Yippee-ki-yay, motherf*cker

Kesällä olen katsotuista leffoista päätellen pistänyt aivot narikkaan. Sen verran matalaotsaiselta tsiigattujen elokuvien lista näyttää: Spiderman 3, Transformers, Death Proof ja Hokkarihemmot. Nyt vielä äkkiä katsomaan Pirates of Caribbean 3 ja Ocean´s 13 niin kesällä on katsottu lähes ainoastaan suuren budjetin räjähdysepookkeja ja jatko-osia.

Jos kuitenkin aikoo katsoa yhden suuren budjetin toimintarämistelyn niin suosittelen lämpimästi Die Hard 4.0. Terve järki ja realistisuus heitetään heti alusta romukoppaan ja tilalle pistetään messeviä räjähdyksiä ja nasevia one-linereita. Spoilaamatta sen enempää elokuvaa, John McLane surffaamassa hävittäjän siivellä on ehkä älyvapaudessaan vaikuttavimpia kohtauksia mitä tänä vuonna olen nähnyt.

John McClane on muutenkin hahmona nerokas. Kyyninen itsehillintäongelmainen lakonista huumoria viljelevä väkivaltakone, jolla on kuitenkin sydän paikallaan. Juuri siis sellainen ihminen, jollainen haluan olla vanhempana. Sen verran Johnny oli siistiytynyt aikaisemmista elokuvista, että rööki ei enää palanut huulessa ja orastava kalju oli ihan rehellisesti leikattu täysin muliksi. McClane on elävä (fiktiivinen) esimerkki Blink-ajattelun siirtymisestä käytäntöön:

- Do you have a plan? - I´m gonna go kill this guy and get my daughter. Or go get my daughter and kill this guy. Or kill all of 'em!

Jos ei lämpene Die Hardista, ei ymmärrä elämän kauneudesta yhtään mitään.