Time to party again! 2.3.2007

Ehkä pohjoismaiden paras dj saapuu perjantaina Suomeen. Ohessa lehdistötiedotetta:

MIKA SNICKARS (Ruotsi)

Ruotsalainen Mika Snickars on Deejiiden deejii. Kukaan ei mielellään soita ennen häntä, tai hänen jälkeensä. Snickarsiin vertailu masentaa kokeneenkin deejiin, oli vertailukohteena sitten levyvalikoiman syvyys tai tekniset taidot.
Mika Snickars on soittanut levyjä 80-luvun lopusta, aloittaen uransa laittomista raregroove-bileistä. 90-luvulla hän kuului ruotsalaiseen Scratchaholics-turntablistkollektiiviin. Hiphopin ja vanhemman musiikin lisäksi Snickars on myös tunnustettu pitkän linjan house-dj.

Snickarsin levykauppa Tukholmassa on vaikuttanut suoraan dj-kulttuurin kehittymiseen Suomessa 90-luvun lopulla, suomalaisten tiskijukkien täyttäessä ruotsinlaivat hakiessaan Snickarsilta levyhelmiä. Edellisen kerran Mika Snickars ällistytti suomalaisyleisöä harvinaisen diskon valikoimallaan Get Your Love-klubin yksivuotisjuhlilla vuoden 2005 lopussa.

Tällä kertaa Snickarsilta on luvassa hiphop-henkinen keikka, mutta artistin tapaan luvassa on varmasti aimo kattaus ääninäytteitä koko elektronisen musiikin historiasta ja tulevaisuudesta.

Tässä aivan timanttinen miksaus herralta:

Mikan miksaus joululle

Vanhempaa musiikkia laidasta laitaan. Olen kuunnellut työpäivän aikana varmaan kolmeen kertaan läpi.

Kutsuja, joilla pääsee ennen klo 23 ilmaiseksi Kuudennelle Linjalle saa meikäläiseltä. Holla.

Back to life, back to the reality

Tavanomaisuudesta poiketen hieman pidempi entry viikonlopun tapahtumista.

Oli hauskin viikonloppu miesmuistiin.

Perjantaina Top Billin iski Tallinnaan. Meno oli riehakasta, vaikka alussa yleisö ei varmasti ihan tiennyt mitä odottaa. Tanssit ja juhlat jatkuivat aamumyöhään. Itselläni oli aikamoinen minuuttiaikataulu, sillä paluulaiva lähti lauantaina kahdeksalta. Kaikki meni loppujen lopuksi ihan täydellisesti vaikkakin jatkoille meneminen Korealaiseen homobaariin ei välttämättä lue "Kuinka ehtiä aamulla laivaan"-ohjekirjassa. Kiitokset erityisesti Pinball-Heikille kaikesta huolenpidosta. Myöhästyminen olisi saattanut muuttaa "hauskin viikonloppu miesmuistiin"-muistelut täysin päinvastaisiksi.

Lauantaina olivat nimittäin KY:n vuosijuhlat, kuudennet sellaiset itselle ja mitä luultavimmin viimeiseni. Tänä vuonna en ollut muutenkaan suunnitellut meneväni saatuani edellisenä vuotena harrastusmerkin, johon olisi ollut loogista lopettaa vuosijuhlissa käynti. Sain kuitenkin pyynnön, josta en voinut kieltäytyä loppujen lopuksi. Minua pyydettiin pitämään Puhe naiselle. Itse olin uskonut, että tämä vuosijuhlien kunnia ei osakseni koskaan lankea. Ei johtuen siitä, etteikö puhe olisi varmasti ollut ihan hyvä. On kuitenkin puheita joihin ihan hyvä ei riitä. Vaatimattomana ihmisenä oma "ihan hyväni" on tietysti parempi kuin suurimman osan ihmisistä paras.

Olin itse myös hieman peloissani, keksisinkö uusia juttuja pidettyäni puheen blogikavereideni Seireeneiden mahtavissa pikkujoulujuhlissa jo kahteen kertaan. Luultavasti muutamana edellisenä vuotena olisin vuosijuhlapuheesta kieltäytynyt, mutta loppujen lopuksi päädyin puhetta pitämään. Puheen tarkemman onnistumisen analysoinnin jätän sille, jolle se oli tarkoitettu. Itse annoin kaikkeni. Ehkä ainoan negatiivisen kommentin voisin itselleni antaa: monesti puhe naiselle vääntyy puheeksi naisista, mutta välillä taisin kääntää puheen naiselle puheeksi itsestäni. Old habits die hard.

Oli muutenkin kaikin puolin loistavat vuosijuhlat. Sopivan rempsakat ja arvokkaat yhtä aikaa. Kiitokset erityisesti avecille, pöytäseurueelle ja sille herrasmiehelle, joka tarjosi meille shampanjapullon. Lisää tällaista.

Vuosijuhlien jatkot ja sillis menivät tutulla tyylillä. Ibbie Love hyökkäsi keikan aikana kimppuuni ja muuta täysin normaalia. Nämäkin ovat varmasti viimeiset tätä lajia.

Maanantai meni kirotessa luterilaista elämänrytmiäni. Kolmen päivän korkealennon jälkeen kaikki tuntui täysin masentavalta, joka paikkaan sattui ja hommat tuntuivat muutenkin olevan päin helvettiä.

Nyt saavuin juuri koristreeneistä, joka ei ole ainakaan parantanut fyysistä oloani. Joka paikkaan sattuu, henki ei meinaa kulkea ja polvi on ilmeisesti lähtenyt irti. Rakastan urheilua.

Disconnect the people!

Harvemmin tulee luettua sykähdyttävää bisneskirjaa. Jon Steelin Perfect Pitch ei ole sitä kokonaisuudessaan, mutta siinä on yksi luku, joka sai minut vaikuttumaan ja ajattelemaan.

Kirjaa voi muutenkin suositella. "Save the world from shitty presentations" on kunnianhimoinen tavoite. Itse niistä yleisön osassa kärsineenä ja luultavasti joskus muutaman huonon sellaisen tehneenä erittäin viihdyttävää, mutta myös raastavaa luettavaa. Liiallisen omahyväisyyteen joskus sortuvana tekee ihan hyvää lukea miten "omia täydellisiä" presiksiä voisi modata. Eräästäkin esityksestä päätin poistaa noin puolet ja miettiä koko hommaa täysin uudelta kannalta.

Vaikuttavin luku ei kuitenkaan liity presaamiseen niin paljon vaan enemmän nykyaikaisen työelämän "hektisyyteen" ja vaatimukseen, että sinut voi saada kiinni mistä vaan, milloin vaan ja sinun pitää reagoida heti. Nykyinen ärsykepaljous tyhmentää ihmistä. Normaalin konttoriorjan päivä pysähtyy mailin saantiin, soittoon ja ajatus herpaantuu jälleen siitä mitä olit sillä hetkellä tekemässä. Luvussa "Trevor´s sledgehammer" Steel painottaa faktaa, että onnellinen työntekijä on tuottavampi ja painottaa työ-ja vapaa-ajan selkeätä erillään pitoa.

Juttelin Samin kanssa eilen siitä miten ärsykkeitä vain tulee joka puolelta. Gradua tehdessä löytyy koko ajan uutta kiinnostavaa tietoa. Esityksiä voi aina parantaa. Tarjouksia voi aina hioa. Ongelma ei enää nykypäivänä olekaan pelkästään turhan informaation räjähdysmäinen kasvu, vaan se, että oikeasti tärkeätäkin informaatiota juuri sinulle on vain enemmän kuin pystyt hallitsemaan. Sen kanssa on vain elettävä.

Itse olen vastannut työpuheluihin lomalta New Yorkista, hääjuhlissa (en omissa), gradulomalla, purjeveneessä ja vaikka suihkussa. Viimeinen kerta kun olen ollut totaalisen disconnected maailmasta oli reissulla Japanista. GSM-verkko ei katsokaas toiminut. Sielläkin vastasin työmaileihin Hostellin koneelta. Pelkästään tätäkin kirjoittaessani olen:

a) Tarkastanut sähköpostini
b) Lukenut pari muuta blogia
c) Tarkastanut keskustelufoorumeita
d) Vastannut taas pariin sähköpostiin
e) Puhunut puhelimessa
f) Avannut kolme keskeneräistä presentaatiota
g) Etsinyt Googlesta tietoa, tagannut sivuja del.icio.usiin, käynyt Amazonissa, Ebayssa ja katsomassa

Työpäivä ei ole siis vielä edes kunnolla alkanut.

Kuin pisteenä iin päälle tämän päivän Hesarissa oli pikku-uutinen sähköpostiriippuvaisuudesta. Jenkkityyliin sähköpostia koko ajan selaaville on tehty 12 askeleen ohjelma irtipääsemiseksi. Nostan vasemman käteni vaaravyöhykkeellä olemisen johdosta. Olen pelottavan online koko ajan.

Nyt taidan pistää koneen kiinni ja alan tekemään päivän töitä kynällä ja paperilla. Ja mikä tärkeintä: aivoilla.

Taksi vie, mutta minne?

Mikä on taksin ydinpalvelu?

Oma näkemykseni: Viedä asiakas paikasta A paikkaan B, nopeasti ja helposti.

Nopeus on tietysti suhteellinen käsite varsinkin hirveässä ruuhkassa. Helppous taas ei. Kun matkustan taksissa haluan yleensä puhua puhelimessa, kirjoittaa tai lukea. Maksan osaltaan siitä palvelusta, että voin hyötykäyttää tätä matkustusaikaa. Toinen syy on, että tietyt siirtymävälit ovat Helsingin alueella julkisilla täyttä tuskaa. 3 vaihtoa, kilometrin samoilu ja tunnin matkustaminen ei houkuta. Onhan meillä kaikilla aina kamala kiire.

En maksa siis taksille siitä, että (yhtymäkohdat eiliseen taksireissuun aamulla ovat todellisia):

a) Joudun neuvomaan mihin olen menossa enempää kuin osoitteen ja kaupungin. En nimittäin tunne Espoon alueita. Mankkaa, Tapiola, Leppävaara, whatever.
b) Jos taksi ei tiedä missä alue on, hän ottaa asian esille vasta ajettuaan eksyksiin jonnekin päin Espoota.
c) Minua syyllistetään tästä asiasta, etten tiedä mitä aluetta Espoota olen menossa. Maksan kuskille juurikin siitä, että matkustan paikasta a paikkaan b. Tiedän mistä lähden ja sanon määränpääosoitteen.
d) Joudun itse soittamaan Espoota tuntevalle kaverille, selvittääkseni missä alue on.
e) Myöhästyn tapaamisesta tämän samoilun seurauksena.
f) Kuuntelen valitusta siitä, että GPRS-laitteista näkee huonosti katuja. Like I´d give a damn.

Tiedän, että Suur-Helsingin alueella on niin paljon osoitteita, ettei niitä jokainen ihminen voi muistaa. Siksi on se GPRS.

Ymmärrän, että Helsingin taksille voi olla hankalaa suunnistaa Espoossa. Voisi kuitenkin ottaa jo hyvissä ajoin sitten se keltaiset sivut käteen ja katsoa siitä kartasta.

Voi myös sanoa "en tiedä missä paikka on". Asiakkaalle jää parempi mieli kun asian sanoo etukäteen. Hortoilu ympäri ämpäri Espoota on mielestäni eksymistä, vaikka taksikuskin eettiseen koodistoon kyseisen asian myöntäminen ei sovikaan. Eilisen aamupalaveriseikkailusta sain kuitenkin kehitettyä tärkeän elämänviisauden:

"Olet eksyksissä myös silloin jos tiedät missä olet, mutta et mihin olet menossa"

Naisen esineellistämistä

Seksi myy.

Tai ainakin sillä yritetään myydä.

Päivittäin printti-, tv- ja viraalikampanjoita seuraavana en ole voinut olla panematta merkille, että tissejä, pyllyjä, elimiä ja kaikkea muutakin alastonta kuvastoa käytetään surutta hyväksi.

Pelkkä seksi ei kuitenkaan toimi, nykyihminen on jo turtunut vain paljaaseen pintaan. Tarvitaan siis jotain muutakin. Mainion Adrantsin tämän viikon mainossaldosta voisin nostaa kolme esimerkkiä, jossa seksiä on käytetty hauskasti, hyvin ja huonosti.

Hauska:


Polaroidin mainossarjakuvien perustava idea on kaikkien miesten perimmäinen syy hankkia aurinkolasit: voi salassa tarkastella naisia. Itsekin koin saman ilmiö saadessani silmälasit ensimmäisen kerran käyttöön, kun olin tottunut sankoihin vain aurinkolaseissa. Tiirailut eivät jääneet siis huomiotta. Oheinen kuva on vain osa koko sarjakuvaa.

Koko mainoskamppis tässä

Hyvä:

En tiedä onko Apple maksanut näkyvyydestä Sports Illustratedin kuuluisaan uimapukunumeroon, luultavasti on. Tätä on product placement vuonna 2007. Loistava huomioarvo ja mikä tahansa muu mp3-soitin mallin peittona tuntuisi vain väärältä.

Huono:


No comments.

V*tuttaa

Einesviikot jatkuvat: Saarioisten kinkku-ananas-homejuusto-lätty menee mikropizzojen kärkeen. Luultavasti syynä on kuralätyn rapeaksi tekevä paistolautanen. Tai sitten olen vain mainosten uhri.

Kellä onni on, se onnen kätkeköön.

Menin möläyttämään radiohaastattelussa, että olen ollut viime aikoina niin onnellinen, että on ollut vaikeaa keksiä stand-up-materiaalia. Sillä niihinhän paras polttoaine on kunnon ketutus. Olisi pitänyt olla ihan hiljaa.

No parina viime päivänä on taas alkanut ottaa päähän erilaiset asiat. Kaikkein ärsyttävintä on ollut, ettei ole pystynyt olemaan vittuuntunut kuin korkeintaan itselleen tai yleiselle maailmanjärjestykselle. Aiheet sapetukseen ovat myös niin pieniä, ettei niistä oikein voi mihinkään valittaa.

Ensinnäkin empatiasapetukset tulivat Kelan karhukirjeiden saajille. Itsekin noita tullut joskus maksettua. Onhan se hienoa, että opiskelijat opintojensa lomassa tekevät viikonloppuisin ja iltaisin töitä, jotta pääsisivät juuri köyhyysrajalle.

Itselleni sitä kuuluisaa v*tutusta ovat aiheuttaneet muun muassa seuraavat asiat:

1. Kadoksissa olleet avaimet
On ratkiriemukasta etsiä avaimiaan kaksi tuntia lauantaina omasta kodistaan. Ilmeisesti kotiin tullessani olen ollut niin leikkimielisellä tuulella, että olen päättänyt leikkiä pikku kuurupiiloa. Myllättyäni jo ennestään täysin sotkuisen kämppäni ylösalaisin, löysin avaimet kämppikseni kengistä. Voi tätä löytämisen riemua!

2. Hajalla oleva vaaterekki
Ei kukaan työssäkäyvä ja autoton ihminen yksinkertaisesti ehdi, jaksa tai viitsi mennä Ikeaan hankkimaan uusia huonekaluja. Siitä sitten maksetaan pitkää korkoa. Parin viikon aikana tämä kohtuullisen hutera tuote on romahtanut n.kolme kertaa. V-käyrän jyrkkyyttä maksimoi vaaterekin romahdus kun etsii avaimiaan lauantaina toista tuntia.

3. Univaikeudet
Viikonloppujen epäsäännöllinen yötyöläisyys ja viikon säännöllisyyteen tähtäävä normaalikonttorielämä on hilpeä yhtälö. Sekaan heitetään vielä noin 6 kuppia kahvia, joka on perusedellytys pelkästään siihen, että pystyy keskittymään mihinkää yli minuuttia. Unirytmit ovat siis täysin sekaisin. Tänäänkin heräsin 4.30. Tosin syynä oli jälleen kerran romahtanut vaaterekki.

Okei, Herra Murphy, ymmärrän pointin. Ehkä sitä huomiselle saa jotain materiaalia raavittua kasaan näistä.

Nimessä on virhe.

Kohottaa tunnelmaa käydä läpi spell checkerillä word-dokumenttia, kun Word herjaa joka kerran oman nimen kohdalla, että se ei ole suomea. Sen jälkeen on upeata saada postia nimellä Riku Jussila. Onhan siinä ainakin kolme samaa kirjainta.

Pitäisiköhän vaihtaa nimeä?

Retki lyö tänä perjantaina!

Tajusin juuri miksi syön useimmiten lounaan ulkona. Einesmakaronilaatikko maistuu juuri tällä hetkellä pahalta, on täynnä lisäaineita ja jauheliha tuntuu jänteiseltä. Hyi.

Asiaan:

Helmessä tanssitaan taas perjantaina 16.2 klo 23 eteenpäin aina hamaan pilkkuun asti. Ilmaista lystiä.

Musiikkimeiningissä seilataan kansainvälisillä Hiphop-Soul-Boogie-Whatnot-vesillä. Vakionassujen meikäläisen ja Stun lisäksi levyjä on soittamassa itse herra Get Your Love eli Iso-Roba a/k/a Mokk-A-Fella. Voisin lupailla tiskijukat tuntien, että tällä kertaa jotain spesiaaliboogie- ja discomeininkiä tiedossa unohtamatta tietenkään yllätysmomentteja (Phil Collinsia?!!). Loppuviikosta yritän heittää jotain countdownia kehiin. Kovat bileet tulossa jälleen kerran.

Samaisena päivänä myös Ky-Speksin ensi-ilta. Hommatkaa liput. Olen ollut käsikirjoittamassa. Muuten en ole edes vielä käynyt katsomassa harjoituksia. Haluan pitää jännityksen ylhäällä. Odotukset ovat korkealla.

SÄÄTÄKÄÄ LIPUT TÄÄLTÄ

How to become hypebeast?

Koska erinäisillä foorumeilla tällä hetkellä epäillään poliittisia tarkoitusperiäni ja synkkää nuorisopolitiikkamenneisyyttäni (johon kuuluu nuorisovaltuuston puheenjohtajana toimiminen sekä KY:n edustajistossa oleminen. Molemmissa sitoutumattomana), olen päättänyt siirtyä takaisin näissä lounastaukopostauksissani aiheisiin jotka ovat ominta alaani eli pikkunäppäriin youtubeklippeihin katukulttuurin aiheista:

HOW TO BECOME HYPEBEAST?
Tunnistetaan kaikki itsemme.

Uusi kansalaisten TV-kanava!

Olen jo aikaisemmissa blogipostauksissani käsitellyt eduskuntavaaleja pääasiassa markkinoinnillisesta näkökulmasta.

Varsinkin nuoret ehdokkaat ovat ottaneet uudet yhteisölliset verkkoaseet käyttöön. Ainakin Anni Sinnemäellä ja Johanna Sumuvuorella (tunnista kuvasta) on MySpace-profiili. Kirjoitin jo aikaisemmin Paavo Arhinmäen colanjuonti-klipistä. Blogeja on varmaan lähes joka ehdokkaalla.

Kansalaiset eivät ole vielä kovinkaan paljon aktivoituneet vaalien lähestyessä. Ehdokkaiden omat blogit vaikuttavat korruptoituneilta. Mihin postata hyvät videoklipit ja missä jauhaa niistä poliittisista asioista, jotka itseä kiinnostavat? Nyt on avattu uusi kansalaisvaikuttamisen yhteisö "Kansalainen osallistuu":

http://kansalainenosallistuu.wordpress.com/

Tulossa kiinnostavaa videomateriaalia kansalaisten kohtaamisista toisten kansalaisten ja broilereiden kanssa. Meille kansalaisille.

Naisten musiikkia

Top Billin´-kilpailun yhteydessä nimimerkki Satu mainitsi, että "parasta tytölle on kyl se, et pojat ei aina kuvittelis et tytöt haluu kuulla ärränbeetä!". Tietysti naiset hyvin tuntevina tiskilasseina olimme lyöneet lukkoon tulevan lauantain teeman Mixbagiin: "Strictly For The Ladies".

Luvassa on siis ärränbeetä koko illan. Mutta onhan hyvä R´n´b (eli rap & bullshit) myös miesten kamaa. Henkilökohtainen ykkössuosikkini on tuottajavelho Raphael Saadiq. Ysärin alun New Jack Swing-mahtibändissä Tony! Toni! Tonessa! kannuksensa hankkinut Saadiq on kahden loistavan studiosooloalbumin lisäksi tuottanut kymmenittäin kappaleita muille artisteille ja oli myös mukana Lucy Pearlissa.

Arvostuksesta herralle ohessa uran huippuhetkiä videomuodossa:

Raphael Saadiq Appreciation Countdown in not particular order

1. Still Ray
2. Be Here
3. Get Involved
4. Rifle Love (Livetaltiointi ehkä korneimmasta R´n´B-biisistä ikinä, TOIMII!)
5. Ask Of You
6. Tony! Toni! Tone!-Feels Good
7. Tony! Toni! Tone!-The Blues
8. Total-Kissin´You
9. Lucy Pearl-Dance Tonight
10. Lucy Pearl-You

Ensi lauantaina Raphaelia tullaan kuulemaan aivan varmasti. Nero mikä nero.

TOP BILLIN-MITÄ LISÄÄ VOI SANOO?

"Tosimies ei räppää mikkiin vaan kuulokkeisiin. Kiinnittää huomionsa ulokkeisiin"

Parhaimmillaan posse oli joutunut jonottamaan kekkereihin yli tunnin ja rosis oli jälleen kerran liekeissä. Erityispropsit Sampolle tiukoista valinnoista ja Okille kuvista ja jatkoista. Seuraavan kerran Top Billin- reivit Tallinnassa vielä tässä kuussa.

"Rave On Girl"-paidan voitti nimimerkki -a- tylyllä, mutta kuitenkin naisnäkökulmaa puhkuvalla tekstillään. Kiitokset kaikille osallistujille.

Puolueet ovat kuolleet!

Viime ajat olen mietiskellyt paljon vaaleja ja ketä äänestää. Mikään puolue ei sykähdytä, kaikki maistuu samalta. Mukamas pienten ikäluokkienkin äänenkannattajat vaikuttavat katkeroituneilta tosikoilta, jotka on marinoitu broilerifarmilla hajuttomiksi ja mauttomiksi. Se, että ei pääse eduskuntaan monella yrittämällä ei tarkoita, että on nuori.

Broilereita siis riittää, mutta mistä löytyisi vapaan kanan munia? Päätin kokeilla Ylen vaalikonetta, jos se löytäisi minulle hyvän ehdokkaan. Tulokset olivat hämmentäviä:

1. Helistö, Kimmo Vihr. 73%
2. Krohn, Minerva Vihr. 72%
3. Viglione, Petri RKP 71%
4. Backlund, Lotta Kok. 69%
4. Lehtipuu, Otto Vihr. 69%
6. Puura, Heli SDP 68%
7. Moisio, Elina Vihr. 67%
8. Ravela, Reko Vas. 67%
9. Välimäki, Heta SDP 67%
10. Haavisto, Pekka Vihr. 66%

Jollei tämä viimeistäänkin osoita, että puolueissa ei ole mitään eroa, niin mikä sitten? Samalla listalla ehdokkaita kaikista suurpuolueista paitsi keskustasta (onneksi, joku street cred säilyy). Top-kympissä (boldattuna) löytyy niin stadin hörhöä, italialialaisten viinien suurin maahantuoja, suomenruotsalainen stand-up-koomikko ja anarkistista järjestötoimintaa harrastanut vasuri. Huh huh. Sitten vielä ihmetellään miksi ihmiset vieraantuvat politiikasta.

Lisäksi on hämmentävää vihreiden suuri osuus miehellä, joka ei tällä hetkellä edes kierrätä biojätteitä. Vaalikoneen teko sekoitti mun pakkaa niin paljon, että muutin vaalikäyttäytymistäni. Lupaan äänestää sitä ehdokasta, joka maksaa mulle rahaa äänestä. Streittiä touhua mielestäni. Aatteet ovat kuolleet, haluan merkkivaatteet.

Ettei tämä menisi myöskään pelkäksi positiivisuuden ilosanomaksi niin tässä sitten vielä meikäläisen vähiten sopivat ehdokkaat:

192. Tulkki, Esa SKP 43%
193. Manninen, Antero SKS 42%
194. Sipilä, Heikki STP 42%
195. Ristola, Tommi PS 41%
196. Brettschneider, Gunvor RKP 38%

Mitä puolueita edes ovat SKS ja STP? Ei pidä myöskään äänestää koskaan tyyppiä, jonka nimeä ei osaa kirjoittaa oikein. Vai mitä, Ben? Tai jonka nimestä ei tiedä onko se mies vai nainen. Vai mitä, Gunvor?

Ristiretkellä tultiin, nähtiin ja voitettiin.

Tämän iltaisia bileitä alusteltaessa ohessa muutamia fotoja viime perjantain bakkanaaleissa. Bileet olivat täysin off-the-hook. Lautasilla pyöri baltimorea, rokkia, dirty southia. Suurkiitos yleisölle joka oli kybällä messissä! Parempia otoksia löytyy vanilja.netissä kyseisen päivän kohdalta (26.1.2007 Helmi). Seuraavan kerran Retki lyö tässä kuussa. Vieraana itse Mokk-A-Fella.

Meisseli oli sen verran katossa, että jengi kasteli alleen

Kolmella deejiillä pyörittäessä riitti tiskilasseillekin aikaa nielaista maisti(t).

Juhlissa louhittiin maljakkoa, kohotettiin ilopikaria ja riivittiin ruukkua!

"Kuka haluaa pistää pallia seinään?"

Jengiä riitti.

Hyvin pukeutunut herrasmies veivaa baltimorea.

Ja perään toinen deejii pyörittää jotain LP-levyiltä. Mukana menossa myös Seppo Hova.

Ja sitten:

TÄNÄÄN REIVAAMAAN TAVASTIALLE JA/TAI ROSIKSEEN!

Varsovan liitto kokoontuu tänään!

Toverit! Nato reivien varjobileet torstaina 1.2.2007 klo 14->

Tapaamisen teemana ystävyys, yhteistyö, keskinäinen avunanto ja kilpavarustelu.



Holy Mountain Tukikohdassa (Laivurinkatu 41)

Luvassa turvallisuuspoliittista debattia, karttojen piirtämistä ja sotilasjoukkojen siirtelyä.

Esiintymässä A Touch Of Class (radiossa)!!!!!!!

Bring your own Kalashnikovs we'll provide the MOSKOVSKAYA.