Vietin pitkästä aikaa alternativehenkistä lauantai-iltaa poissa yöelämän houkutuksilta ja katsoin joukon erilaisia elokuvia. Joitain huomioita:
1. Breakfast Club on varmasti parhaimpia 80-luvun elokuvia. Okei, juoni on välillä aika naiivi. Hahmot ovat periaatteessa stereotyyppisiä. Pakolliset romanssitkin on ympätty mukaan. Simple Mindsin aloitusbiisistä (essentiaalinen kasarihelmi Don´t you forget about me) lähtien elokuva kuitenkin pitää otteessaan ja sen leimaaminen vain teinielokuvaksi on loukkaus ja osoitus suppeudesta.
2. Emily Rosen Riivaaja ei ole kovinkaan kummoinen kauhuelokuva ja keskinkertainen oikeussalidraama.
3. Jack Black on näyttelijämaailman AC/DC. Hän tekee samaa roolia uudestaan ja uudestaan. Mutta kuten AC/DC:n tapauksessa sillä ei ole väliä, koska kyseinen rooli on helvetin hyvä. Nacho Libressä Jack Black ei esitä mitään uutta ja sen vuoksi elokuva onkin niin hyvä.
4. Haluan oppia puhumaan englantia samaan tyyliin kuin Ralph Fiennes elokuvassa Uskollinen puutarhuri.
Tänään ohjelmassa:
(ties kuinka monetta kertaa)
No comments:
Post a Comment