"oman työhuoneen egoboostissa syntynyttä näennäisjournalismia jollaista kukatahansa näsäviisas ja Imagensa lukenut kevään ylioppilas-besserwisser kykenisi nakuttelemaan, jos luvassa olisi haikeita huokailuja luokan tyttövauvoilta"
Tällä palstalla tulen käymään läpi Facebookin typerimpiä ryhmiä. Joskus valitetaan, että suomalaiset eivät puhu, mutta kun näitä ryhmiä ja niiden kommentteja seuraa, niin ehkä ei pitäisikään. Ryhmiin ei linkitetä, koska en halua, että näihin ryhmiin sen enempää ihmisiä liittyykään. Facebookin haulla kuitenkin löytää jos haluaa nauraa tai itkeä.
Ensimmäisenä vuorossa seuraavanlaiset pasifistit:
Ryhmän nimi:"Jos vahingoitat mun RAKKAITA niin vahingoitan sua enemmän saatana" Tagline: "ryhmä on kaikil väkivaltaa vihavil" (oikoluku kondiksessa) Tyypillisiä viestejä: "Perkele! Mun läheisiin ihmisiin ei kajota!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!" (voisiko olla vähän vielä enemmän huutomerkkejä" "ja näin on! vetää kyllä kylmäx sillä joka mun perheeseen kajoo..." (äxät aina lisää viestin kredibiliteettiä) "yksikin ihminen joka todellakin oikeasti satuttaa perheeni jäsentä ja tiadon asiastani saatuani etsin kyseisen ihmisen ketä on satuttanut perhettäni,silloin tämä ihminen tietää mitä tarkoittaa silmä silmästä eli siinä vaiheessa työnnän käteni takkini sisään avaan kainalokotelon napin,kohotan käteni tätä ihmistä kohden ...ja totean nyt on aika rukoilla viimeinen rukous sen jälkeen painan liipasinta" (Jotenkin tulee mieleen Kauhajoki ja Jokela) Jäseniä: 6123
Vaikka Suomessa harvittavan moni hyvä elokuva ei pääsekään teatterilevitykseen, niin silti tänäkin vuonna oli mainioita elokuvia pyörimässä. Tämän asian tajusin tämän vuoden viimeisessä MarMain blogissa:
Basson tuore juhlaraamattu on ilmestynyt: Ensinnäkin lehdessä on juttu yhdestä maailman älyttömimmistä elokuvista Black Gestaposta. Mukana on myös meikäläisen kolumni jossa menen niinkin pitkälle menneisyyteen kuin 2000-luvun vaihteeseen. Juttua fiilistellessä tuli kuunneltua tätä Fat Jackin megaeeposta. Mukana vieläkin toimivia helmiä:
Olosuhteiden pakosta joudun viettämään viikonloputkin tiukasti koneen äärellä, joten samalla on levylautaselle pyörinyt paljon kaikenlaista uutta ja vanhaa:
1. Kasper Bjorke: Young Again (Serge Santiago Italo Boot Mix) Kasper Bjorke - Young Again (Serge Santiago Italo Boot Mix) [Superstition] by howiemartinez Oh hoh. Alkuperäiseen kappaleeseen väännetään ihan erilainen botne tässä stygessä. Vaatii ehdottomasti kovalla luukuttamista jossain klubilla, on tässä sen verran mahtipontinen rakennus ennen vokaalien iskeytymistä. On myös ilmestynyt maksilla, joten kannattaa tukea uutta musiikkia myös fyysisissä formaateissa (soundcloud-linkki välillä alhaalla, otsikkoa klikkaamalla Hypemachinen linkkiin) 2. Wye Oak: Dance My Pain Away Oh hoh toisen kerran. Baltimore-klassikko väännettynä voikertavaksi indieksi. Toimii! 3. Kion & Murda: #1 Sound Itselleni ovat uponneet dubstep-meiningeistä ehkä kaikkein parhaiten reggae-versioinnit kuten vaikkapa Tes La Rokin Wa Do Dem-versiointi ja tämä tuore Junior Murvin vokaaleilla ryyditetty raita. Tämä kappale toimii samalla tavalla. Itse diggaan kun wobblet pysyvät hyvänä renkinä, mutteivat liian päällekäyvänä isäntänä. 4. Lone Ranger: Badder dan dem Viime viikonlopun kirjoittamisprojektin lomassa tuli kuunneltua aika läjä vanhempia reggae-albumeita. Loistavaa kirjoittamismusiikkia. Parhaat Studio 1-albumit ovat kyllä aivan loistavaa kamaa, kuten esimerkiksi tämä albumin nimikkokappale (sama riddim kuin alkuperäisessä Wah Do Demissa, ilmeisesti Shank I Sheck?). Huomaatteko muuten nämä villit yhteydet kappaleiden välillä tässä listassa? Näitä musajuttuja tulee ihan oikeasti kelattua, ainakin välillä. Toinen mainio biisi on toisen puolen käyntiin polkaiseva "Automatic" Huippulevy kanttaan myöten. 5. Charles Wright: Mother´s Love Lifesaverin boardilla käy tällä hetkellä vilkas keskustelu parhaista soul-albumi-kokonaisuuksista. Ja naputtelu-urakan lomassa on tullut käytyä läpi omaakin soul-kirjastoa. Itselleni vuosien saatossa Charles Wrightin "Doing What Comes Naturally" on noussut arvoon arvaamattomaan. Kuten niin moni muuki räpin parissa kasvanut, meikäläinenkin törmäsi tähän biisiin ensimmäistä kertaa KRS-Onen Return of the boom bap -levyn "KRS-One Attacks"-biisillä. Samplejen metskaushyöryissä tuli sitten koko albumi hankittua (tää on vielä kaiken huipuksi tupla).Ensi kuuntelulla inhosin tätä tupla-albumia. Ainoa sämpleraita (eli tämä) oli vähän löysä ja muutkin kappaleet eivät iskeneet ensi kuulemalla kovinkaan kovaa. Kappaleet ovat aika pitkiä fiilistelyjä, joita ei todellakaan voi ulkona soitella. Joku levyssä on kuitenkin kiehtonut ja lautaselle se on tiensä löytänyt. Nykyään keikkuu ainakin top kympissä all-time soul-albumeissa. Kannattaa poistaa jos tulee vastaan:
Näihin kahteen kuvaan ja muihin tunnelmiin, mukavaa viikonloppua kaikille!
Tämä viikko on ollut kaista aikamoisen täynnä ja ei ole ehtinyt kuunnella uutta eikä vanhaakaan musiikkia. Kaistan ohuudesta johtuen on ollut huumorikin aikamoisen koetuksella. Senpä takia päätin koota viisi mainiota huumorimusiikin helmeä. Yhteistä näille kaikille on, että voivat kestää useamman kuuntelun (riippuen huumorintajusta/tajuttomuudesta).
Osa on jo vanhoja toimivia klassikoita, osa uudempaa herkkua. Huumorimusiikkihan on kertakäyttögenre, mutta kyllä tältäkin saralta helmiä löytyy:
1. Lonely Island: Like A Boss
Kiteyttää tiukasti meidän jokaisen toimistotyöläisen absurdin arjen, toimii parhaiten videon kanssa. Samojen herrojen Dick in the box on tietysti näin joululahja-aikaan lyömätön laulu.
2. Blowfly: R.Kelly in Cambodia
R. Kelly In Cambodia (Feat. Jello Biafra) - Blowfly Jo 64-vuotiaan Blowflyn (omalta nimeltään Clarence Reid) ura on ehkä jo jatkunut parasta ennen päiväyksensä yli. On myös hiuksenhieno raja, ovatko herran laulut huumoria vai pelkkää misogyynistä törkeyttä. Itselleni löytyy joka tapauksessa levyhyllystä "B":n kohdalla useampi Blowflyn kuin Beatlesin levy. Se ei ehkä ole hyvä asia. Tämä on uusimmalta levyltä, joka on ilmestynyt Alternative Tentacles -punklafkalla. Kyseessähän on Dead Kennedys -laina ja mikäli innostut niin herran tuotanto noin muuten poikkeaa rajusti tuosta levystä. Onneksi positiiviseen suuntaan. Rapin pioneerinakin tunnetun Blowflyn parhaat levyt ovat ihan ensimmäisiä ja niissä on ehkä enemmän ideaakin ja jopa jonkinlaista yritystä. Monista niistä saa myös pulittaa pitkän pennin. Varsinkin 80-luvun tuotanto on aika synkkää, mutta vetoaa huonoon huumoritajuun (omaani).
3. Flight of the Conchords: Business Time
Barry White-pastissi, joka on herrojen ehdottomia bravuureita. Ilmeisesti voimasoitossa tällä hetkellä myös Bassossa, sillä en ole ollut ainoa, joka tätä jopa herkkää slovaria rallattelee kylillä.
4. Simo Salminen: Raikulipoika
Simo Salminen, itse Sörsselssön, tuo mies Speden ja Veskun takana on tehnyt useampikin klassikkolauluja. Tämä tunnetumman "keltaisen jäänsärkijän" b-puolella oleva kappale on Salmisen unohdettu helmi, joka ansaitsee ehdottoman noston. Ainakin minun toimestani, jollei nyt jopa kansallisena asiana.
5. Eddie Murphy: Boogie in your Butt
Rick Jamesin tuottama "Party All The Time" on jo lähestulkoon vakavasti otettavaa musiikkia, mutta tämä onneksi ei.
Itseasiassa paljon varsinkin suomalaisia huumorimusiikin helmiä jäi mainitsematta. Osaa (Jean-Pierre Kuselan Saattokeikka-räp, Tyynen & Herra 47:sen versiot Sex Machinesta tai Tervasaaren Kesäteatterin joululaulua) ei löytynyt netistä (tervis tosin löytyy spotifysta!) ja osan kohdalla (Lapinlahden Linnut ja Sleepy Sleepers etunenässä) yhden kappaleen valinta oli liian hankalaa laajasta repertuaarista. Lapinlahden lintujen sketsit ovat tietysti loistavia ja Jytinää Eestissä on kovin bändikirja koskaan.
Näillä matalakulttuurin helmillä avaan viikon viimeisen arkipäivän. Unohtuiko jotain oleellisia suosikkeja?
Ennen albumien julkaisuja räppärit ovat varsinkin nykypäivän ääniteteollisuuden kulta-aikana intoutuneet jakamaan ilmaisen mixtapen herättääkseen kiinnostusta. Oheinen Jake Onen tuottama Freeway-mixtape vaikuttaa ainakin todella kovalta:
1. Wale: Mirrors (Feat. Bun B) Mark Ronsonin tuottama ja Bun B:n tähdittämä kappale Walen tuoreelta levyltä Attention Deficit, joka ensimmäisellä kuuntelulla kuulostaa erittäin hyvältä. Hyvä balanssi klubistygejen ja rauhallisempien kappaleiden välillä.
2. Redman: Coc Back (Feat. Ready Roc)
Redman on aina ollut viihdyttävä räppääjä, ja mikäli taustalle heitetään Junkyard Bandin klassikko Go-Go-raita Sardines, en valita.
3. Jay-Z: Empire State Of Mind (feat. Alicia Keyes)
Jay-Z:n pettymykseksi osoittautuneen levyn paras raita. Ollut soitossa jo aika pitkään, ja onhan tää hyvä. Alica Keyesin imelä kertosäe ei pilaa biisiä, vaan on tehnyt siitä New York Yankeesin tämän vuoden tunnarin.
Petos ei ole vuosien saatossa räppärinä niin aiheensa tai tyylinsä puolesta kehittynyt. Mutta toisaalta onko Too Shortkaan? Sen sijaan oheinen Zombie-aiheinen video on todella päräyttävä.
Diilin sosiaalisen median läsnäolo on siirtynyt lähes täysin Basson foorumeille. Ohessa pudonneet Diili-tyypit selittelevät:
Jethro sen sijaan porskuttaa, vaikka ilmeisesti myikin auton naapurille edellisessä jaksossa. Rick Rossin Hustlin sopii tälle koijarille kuin klikkipetos konsanaan:
Kelattiin poikien kanssa, että ollaan pyöritelty peukaloita tarpeeksi kauan ja vois järkätä pitkästä aikaa kunnon bileet.
Sen lisäksi tajuttiin, ettei Retkessä ole ollut koskaan ulkomaalaista deejiitä, joten päätettiin hommata sellainenkin.
Mutta eipä siinä mitään. Vanhalla RETKI-kaavalla mennään, eli hyvää musaa, hyvää ja paljon juomaa ja hyvää seuraa. Eipä sitä hyvää konseptia kannata lähteä muuttamaan.
Vittujakos tässä, ohessa faktat:
RETKI COMEBACK!
SPECIAL GUEST: Dj Will Sumsuch (Urban Torque, UK)
NOT-AT-ALL-SPECIAL GUESTS:
Stu Ricu Flair Seppo Hova
Ravintola Helmessä (Eerikinkatu 14) 4.12 klo 23 eteenpäin. Narikan hinnalla mennään.
Täällä blogissa jo aikaisemminkin hypetetty biisi, mutta ansaitsee uuden noston tuoreen ja päräyttävän videon ansiosta. Muutaman kuukauden makustelun jälkeen top 5 parhaissa Top Billin -remikseissä. 2. Cypress Hill: Illusions (Q-Tip Remix) Vaikka B-Realin nasaali jakaa tunteet, on Cypress Hillin kaksi ensimmäistä levyä aivan täysosumia, erityisesti tuotannoltaan. Kolmas levy ei ollut niinkään kova pläjäys, mutta tämä Q-Tipin muheva remix kolmannen levyn toisesta sinkusta on innostanut, kun sen levyhyllyn siivousurakassa löysin lautaselle. Aavemaisen huvipuiston soundimaailma tuo aivan uuden kulman alkuperäiseen biisiin:
3. Subeena: Boksd Subeena - Boksd - final320 by Subeena Viime aikoina olen kuunnellut paljon Subeenan tuotoksia, joka ainakin kuvien perusteella on naispuolinen dubstepin ja sen laitamilla olevan kaman tuottaja. Erittäin miellyttävää työskentelymusiikkia. Kannattaa tsekata myös Subeenan MySpace, mikäli tämä biisi uppoaa. Sopivan monipuolinen soundi, joten useammankin raidan voi kuunnella eikä heti kyllästy. 4. Dicky Trisco: Rip It Dub Kosmissävytteinen re-edit vanhasta Orange Juicen postpunk-klassikosta Disco Deviance-labelilla alkuillan tunnelmointiin. Alla olevassa videoklipissa Orange Juice veivaa ainoan hittinsä Top of The Popsissa (mikäli muuten laulusolisti näyttää tutulta niin sehän on Edwyn Collins, joka on ehkä tunnetuin 1994 hitistään A Girl like you, joka on aikamoisen eri genreä):
5. Raphael Saadiq: Riffle Love En mistään erityisesti syystä olen käynyt läpi vanhoja Pääkaupunkien päämiesten taustoja ("legendaarinen" KY:n sillisten juontajaduo vuosien takaa). Tämä Raphael Saadiqin insuliinipiikkiä hamuamaan saava siirappipläjäys toimii tiettyihin hetkiin aivan mainiosti. Jostain kumman syystä mieleni tekisi mennä kuuntelemaan tätä "teatterin terdelle". Vakavasti puhuen, herrahan kävi hurmaamassa Porissa ja vieläkin harmittaa, että missasin. Ja senkin uhalla, että toistan itseäni Raphael Saadiqin ja Q-Tipin Get Involved on aivan kärkikahinoissa kun valitaan parasta RNB-biisiä (Raphaelia juhlistan näköjään tässä blogissa aina tasaisin väliajoin):
Mukavaa pyhäinpäivää ja Halloweenia itse kullekin säädylle!
Levysoitinvelho Kid Koala on lyönyt hynttyyt yhteen Wolfmotherin rytmiryhmän kanssa ja tuloksena on The Slew. Raskaita kitaroita yhdistettynä blues-vokaaleihin. Toimii erittäin hyvin. Koko albumikin 100% on ladattavissa ilmaiseksi.
Urheilun suurena ystävänä tervehdin ilolla varsinkin mainostoimistomaailmassa vellovaa urheilujargonin käyttöä. Tästä kirjoitin tämän viikon Mömmön blogin. Innoittajana olivat Woody Allenin pakinat, mutta ne ovatkin aina, koska ovat parhaita:
Alppilan Koriksen bileet oli jälleen mainiot, kiitokset kaikille mukanaolleille. Illan huippuhetkiä oli ehdottomasti Juhanin yllätyscameo. Klassikkobiisi Mun Mankka lähes kymmenen vuoden takaa sai ainakin itseni nostalgiselle tuulelle.
Biittinä toimi Mad Cobran Flex, joka taitaa Shabba Ranksin teosten ohella olla ensimmäisiä dancehall-biisejä joita olen kuullut. Riddiminä "Boom Bye Bye", josta mainio potpuri ohessa:
Maratonin juoksemiselta ehdin myös nopeasti juoksemaan Amsterdamin levykaupoissa. Varmasti jotain näitä tullaan kuulemaan myös huomisissa bileissä:
1. Big Daddy Kane: Stop Shammin Mestari areenalla. Eräs Big Daddy Kanen aliarvostetuimpia klassikkoraitoja johtuen ehkä siitä, että on tehty vähän myöhemmin kuin herran paras luomishuippu. Jostain käsittämättömästä syystä en ollut myös itse aikaisemmin hankkinut tätä kokoelmiin. Tiukat läpät ja kova biitti.
2. Mack 10: Foe Life
Ysärin puolivälin tylyä gangsta-räbäyttelyä. Ehdottomasti kahden euron investoinnin väärti, mutta legendaarisen tästä biisistä tekee tämä aikamoisen absurdi video.
3. Large Professor: IJusWannaChill
Aina ajankohtainen kappale on nyt vielä ajankohtaisempi kuin koskaan, sillä Large Professorin levy-yhtiölimboon juuttunut The LP on vihdoin ilmestynyt virallisesti. Tämä aikoinaan virallisestikin julkaistu sinkku on kuitenkin silti se ikimuistettavin raita albumilta: "I don´t wanna ill, I just wanna chill". Leppoisasta temmostaan huolimatta selkeä bilebiisi ja kertosäe on ikimuistettava.
4. Boogiemonsters: Recognized tresholds of negative stress
Jostain syystä tätäkään ei ole aikaisemmin saatu haltuun, vaikka olenkin diggaillut Boogiemonsterseja hyvin pitkään. Herrojen eka levyhän on yksi puolivälin Nyki-klassikoita ja tämä on toisen sinkkubiisin "Honeydips in Gothamin (alla)" lisäksi ehdottomasti parhaita raitoja. Ekan levyn jälkeen tyypit friikahtivat johonkin uskonlahkoon, josta syystä kakkosalbumi "God Sound" ei ainakaan itselleni kolahtanut.
Loistava New Jack Swing-klassikko, jollei yksi parhaita. Ohessa niin alkuperäinen kuin Chubb Rock-remix. Itseasiassa ulkona olen tainnut soittaa eniten tätä kolmatta Grand Puban tähdittämää (ja Patrice Rushenin Feels So Realia sämpläävää) remixiä (ei videota, mutta raita löytyy tuubista kyllä).
Tänään illalla tulee yksi viime aikojen hauskimpia dokumentteja, eli Täynnä Tarmoa. Porvoon Tarmon sekoiluista koripalloliigassa kertova dokumentti on aivan hillitöntä katseltavaa:
Amsterdamin maratonhan meni ihan hyvin. Neljän tunnin alle aika tasaisella vauhdilla.
Bib number
2871
Name
Riku Vassinen
City
Helsinki
5 km
27:51 (27:51)
10 km
54:24 (26:33)
15 km
1:21:40 (27:16)
20 km
1:49:01 (27:21)
21,1 km
1:55:20
25 km
2:16:21 (27:20)
30 km
2:45:29 (29:08)
35 km
3:14:25 (28:56)
40 km
3:43:31 (29:06)
Net time
3:55:32
Gros time
4:02:24
Speed
10,749 Km/Hour
Distance
Marathon
Place
816 / Msen
Pastansyönnin ja pikaisen levykauppakierroksen lisäksi ehdin kirjoittaa Mömmön bloginkin. Tällä kertaa fiilistelin suosikkiohjelmaani Diiliä,Lidlin uusia mainoksia ja Tiger Woodsia:
Raskas urheilusuoritus on fysiikaan ja psyykkeen yhteispeliä. Hyvä latautuminen on monesti puolet onnistumista. Tällä kertaa viikon Top 5 koostuu parhaista psyykkausbiiseistä. Näitä kappaleita luukutan ennen matseja, juoksuja, presentaatioita tai muita jännittäviä tilanteita. Osa kappaleista on ollut soittimessa lähes niin kauan, kun olen kuunnellut musiikkia, joten lista sisältää pelkästään räppiä. "Top 5: parhaat biisit itsensä psyykkaukseen"
1. LL Cool J: Mama Said Knock You Out
LL Cool J:n tajunnanräjäyttävä paluubiisi. Ekan kerran kun kuulin tämän, olin aivan kuin puulla päähän lyöty: Voiko näin tylyä räppibiisiä ollakaan? Toimi nuoreen mieleen aivan kympillä. En kyllästy tähän kappaleeseen koskaan.
2. Redman: Time 4 Sum Aksion
"Time 4 Sum Aksion" oli vankilakeikan jälkeen Mike Tysonin ensimmäisen ottelun sisääntulobiisi. Jos se kelpaa maailman parhaalle nyrkkeilijälle, niin kyllä se kelpaa mullekin.
Energisin hiphop-styge, joka on koskaan tehty. Onyxin ekalla levyllä oli myös muita hyviä biisejä, jonka jälkeen Onyx vaipui aika pitkälti unholaan. Herrat taitanevat nykyään olla tunnetumpia näyttelijöitä. Nu-Metal on ehkä kamalinta musaa mitä löytyy, mutta tämä Biohazardin kanssa tehty versiointi toimi teininä myös. Sen sijaan Vince Carterin kanssa tehty uudelleen lämmittely "Slam Harder" on aivan kamalaa kuraa.
4. Public Enemy: Shut Em´Down
Pete Rock-remix (alla) on saanut ehkä enemmän soittokertoja meikäläiseltä klubeilla, mutta ennen koripallotreenejä alkuperäisen agressiivisempi ote toimii paremmin.
Kun olen menossa vetämään koulutusta tai muuta tärkeää presentaatiota, tämä biisi (tai oikeastaan eka verse) on pyörinyt repeatilla viimeisen parin vuoden aikana.
Eli nämä pyörivät nyt taajaan kaiuttimissa ennen sunnuntain koitosta. Mukavaa viikonloppua kaikille ja Amsterdamin kuulumisia voi seurata Daily Diegon blogista.
Ja maratonin hyvää tulosta ja koriskauden aloitusta juhlitaan siis täällä!
Oman aikansa viraali-ilmiö Petri Nygård on palannut. Ainakin ihan hyvää pöhinää saanut aikaan tuoreella biisillään. Roisin sisällön takia video on jo poistettu YouTubesta, mutta tämä Vimeossa oleva versio on jo saanut lähes 80 tuhatta katsontakertaa:
Lauantaina 24.10.2009 Kuudennella Linjalla räjähtää. Viime kauden koripallokauden yllätysjoukkue Alppilan Koris järjestää kauden aloitusbakkanaalit. Kauden päätösbileethän samaisessa paikassa keväällä olivat loppuunmyydyt, joten luvassa on taas aikamoinen spektaakkeli.
Nyt viitosdivarissa viime vuonna mellastanut Alppilan Koris on "täynnä tarmoa" tulevaan kauteen. Joukkue pistää kuitenkin viikonlopun ajaksi koristossut narikkaan ja keskittyy siihen, mistä se kaupungilla tunnetaan. Eli hauskan pitämiseen ja levyjen veivaamiseen.
Illan musiikkilinja tulee olemaan Alppilan Koriksen pelityyliä mukaillen monipuolinen. Nopeita hyökkäyksiä, taitavia harhautuksia, enemmän rakkautta lajiin kuin liian pitkälle hiottua tekniikkaa. Luvassa siis ainakin räppiä ja housea, eli parasta koripallo -ja tanssimusiikkia.
Semi Pros: 2009 Season Opening Kuudes Linja 24.10.2009 Klo 22-04 Liput 8 € (Illan lipputuotot käytetään lyhentämättömänä tiskijukkien koripallotoiminnan edistämiseen eli Alppilan Koriksen salivuokriin) FACEBOOK EVENT
Videolla on myös mielenkiintoinen taustatarina: In March of 1980 two young rappers from los angeles appeared on the "Chikara Kurahashi Hit Station" variety show in Tokyo. It was the first time rap music had ever been performed in Asia and here is the lost tape of that performance. Enjoy this lost performance transferred from Beta.
Levylautasella on pyörinyt uutta, vanhaa ja uusivanhaa:
1. Jonathan Jeremiah: Happiness (Morgan Geist Remix) Jonathan Jeremiah 'Happiness' (Morgan Geist Remix) by cmjct Baleaarinen remix Metro Area-ihmemieheltä. Rauhoittavaa kuunneltavaa, kun muuten tällä viikolla on pyörinyt levylautasella vanhahkot hiphop-klassikot:
2. MF Grimm: Do It For The Kids Tuoreessa New Yorkerissa oli ihan kiintoisa juttu MF Doomista. Tämän innoittamana olen kuunnellut vanhoja MF Doom-albumeita. Tämän lisäksi kaivoin pitkästä aikaa naftaliinista toisen kuuluisan MF:n eli MF Grimmin debyyttilevyn "The Downfall of Ibliys", joka on ehdottomasti yksi tärkeimpiä 2000-luvun hiphop-albumeita. Levyn loistavuudesta innostuneena, kaivelin hyllyjä ja löysin tämän Fondle´Emin julkaiseman Grimmin ensimmäisen sinkun. Sinkun hankin aikoja aikoja sitten Funkiestin alelaarista Biisin on tuottanut paremmin turntablistina tunnettu Rob Swift ja sämplenä on Bobby Hutchersonin Montara "Tech-9 dreams, and Mac-11 wishes"
3. Big Meal: Put it on Em Itseasiassa muistan vielä, että samaisella Funkiestin reissulla joskus 99 samaisesta alelaarista nappasin myös tämän loppuysärin helmen matkaan. Räppärinä Big Meal ei ole kovinkaan erityinen, mutta diggaan Vicin tekemästä biitistä ja Busta Rhymes-vokaalisämplestä kertsissä. Aikoinaan ostin varmaan kaikki levyt joissa oli levy-yhtiönä Rawkus, Hydra tai Fondle´Em. Mikään näistä levy-yhtiöistä ei taida olla enää pystyssä.
4. Kitkaliitto: Moravia Moravia by kitkaliitto Laadukasta uutta housea Suomesta orgaanisella otteella. Debyytti-EP "Swamp" vinyylimuodossa saatavina hyvinvarustetuista liikkeistä (ainakin Stupidosta & Levykauppa Äxästä). Risu Flair suosittelee!
5. Vybz Kartel: Yuh Love
Dancehall on ollut valitettavan vähän edustettuna tällä listalla, vaikka viime aikoina on tullut paljon mielenkiintoisia biisejä. Ja Major Lazerin levy on vuoden parhaita pitkäsoittoja. Tässä todella kökön videon alle kätkeytyy mainio kappale, jonka on tuottanut Dre Skull.
Tämän viikon MarMain blogissa arvostan Charles Barkleyta. Jordan saattaa olla parempi pelaaja kautta aikojen, mutta Sir Charles on ikimuistettavampi hahmo:
Alppilan Koriksen kausi alkaa tämän viikon torstaina. Tätä juhlistamaan on myös AlKon legendaariset varainkeruujuhlat 24.10.09 Kuudennella Linjalla. Pistäkää kalenteriin.
Aika nostalgista soundia pyörinyt tällä viikolla soittimessa:
1. Modern Soul Band: 5 Nach Halb 7 Saksalainen rytmimusiikki ei lähtökohtaisesti kuulosta konseptina houkuttelevalta. Poikkeuksena ennakko-oletuksiin on tämä todella päräyttävä ralli muutenkin mainiolta Modern Soul Bandin samannimiseltä vuonna 1976 ilmestyneeltä albumilta. Infernaalinen bassolinja!
2. The Phenomenal Handclap Band: 15 to 20
Loistavan tarttuva biisi (vokaalit tuovat mieleen CSS:n jotkut kappaleet), joka jää todellakin soimaan päähän. Erityiskiitosta mainiosta videosta ja kappaleen lopun urkuleikittelystä. Biisi saanut soittoa arvostetuilta deejiiltä ympäri maailman.
3. People Under The Stairs: Trippin At The Disco People Under the Stairs - Trippin' At The Disco by OmRecords Jos se ei ole hajalla, miksi korjata sitä? Tällä asenteella ja samalla 90-luvun räppiin pohjautuvalla menolla PUTS puksuttaa eteenpäin seitsemännen albuminsa julkaisun kynnyksellä. Tämä on ehkäpä tanssilattiaystävällisintä People Under The Stairsia mitä on, mutta kovinkaan suuresta uudistumisen halusta bändiä ei voi syyttää. Kappaleesta on myös Dj Dayn tyylikäs remix aikuiseen makuun. Mikäli torvikuvio kuulostaa tutulta, kyseessä on siis Double Exposuren Salsoul-klassikko Everyman, joka oli pari viikkoa sitten tällä samaisella soittolistalla.
4. The Grouch: Stuck Kirjoitan juuri kolumnia tulevaan Basso-lehteen(onnea muuten vuoden laatulehti-palkinnosta!) indieräpin noususta ja tuhosta. Tämä on yksi kappaleita, joka on vanhentunut arvokkaasti. Tätä samaa ei voi todellakaan sanoa monesta muusta saman aikakauden biisistä tai artistista. Täytyy vieläkin nostaa hattua Grouchin kyvylle kiteyttää ihmisen monimutkaisia tuntoja yksinkertaiseen, mutta iskevään muotoon.
5. Suff Daddy: Look Off Suff Suff Daddy - Look Of Suff by olski Joskus musiikki on sen verran epäajankohtaista, että se alkaa olla jo trendikästä. Instrumentaali-hiphop on genre, joka ei sitten Dj Shadown loiston päivien jälkeen ole ollut erityisen muodikasta. Tosin aina aika ajoin genre nostaa päätään loistavilla levyillä. Suff Daddyn debyyttialbumi "Suff draft" ei aivan Entroducingin ja Donutsin tasolla yllä, mutta on tämän vuoden miellyttävimpiä kuuntelulevyjä ehdottomasti. Tämä Slum Village-remix (alunperin ilmestyi J-88-salanimellä) on vähän vanhemmalta Suff Daddyn seiskatuumaiselta. Suosittelen lämpimästi kaikkia herran tuotoksia.
Ja tekstit ovat yhä "korkealla" tasolla: Hyvinvointitehdas Suomi on apparaatti, johon me kaikki kuulumme täysivaltaisina osina. Se tuottaa kaiken hyvän, mitä Suomessa on saatavilla, muun muassa: makkaraa, tofua, autoja, ulkomaanmatkoja, terveydenhuoltoa, vanhuspalveluja ja sossun rahaa, opintotuesta puhumattakaan.
Mitä helvettiä?
Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka kassalla vielä eri instansseissa ollaan markkinoinnissa.
Metallityöväen Liiton ja Teknologiateollisuuden "Energia- ja hyvinvointi"-kampanjan nettisivu näyttää siltä kuin se olisi suunniteltu ala-asteen oppilastyönä joskus 1990-luvulla. Internet on nykyään tärkein kanava viestin välittämisessä.
Mikäli haluaa synnyttää puheenaiheita muutenkin kuin rumista nettisivuista, voisi olla järkevää panostaa graafiseen- ja tekstisuunnitteluun edes vähän. Edes pikkuisen.
Ja tässä en ole ottanut vielä edes kantaa kampanjan teemoihin.
Miles Davisin Kind of Blue on kaikkien aikojen myydyin jazz-levy ja muutenkin ikoninen albumi. Viime aikoina on tullut parikin mielenkiintoista versiointia tästä klassikkoalbumista. Ensinnäkin "A Reggae Interpretion of Kind of Blue" on 80-luvun alussa nauhoitettu albumi, joka vasta nyt kokee päivänvalon. Kuten nimestä huomaa kyseessä on siis reggae-versio albumista. Tarinaa valotetaan oheisessa videossa:
Ylen taltioima Sun Ran legendaarinen keikka vuodelta 1971 Helsingistä nyt saatavana 2XCD/DVD-formaatissa hyvinvarustetuista jazz-levykaupoista. Itse odotan omaa kappalettani tällä hetkellä postista, mutta tästä artikkelista pääsee hyvin tämän Saturnuksen jazz-ikonin kosmisiin tunnelmiin.
Festarit on takana. Nyt on aika jakaa palkinnot. Tällä hetkellä kärkikymmenikkö tuntuu tältä, mutta hyviä leffoja on myös tämän ulkopuolella (The Crows & Just Walking ehkä tärkeimpinä)
1. Hurt Locker Kathryn Bigelown erilainen sotaelokuva piti otteessaan koko 2,5 h ajan. Todella intensiivinen ja kuumottava tunnelma. Valitettavasti ei ole tulossa levitykseen ainakaan näillä näkymin. 2. Zombies of Mass Destruction Mikäli Zombie-elokuvan sankareina on iranilainen tyttö ja homopari, ei voida puhua aivan perinteisestä kauhurymistelystä. Laadukasta roskaa ja uskon, että ohjaajasta tullaan kuulemaan vielä. 3. Thirst Chan wook-Parkin vampyyrielokuva oli outo, kaunis ja ahdistava samaan aikaan. 4. Mary & Max Festareiden yllätyshitiksi noussut stop-motion animaatio 8-vuotiaan australialaisen pikkutytön ja 40-vuotiaan aspergerin syndroomaisen nykiläismiehen (äänenä loistava Phillip Seymour Hoffman) kirvoitti monelta katsojalta kyyneeleet kaiken naurun lomassa. 5. Fish Tank Vaikka pääosan esittäjän teiniangsti meni välillä överiksi, oli tämä brittielokuva elämänmakuinen kuvaus teini-iän suruista ja iloista. Musiikin käyttö oli myös loistavaa läpi elokuvan. 6. Mesrine 1-2 Vincent Cassell tekee upean roolisuorituksen Ranskan kansallisrikollisena. Pitää pihdeissään koko neljän tunnin kestonsa ajan. 7. Hierro Ei yhtä pelottava kuin Orpokoti tai yhtä sadunomainen kuin Pan´s labyrinth, mutta silti oivallinen jatkumo espanjalaisten kauhuelokuvien joukkoon. Visuaalisesti todella upea elokuva. 8. Il Divo Ennakkoon hypetetty italialaiselokuva oli hienoinen pettymys. Se ei johtunut niinkään elokuvasta, vaan omasta liian heikosta Italian lähihistorian tuntemuksesta. Festareiden tyylikkäin elokuva niin visuaalisesti kuin äänimaisemaltaankin. 9. Air Doll Todella outo japanilaiselokuva oli positiivinen yllätys. 10. Humpday Täysin improvisoitu elokuva ei onneksi ollut löysää jorinaa. Vaivaantunut tunnelma (hahmoilla) kantoi läpi elokuvan ja parissa kohtaa tuli revettyä aivan totaalisesti.
Festarit on siis nyt katsottu ja voi taas palata normaaliin päivärytmiin. Kaiken kaikkiaan paljon kiinnostavia elokuvia ja hyvä maku jäi kaikista elokuvista. Vain yksi täysin epäonnistunut tekele tuli katsottua (Kinatay) ja tavanomaista R&A-säätöäkin oli paljon vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Kaikki leffat alkoivat ajallaan, mistään elokuvasta ei puuttunut tekstitystä tai syttynyt filminauha palamaan. Mikä sekin monesti kuuluu vain asiaan.
Eilinen oli todella mainio leffapäivä. Tänään vielä oheisenlainen jäähdytyssetti tiedossa:
Nymph Tämä thaimaalainen mysteerielokuva jatkaa laadukkaiden aasialaisten elokuvien sarjaa.
Mary & Max Ainoa animaatio listallani on toteutettu stop-motion-tekniikalla. Rosoinen tarina on ollut festarin suosikkielokuva ja Maxin äänenä on Phillip Seymour Hoffman.
American Swing Festarit päättyvät tähän 1970-luvun nykiläiseen parinvaihtoklubista kertovaan dokkariin. Plato´s Retreat kuuluu kulttuuriselliselta merkitykseltään samaan jatkumoon kuin Studio 54 tai CBGB -klubit, tosin harrasteet klubilla olivat vähän erilaiset.
Bio Rexin penkit ovat jo aiheuttaneet pysyvän selkävamman, mutta leffamaraton jatkuu:
Fish Tank Fish Tank jakoi Thirstin ohella tuomariston palkinnon Cannesissa.
Food.inc Ruoan tehotuotantoon pureutuva dokumentti on aiheuttanut ansaittua huomiota. Tämän elokuvan jälkeen on sitten mukava mennä Mäcciin syömään, otaksun.
Air Doll Jo toinen R&A-elokuva, jossa pääosassa on pumpattava Barbara. Lars & The Real Girl oli ohjelmistossa vuosi sitten ja tämä japanilainen pätkä vie teemaa vielä pidemmälle. Zombies of Mass Destruction Mitä olisi leffafestari ilman kunnon Zombie-rymistelyä? Aiheeseen liittyen Night Visionsin tämän vuoden ekat leffat on myös nyt julkistettu.
Leffojen katselun lomassa on tullut myös kuunneltua ja hankittua uusia levyjä. Tässä tämän viikon kovimmat bangerit:
1. Whitney Houston: Million Dollar Bill
Öh, vuosisadan comeback? Tää on varmaan Whitney Houstonin paras biisi koskaan. En olisi kyllä, että Whitneylta olisi enää edes uutta musiikkia tullutkaan. Alun bassolinja kuulostaa lähempänä jotain DFA-tuotoksia ja sitä pidempään luukuttava edittikin on jo tehty Mike Simonettin toimesta. Seuraavaksi Leila K:n paluu? 2. Seawind: Free Ihanaa jazz-fuusiota, aivan uskomattoman kohottava biisi. DJ-käyttöön suosittelen kappaleesta Underdog Edit #4:sella olevaa pidemmällä introlla olevaa versiota. 3. Dazzle: Reaching (Underdog Edit) Ja underdog-editeistä puheen ollen. Tämä taattu Leroy Burgess-tuotanto ei ilmestynyt kuin albumilla alunperin, mutta Underdog Editit parin vuoden takaa pelasti julkaisemalla bootleg-maksin tästä. Burgessin kädenjälki kuuluu ja se on tietysti aina hyvä asia. 4. Joker & Ginz: Stash Uusia hyviä dubstep-raitoja ei ole tullutkaan vähään aikaan fiilisteltyä. Jokerin soundi kolahtaa itselleni todella mainiosti ja herra on Zombyn ohella ehdottomia Dubstep-suosikkejani.Tämäkään tuore raita ei petä. 5. Top Billin: Playboy Anthem Top Billin - Playboy Anthem by ScionAV Tänä perjantaina on vähään aikaan viimeiset Top Billin-bileet Redrumissa. Oheinen So It Hurtsin tähdittämä "Playboy Anthem" on tuoreempaa Top Billin-saundia, kuten myös tämä aivan mahtava Wale-remix. Kun kolme vuotta sitten järkättiin ekoja bileitä, niin silloin biiseistä vielä soitettiin about puolet vinyylilevyiltä ja joku (Nenis ei tosin myönnä) soitti Chamillionairen Ridinin´ radiosta ripatulta mp3:selta Seratolla. Sitten jännättiin, että tuleeko bileisiin porukkaan. No, jonoa oli Tuomas-grillille, meno oli täysin älytön ja aika ennenkuulomatonta Suomen klubeilla. Klubimeno-ja musiikki on kehittynyt aika paljon niistä päivistä ja mash-upeista on siirrytty ihan oikeisiin biiseihin. Ja ihan hyvä varmaan niin. Näistä bileistä se alkoi ja toiseen tehtiin myös tämä promovideokin.
Tämä viikko on mennyt aika vähillä unilla, selkävaivojen vaivatessa ja elokuvien vallatessa vähäisen vapaa-ajan. Perjantaina kulttuurihaluja ruokitaan neljällä elokuvalla:
Mesrine 1-Killer Instinct Mesrine 2-Public Enemy #2 Jean-François Richet’n yli nelituntinen ja kahteen osaan jaettu Mesrine-saaga kertoo Ranskan tunnetuimman rikollisen tarinan. Mesrine oli kidnappaaja, murhaaja ja pankkirosvo, joka tappoi omien sanojensa mukaan 39 ihmistä. Tätä räyhäpetteriä tulkitsee Ranskan tuimin kovakasvo Vincent Cassell. Ranskassa suurmenestykseksi noussut suureepos on myös yksi odotuslistan kärjessä olevia. Just Walking Siloiteltu ei ole tämä Meksikon alamaailmaan sijoittuva festarin avainelokuviin kuuluva teos. Tarantinomaisia piirteitä sisältävä teos ei väkivaltaa säästele. Ainakin esittelytekstin perusteella luvassa on Meksikon aidon rosoista tunnelmaa.
Ong Bak 2 Elokuvan aikaisemmin nähneet eivät ole elokuvaa kovin paljon kehuneet. Ensimmäinen Ong Bak oli kuitenkin sen verran viihdyttävä, että en usko negatiivisia arvioita ennen kuin itse todistan. Tässä vaiheessa selkä voi olla myös aika kovalla koetuksella, sillä tämä on perjantain neljäs elokuva putkeen Bio Rexin ergonomisilla istuimilla.
Ja kuten tarkkaavaiset huomasivat perjantain lista tuli näin päivää ennen. Syy on yksinkertainen, torstaina on ansaittu lepopäivä elokuvista ja perjantai on tuttuun tyyliin omistettu Ricu Flair Heavy Rotationille.
Dokumentteja, kauhua ja kauhukomediaa: Wild Combination: A Portrait of Arthur Russell Friikkidiskon kuninkaan Arthur Russellin muotokuva. Dokumenttia alustamaan kuuntelen tätä. Skeleton Crew Jos suomalaisen englanniksi puhutun splatter-elokuvan taustalla on tekijöitä klassisen Ponterosan takaa, odotukset ovat väkisinkin korkealla.
Thirst Paljon kehuja saanut korealainen vampyyrisekoilu. Pääosassa on Etelä-Korean kovin näyttelijä Song Kang-Ho, joka oli myös The Good, The Bad, The Weirdissa.
Viikonloppu alkoi jo hyvillä elokuvilla, tänään kattauksena seuraavaa:
We Live in Public Dokumenttissa Josh Harris käy läpi kuinka netti muuttaa elämäämme. Harrisia on tituleerattu "suurimmaksi internet-pioneeriksi, josta et ole koskaan kuullut". Kiinnostavaa niin töiden kannalta kuin muutenkin.
Hurt Locker Paremmin toimintaohjaana tunnetun Kathryn Bigelowin elokuva on erilainen sotaelokuva. Rämistelyn sijaan pureudutaan sotilaiden henkiseen elämään. Il Divon ohella odotetuimpia elokuvia.
Crows: Episodi 0 Festivaalin toinen Miike perustuu Hiroshi Takahashin suosittuun manga-sarjakuvaan ja kertoo poikakoulun väkivaltaisesta elämästä. Miike ei koskaan jätä kylmäksi.
Tuntuu, että uusia todella tajuntaa räjäyttäviä biisejä ei ole tullut vastaan pariin viikkoon. Yleensähän tämä lista ei ole missään järjestyksessä, mutta tällä kertaa ykkönen on todellakin viikon ykkönen. Perjantaina löydetty biisi on soinut ainakin pari kertaa päivässä.
You think I skateboard? Or think I'm in school? If you believe that then you a damn fool I don't ride bikes I'm too damn cool And I ain't new to this homies, I'm from the old school --- If you think I´m hipster then you damn fool
Allekirjoitan täysin, vaikken ole "real mccoy" tai "from the gutter, dude". 2. Big Punisher: You Came Up
Big Punisherin suosikkibiisini Capital Punishment -levyltä, joka oli muutenkin aika laadukas kokonaisuus kanttaan myöten. Jos muuten jollain sattuu olemaan tästä ylimääräistä maksia ympärillä lojumassa, ostan mieluusti. 3. Jazzy Jens: Africa Ruotsalaislafka G.A.M.M. on rakentanut bisneksensä D´Angelo-remixien ympärille. Follow Mestä alkaen labelin julkaisut on tullut aina tsekattua. Vaikkakin kovin hype mash-upeille on jo ohi, on GAMM pysynyt kohtuullisen ajattomana ja uudistunut sopivasti. Tästä hyvänä esimerkkinä tämä D´Angelo-remix (duh!) ja Mad Matsin tuore AOR editti-maxi. Jazzy Jens oli lojunut hyllyssä kohtuu pitkään, mutta tällä viikolla vasta kolahti oikein toden teolla. Vääntäessäni jotain helvetin powerpointtia yömyöhällä laitoin tämän soimaan ja aijaijaijai, että kuulosti hyvältä ja herkisti mieltä (powerpointilla ei ollut osuutta asiaan). Ei kaikkein ilmiselvin kreisibailubiisi, mutta todella sielukasta housea joka tapauksessa. 4. Burro Banton: Sensi Cheeba Mikään ei toimi paremmin sekoitettuna kuin dancehall-vokaalit ja hiphop-biitit. Paitsi ehkä Gin & Tonic. Tämä Lifesaverin loppuunmyynneistä skoorattu 7 minutes of Funkia sämpläävä dancehall-rap-hybridi ei ole aivan yhtä hyvä kuin Phenomenum 2, mutta silti toimiva. Hyviä dancehall-biisejä ei ole hyllyssä koskaan liikaa. 5. Double Exposure: Everyman (Danny Krivit Edit) Everyman (Danny Krivit Re-Edit) by leguian Hyvä editti voi pelastaa keskinkertaisen biisin ja hyvän biisin se voi muuttaa loistavaksi. Diskolegenda Danny Krivit on edittien kuningas. Tämä editti Double exposuren klassikosta on esimerkki jälkimmäisestä, miedosti nostettu niitä mehukkaita kohtia. Hieman uudemmassa editissä Gary´s Gangin "Let´s Lovedance Tonightista" Danny-setä on pistänyt alkuperäiselle veisulle kunnolla puukkoa. Ja syystäkin, alkuperäinen nimittäin on ainakin tanssi-ellei jopa kuuntelukelvoton. On se hieno mies, Danny Krivit nimittäin.
Siinä tämän viikon kattaus, mukavaa viikonloppua kaikille!
No niin, tänään se alkaa. Seuraavan puolistoistaviikkoisen aikana lähes kaikki vapaa-aika menee elokuvateatterin hämärässä. Tämä vuosi tulee olemaan ehkä hieman tavallista vuotta intensiivisempi valikoimaltaan, eli leffaöverit ovat takuuvarmat.
The Good, the Bad, the Weird Korealaiset leffat R&A-festareilla harvemmin jättävät kylmäksi. Tämä mantsurialainen western tekee kunniaa Sergio Leonen klassikolle. The Cove-meren salaisuus Sundancen yleisöpalkinnon saanut delfiinidokumentti on esitteen mukaan yhdistelmä Jacques Cousteauta ja James Bondia.
Kinatay Jokaisella R&A-festarilla pitää käydä katsomassa ainakin yksi kohua aiheuttanut pätkä. Kinatayta on haukuttu muun muassa Cannesin festivaalien huonoimmaksi elokuvaksi johtuen ilmeisesti erittäin graafisesta väkivallalla mässäilystä.
Yatterman Eikä leffafestareita myöskään ilman Takashi Miikea. Tämä Japanin paras ohjaaja suoltaa elokuvia kuin Madlib biittejä, eli paljon. Laatu vaihtelee nerokkaasta täyteen paskaan. Tämän vuoden festareilla on kaksi Miikeä, joista tämä on ainakin tekstien perusteella kiinnostavampi.
Humpday Uusi jenkkiläinen komedia kertoo kahden heteromiehen homopornoelokuvan suunnittelusta ja toteutuksesta. Mielenkiintoinen alkuasetelma ja toivottavasti on parempi kuin Zack & Mirri puuhaa pornoa. The September issue Voguen kaikkien aikojen paksuimman numeron tekemisestä ja muutenkin muotiin pureutuva oli ennakkomyynnin hittejä.
Il Divo Ehkä festareiden hypetetyin elokuva jatkaa viime vuoden Gomorran jalanjäljillä, tosin tyylitellympänä versiona. Odotukset ovat todella korkealla.
9 To 5: Days In Porn Ensimmäisen viikon toinen pornoaiheinen elokuva (sattumaa!) on dokumentti aikuisviihdeteollisuudesta.
Ensimmäinen viikko on lämmittelyä ja ensi viikolla sitten enemmän elokuvia. R&A-mehustelu jatkuu myös Annoksen puolella, jossa festivaalien ajan esitellään festareiden trailereita.
Pimp My Content HKI is an umbrella term for my non-professional activities. Stuff I do mostly for the love of the game, the fame & the fortune (not seeing any of them nearby):
This blog is about my observations of popular culture & current events with a lot of shameless self-promotion on the side. Only in Finnish, at least for now (expect for this section, apparently). Check the shared Google Reader-items for English. They are the sites, where I am stealing all my stuff from.
For bookings and setting up meetings, contact me with e-mail. You can also hook me up in almost every damn social network there is. Always eager to meet innovative, smart & handsome people.
Kirjoittaja on hyvä esimerkki mainosalan tyypistä, joka luulee olevansa harvinaisen cool, istuu wannabe-baareissa ja puhuukin sellaista wannabe-kieltä eli satunnaisia slangisanoja määäkymisen tai miekymisen sekaan, muttei tajua mitään todellisesta stadista, oikeasta slangista tai oikeasti hienoista jutuista.