Ilmaisia halauksia

Kaikki suuren maailman hullutukset eivät sovellu Suomeen. Tänään kävelin keskustassa perinteinen lauantaitatti otsassa kantaen painavaa pahvilaatikkoa. Joka puolella oli ihmisiä, jotka tarjosivat ilmaisia halauksia. Kuvottavaa.

On jo riittävästi, että joudun huonolla omallatunnolla väistämään Greenpeacen, Amnestyn ja WWF:n face-to-face rekrytoijat. Nyt piti vielä väistellä ihmisiä, jotka haluavat likistellä minua. Halaajat keihin törmäsin olivat vielä kaiken lisäksi rumia. Jotain rotia tähän touhuun.

Kelasin aluksi, että tämä on joku typerä polttarijuttu ja jengillä ei ole ollut kovinkaan paljon mielikuvitusta. Kauhulla näin, että tämähän on iso juttu. Tosin mukamas pyyteettömän kampanjan todellinen luonto löytyy täältä.

On ihmisiä, jotka ovat halaajia. Minä en ole. Olen enemmän kättelyihminen. Ärsyttää riittävästi kaikenmaailman puolitutut halaajaihmiset jotka lähentelevät baarissa saati sitten täysin tuntemattomat keskellä kaupunkia. En mieluusti halaa koskaan enkä ketään. Suomalaiselle jurolle perusäijälle eivät tuollaiset kaikenmaailman likistelyt sovellu.