Kotiseuturakkautta?

"Näytä passi. Se on raakaa dataa"

Vai onko? Omassa passissani lukee syntymäpaikan kohdalla Oulu. Olen asunut Oulussa peräti puoli vuotta. En siis voi väittää olevani syntyperäinen oululainen, vaikka tiedänkin mitä "Alakkonää mua" tarkoittaa.

Kysyttäessä mistä olen on vastaus helppo: Hyvinkäältä. Olenhan asunut siellä suurimman osan muistamastani elämästä. Mitä se minulle merkitsee, onkin hankalampi kysymys. Monella on viha-rakkaussuhde kotipaikkaansa. Sinne halutaan jossain elämän vaiheessa palata tai siellä vierailu aiheuttaa inhon puistatuksia. Kun suurin osa kavereistani muutti pois Hyvinkäältä ovat syyt siellä käymiseen vähentyneet koko ajan. Luultavasti kun vanhempani muuttavat Hyvinkäältä pois, minulla ei ole enää mitään syytä palata sinne koskaan.

En toisaalta inhoakaan vanhaa kotiseutuani. Se on vain täysin mitäänsanomaton. En puhu hassulla murteella, minulla ei ole paikkakuntani suosikkijoukkuetta (koska kaikki joukkueet ovat niin paskoja) missään sarjassa ja suurin julkkis seudulta on curling-tähti. Hyvinkää ei jätä jälkeä asukkaihinsa. Parasta nuoruudessa oli, että Hyvinkäältä pääsi helposti ja nopeasti Helsinkiin. Kun muutin Helsinkiin tajusin ettei täälläkään ole juuri mitään ihmeellistä. Vaikka vietän suurimman osan viikostani tiukasti Viiskulmassa lukuunottamatta säännöllisiä sporamatkoja Alppilaan ja Arabiaan, en ole silti vieläkään täysin kotona. Tuskin tulen koskaan olemaankaan.

Vierailut Hyvinkäälle ovat minulle rauhoittumisretkiä. Juoksiessani vanhojen leikkikenttien ohi, en tunne kaipuuta tai haikeutta. En ole nostalgisoiva ihminen. Minulla ei juurikaan ole valokuvia menneistä teoista (ehkä hyvä niin), olen hävittänyt aikojen saatossa kaikki pystit, kunniamerkit ja todistukset jotka olen saanut ja pyrin aina miettimään elämäni pari projektia eteenpäin. Harvemmin tulee myöskään mietittyä mistään asioista, että ne olivat paremmin ennen. Karkit maistuivat ennen paremmilta, mutta toisaalta eipä niitä tule enää juuri syötyäkään.

Nykyään kun minulta kysytään mistä olen, vastaan että olen juureton tai koditon. Ensinnäkin siten saa ilmaisia drinkkejä. Toisekseen se kuvaa hyvin pitkälti ajattelutapaani. Jossei juurru mihinkään paikkaan, on aina uutta löydettävää ja sopeutuu kaikkialle muttei ole täysin tyytyväinen missään. Se on hyvä olotila.

Kotini on siellä missä itse olen.

Kirjoituksen innoitti toisen Hyvinkään kasvatin Ari "Paska" Peltosen kirja Pallinaama.