alppilan Koriksen pelityyliä mukaillen monipuolinen. Nopeita hyökkäyksiä, taitavia harhautuksia, enemmän rakkautta lajiin kuin liian pitkälle hiottua tekniikkaa. Luvassa siis ainakin räppiä ja housea, eli parasta koripallo -ja tanssimusiikkia.

Levysoitinten takana:
Dj Fiskars & Dj Anonymous
Nämä miehet eivät esittelyjä kaipaa.

Sekä joukkueen oma kaarti:

Lazy J & Ricu Flair
Brothers of God
Flava & Docius
Flipperi & Tane Lee

Ja illan houstaa So Hut It Hurts

Semi Pros: 2009 Season Opening
Kuudes Linja 24.10.2009
Klo 22-04
Liput 8 € (Illan lipputuotot käytetään lyhentämättömänä tiskijukkien koripallotoiminnan edistämiseen eli Alppilan Koriksen salivuokriin)

FACEBOOK EVENT

Tervetuloa!

Nobelin rauhanpalkinto tänne ja heti

Innostuin Obaman palkitsemisesta niin, että päätin MarMain blogissa hakea myös itse kyseistä pystiä:

Anomus rauhanpalkinnosta

Trippin at the disco

Pari viikkoa sitten kehutusta People Under The Stairsin uudesta sinkkubiisistä on tehty video:

Videolla on myös mielenkiintoinen taustatarina:
In March of 1980 two young rappers from los angeles appeared on the "Chikara Kurahashi Hit Station" variety show in Tokyo. It was the first time rap music had ever been performed in Asia and here is the lost tape of that performance. Enjoy this lost performance transferred from Beta.

Ricu Flair Heavy Rotation Vko 41

Levylautasella on pyörinyt uutta, vanhaa ja uusivanhaa:

1. Jonathan Jeremiah: Happiness (Morgan Geist Remix)
Jonathan Jeremiah 'Happiness' (Morgan Geist Remix) by cmjct
Baleaarinen remix Metro Area-ihmemieheltä. Rauhoittavaa kuunneltavaa, kun muuten tällä viikolla on pyörinyt levylautasella vanhahkot hiphop-klassikot:

2. MF Grimm: Do It For The Kids
Tuoreessa New Yorkerissa oli ihan kiintoisa juttu MF Doomista. Tämän innoittamana olen kuunnellut vanhoja MF Doom-albumeita. Tämän lisäksi kaivoin pitkästä aikaa naftaliinista toisen kuuluisan MF:n eli MF Grimmin debyyttilevyn "The Downfall of Ibliys", joka on ehdottomasti yksi tärkeimpiä 2000-luvun hiphop-albumeita. Levyn loistavuudesta innostuneena, kaivelin hyllyjä ja löysin tämän Fondle´Emin julkaiseman Grimmin ensimmäisen sinkun. Sinkun hankin aikoja aikoja sitten Funkiestin alelaarista Biisin on tuottanut paremmin turntablistina tunnettu Rob Swift ja sämplenä on Bobby Hutchersonin Montara "Tech-9 dreams, and Mac-11 wishes"

3. Big Meal: Put it on Em
Itseasiassa muistan vielä, että samaisella Funkiestin reissulla joskus 99 samaisesta alelaarista nappasin myös tämän loppuysärin helmen matkaan. Räppärinä Big Meal ei ole kovinkaan erityinen, mutta diggaan Vicin tekemästä biitistä ja Busta Rhymes-vokaalisämplestä kertsissä. Aikoinaan ostin varmaan kaikki levyt joissa oli levy-yhtiönä Rawkus, Hydra tai Fondle´Em. Mikään näistä levy-yhtiöistä ei taida olla enää pystyssä.

4. Kitkaliitto: Moravia
Moravia by kitkaliitto
Laadukasta uutta housea Suomesta orgaanisella otteella. Debyytti-EP "Swamp" vinyylimuodossa saatavina hyvinvarustetuista liikkeistä (ainakin Stupidosta & Levykauppa Äxästä). Risu Flair suosittelee!

5. Vybz Kartel: Yuh Love

Dancehall on ollut valitettavan vähän edustettuna tällä listalla, vaikka viime aikoina on tullut paljon mielenkiintoisia biisejä. Ja Major Lazerin levy on vuoden parhaita pitkäsoittoja. Tässä todella kökön videon alle kätkeytyy mainio kappale, jonka on tuottanut Dre Skull.

Mukavaa viikonloppua taas kaikille ja onnittelut Round 1:sen pojille Lahteen vuoden klubin tittelistä!

Mitchell & Webb arvostus

Viime aikojen parhaita sketsejä on ollut ehdottomasti Mitchell & Webbin tuotokset. Ohessa kolme loistavaa esimerkkiä:

Ateisti-vesimeloni:


Bisseä ostamassa:


Poika, jolla on perse kasvojen tilalla:


Brittihuumoria parhaimmillaan.

Ostakaa tämä blogi

Oheisella hinnalla myyn heti ensimmäiselle kuka ostaa:

My blog is worth $564.54.
How much is your blog worth?

Anyone?

Sir Charles Barkley arvostusta

Tämän viikon MarMain blogissa arvostan Charles Barkleyta. Jordan saattaa olla parempi pelaaja kautta aikojen, mutta Sir Charles on ikimuistettavampi hahmo:

Työpisteeni huoneentaulu

Alppilan Koriksen kausi alkaa tämän viikon torstaina. Tätä juhlistamaan on myös AlKon legendaariset varainkeruujuhlat 24.10.09 Kuudennella Linjalla. Pistäkää kalenteriin.

Suomikuvaa maailmalla

Suosikkimusiikkilehdessäni Faderissa on mainio Suomi-juttu, jossa lonkero ja musiikki saa ansaitsemaansa suitsutusta:

Fader goes to Finland Part 1

Ricu Flair Heavy Rotation Vko 40

Aika nostalgista soundia pyörinyt tällä viikolla soittimessa:

1. Modern Soul Band: 5 Nach Halb 7
Saksalainen rytmimusiikki ei lähtökohtaisesti kuulosta konseptina houkuttelevalta. Poikkeuksena ennakko-oletuksiin on tämä todella päräyttävä ralli muutenkin mainiolta Modern Soul Bandin samannimiseltä vuonna 1976 ilmestyneeltä albumilta. Infernaalinen bassolinja!

2. The Phenomenal Handclap Band: 15 to 20

Loistavan tarttuva biisi (vokaalit tuovat mieleen CSS:n jotkut kappaleet), joka jää todellakin soimaan päähän. Erityiskiitosta mainiosta videosta ja kappaleen lopun urkuleikittelystä. Biisi saanut soittoa arvostetuilta deejiiltä ympäri maailman.

3. People Under The Stairs: Trippin At The Disco
People Under the Stairs - Trippin' At The Disco by OmRecords
Jos se ei ole hajalla, miksi korjata sitä? Tällä asenteella ja samalla 90-luvun räppiin pohjautuvalla menolla PUTS puksuttaa eteenpäin seitsemännen albuminsa julkaisun kynnyksellä. Tämä on ehkäpä tanssilattiaystävällisintä People Under The Stairsia mitä on, mutta kovinkaan suuresta uudistumisen halusta bändiä ei voi syyttää. Kappaleesta on myös Dj Dayn tyylikäs remix aikuiseen makuun. Mikäli torvikuvio kuulostaa tutulta, kyseessä on siis Double Exposuren Salsoul-klassikko Everyman, joka oli pari viikkoa sitten tällä samaisella soittolistalla.

4. The Grouch: Stuck
Kirjoitan juuri kolumnia tulevaan Basso-lehteen(onnea muuten vuoden laatulehti-palkinnosta!) indieräpin noususta ja tuhosta. Tämä on yksi kappaleita, joka on vanhentunut arvokkaasti. Tätä samaa ei voi todellakaan sanoa monesta muusta saman aikakauden biisistä tai artistista. Täytyy vieläkin nostaa hattua Grouchin kyvylle kiteyttää ihmisen monimutkaisia tuntoja yksinkertaiseen, mutta iskevään muotoon.

5. Suff Daddy: Look Off Suff
Suff Daddy - Look Of Suff by olski
Joskus musiikki on sen verran epäajankohtaista, että se alkaa olla jo trendikästä. Instrumentaali-hiphop on genre, joka ei sitten Dj Shadown loiston päivien jälkeen ole ollut erityisen muodikasta. Tosin aina aika ajoin genre nostaa päätään loistavilla levyillä. Suff Daddyn debyyttialbumi "Suff draft" ei aivan Entroducingin ja Donutsin tasolla yllä, mutta on tämän vuoden miellyttävimpiä kuuntelulevyjä ehdottomasti. Tämä Slum Village-remix (alunperin ilmestyi J-88-salanimellä) on vähän vanhemmalta Suff Daddyn seiskatuumaiselta. Suosittelen lämpimästi kaikkia herran tuotoksia.

Mukavaa viikonloppua taas kaikille!

Hyvinvointitehdas ja ruma design

Ohessa ehkä rumin nettisivu, jonka olen nähnyt tällä vuosituhannella:

Hyvinvointitehdas

Ja tekstit ovat yhä "korkealla" tasolla:
Hyvinvointitehdas Suomi on apparaatti, johon me kaikki kuulumme täysivaltaisina osina. Se tuottaa kaiken hyvän, mitä Suomessa on saatavilla, muun muassa: makkaraa, tofua, autoja, ulkomaanmatkoja, terveydenhuoltoa, vanhuspalveluja ja sossun rahaa, opintotuesta puhumattakaan.

Mitä helvettiä?

Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka kassalla vielä eri instansseissa ollaan markkinoinnissa.

Metallityöväen Liiton ja Teknologiateollisuuden "Energia- ja hyvinvointi"-kampanjan nettisivu näyttää siltä kuin se olisi suunniteltu ala-asteen oppilastyönä joskus 1990-luvulla. Internet on nykyään tärkein kanava viestin välittämisessä.

Mikäli haluaa synnyttää puheenaiheita muutenkin kuin rumista nettisivuista, voisi olla järkevää panostaa graafiseen- ja tekstisuunnitteluun edes vähän. Edes pikkuisen.

Ja tässä en ole ottanut vielä edes kantaa kampanjan teemoihin.

Kind of Blue versiointeja

Miles Davisin Kind of Blue on kaikkien aikojen myydyin jazz-levy ja muutenkin ikoninen albumi. Viime aikoina on tullut parikin mielenkiintoista versiointia tästä klassikkoalbumista.
Ensinnäkin "A Reggae Interpretion of Kind of Blue" on 80-luvun alussa nauhoitettu albumi, joka vasta nyt kokee päivänvalon. Kuten nimestä huomaa kyseessä on siis reggae-versio albumista. Tarinaa valotetaan oheisessa videossa:

Tämän lisäksi on albumista on ilmestynyt myös 8-bittinen versio "Kind of Bloop".

Sun Ra Helsingissä

Ylen taltioima Sun Ran legendaarinen keikka vuodelta 1971 Helsingistä nyt saatavana 2XCD/DVD-formaatissa hyvinvarustetuista jazz-levykaupoista. Itse odotan omaa kappalettani tällä hetkellä postista, mutta tästä artikkelista pääsee hyvin tämän Saturnuksen jazz-ikonin kosmisiin tunnelmiin.

Kyllä kansa tietää

Tämän viikon MarMain blogissa tartuin ajankohtaiseen aiheeseen, eli vaalirahoitukseen.

Nyt paljastetaan kaikki törky kerralla

Huomioitavaa tekstissä on, että kirjoitin sen eilen n. klo 18 eli viimeisimmät käänteet sotkussa eivät olleet vielä tapahtuneet.

Rakkautta ja Anarkiaa parhaimmisto

Festarit on takana. Nyt on aika jakaa palkinnot. Tällä hetkellä kärkikymmenikkö tuntuu tältä, mutta hyviä leffoja on myös tämän ulkopuolella (The Crows & Just Walking ehkä tärkeimpinä)

1. Hurt Locker
Kathryn Bigelown erilainen sotaelokuva piti otteessaan koko 2,5 h ajan. Todella intensiivinen ja kuumottava tunnelma. Valitettavasti ei ole tulossa levitykseen ainakaan näillä näkymin.
2. Zombies of Mass Destruction
Mikäli Zombie-elokuvan sankareina on iranilainen tyttö ja homopari, ei voida puhua aivan perinteisestä kauhurymistelystä. Laadukasta roskaa ja uskon, että ohjaajasta tullaan kuulemaan vielä.
3. Thirst
Chan wook-Parkin vampyyrielokuva oli outo, kaunis ja ahdistava samaan aikaan.
4. Mary & Max
Festareiden yllätyshitiksi noussut stop-motion animaatio 8-vuotiaan australialaisen pikkutytön ja 40-vuotiaan aspergerin syndroomaisen nykiläismiehen (äänenä loistava Phillip Seymour Hoffman) kirvoitti monelta katsojalta kyyneeleet kaiken naurun lomassa.
5. Fish Tank
Vaikka pääosan esittäjän teiniangsti meni välillä överiksi, oli tämä brittielokuva elämänmakuinen kuvaus teini-iän suruista ja iloista. Musiikin käyttö oli myös loistavaa läpi elokuvan.
6. Mesrine 1-2
Vincent Cassell tekee upean roolisuorituksen Ranskan kansallisrikollisena. Pitää pihdeissään koko neljän tunnin kestonsa ajan.
7. Hierro
Ei yhtä pelottava kuin Orpokoti tai yhtä sadunomainen kuin Pan´s labyrinth, mutta silti oivallinen jatkumo espanjalaisten kauhuelokuvien joukkoon. Visuaalisesti todella upea elokuva.
8. Il Divo
Ennakkoon hypetetty italialaiselokuva oli hienoinen pettymys. Se ei johtunut niinkään elokuvasta, vaan omasta liian heikosta Italian lähihistorian tuntemuksesta. Festareiden tyylikkäin elokuva niin visuaalisesti kuin äänimaisemaltaankin.
9. Air Doll
Todella outo japanilaiselokuva oli positiivinen yllätys.
10. Humpday
Täysin improvisoitu elokuva ei onneksi ollut löysää jorinaa. Vaivaantunut tunnelma (hahmoilla) kantoi läpi elokuvan ja parissa kohtaa tuli revettyä aivan totaalisesti.

Festarit on siis nyt katsottu ja voi taas palata normaaliin päivärytmiin. Kaiken kaikkiaan paljon kiinnostavia elokuvia ja hyvä maku jäi kaikista elokuvista. Vain yksi täysin epäonnistunut tekele tuli katsottua (Kinatay) ja tavanomaista R&A-säätöäkin oli paljon vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Kaikki leffat alkoivat ajallaan, mistään elokuvasta ei puuttunut tekstitystä tai syttynyt filminauha palamaan. Mikä sekin monesti kuuluu vain asiaan.

Rakkautta & Anarkiaa Su 27.8. valinnat

Eilinen oli todella mainio leffapäivä. Tänään vielä oheisenlainen jäähdytyssetti tiedossa:

Nymph
Tämä thaimaalainen mysteerielokuva jatkaa laadukkaiden aasialaisten elokuvien sarjaa.

Mary & Max
Ainoa animaatio listallani on toteutettu stop-motion-tekniikalla. Rosoinen tarina on ollut festarin suosikkielokuva ja Maxin äänenä on Phillip Seymour Hoffman.

American Swing
Festarit päättyvät tähän 1970-luvun nykiläiseen parinvaihtoklubista kertovaan dokkariin. Plato´s Retreat kuuluu kulttuuriselliselta merkitykseltään samaan jatkumoon kuin Studio 54 tai CBGB -klubit, tosin harrasteet klubilla olivat vähän erilaiset.

Rakkautta & Anarkiaa La 26.8 valinnat

Bio Rexin penkit ovat jo aiheuttaneet pysyvän selkävamman, mutta leffamaraton jatkuu:

Fish Tank
Fish Tank jakoi Thirstin ohella tuomariston palkinnon Cannesissa.

Food.inc
Ruoan tehotuotantoon pureutuva dokumentti on aiheuttanut ansaittua huomiota. Tämän elokuvan jälkeen on sitten mukava mennä Mäcciin syömään, otaksun.

Air Doll
Jo toinen R&A-elokuva, jossa pääosassa on pumpattava Barbara. Lars & The Real Girl oli ohjelmistossa vuosi sitten ja tämä japanilainen pätkä vie teemaa vielä pidemmälle.

Zombies of Mass Destruction
Mitä olisi leffafestari ilman kunnon Zombie-rymistelyä? Aiheeseen liittyen Night Visionsin tämän vuoden ekat leffat on myös nyt julkistettu.

Hierro
Elena Anaya on festareiden kovin työntekijä. Hierron lisäksi espanjatar nähdään myös Mesrinessa ja Just Walkingissa. Mikäli elokuvan tuottajakaarti on sama kuin Orpokodissa ja Pan´s Labyrinthissa, ovat odotukset pelottavasta kauhuelämyksestä korkealla.

Bitch Slap
Tähän aivot hyllylle Grindhouse-rainaan on hyvä päättää lauantain festarit. Kuten esittelytekstissäkin sanotaan: juoni on toissijainen.

Ricu Flair Heavy Rotation Vko 39

Leffojen katselun lomassa on tullut myös kuunneltua ja hankittua uusia levyjä. Tässä tämän viikon kovimmat bangerit:

1. Whitney Houston: Million Dollar Bill

Öh, vuosisadan comeback? Tää on varmaan Whitney Houstonin paras biisi koskaan. En olisi kyllä, että Whitneylta olisi enää edes uutta musiikkia tullutkaan. Alun bassolinja kuulostaa lähempänä jotain DFA-tuotoksia ja sitä pidempään luukuttava edittikin on jo tehty Mike Simonettin toimesta. Seuraavaksi Leila K:n paluu?
2. Seawind: Free
Ihanaa jazz-fuusiota, aivan uskomattoman kohottava biisi. DJ-käyttöön suosittelen kappaleesta Underdog Edit #4:sella olevaa pidemmällä introlla olevaa versiota.
3. Dazzle: Reaching (Underdog Edit)
Ja underdog-editeistä puheen ollen. Tämä taattu Leroy Burgess-tuotanto ei ilmestynyt kuin albumilla alunperin, mutta Underdog Editit parin vuoden takaa pelasti julkaisemalla bootleg-maksin tästä. Burgessin kädenjälki kuuluu ja se on tietysti aina hyvä asia.
4. Joker & Ginz: Stash
Uusia hyviä dubstep-raitoja ei ole tullutkaan vähään aikaan fiilisteltyä. Jokerin soundi kolahtaa itselleni todella mainiosti ja herra on Zombyn ohella ehdottomia Dubstep-suosikkejani.Tämäkään tuore raita ei petä.
5. Top Billin: Playboy Anthem
Top Billin - Playboy Anthem by ScionAV
Tänä perjantaina on vähään aikaan viimeiset Top Billin-bileet Redrumissa. Oheinen So It Hurtsin tähdittämä "Playboy Anthem" on tuoreempaa Top Billin-saundia, kuten myös tämä aivan mahtava Wale-remix. Kun kolme vuotta sitten järkättiin ekoja bileitä, niin silloin biiseistä vielä soitettiin about puolet vinyylilevyiltä ja joku (Nenis ei tosin myönnä) soitti Chamillionairen Ridinin´ radiosta ripatulta mp3:selta Seratolla. Sitten jännättiin, että tuleeko bileisiin porukkaan. No, jonoa oli Tuomas-grillille, meno oli täysin älytön ja aika ennenkuulomatonta Suomen klubeilla. Klubimeno-ja musiikki on kehittynyt aika paljon niistä päivistä ja mash-upeista on siirrytty ihan oikeisiin biiseihin. Ja ihan hyvä varmaan niin. Näistä bileistä se alkoi ja toiseen tehtiin myös tämä promovideokin.

Tuore Top Billin-miksaus on ladattavissa tästä:
Top Billin vol. 13- Hungry For The Power
Klubimenon ja -musan kehitystä voi verrata tähän kolme vuotta sitten tehtyyn "Fresh Like Damn"-miksaukseen, joka muistaakseni ilmestyi juuri ennen ekoja bileitä:
Top Billin vol. 3- Fresh Like Damn

Eli kaikki kynnelle kykenevät siis tänään Redrumiin:

Rakkautta ja Anarkiaa Pe 25.9. valinnat

Tämä viikko on mennyt aika vähillä unilla, selkävaivojen vaivatessa ja elokuvien vallatessa vähäisen vapaa-ajan. Perjantaina kulttuurihaluja ruokitaan neljällä elokuvalla:

Mesrine 1-Killer Instinct
Mesrine 2-Public Enemy #2
Jean-François Richet’n yli nelituntinen ja kahteen osaan jaettu Mesrine-saaga kertoo Ranskan tunnetuimman rikollisen tarinan. Mesrine oli kidnappaaja, murhaaja ja pankkirosvo, joka tappoi omien sanojensa mukaan 39 ihmistä. Tätä räyhäpetteriä tulkitsee Ranskan tuimin kovakasvo Vincent Cassell. Ranskassa suurmenestykseksi noussut suureepos on myös yksi odotuslistan kärjessä olevia.

Just Walking
Siloiteltu ei ole tämä Meksikon alamaailmaan sijoittuva festarin avainelokuviin kuuluva teos. Tarantinomaisia piirteitä sisältävä teos ei väkivaltaa säästele. Ainakin esittelytekstin perusteella luvassa on Meksikon aidon rosoista tunnelmaa.

Ong Bak 2
Elokuvan aikaisemmin nähneet eivät ole elokuvaa kovin paljon kehuneet. Ensimmäinen Ong Bak oli kuitenkin sen verran viihdyttävä, että en usko negatiivisia arvioita ennen kuin itse todistan. Tässä vaiheessa selkä voi olla myös aika kovalla koetuksella, sillä tämä on perjantain neljäs elokuva putkeen Bio Rexin ergonomisilla istuimilla.

Ja kuten tarkkaavaiset huomasivat perjantain lista tuli näin päivää ennen. Syy on yksinkertainen, torstaina on ansaittu lepopäivä elokuvista ja perjantai on tuttuun tyyliin omistettu Ricu Flair Heavy Rotationille.

Rakkautta ja Anarkiaa ke 23.9. valinnat

Dokumentteja, kauhua ja kauhukomediaa:

Wild Combination: A Portrait of Arthur Russell
Friikkidiskon kuninkaan Arthur Russellin muotokuva. Dokumenttia alustamaan kuuntelen tätä.

Skeleton Crew
Jos suomalaisen englanniksi puhutun splatter-elokuvan taustalla on tekijöitä klassisen Ponterosan takaa, odotukset ovat väkisinkin korkealla.

Thirst
Paljon kehuja saanut korealainen vampyyrisekoilu. Pääosassa on Etelä-Korean kovin näyttelijä Song Kang-Ho, joka oli myös The Good, The Bad, The Weirdissa.

Irtoidiksiä

Tämän viikon Mömmön blogissa kirjoitin ideoinnista, ideoiden varastamisesta, Quentin Tarantinosta ja Lapinlahden linnuista:

Varasta nämäkin ideat

Rakkautta ja Anarkiaa Ma 21.9 valinnat

Viikonloppu alkoi jo hyvillä elokuvilla, tänään kattauksena seuraavaa:

We Live in Public
Dokumenttissa Josh Harris käy läpi kuinka netti muuttaa elämäämme. Harrisia on tituleerattu "suurimmaksi internet-pioneeriksi, josta et ole koskaan kuullut". Kiinnostavaa niin töiden kannalta kuin muutenkin.

Hurt Locker
Paremmin toimintaohjaana tunnetun Kathryn Bigelowin elokuva on erilainen sotaelokuva. Rämistelyn sijaan pureudutaan sotilaiden henkiseen elämään. Il Divon ohella odotetuimpia elokuvia.

Crows: Episodi 0
Festivaalin toinen Miike perustuu Hiroshi Takahashin suosittuun manga-sarjakuvaan ja kertoo poikakoulun väkivaltaisesta elämästä. Miike ei koskaan jätä kylmäksi.

Ricu Flair Heavy Rotation Vko 38

Tuntuu, että uusia todella tajuntaa räjäyttäviä biisejä ei ole tullut vastaan pariin viikkoon. Yleensähän tämä lista ei ole missään järjestyksessä, mutta tällä kertaa ykkönen on todellakin viikon ykkönen. Perjantaina löydetty biisi on soinut ainakin pari kertaa päivässä.

1. Grip Plyaz: Fuck Dat Hipster Shit
Ehkä vuoden tärkeimpiä räppistygeja. Sanoitukset pelkkää timanttia:

You think I skateboard?
Or think I'm in school?
If you believe that then you a damn fool
I don't ride bikes I'm too damn cool
And I ain't new to this homies, I'm from the old school
---
If you think I´m hipster then you damn fool

Allekirjoitan täysin, vaikken ole "real mccoy" tai "from the gutter, dude".
2. Big Punisher: You Came Up

Big Punisherin suosikkibiisini Capital Punishment -levyltä, joka oli muutenkin aika laadukas kokonaisuus kanttaan myöten. Jos muuten jollain sattuu olemaan tästä ylimääräistä maksia ympärillä lojumassa, ostan mieluusti.
3. Jazzy Jens: Africa
Ruotsalaislafka G.A.M.M. on rakentanut bisneksensä D´Angelo-remixien ympärille. Follow Mestä alkaen labelin julkaisut on tullut aina tsekattua. Vaikkakin kovin hype mash-upeille on jo ohi, on GAMM pysynyt kohtuullisen ajattomana ja uudistunut sopivasti. Tästä hyvänä esimerkkinä tämä D´Angelo-remix (duh!) ja Mad Matsin tuore AOR editti-maxi. Jazzy Jens oli lojunut hyllyssä kohtuu pitkään, mutta tällä viikolla vasta kolahti oikein toden teolla. Vääntäessäni jotain helvetin powerpointtia yömyöhällä laitoin tämän soimaan ja aijaijaijai, että kuulosti hyvältä ja herkisti mieltä (powerpointilla ei ollut osuutta asiaan). Ei kaikkein ilmiselvin kreisibailubiisi, mutta todella sielukasta housea joka tapauksessa.
4. Burro Banton: Sensi Cheeba
Mikään ei toimi paremmin sekoitettuna kuin dancehall-vokaalit ja hiphop-biitit. Paitsi ehkä Gin & Tonic. Tämä Lifesaverin loppuunmyynneistä skoorattu 7 minutes of Funkia sämpläävä dancehall-rap-hybridi ei ole aivan yhtä hyvä kuin Phenomenum 2, mutta silti toimiva. Hyviä dancehall-biisejä ei ole hyllyssä koskaan liikaa.
5. Double Exposure: Everyman (Danny Krivit Edit)
Everyman (Danny Krivit Re-Edit) by leguian
Hyvä editti voi pelastaa keskinkertaisen biisin ja hyvän biisin se voi muuttaa loistavaksi. Diskolegenda Danny Krivit on edittien kuningas. Tämä editti Double exposuren klassikosta on esimerkki jälkimmäisestä, miedosti nostettu niitä mehukkaita kohtia. Hieman uudemmassa editissä Gary´s Gangin "Let´s Lovedance Tonightista" Danny-setä on pistänyt alkuperäiselle veisulle kunnolla puukkoa. Ja syystäkin, alkuperäinen nimittäin on ainakin tanssi-ellei jopa kuuntelukelvoton. On se hieno mies, Danny Krivit nimittäin.

Siinä tämän viikon kattaus, mukavaa viikonloppua kaikille!

Rakkautta ja Anarkiaa viikon 1 valinnat

No niin, tänään se alkaa. Seuraavan puolistoistaviikkoisen aikana lähes kaikki vapaa-aika menee elokuvateatterin hämärässä. Tämä vuosi tulee olemaan ehkä hieman tavallista vuotta intensiivisempi valikoimaltaan, eli leffaöverit ovat takuuvarmat.

Ohessa tämän viikon kattaus R&A-festareilla:

The Good, the Bad, the Weird
Korealaiset leffat R&A-festareilla harvemmin jättävät kylmäksi. Tämä mantsurialainen western tekee kunniaa Sergio Leonen klassikolle.

The Cove-meren salaisuus
Sundancen yleisöpalkinnon saanut delfiinidokumentti on esitteen mukaan yhdistelmä Jacques Cousteauta ja James Bondia.

Kinatay
Jokaisella R&A-festarilla pitää käydä katsomassa ainakin yksi kohua aiheuttanut pätkä. Kinatayta on haukuttu muun muassa Cannesin festivaalien huonoimmaksi elokuvaksi johtuen ilmeisesti erittäin graafisesta väkivallalla mässäilystä.

Yatterman
Eikä leffafestareita myöskään ilman Takashi Miikea. Tämä Japanin paras ohjaaja suoltaa elokuvia kuin Madlib biittejä, eli paljon. Laatu vaihtelee nerokkaasta täyteen paskaan. Tämän vuoden festareilla on kaksi Miikeä, joista tämä on ainakin tekstien perusteella kiinnostavampi.

Humpday
Uusi jenkkiläinen komedia kertoo kahden heteromiehen homopornoelokuvan suunnittelusta ja toteutuksesta. Mielenkiintoinen alkuasetelma ja toivottavasti on parempi kuin Zack & Mirri puuhaa pornoa.

The September issue
Voguen kaikkien aikojen paksuimman numeron tekemisestä ja muutenkin muotiin pureutuva oli ennakkomyynnin hittejä.

Il Divo
Ehkä festareiden hypetetyin elokuva jatkaa viime vuoden Gomorran jalanjäljillä, tosin tyylitellympänä versiona. Odotukset ovat todella korkealla.

9 To 5: Days In Porn
Ensimmäisen viikon toinen pornoaiheinen elokuva (sattumaa!) on dokumentti aikuisviihdeteollisuudesta.

Ensimmäinen viikko on lämmittelyä ja ensi viikolla sitten enemmän elokuvia. R&A-mehustelu jatkuu myös Annoksen puolella, jossa festivaalien ajan esitellään festareiden trailereita.

Vapaa kasvatus ei oikeuta levyjen tärvelyä

Järkytyin lukiessani perjantaisesta NYT-lehdestä Mikael Jungerin haastattelua. Kohdassa, jossa käsitellään Jungerin saamaa vapaata kasvatusta lensi aamukahvit lehdelle:

"Löysin kilon jauhopussin, kaadoin sen lattialle ja otin sitten isän singlekokoelmasta singlen, jolla aurasin jauhoa."

Kun Jungnerin vanhemmat huomasivat poikansa puuhan, he eivät toruneet, vaan:

"Äiti pakotti isän ottamaan toisen singlen ja leikkimään kanssani sitä samaa leikkiä."

Sinänsä jokainen kasvattakoon lapsensa tyylillään. Kuitenkaan mikään vapaan kasvatuksenkaan metodi ei oikeuta levykokoelmiin kajoamista, muuta kuin kuuntelutarkoituksissa. Levyfriikin näkökulmastani isän (tai äidin) levyjen tärveleminen on ehkä ainoa tilanne, joka oikeuttaisi lapsen ruumiillisen kurituksen. Ainakin kovemmat rangaistukset olisi ehdottomasti otettava käyttöön.

QWERTY vaan sullekin

Tämän viikon Mömmön blogissa sadattelen salasanojen saalista:

123456, jeejee sanoi Pokemon

Kuinka huijata lapset pitämään indiesta?

Indie Rock Coloring book

Luulen, että omalle kummitytölleni hankkisin kuitenkin mieluummin tämän värityskirjan: