Wednesday, February 21, 2007

Disconnect the people!

Harvemmin tulee luettua sykähdyttävää bisneskirjaa. Jon Steelin Perfect Pitch ei ole sitä kokonaisuudessaan, mutta siinä on yksi luku, joka sai minut vaikuttumaan ja ajattelemaan.

Kirjaa voi muutenkin suositella. "Save the world from shitty presentations" on kunnianhimoinen tavoite. Itse niistä yleisön osassa kärsineenä ja luultavasti joskus muutaman huonon sellaisen tehneenä erittäin viihdyttävää, mutta myös raastavaa luettavaa. Liiallisen omahyväisyyteen joskus sortuvana tekee ihan hyvää lukea miten "omia täydellisiä" presiksiä voisi modata. Eräästäkin esityksestä päätin poistaa noin puolet ja miettiä koko hommaa täysin uudelta kannalta.

Vaikuttavin luku ei kuitenkaan liity presaamiseen niin paljon vaan enemmän nykyaikaisen työelämän "hektisyyteen" ja vaatimukseen, että sinut voi saada kiinni mistä vaan, milloin vaan ja sinun pitää reagoida heti. Nykyinen ärsykepaljous tyhmentää ihmistä. Normaalin konttoriorjan päivä pysähtyy mailin saantiin, soittoon ja ajatus herpaantuu jälleen siitä mitä olit sillä hetkellä tekemässä. Luvussa "Trevor´s sledgehammer" Steel painottaa faktaa, että onnellinen työntekijä on tuottavampi ja painottaa työ-ja vapaa-ajan selkeätä erillään pitoa.

Juttelin Samin kanssa eilen siitä miten ärsykkeitä vain tulee joka puolelta. Gradua tehdessä löytyy koko ajan uutta kiinnostavaa tietoa. Esityksiä voi aina parantaa. Tarjouksia voi aina hioa. Ongelma ei enää nykypäivänä olekaan pelkästään turhan informaation räjähdysmäinen kasvu, vaan se, että oikeasti tärkeätäkin informaatiota juuri sinulle on vain enemmän kuin pystyt hallitsemaan. Sen kanssa on vain elettävä.

Itse olen vastannut työpuheluihin lomalta New Yorkista, hääjuhlissa (en omissa), gradulomalla, purjeveneessä ja vaikka suihkussa. Viimeinen kerta kun olen ollut totaalisen disconnected maailmasta oli reissulla Japanista. GSM-verkko ei katsokaas toiminut. Sielläkin vastasin työmaileihin Hostellin koneelta. Pelkästään tätäkin kirjoittaessani olen:

a) Tarkastanut sähköpostini
b) Lukenut pari muuta blogia
c) Tarkastanut keskustelufoorumeita
d) Vastannut taas pariin sähköpostiin
e) Puhunut puhelimessa
f) Avannut kolme keskeneräistä presentaatiota
g) Etsinyt Googlesta tietoa, tagannut sivuja del.icio.usiin, käynyt Amazonissa, Ebayssa ja katsomassa

Työpäivä ei ole siis vielä edes kunnolla alkanut.

Kuin pisteenä iin päälle tämän päivän Hesarissa oli pikku-uutinen sähköpostiriippuvaisuudesta. Jenkkityyliin sähköpostia koko ajan selaaville on tehty 12 askeleen ohjelma irtipääsemiseksi. Nostan vasemman käteni vaaravyöhykkeellä olemisen johdosta. Olen pelottavan online koko ajan.

Nyt taidan pistää koneen kiinni ja alan tekemään päivän töitä kynällä ja paperilla. Ja mikä tärkeintä: aivoilla.

2 comments:

.a said...

Kun hajoilin aikaansaamattomuuteen gradun kanssa proffa kertoi, että akateemisessa maailmassa moni rytmittää päivänsä seuraavasti:

aamulla suoraan kirjastoon tms rauhalliseen paikkaan jossa ei ole koneita tai nettiä. siellä väännetään artikkeleja yms lounaaseen tai iltapäivän kahvitaukoon asti ja sen jäkeen siirrytään työhuoneeseen ja liitytään taas verkkoon.

Johtaa helposti siihen, että vastaukset mailikyselyihin jotka vaativat valmistelua, tulevat päivän viiveellä. Toisaalta jos aamulla katsoo mailit, niin koko päivä menee helposti siihen, että hoitaa lyhytjänteisesti vain juoksevia asioita. Mielestäni em järjestely tuntuu ihan toimivalta jos a) ei ole tapaamisia b) pitää tehdä jollain tasolla luovaa työtä ja prosessoida juttuja - näihinhän voi pääosin hommata materiaalin esim. edellisenä iltapäivänä.

Anonymous said...

On myös sanottua, että ennen kuin avaa sähköpostin aamulla, tekee puoli tuntia sitä artikkelia/gradua/kirjoitettavaa työtä. Näin saa aloitettua homman, ja sen uudelleen aloittaminen onnistuu helpommin.