Kävin katsomassa juuri Jadesoturin.
Vaikutuin.
Se on parasta suomifilmiä mitä olen nähnyt about koskaan.
Mikä ei ole tietystikään kovinkaan paljon.
Esimerkiksi yksi viime aikojen hehkutetuimpia suomifilmejä Paha maa on aivan järkyttävää paskaa. Jadesoturi sai elokuvasäätiöltä tuke 420 000 e, edellämainittu ongelmajätenauha 580 000 e. Mihin rahat on käytetty? Paha maa on ruma, yksipuolinen, kliseitä täynnä oleva ja kaikinpuolin surkea tuotos, jonka tekemisestä olisi pitänyt sakottaa. Elokuva Eppu Normaalin laulusta, voi nyt jumalauta...
Mutta takaisin asiaan. Jadesoturi on hyvällä tavalla suomalainen elokuva. Ei sen takia, että kaikki on niin ankeata, sataa, vedetään kauheat kännit ja lopuksi hirttäydytään imurinletkuun. Elokuvassa on hyödynnetty suomalaista mytologiaa, mutta tehty selkeä genre-elokuva. Osasin ennakkohehkutuksista odottaa taidokkaita kungfukohtauksia, mutta hyvä juoni yllätti itseni.
Taistelukohtaukset oli toteutettu tyylillä ja elokuvan ainoa miinus on oikeastaan niiden vähäisyys. Taisteluja olisi mieluusti katsonut enemmän. Toisaalta nyt elokuva toimii myös muillekin kuin wu-tangin marinoimille kungfuleffadiggareille. Näyttelijäsuoritukset ovat mainioita ja elokuva on kaiken hintansa väärti jo pelkästään Markku Peltolan (kuvassa) kungfu-muuvien takia.
Luultavasti fantasiajuoni ja mandariinikiinan puhuminen karkoittavat kapeakatseisia katsojia. Luultavasti käsikirjoitussotkuinen (ylläri) Riisuttu mies tai se ministerin riidanhaastajakihlatun uusi elokuva keräävät enemmän katsojia. Luultavasti ne ketkä eivät käy tsekkaamassa tätä ovat astetta tyhmempiä tai tylsempiä ihmisiä. Luultavasti tämä on yksi Suomen parhaimpia elokuvia koskaan.
Joku Tapani Maskula ei varmaan tästäkään diggaa, mutta ei kiinnosta.
KULTTUURITEKO!
Toinen kulttuuriteko myös tulossa kun yritän kirjoitta pahasta pygähtäneet r&a-arvostelut loppuun.
No comments:
Post a Comment