Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa joten ohessa hieman joitakin tuokiokuvia Tokiosta. Karo on napsinut kuvat, joten kiitokset hänelle ja terveiset Kööpenhaminaan:
Japanin iskuryhmä Helsingin lentokentällä: Karo, Mari ja allekirjoittanut. Kolmena blondina emme erottuneet yhtään paikallisista.
Mielenkiintoisena huomiona: maassa olevat laukut olivat lähes tyhjiä lähtiessäni painaen noin 3 kg. Palatessa matkatavaroiden paino oli lähes kymmenkertaistunut.
Juuri kun maratonmestaria alkoi syyhyttää juokseminen ruuhkaisella kadulla, törmäsin karuun todellisuuteen.
Turisti, minäkö?
Metrossa nukkuminen on muutenkin yleinen kansanharrastus. Mamma vetää zetoria rankan työpäivän jälkeen.
Japanin ainoa paikka missä ei ole ihmisiä
Nagoyan Hostellissa oli aivan kingejä kimonoita ja levytettiin futonilla. Hyvä aloituskohde Japanin valloitukseen. Vanha judoka johti iltahartautemme.
Riksakuskin kätevät varvastossut. Itsehän vastustin riksalla-ajoa ja keskityin todelliseen ug-japanikulttuuriin. Eli toisin sanoen kun tytöt olivat temppeleissä ja riksa-ajelulla, olin itse viettämässä kulutusjuhlaa Shibuyassa. Mutta vain sen takia, että mielestäni riksalla ajo on orjuuden symboli. En perustele mielipidettäni, sillä olen jo päässyt sen vaiheen yli elämässäni. Itsehän en todellakaan ole niin materialistinen, että vapaaehtoisesti olisin yksin lähtenyt levyostoksille.
Juuri kun olin pystyttämässä telttaa ja sytyttämässä nuotiota, unelmani romuttui.
Venyttely työpäivän aikana lisää työtehoa puolella! Saunasolmuun siis ruokiksella oitis!
Lisää aina niin innovatiivista japanilaista vessasuunnittelua.
Tervetuloa tulevaisuuteen. Matkabudjetin huvetessa hankin lisätuloja koe-eläimenä. Onneksi siellä oli telkkari ettei tullut aika pitkäksi. Mitään komplikaatioita ei myöskään tullut niistä kokeista. Kaikki on palautunut norvaaliksi. Mitä nyt virtsani on radioaktiivista, mutta kelläpä ei olisi?
Karaokebaari, jonka biisivalikoimaan kuului muun muassa J-Kwonin Tipsy. Todella absurdista karaokekeikasta vielä lisää tuonnemmissa kirjoituksista.
Aluksi metrokarttaa lukiessa meinasi tulla itku. Stadin monimutkainen metrojärjestelmä soveltuu tällaiselle simppelille kaverille paremmin. Jos muuten olisin julkisten liikennevälineiden kuski, olisin ehdottomasti metrokuski. Vähemmän mahdollisuuksia ryssiä. Tosin luultavasti onnistuisin ryssimään Vuosaari-Mellunmäki-valinnan joka kerta. "Kumpi nyt, oikea vai vasen. Mieti! Mieti! Vuosaari? Mellunmäki? Mieti! Otan Vuosaaren. Ei helvetti, taas väärin ja eikun kuuluttamaan":
Valitettavasti tämä juna meneekin Mellunmäen sijasta Vuosaareen. Kuskina olin vaikeiden valintojen edessä ja tällä kertaa se ei osunut oikeaan. Jouduin tekemään salamannopean päätöksen puutteellisen informaation vallitessa. Pahoitteluni. Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Onneksi en purkanut pommia, sillä silloin olisimme kaikki räjähtäneet taivaan tuuliin. Miettikää sitä.
Yours truly ostamassa jälleen kerran jotain hämäriä leväjuomia.
Jossain vaiheessa eksyimme myös paikalliseen viidakkoon (tai ainakin kasvihuoneeseen).
Kaunottaret ja hirviö. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, raha vielä nopeammin. Kuva otettu lentokentällä kun kaikki oli todella loppu niin henkisesti kuin fyysisesti.
Ensi viikolla taas lisää Tokion infopläjäystä. Luvassa vielä: shoppailua! karaokea! temppeleitä! baareja! ruokaa! kakkapuku! Stay tuned. Ja nyt tosiaan kuvilla höystettynä.
Sunday, July 16, 2006
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment