There are two things they don't teach you at Harvard Business School: How to cope with defeat and how to use a shotgun. I'm about to learn both.
Olen kasvanut lapsuuteni Simpsonien mukana. Alunperin pikkurasavillinä Bart oli suuri idolini. "Cowabunga" ja "Eat my shorts" oli kaiverrettu pulpettiin. Teini-iässä olin aivan samanlainen mukavalveutunut musiikkisnobi kuin Lisa, tosin en ollut keltainen naispuolinen fiktiohahmo. Nyt vanhemmiten sitä alkaa enemmän ja enemmän muistuttaa Homeria, niin fyysisesti kuin impulsiiviselta käytökseltään. Testin mukaan olin tällä hetkellä Simpsons-evoluutiossa tässä vaiheessa:
I'm Krusty, who are you? by NoHomers.net
Simpsons-elokuvalla on ollut varmasti eräs tyylikkäimpiä markkinointikampanjoita pitkään aikaan. Onko se kuitenkin kaiken hypen arvoinen?
Kyllä ja ei. Viihdyin puolitoistatuntia erittäin mukavasti ja nauroin paljon. Ehkä jopa yhtä paljon kuin Die Hard 4.0-elokuvassa. Silti fiilis oli, kuin olisi katsonut vain pidennettyä keskihyvää Simpsons-jaksoa. Viihtymisen saralla se ei siis tosiaan ole huono meriitti, mutta ehkä olisin toivonut jotain lisää kun elokuvasta oli kuitenkin kyse. Paljon kuitenkin hyviä irtovitsejä ja koko laaja hahmokatras oli hyvin edustettuna.
On luultavasti ihan sama suosittelenko vai dumaanko elokuvaa. Fanit (kuten minä) menevät kuitenkin tämän katsomaan. Sen takia varmasti katsojaennätyksiä rikotaan ja eilenkin oli hankaluuksia saada lippuja. Ja Spider Pig kyllä.
Spider-Pig, Spider-Pig. / Does whatever a Spider-Pig does. / Can he swing / from a web? / No he *can't*, / cause he's a *pig*. / Look out! / He is the *Spider-Pig*!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment