R & A Torstai: Vedonlyöntiä, fauneja ja Vincent Cassell

Tää blogipostaus on vaiheillut enemmän kuin Davon levy konsanaan. Mutta silti here it is:

Gambler

Pusher-trilogia on ollut varmasti parasta pohjoismaista elokuvaa vähään aikaan. Saagan käsikirjoituksen ja ohjauksen takana on tanskalainen ohjaaja Nicolas Winding Refn. Gambler on dokumentti kyseisen herran elämästä tilanteessa, jossa Pusher I oli ollut hillitön menestys, mutta ohjaajan länsimaiseksi breikkausleffaksi suunniteltu Fear X armoton kaupallinen floppi. Takaisin siis alkuruutuun, John Turturron tähdittämä kalkkuna pisti Refnin taloudellisesti kuralle joten Pushereita kehiin lisää. Saadakseen tasetilanteensa kuntoon Refn pygää suunnitelman Pusher II ja kolmosesta. Samariinia kuluu, velat kasaantuvat ja kirjailijan blokki vaivaa. Välillä leffaa katsoessa tulee fiilis, että onko tämä oikeasti totta? Niin loistava hahmo ohjaaja on. Jäbää täytyy myös arvostaa leffafriikkeydestä: hepulla on Cannibal Holocaust-juliste seinällä ja vauvansa kanssa valkkailee Terence Hill & Bud Spencer dvd:eitä. Ainoa nihkeä fiilist tulee siitä, että suuresti pitämäni Pusher II on tehty täysin rahan takia. Toisaalta niin on suurin osa hyvästä populaarikulttuurista, joten aika sama. Dokkarissa on välillä tyhjäkäyntiä ja tylsiä kohtia joten mikään täysi helmi se ei ole.

TASKULÄMMIN (Ihan symppis, mutta ei mitään kotiin kirjoitettavaa)

Pan´s Labyrinth

Guillermo Del Toro käy Ameriikoissa korjaamassa taalat pöytään (Hellboy etc.), Euroopassa tehdään ne härömmät pätkät. Kuten vaikkapa Faunin labyrintti, joka oli omia suosikkielokuviani festareilla. Juoni on perinteinen satujuoni, jossa lapsi löytää salaisia onkaloita ja öttimönkiäisiä. Lisätwistiä tulee hillittömästä visuaalisuudesta (kts.kuva), joka on tullut Del Toron aikaisemmista leffoista tutuiksi sekä juonen sijoittumisesta toiseen maailmansotaan. Lapsinäyttelijätyttö hoitaa homman kotiin loistavasti ja muukin näyttelijäkaarti hoitaa hommansa tyylillä. Ei pitempiä lätinöitä, tää tulee leffateatteriin: mene katsomaan!

KUUMA (HEEEEELLLLLBOOOOOOYYYYYY)

Sheitan

Tämä ranskalaisraina ei ole ainakaan taide-elokuva. Peruskauhuleffakaavaan joukko nuoria lähtee viettämään viikonloppua maatilalle. Paikka on ilmeisesti joku Ranskan pohjanmaa sen verran sukurutsaisia heput siellä ovat. Jo alusta lähtien meininki vaikuttaa hämärältä kun hullu talonmies, jota Vincent Cassell loistavasti esittää, harrastaa omituisuuksiaan. Juoni on nähty viimeaikoina vaikkapa Hostellissa eikä tuo puhkikoluttuun nuorisokauhugenreen juuri uutta. Splatter-elokuvaksi Sheitan on liian vähätapahtuminen joten täysin mitäänsanomattomuuden suosta rainan nostaa Vincent Cassellin riemukas roolisuoritus.

TASKULÄMMIN (Vincent Cassell!)

JATKUU (ONE LAST TO GO)

Mestariteoksia ja muita tuotoksia

Mestariteos



Ei mestariteos. Vaan ihan ok.


Päätös odottaa.

Muuttaminen on hanurista. Piste.

Eilen jätin menemättä Ovi-lehden rilluttelujuhliin, josta rakkaat ystäväni muistivat minua olemassaolostaan humalanhuuruisilla puheluilla. Meikäläinen roudasi dj-kollegani Stu Barnesin kanssa levyjä uuteen kämppääni. Nyt on ehkä kuudesosa lätyistä Ullanlinnassa.

Muutto alkoi ottaa päähän toden teolla, joten ajattelin nukkua pitkät yöunet ja ladata akkuja perjantain muuttoa/tämän päivän esipakkausta varten. Pyöriskeltyäni noin tunnin sängyssä saamatta unta kaivoin kirjahyllystä jotain unettavaa luettavaa. Käsiini sattui Dj Shadown Entroducing...-levystä tehty opus. Kyseinen levyhän on ehkä yksi maailman parhaita levyjä genrestä piittaamatta.

Kirja itsessään ei ole levyn veroinen mestariteos, mutta sen verran kiinnostavaa oli lukea Dj Shadown kommentointia, että ahmin läpyskän kertaistumalla. Taustalla kuuntelin Nobodyn Pacific Driftia. 2003 valmistunut levy saa osaltaan kiittää Dj Shadowta äänimaailmastaan. Psykedeelisestä rokista sämpläävä levy on hiottua tuotantoa, mutta erottuvat sävyt muista vastaavanlaisista puuttuvat. Dj Shadowlla ne sävyt ovat aina löytäneet.

Dj Shadowlta on myös ilmestynyt nyt uusi levy. En ole vielä ehtinyt hankkia sitä tai kuunnella sinkkubiisejä enempää. Tiedän ettei se ole yhtä kova kuin Entroducing, mutta toisaalta mikään ei ole.

What´s next?

What´s next?

Päiväkirjasyndrooma= Kun sinulle ei tapahdu mitään, kirjoitat blogiisi kaikenlaista jorinaa. Sitten kun alkaa toden teolla tapahtua, jäävät kaikki turhuudet kuten vaikkapa blogin täydentäminen, nukkuminen ja ihmissuhteiden hoitaminen.

Ketsuppipulloteoria= Liittyy jääkiekkoon kun maalintekijällä on pitkä kuiva kausi ja maaleja ei vain tule. Sitten kun ensimmäinen maali syntyy alkaa niitä tulla liukuhihnalta. Pätee myös muihin asioihin elämässä. Johtuu siitä, että kun tarpeeksi kauan ravistelee, kaikki kastikkeet lentävät kerralla.

Nyt on ollut siis hivenen hektistä.

Tässä siis pikainen update siitä mitä tapahtuu Rikun ihmeellisessä maailmassa:

1. Muutan perjantaina Ullanlinnaan (platoniseen avosuhteeseen).
2. Irtisanouduin töistä tällä viikolla. (Pisin työsuhteeni tähän mennessä. Hyvät muistot jäi)
3. Aloitan uudet työt maanantaina 6.11 (Pieni firma, suuret haasteet)
4. Aloitan ensi viikolla uuden saliohjelman: "Rikun Pumping Iron". Kiitokset Hannulle siitä! (Aion ruveta megabodariksi)
5. Gradu bygii yhä. (Ei se ketsuppipulloteoria nyt sentään kaikkeen vaikuta)

Uusia tuulia voi tulla juhlistamaan perjantaina tosiaan Helmeen 10.11.2006, jossa kommentoin elämänmuutoksiani dekkien takana jalluhuuruissa. Kyseessä siis sataprosenttiset Riku-fiestat.

Retki. It´s Going Down

10.11.2006 Helmessä pärähtää jälleen:



Ricu Flair & Stu Barnes Helmen ykkösillä ja kakkosilla.

Boogie/Soul/Hiphop/Funk/Whatnot

Ilmaista lystiä, pistäkäähän rakkaat kusimutterini päivä kalenteriin. Kova meisseli jälleen kerran.

Suomalainen elokuva on pelastettu!

Kävin katsomassa juuri Jadesoturin.

Vaikutuin.

Se on parasta suomifilmiä mitä olen nähnyt about koskaan.

Mikä ei ole tietystikään kovinkaan paljon.

Esimerkiksi yksi viime aikojen hehkutetuimpia suomifilmejä Paha maa on aivan järkyttävää paskaa. Jadesoturi sai elokuvasäätiöltä tuke 420 000 e, edellämainittu ongelmajätenauha 580 000 e. Mihin rahat on käytetty? Paha maa on ruma, yksipuolinen, kliseitä täynnä oleva ja kaikinpuolin surkea tuotos, jonka tekemisestä olisi pitänyt sakottaa. Elokuva Eppu Normaalin laulusta, voi nyt jumalauta...

Mutta takaisin asiaan. Jadesoturi on hyvällä tavalla suomalainen elokuva. Ei sen takia, että kaikki on niin ankeata, sataa, vedetään kauheat kännit ja lopuksi hirttäydytään imurinletkuun. Elokuvassa on hyödynnetty suomalaista mytologiaa, mutta tehty selkeä genre-elokuva. Osasin ennakkohehkutuksista odottaa taidokkaita kungfukohtauksia, mutta hyvä juoni yllätti itseni.

Taistelukohtaukset oli toteutettu tyylillä ja elokuvan ainoa miinus on oikeastaan niiden vähäisyys. Taisteluja olisi mieluusti katsonut enemmän. Toisaalta nyt elokuva toimii myös muillekin kuin wu-tangin marinoimille kungfuleffadiggareille. Näyttelijäsuoritukset ovat mainioita ja elokuva on kaiken hintansa väärti jo pelkästään Markku Peltolan (kuvassa) kungfu-muuvien takia.

Luultavasti fantasiajuoni ja mandariinikiinan puhuminen karkoittavat kapeakatseisia katsojia. Luultavasti käsikirjoitussotkuinen (ylläri) Riisuttu mies tai se ministerin riidanhaastajakihlatun uusi elokuva keräävät enemmän katsojia. Luultavasti ne ketkä eivät käy tsekkaamassa tätä ovat astetta tyhmempiä tai tylsempiä ihmisiä. Luultavasti tämä on yksi Suomen parhaimpia elokuvia koskaan.

Joku Tapani Maskula ei varmaan tästäkään diggaa, mutta ei kiinnosta.

KULTTUURITEKO!

Toinen kulttuuriteko myös tulossa kun yritän kirjoitta pahasta pygähtäneet r&a-arvostelut loppuun.

Miehisyyden menetys

Kun sain aikoinani maratonkärpäsen pureman saliharjoittelu lopahti hiljalleen. Vielä korista pelatessani painojen kanssa tuli suhattua noin kolme kertaa vuodessa. Tällä hetkellä en ole kolmeen vuoteen käynyt salilla. Olen jättänyt ne bodariweijojen harteilla. Paitsi, että...

Eilinen ski-jumppani (älkää edes kysykö) oli peruttu ja täten päätin ihan piruillakseni käydä salilla. Sehän oli tietysti iso virhe.

En ole koskaan ollut sitä koulukuntaa, joka uskoo minkään sortin pehmeään laskuun tai kohtuuteen. Täten aloitinkin tietysti salille paluun läimäisemällä täydet vanhojen vahvojen aikojeni painot peck deckiin ja samalla menolla niskan takaa punnerrusta.

Kaikki oli tähän mennessä mennyt kohtuullisen hyvin, mutta siten oli penkin vuoro. Olen aina tietysti pitänyt huolta siitä, että kaikkien äijäilijöiden ja ääliöiden suosikkilaji penkkipunnerrus on ollut hyvässä tikissä. Parhaina kuntohuipun aikoinani tein 100 kg sarjoja ja ennätys oli 130 kg. Poissa olivat kuitenkin loiston päivät, kuten tulin karvaasti huomaamaan.

Aloitin maltillisesti 60 kg plöräytyksellä. Olo oli omituisen tukkoinen. En antanut tämän häiritä vaan jatkoin menemään. Ehkä noin seitsemännen toiston kohdalla voimat katosivat täysin. Ähisin painot rinnalla enkä saanut tankoa ylös. Onneksi tangossa oli sen verran vähän painoja, että sain jotenkin rullailtua itseni tangon alta pois.

Häpeä oli syvä. Heitin väkinäistä huumoria tapauksesta paikalle olleille ja painotin taukoani kuntosalitouhuista. Olin menettänyt maskuliinisuuteni viimeisetkin rippeet. Häivyin vähin äänin pukuhuoneeseen ja yritin heittää herjaa tapahtuneesta. Sisimpääni sattui, en saanut illalla unta. Jouduin katsomaan youtubesta Ramboja saadakseni mielenrauhani takaisin.

Tästä suivaantuneena aion aloittaa hillittömän treenikuurin. 3 lenkkiä, yksi jumppa ja kaksi kertaa salia viikossa. Tavoitteena saada itseluottamus takaisin eli 100 kg penkkiin.

Nyt lähden lenkille. Pehmeät laskut ovat nössöille.

I am on my network shieet.

Nyt verkostoituminen vasta pääsikin vauhtiin, kun loin uudet ratkiriemukkaat myspace-sivut. Sinne vaan ilmoittautumaan mun "kaveriksi":

http://www.myspace.com/djricuflair

Sivuilla saattaa olla myös hieman ennakkotietoa tulevasta klubista. Kohta on nimittäin aika lähteä retkelle.

Räpsytirällää vaan kaikille ja vinkeää viikonloppua!

F*ck the police

Jos poliisi aikoo vaatia taas lisää määrärahoja, niin miten nämä idioottimaisuudet viime viikoilta on selitettävissä:

1. Jokerit-HIFK tappelu poliisitutkintaan

Ei kukaan, toistan ei kukaan nostanut ketään vastaan syytettä. Eivät jääkiekkotappelun osapuolet saatika yleisö. Poliisi aloitti tutkinnan omasta aloitteestaan. Tuntuu hieman, että sinivuokoilla taitaa olla liian vähän niitä oikeita hommia. Tai sitten todellisten rikollisten kiinniottaminen on liian kuumottavaa puuhaa. Enkä syyttele, kyllähän se oikeiden töiden tekeminen ottaa päähän itse kutakin.

2. Big Brother -kähmintä poliisin esitutkintaan

Nuoret ihmiset harrastavat pettingiä aivan ympäripierussa. Toinen sammuu ja toinen availee housuja. Poliisi aloittaa esitutkinnan. Tällä menolla koko Suomen juhliva nuoriso on kohta posessa. Toisaalta katsottuani ensimmäistä kertaa Big Brotheria tuntuu siltä, että SubTV pitäisi asettaa rikostutkintaan tuollaisen kuvasaasteen esittämisestä.

HALOO! Poliisi haaskaa mun verorahoja. Kaverilta pöllittiin vasta lompakko, missä poliisi oli silloin? Varmaan katsomassa Big Brotheria.

Bodomjärven murhankin oikeudenkäyntikin oli vasta 40 vuotta tapahtuman jälkeen. Eikä syyllistä ole vieläkään löydetty. Ei mielestäni mitään kovin tehokasta toimintaa.

Ps. Joudunkohan tästä kirjoituksesta rikostutkintaan?

Ja voittaja on...

Viimeisimmän vapaan "Fresh Like Damn"-paidan saajaksi arvovaltainen raati valitsi Jell-O:n ehdotusryöpyn. Onneksi olkoon!

Raadin kommentit:

"Nyt palkitsimme selkeästi yritystä, Kilpailun verbaalinen anti ei päätä huimannut: suurin osa ehdotuksista oli selkeästi alatyylisiä. Jell-O osoitti kuitenkin kilpailuhenkeä usealla ehdotuksellaan, joten paita sinne. Ja uudet kalsarit on tuoreita, mikä on todistettu"

Jell-O ota yhteyttä pimpmycontent (at) gmail.com, niin paita on sinun.

Kiitoksia kaikille osallistuneille ja get retarded vaan.

R & Keskiviikko: Sakset & välikuolema

Keskiviikko oli pettymysten päivä. Kovasti odottamani Pusher III:n nauha oli jäänyt Makedoniaan. Niinpä keskiviikko oli ensimmäinen R&A-päivä ilman kolmea elokuvaa. Pusherin missaaminen oli festareiden suurimpia pettymyksiä. Raina tosin jo hyvin varustetuissa videovuokraamoissa.

Pusher III

No cigar.

Rosario Tijeras

Lisäys Rikun kulttuuridogmaan: Jos elokuva ei saa mitään lisäarvoa rikotusta juonirakenteesta juonen tulee olla lineaarinen. Tässäkin lattarileffassa harrastetaan tuota ah niin trendikästä episodimaisuutta. Huonoin tuloksin. Lopettakaa hyvät ohjaajat jo se Tarantinon fiilistely jollette osaa! Elokuvassa ihan hyviä hetkiä, mutta henkilöhahmot jäävät aika ontoiksi. Juoni kertoo naissalamurhaajan tarinan. Rosarion bravuurina on suudella uhrejaan ennen murhaa. Kuuman pääosanesittäjä Flora Martinezin roolisuoritus on elokuvan parasta antia. Eikä vähiten tajunnan räjäyttävän ulkonäön takia. Mukana väkivaltaa, huumeita ja seksiä, eli edellytykset hyvään elokuvaan, mutta jätti kuitenkin valjun jälkimaun. Yrityksen puutteesta ei voi kuitenkaan syyttää.

TASKULÄMMIN (Osoittaa potentiaalia, mutta ei räjäytä tajuntaa)

Death of Mr.Lasarescu

Tämä on maailman tylsin leffa. Nukuin puolet ja silti näin tätä sontaa liikaa. Tästä elokuvasta voi pitää vain lobotomiapotilas. Suosittelen ainoastaan unilääkkeeksi.

KYLMÄ (Huonolla tavalla itäeurooppalainen elokuva)

Jatkuu…