Ihmiselämä on kuin kierros lautapeliä. Vuoden aikana ehtii sattua ja tapahtua kaikenlaista, mutta loppujen lopuksi tajuaa, että on takaisin alkupisteessä. Kokemuksia tottakai rikkaampana, mutta alkupisteessä kuitenkin.
Tämä konkretisoituu erityisesti vuosittaisissa toistuvissa juhlissa. Itsenäisyyspäivänä naureskellaan taas rumille puvuille ja ollaan kateellisia kun vuoden uutisoiduimmat kekkerit jäävät taas tänä vuonna väliin.
Elämä ei ehkä olekaan suora viiva, joka kulkee lineaarisesti. Ehkä se onkin enemmän spiraali. Jokainen uusi kierros on lähes samanlainen, mutta ei kuitenkaan täysin identtinen. Kierrokset kasvavat.
Kehitys on harhaa. Onko sillä loppujen lopuksi väliä onko linnassa Lordilla naamio tai oliko Veltto Virtasella baskeri?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment