ATM: Kööpenhaminan matkaraportti pt. 1- Warm-up

Bisseä ja pölseriä

Kööpenhaminan matkan suunnittelu kävi ensi kerran mielessä, kun hilpeät Tanskan veijarit Jonas ja Magnus jallunhuuruisella Suomen vappuvierailullaan pyysivät kyläilemään. Viimeinen niitti lähtöön tuli kun rakas Japanin matkaseuralaiseni Karo aloitti työharjoittelunsa Suomen suurlähetystössä. Myöhäsyntyneet voivat lukea Japanin ihmeellisistä siekailuista blogiarkistoista.

Vaikein asia matkan väsäämisessä oli huokeiden flygaripolettien säätäminen. Samoin jo tunnetuksi tullut massivaje Tokion törsäyksen tiimoilta rajoitti potentiaalisia matka-ajankohtia. Mutta onneksi on Blue1. Snadilla tarkkaavaisuudella ja hyvällä lomien suunnittelulla onnistuin metskaamaan itselleni meno-paluun kohtuulliseen 130 euron hintaan peruutusturvineen kaikkineen. Kuten valveutuneet matka-apinat tietävät Blue1:lla on ollut nyt erittäin halpoja lentoja Euroopan pääkohteisiin. Reissaamista pahasti rajoittava tekijä on kuitenkin duunit. Ylläri. Toisaalta jos ei olis duunissa ei olis pätäkkää, ja toisaalta kun on duunissa, ei ole aikaa. Vicious cycle, anyone?

Lentokentällä törmäsin tietysti tuttuihin. Tiiviisti tuopin ääressä olivat parkkeeranneet pari juomaveikkoa, joista toinen oli allekirjoittaneelle tuttu vuoden 2002 legendaarisimmalta rymyreissulta Twenteen. Tämä täysin älyvapaa reissu bussilla opiskelijoiden urheilutapahtumaan MST:iin ansaitsisi vähintään oman bloginsa. Odottelu lennolle sujuikin mukavasti MST-muistoja verestellen tuopin ääressä. "Kaksi karvaa, musta ja harmaa".

VINKKI: BlueOnen Skandinavian lennoilla on tarjoilu. Muilla on köyhäilymeininki omilla rahoilla.

Heti saavuttuani Kööpenhaminaan aloitin legendaarisen STC:n eli TTK:n käytön. "Stupid tourist card" on manööveri, jolla selviää kaikista pulmatilanteista olemalla vain tyhmä turisti. Tämä temppu toimii myös Suomessa. Kööpenhaminan lentokenttä on siitä mainio, että mestoilta lähtee täysin normaalihintainen juna pelipaikoille. Kannattaa vain varoa, ettei mene vahingossa Malmöön, kuten sattui eräälle rakkaalle tuttavalleni.

Onnistuin hankkimaan lipun Hellerupiin, jossa Karo & Magnus asuvat. Tässä vaiheessa STC:n käyttö alkoi. En tietystikään leimannut lippua, sillä pelkällä spåralla matkustaminen Helsingissä on johtanut siihen, etten pysty matkustamaan matkalipun kanssa. Haluan aina tarkkailla ympäristöä lipuntarkastajagyybeleiden varalle. Pitää virkeänä. Todella pelottavan näköinen smurffi tulee kuumottamaan minulle vajavaisesta lipustani. Sydäntäsärkevä tilitykseni ja akkamainen rääkyminen saa kuitenkin tarkastajanperkeleen heltymään "It will be 600 kr next time". Hahaa, sucker.

Eka päivä Köpiksessä meni tsillaillessa ja paskaa jauhaessa. Magnuksen ja Karon idyllisessä kämpässä Hellerupissa. Mutta kuten Magnukselle sanoin "This is just calm before storm". Ja voi kuinka oikeassa olinkaan.

To be continued...