V*tuttaa

Einesviikot jatkuvat: Saarioisten kinkku-ananas-homejuusto-lätty menee mikropizzojen kärkeen. Luultavasti syynä on kuralätyn rapeaksi tekevä paistolautanen. Tai sitten olen vain mainosten uhri.

Kellä onni on, se onnen kätkeköön.

Menin möläyttämään radiohaastattelussa, että olen ollut viime aikoina niin onnellinen, että on ollut vaikeaa keksiä stand-up-materiaalia. Sillä niihinhän paras polttoaine on kunnon ketutus. Olisi pitänyt olla ihan hiljaa.

No parina viime päivänä on taas alkanut ottaa päähän erilaiset asiat. Kaikkein ärsyttävintä on ollut, ettei ole pystynyt olemaan vittuuntunut kuin korkeintaan itselleen tai yleiselle maailmanjärjestykselle. Aiheet sapetukseen ovat myös niin pieniä, ettei niistä oikein voi mihinkään valittaa.

Ensinnäkin empatiasapetukset tulivat Kelan karhukirjeiden saajille. Itsekin noita tullut joskus maksettua. Onhan se hienoa, että opiskelijat opintojensa lomassa tekevät viikonloppuisin ja iltaisin töitä, jotta pääsisivät juuri köyhyysrajalle.

Itselleni sitä kuuluisaa v*tutusta ovat aiheuttaneet muun muassa seuraavat asiat:

1. Kadoksissa olleet avaimet
On ratkiriemukasta etsiä avaimiaan kaksi tuntia lauantaina omasta kodistaan. Ilmeisesti kotiin tullessani olen ollut niin leikkimielisellä tuulella, että olen päättänyt leikkiä pikku kuurupiiloa. Myllättyäni jo ennestään täysin sotkuisen kämppäni ylösalaisin, löysin avaimet kämppikseni kengistä. Voi tätä löytämisen riemua!

2. Hajalla oleva vaaterekki
Ei kukaan työssäkäyvä ja autoton ihminen yksinkertaisesti ehdi, jaksa tai viitsi mennä Ikeaan hankkimaan uusia huonekaluja. Siitä sitten maksetaan pitkää korkoa. Parin viikon aikana tämä kohtuullisen hutera tuote on romahtanut n.kolme kertaa. V-käyrän jyrkkyyttä maksimoi vaaterekin romahdus kun etsii avaimiaan lauantaina toista tuntia.

3. Univaikeudet
Viikonloppujen epäsäännöllinen yötyöläisyys ja viikon säännöllisyyteen tähtäävä normaalikonttorielämä on hilpeä yhtälö. Sekaan heitetään vielä noin 6 kuppia kahvia, joka on perusedellytys pelkästään siihen, että pystyy keskittymään mihinkää yli minuuttia. Unirytmit ovat siis täysin sekaisin. Tänäänkin heräsin 4.30. Tosin syynä oli jälleen kerran romahtanut vaaterekki.

Okei, Herra Murphy, ymmärrän pointin. Ehkä sitä huomiselle saa jotain materiaalia raavittua kasaan näistä.