Thursday, December 07, 2006

Raid appreciation


Suomalainen tv-tuotanto on pääasiassa luokattoman huonoa. Kyseessä on yleisimmin resurssien puute, mutta myös useasti ideoiden puute. On helppoa tehdä tyypillistä suomalaiskansallista ankeuden ylistämistä. "Huumoria" on kun puetaan hassut asut päälle ja hoetaan idioottimaisuuksia. Eilinen Manitbois-kavalkadi oli tästä kouriintuntuva esimerkki.

Poikkeuksiakin on. Studio Julmahuvi osoitti, että Suomessa voidaan tehdä maailmanluokan komediaa kun taloudelliset edellytykset kohtaavat ideoiden tason. Toinen viime vuosien mahti

Itse jätin Raidin aikoinaan katsomatta. Kelasin, että ohjelma jota seuraavat isovanhempani, vanhempani ja yli miljoona muuta suomalaista ei voi olla tarkoitettu minulle. Olin väärässä.

Raid osoittaa, että voi tehdä hyvällä tavalla suomalaista draamaa, jossa kaikki ei mene päin persettä sortumatta kuitenkaan ällöimelään Hollywood-höttöön. Perustasoltaan Raid on jännäri. Jossain kohdissa juonen. Raid on myös tarina oikeudenmukaisuudesta. Rosvo ei ole aina paha, eikä poliisi aina hyvä.

- Voiko poliisin luottaa?
- Siinä missä rosvoon

Parasta Raidissa on ehdottomasti hahmokavalkadi sekä heidän hersyvä dialoginsa. Lakoninen erektiohäiriöistä kärsiviä komisario Jansson (Suomen Orson Welles, Marlon Brando ja mitä vielä Oiva Lohtander) on ehkä kuolemattomimpia suomalaisia tv-kasvoja koskaan.

- Haista sinä Jansson pitkä paska

Itse Raid (Kari Lehtinen) on pikkurikollinen, jolla on kuitenkin sydän paikallaan. Raid on oikeudenmukaisuuden lähettiläs. Lain kirjainta ei tarvitse noudattaa, jos noudattaa lain henkeä. Sivujuonia riittää vaikka kuinka paljon. Osa surullisia, osa koomisia. Hahmoista osalla on myös esikuvansa oikeassa elämässä. Esko Salmisen tulkitsema alkoholin kanssa taisteleva ja tyttärensä surmaa sureva Uki Kukkamaa on saanut nimensä Suomen legendaarisimman kassakaappiryöstäjän mukaan. Lisää Uki Kukkamaasta ja Punavuoren rikollisskenestä voi lukea oivallisesta kirjasta Rööperi.

Raidista on vaikea löytää heikkoja lenkkejä, mutta joitakin puutteita on. Itse toimintakohtaukset ovat harmittavan könöjä. Ammuskelu ei ole koskaan suomalaiseen draamaan sopinut. Tiettyä vajaakäyntiä myös on havaittavissa sekä asiaankuulumattomia tuokiokuvauksia, jotka jäävät irrallisiksi. Nämä ovat kuitenkin pieniä puutteita, sillä harvaa sarjaa tulee katsottua putkeen kuusi jaksoa putkeen kun ei vain pysty lopettamaan. Voiko olla hienompaa itsenäisyyspäivää?

Raidin tuotantokaudet on saatavilla vuokraamoista. Raidista on myös tehty elokuva, joka ei ole aivan yhtä hyvä. Siinä tosin ammutaan isolla tykillä.

Voiko myös mikään sarja, jossa on hahmo nimeltä Perse-Arska olla huono?

3 comments:

Pekka Eskimo said...

Eikös julmahuvin kohtaloksi ole tullut se, ettei studio julmahuviin olisi oikeasti ollut resursseja. mutta mukava se oli, että yle panosti cannes menestyksestä innostuneena.

Kyllä pienellä budjetillakin saisi hyviä sarjoja aikaiseksi, jos olisi hyviä ideoita kuten the officessa tai peepshowssa. Molemmat ovat selkeästi pienen budjetin tuotantoja.

sketsisarjat ovat kyllä kalliita tuotantoja noin yleensä. jos ei sitten lähde sille linjalle, että lavastevarastosta haetaan tekoparta ja siitä keksitään sketsi.

Ketonen & Myllyrinne on mielestäni ihan kelvollinen vaikkei sitä jaksanut aina seurata. Niillä oli hyviä ideoita. Tietysti karsintaa olisi hyvä ollut tehdä. ja pieni budjettikin näkyi. Suomessa varmaan kuvitellaan, että sketsisarjan voi kirjoittaa kahdestaan. Kunnon sketsisarjoihin tarvisi joukon kunnollisia freelance kirjoittajia, joilta kultakin voisi ostaa vaikka yhden hyvän sketsin.

Suomessa kun on tapana tehdä niin, että kirjoitetaan yksi puolivillainen jakso ja sen jälkeen tehdä siitä kuusi jaksoa kertomalla samat vitsin mitättömin variaatioin uudestaan. vitsinä saattaa olla esimerkiksi juuri joku hauska tekoparta.

Anonymous said...

Mites tää Läpiveto, joka alkaa ykköseltä lauantaina?

Anonymous said...

Raid on ihana... eräänlainen aikuisten satu, jossa paha saa palkkansa ainakin jossain muodossa. (Vaikka eihän elämä ole oikeasti niin yksinkertaista.) Itse katson sarjan läpi silloin, kun elämä todella vituttaa ja en tiedä, mutta mulle tulee jotenkin katarttinen olo.

Ja Amelien kaltaiset elokuvat ovat enemmän aikuisten Disney-satuja, joista paha on siivottu täysin pois. Alunperin saduissa käsiteltiin hyvinkin julmia ja synkkiä asioita, sadun keinoin.