Riku Tokiossa Osa 7: Imurifetissi

Siinä missä aikaisemmin käsittelemäni Shibuya oli trendikäs ja Harajuku boheemisti teini, on Shinjuku sitten kohtuullisen friikki paikka. Muutaman minuutin kävelymatkan päässä törmäämme ensimmäiseen elokuvateatteriin reissullamme. Leffassa ei tosin pyöri mikään Pirates of the Caribbean, vaan suoraan vilkkaasti liikennöidyn kadun reunalla japanilaisnainen tunkee imuria jokaiseen mahdolliseen ruumiinaukkoon. Kyseessä oli siis kunnon mäntäleffojen näyttöalttari. Ehdotukseni elokuvataiteen tukemisesta ei saa kannatusta ja jatkamme matkaa.

Fetsifetisisteille ja muille pervopaavoille Japani tarjoaa varmasti paljon nähtävää ja koettavaa. Kuitenkin kohtuullisen normaaleina matkailijoina jätimme kuitenkin hentaiherkuttelut tai bukkakebakkanaalit tällä kertaa väliin. Silti Tokion reissulla ei voi olla törmäämättä erinäisiin outouksiin mitä mielenkiintoisimmissa paikoissa. Ylikorrektin näköisen japanilaiset bisnesmiehet lukevat todella sikkiä alistusmangaa metroissa ja teinitytöt pukeutuvat niin lyhyisiin kouluhameisiin ettei voida enää puhua vesirajasta vaan lätäköstä.

Imureita oli tarjolla myös ehkä hämärimmässä kaupassa, missä allekirjoittanut on ikinä vieraillut eli Shinjukun Don Quijote. Aluksi paikka näyttää ihan perinteiseltä tarjoustalolta, mutta pienellä kiertelyllä löytyy jos jonkinlaista outoa vempelettä. Pohjakerroksen ruokaosasto ei ihan täysin valmistanut mitä tuleman pitää, mutta ensimmäisen kerroksen vaateosastolta alkoi löytyä jos jonkinlaista hämärää tuotetta. Calvin Kleinin kalsareiden seassa oli levoton valikoima erilaisia naamiaisasuja. Tiikerinaamaria, sisäkköasua, you name it. Ja sitten: kakkapuku.

Kyseinen jo aikaisemmin mainittu vaatekappale on vainonnut meitä reissunkin jälkeen. Miksi jätimme tämän nerokkaan asusteen hankkimatta? Kyseessä oli siis puku, jota pitämällä näytät kakkapökäleeltä. Niin yksinkertaista. Paketissa oli onnellinen piirroshahmo mairea hymy kasvoillaan tanssimassa ilmeisesti jotain sontatanssia. Hahmo oli niin onnellinen. Kaikki minunkin elämäni ongelmat ratkeaisivat jos minulla olisi tuo taika-asuste. Ei enää pukeutumisongelmia missään tilanteessa. Torttuhaalari vaan päälle ja baanalle. Paskapuku soveltuisi arkeen, juhlaan, häihin ja hautajaisiin. Se olisi antanut meille Harry Potterin viittaakin enemmän magiaa, mutta me missasimme elämämme tilaisuuden. Eikä se ollut edes kallis, 20 euroa tuosta ongelmanratkaisijasta olisi ollut pieni hinta. Missasimme elämämme tilaisuudeen.

Kakkapuku on niin myyttinen, ettei siitä ole edes kuvaa. Niin kuin ei muutenkaan juuri Shinjukussa. Tässä vaiheessa vapaamatkustajat kokivat karvaan kohtalon. Ainoa kameramme oli Karolla, kun muu matkaseurue vain loisi mukana. Lisäksi meillä oli matkalla klassinen itäeurooppalainen Holga-kamera, jonka kuvia yritetään epätoivoisesti pelastaa valokuvalaboratoriossa. Tyhjä arpa sekin klassikko. Joka tapauksessa akku oli Shinjuku reissussa finaalissa, joten kuvia ei tullut napsittua. Reissaajat olivat myös snadisti finaalissa edellisen päivän Karaokeboksi-seikkailusta, josta lisää tulevissa kirjoituksissa.

Joudutte siis tyytymään allekirjoittaneen verbaaliakrobatiaan. Kakkapuvun kauneutta vielä tajuamatta kakkoskerroksesta ei jäänyt muuta mieleen kuin imurihattu (taas!). Ilmeisesti kyseisellä todella häiriintyneellä hatukkeella oli jotain terveydellisiä vaikutuksia. Tai sitten sillä vaan saa lisää swingiä japanilaisiin aikuisviihde-elokuviin. Kolmoskerroksessa kuitenkin leukani loksahti totaalisesti. Alun normaalien leluvalikoimien ja ei-niin-normaalin laihdutusvälinevalikoimien jälkeen (mm. todella kattava otos) tuli luonnollisesti baseballmailoja ja räpylöitä.

Baseballhan on Japanin suosituin laji, joten tässä ei ollut mitään yllättävää. Tosin voisiko joku kertoa, miksi helvetissä niiden vieressä on kauhea valikoima seksivälineitä. Tekofjoosia, virgin juice-liukastetta (!), muovimulkkuja, anustappeja, pumpattavia lampaita sekä muita normaalihalpahalli tuotteita enemmän kuin Ville Valon isän pornokaupassa konsanaan. Menin hetkeksi lepuuttamaan silmiäni tästä haureuden haaremista. Tutkiskelin aluksi söpöiltä näyttäviä karhuleluja, jotka tietysti eivät olleet sitä miltä aluksi näyttivät. Nämä vinksahtaneet mesikämmenet esittelivät genitaalejaan, painivat alasti karhunpainia ja yhtyivät imuriin (näkeekö kukaan tässä jotain kuviota?). Tätä ei Nalle Luppakorvassa näytetty.

Shinjukussa olisi mieluusti viettänyt pidempäänkin aikaa katsoen kaikkia outouksia, mutta vierailemistamme alueista se jäi vähimmälle huomiolle. Piss Alley- nimisellä kadulla oli asiallisia ruokapaikkoja ja muutenkin nimeä siistimpui, mutta silti kodikas meininki. Paikalliset hulttiot kokoontuvat iltaisin metroasemalle hengaamaan kuin steissille konsanaan. Alkuillasta meno oli tosin vielä aika rauhallista. Ensi reissulla aion ehdottomasti tutustua tähän alueeseen tarkemmin. Paikallinen suomituttumme kertoi, että oli törmännyt siellä muun muassa "used panties"-automaattiin. En tiedä oliko kalajuttu, sillä kyseiset aparaatit on kai nyttemmin kielletty lailla. Seuraavaksi kuitenkin karistelemme saasteisen kaupungin pölyt taakseme ja lähdemme kunnon turistihömpötyksiin.

Mikäli haluat saada tinnituksen, epilepsian ja kaupan päälle vielä jonkun mukavan pakkoliikkeen suosittelen paikallisia pelihelvettejä. Tässä eräs lunkimmasta päästä.