Suhde alkoi kun olin 10-vuotias. Aluksi tapailimme satunnaisesti talomme vieressä olleella kentällä. Myöhemmin rupesimme tapailemaan säännöllisesti koululla. Ihastuin häneen ensisilmäyksellä ja rakkauteni häneen syveni koko ajan.
15-vuotiaana kiersin ympäri Suomea rakkauteni perässä. Jäädyin Rovaniemellä, meinasin joutua tappeluun Kauhajoella. Intoni tavata hänet oli niin suuri, että tapasin häntä hirveässä kuumeessa. Uhrasin lähes kaiken teini-ikäni hänelle. Kesät olivat hienointa aikaa, vietimme päivät aikaisesta aamusta myöhään yöhön yhdessä.
Välimme alkoivat rakoilla lukion lopussa. Tapailimme enemmän kuin koskaan, mutta samaa vanhaa tunnetta ei ollut. Joskus minua jopa otti päähän nähdä häntä. Loppujen lopuksi tilanne kärjistyi ja lähdin ovet paukkuen. "En halua enää ikinä nähdä häntä". Viimeinen vuosi oli vain epätoivoista yritystä lämmittää vanhaa rakkautta. Emme ainoastaan kasvaneet erillemme, revimme toisemme loppujen lopuksi kappaleiksi.
Muutin Helsinkiin, emme nähneet moneen vuoteen. Näimme muutaman kerran pikaisesti. Ilmassa oli yhä jännitettä. Viime kesänä ymmärsin, että olen huijannut monta vuotta itseäni. Minulla oli yhä tunteita häntä kohtaan. Tapasimme ja sovimme vanhat riitamme.
Olemme nykyään ystäviä ja näemme kerran-pari viikossa. Suhde on muuttunut alkuaikojen riipivästä intohimosta seesteisemmäksi. Ehkä olemme kumpikin aikuistuneet hieman. Mutta vain hieman. Eilisessäkin tapaamisessa lensivät ärräpäät useaan otteeseen. Rakkaus on sokea.
Koripallo.
I love this game.
No comments:
Post a Comment