Tiistain tarjottimella oli toinen räppifestivaalidokumentointi, japanilainen lastenseikkailu sekä elokuva, joka tippui vahvasti rakkaaseen suosikkigenreeni "Mitä vittua äsken taas tapahtui?".
Dave Chappelle´s Block Party
Dave Chappelle on suosikkikoomikoitani ja pitäisin varmasti äijästä, vaikka hän tekisi dokumentin jossa haahuilee ympäriinsä mestoja ja jorisee ihmisten kanssa joutavanpäiväisyyksiä. Tässä elokuvassa Dave Chappelle haahuilee ympäriinsä ja jorisee ihmisten kanssa joutavanpäiväisyyksiä. Michel Gondryn (Tahraton mieli, Science of Sleep) ohjaamassa rainassa kuvataan Chappellen järjestämän katufestivaalin järjestelyjä ja toteutusta. Esiintyjäkaarti on todella kova: Kanye West, Dead Prez, Erykah Badu, Jill Scott, The Roots, Talib Kweli, Mos Def, Common ja comebackin tekevä Fugees. Elokuvassa ei keikkaa lukuunottamatta tapahdu juuri mitään, mutta siitä jää kuitenkin hyvä mieli. Dave vaikutta helskatin hauskalta kaverilta "siviilissäkin" ja vaikka kyseessä ei sinällään ole komedia, repesin parissa kohtaa aivan totaalisesti. Daven freestyle, bongorumpusoolo sekä Mos Defin kanssa esitetty vitsin ja jazzin yhdistelmä on hillitöntä katsottavaa. Elokuvan jälkeen minulle nousi mieleeni kolme kysymystä ja yksi vastaus:
"Miksen ollut itse konsertissa?"
"Miksen ole yhtä hauska kuin Dave Chappelle. Is it because I am not black?"
"Mistä tietää, että on todella pieni muna?"
VASTAUS: "Kun kusee omille palleille"
Viimemainittu vitsi oli muunnelma Block Partyssa esitetystä vitsistä. Nauroin.
KUUMA (Elokuva kannattaa katsoa pelkästään Erykah Badun stagedivingin takia)
The Great Yokai War
Takaashi Miiken ensimmäinen koko perheen elokuva? Believe dat. Tosin tällaisia koko perheen elokuvia pitäisi tehdä länsimaissakin. Marsu heitetään mikroon. Kun hommat ovat menneet munilleen pistää yksi henkiolennoista röökiksi. Aikuiset näkevät satuolentoja vain vetäessään bisseä. Eli vaikkei tyypillisestä Miike-sekoilusta olekaan, kyseessä ole mikään puolivillainen plöräytys. Elokuva kertoo nuoren pojan Tadashin tapahtumarikkaan kesäseikkailun jossa hän tutustuu japanilaisen kansanrunouden myyttisiin hahmoihin. Näistä Yokai-henkiolennoista on ammentanut myös Henkien kätkemä. Hilpeässä hahmogalleriassa Miike pääsee oikeuksiinsa. Elokuvassa on satoja erilaisia toinen toistaan mielenkiintoisempia henkiolentoja, kuten vaikkapa pavunpesijä ja Herra Seinä. Juoni tuo mieleen Narnian ja muut vanhan hyvän ajan fiktiot. Elokuvateatteriin uskaltautuvat tällä kertaa tutuista vain leffaleksikoonit Viitamäki & Vassinen, kun muut nysveröt voivottelivat vielä edellisvuoden Miike-pannukakkua Izoa. Menetitte paljon, urpot. Izokin lunastaa paikkansa yli 2 h yleisölle haistatteluna vaikka onkin elokuvana pelkkää kärsimystä.
KUUMA (Näyttäisin omille lapsilleni Disneytuuban sijasta)
The Glamorous Life of Sachiko Hanai
Japanilaisfilmi alkaa graafisella seksikohtauksella, jonka jälkeen naistähteä ammutaan päähän. Hänestä tulee tietysti tämän seurauksena supernainen, joka ratkoo vapaa-ajallaan erilaisia teorioita ja kiihottuu Noam Chomskysta. Välillä kuvataan GI.Joe-actionfiguureja. Tämä kilpailee aikaisemmin mainitun Wayward Cloudin kanssa elokuvan sekopäisimmin elokuvan tittelistä. Elokuva on mukamas olevinaan artsy fartsy taideleffa, mutta suvantokohdat ja juoni tuntuvat vain tekosyiltä oikeuttaa irstailut kerta toisen jälkeen. Sinänsä ihan viihdyttävän aivovammaista elokuvanautintoa, mutta ei tästä mitään sanomaa pysty hyvällä tahdollakaan löytämään. Jolle yhteiskunnallisesta kriitikistä kerro jotain George W. Bushin punainen sormi, joka tekee huvittavan cameoroolin elokuvassa (kuvassa). Kyllä tässä saa nauraa välillä, mutta jos tällaista katsoisi useamman putkeen, kuuppa menisi varmasti aivan sekaisin.
MÄÄRITTELEMÄTÖN (Mitä näitä nyt on?)
Jatkuu...
No comments:
Post a Comment