Tuesday, February 27, 2007

Back to life, back to the reality

Tavanomaisuudesta poiketen hieman pidempi entry viikonlopun tapahtumista.

Oli hauskin viikonloppu miesmuistiin.

Perjantaina Top Billin iski Tallinnaan. Meno oli riehakasta, vaikka alussa yleisö ei varmasti ihan tiennyt mitä odottaa. Tanssit ja juhlat jatkuivat aamumyöhään. Itselläni oli aikamoinen minuuttiaikataulu, sillä paluulaiva lähti lauantaina kahdeksalta. Kaikki meni loppujen lopuksi ihan täydellisesti vaikkakin jatkoille meneminen Korealaiseen homobaariin ei välttämättä lue "Kuinka ehtiä aamulla laivaan"-ohjekirjassa. Kiitokset erityisesti Pinball-Heikille kaikesta huolenpidosta. Myöhästyminen olisi saattanut muuttaa "hauskin viikonloppu miesmuistiin"-muistelut täysin päinvastaisiksi.

Lauantaina olivat nimittäin KY:n vuosijuhlat, kuudennet sellaiset itselle ja mitä luultavimmin viimeiseni. Tänä vuonna en ollut muutenkaan suunnitellut meneväni saatuani edellisenä vuotena harrastusmerkin, johon olisi ollut loogista lopettaa vuosijuhlissa käynti. Sain kuitenkin pyynnön, josta en voinut kieltäytyä loppujen lopuksi. Minua pyydettiin pitämään Puhe naiselle. Itse olin uskonut, että tämä vuosijuhlien kunnia ei osakseni koskaan lankea. Ei johtuen siitä, etteikö puhe olisi varmasti ollut ihan hyvä. On kuitenkin puheita joihin ihan hyvä ei riitä. Vaatimattomana ihmisenä oma "ihan hyväni" on tietysti parempi kuin suurimman osan ihmisistä paras.

Olin itse myös hieman peloissani, keksisinkö uusia juttuja pidettyäni puheen blogikavereideni Seireeneiden mahtavissa pikkujoulujuhlissa jo kahteen kertaan. Luultavasti muutamana edellisenä vuotena olisin vuosijuhlapuheesta kieltäytynyt, mutta loppujen lopuksi päädyin puhetta pitämään. Puheen tarkemman onnistumisen analysoinnin jätän sille, jolle se oli tarkoitettu. Itse annoin kaikkeni. Ehkä ainoan negatiivisen kommentin voisin itselleni antaa: monesti puhe naiselle vääntyy puheeksi naisista, mutta välillä taisin kääntää puheen naiselle puheeksi itsestäni. Old habits die hard.

Oli muutenkin kaikin puolin loistavat vuosijuhlat. Sopivan rempsakat ja arvokkaat yhtä aikaa. Kiitokset erityisesti avecille, pöytäseurueelle ja sille herrasmiehelle, joka tarjosi meille shampanjapullon. Lisää tällaista.

Vuosijuhlien jatkot ja sillis menivät tutulla tyylillä. Ibbie Love hyökkäsi keikan aikana kimppuuni ja muuta täysin normaalia. Nämäkin ovat varmasti viimeiset tätä lajia.

Maanantai meni kirotessa luterilaista elämänrytmiäni. Kolmen päivän korkealennon jälkeen kaikki tuntui täysin masentavalta, joka paikkaan sattui ja hommat tuntuivat muutenkin olevan päin helvettiä.

Nyt saavuin juuri koristreeneistä, joka ei ole ainakaan parantanut fyysistä oloani. Joka paikkaan sattuu, henki ei meinaa kulkea ja polvi on ilmeisesti lähtenyt irti. Rakastan urheilua.

1 comment:

Laura said...

ainakin tämä Seireeni herkistyi kyyneliin asti puheesi aikana. mielestäni myös huomioit kivasti muutkin paikalla olevat naiset puheessasi, etkä vaan sitä yhtä ihanaa. Kiitos tästä! :)