Ensimmäinen arkipäivä. Kolme leffaa ohjelmassa. Aamuinen herätys kello 7 ja raskas työpäivä asettivat varjon leffanautintojen ylle. Mielessäni pyöri kysymyksiä: pysynkö hereillä, flippaanko viikon lopussa, miten palata normaalielämään kun elokuvia ei enää olekaan?
Wholetrain
Hiphop-sarjan ainoa fiktiivinen elokuva on saksalainen graffittimaalareista kertova Wholetrain (tarkoittaa kokonaan maalattua junaa, fyi). Aluksi odotukset eivät olleet korkealla, mutta raina oli ihan positiivinen yllätys. Florian Gaagin ensimmäinen fiktiivinen elokuva on henkilökohtainen teos siinä mielessä, että ohjaaja on itsekin maalannut aikoinaan ja vieraili myös festivaaleilla. Ohjaajan ja käsikirjoittajan noviisius näkyy elokuvassa pääosin harjaantumattomana henkilöohjauksena, muuten raina on aivan mainio. Osa roolihahmoista jää aika pinnallisiksi ja osa aloitetuista juonikuvioista. Muun muassa yhden maalarin vierailu taidekoulussa jää irralliseksi. Maalauskohtaukset ovat oikeasti intensiivisiä ja katsomossa huomaa jännittävänsä poikien puolesta. Pätkässä keskitytään maalaamiseen ja kaveripiirin ryhmädynamiikkaan, mutta on mukana tietysti pakollista romanssintynkää ja suruakin. Liian imeliin juonikäänteisiin ei onneksi sorruta ja leffa pitää otteessaan. Ohjaajan vääntämä musiikki on tikissä ja ääniraidalla räkivät entinen Artifacts-duo El Da Sensei ja Tame One, KRS-One ja Freddie Foxx.
TASKULÄMMIN (Ohjaaja väläyttelee potentiaalia, mutta ei vielä täydellinen mestariteos)
12:08 East of Bucharest
Romanialainen komedia alkaa hitaasti. Niin hitaasti, että työpäivän uuvuttama blogikuningas meinaa torkahtaa. Läpsin itseäni hetken, mutta uni meinaa saada vallan. Onneksi jähmeä alku tarkoittaa joskus tymäkkää loppuelokuvaa ja alun tyhjäkäynnin jälkeen leffa tempaa mukaansa. Elokuvassa kerrotaan pienen romanialaiskylän tv-kanavan keskusteluohjelma pyrkii löytämään vastauksen kysymykseen "Oliko kylässä vallankumous vai ei?". Studioon marssitetaan vanha seniili papparainen, joka leffan alkupuolella käy räjäyttämässä joulupukkiasuun pukeutuneena naapurin postilaatikon. Tämän lisäksi kommentoimassa on vallankumouksen mukamas aloittanut juoppo professori, joka mitä ilmeisimmin oli baarissa vallankumouksen aikaan. Näitä kahta sankaria haastattelee itseään täynnä oleva televisiopäällikkö. Sanomattakin on selvää, että ohjelma menee munilleen. Kyläläiset soittavat ohjelmaan panetellakseen vieraita tai puhuakseen epäolennaisuuksia. Vieraat ryyppäävät ja vääntävät paperihattuja. East of Bucharest on pieni suuri elokuva: komiikka ei synny nasevista punchlineista tai fyysisestä slapstick-huumorista vaan ihmisten vaivaantuneisuudesta ja arkipäivän absurdiudesta.
KUUMA (Maailmanhistorian suuret tapahtumat eivät aina koske pientä ihmistä)
Taksidermia
Elokuva alkaa kun kiimainen sotilas runkkaa muna tulessa. Seuraavaksi lihava urheilusyöjä yrjöää lihahöttöä ylensyöntikilpailuissa. Kolmannessa episodissa laiha eläintentäyttäjä tekee sikiöistä avaimenperiä. Tätä on Unkarilainen sukusaaga. Taksidermiaa on leimattu gore-leffaksi elokuvan sisältävän graafisen väkivallan takia, mikä ei tee tälle mestariteokselle oikeutta. Elokuvassa kerrotaan erään suvun tarina kolmessa polvessa ja leffan luoma maailma on täysin uniikki. Pätkää on vaikea määritellä: se shokeeraa, naurettaa ja panee ajattelemaan. Erityisesti toisen episodin ylensyöntikilpailuihin harjoittelu on hillittömintä parodiaa pitkään aikaan. Tältä Rocky olisi näyttänyt, jos hän olisi nyrkkeilyn sijasta syönyt papukeittoa kilpaa kommunistisen maan puolesta. Taksidermia on ollut arvostelumenestys myös blogin ulkopuolella ja Oscar-ehdokkuudesta on huhuttu. Mikäli myös elokuvan nimi mietityttää niin loppukohtauksessa syy nimelle selviää. Vaikuttava elokuvakokemus kertakaikkiaan, jonka kruunaa Amon Tobinin vääntämä soundtrack. Itä-Eurooppa ei turhaan ollut hypetetty tämän vuoden R&A-tarjonnassa.
KUUMA (Ehkä festareiden paras elokuva)
Jatkuu...
No comments:
Post a Comment