Lauantaille olin latonut leffatarjottimen täyteen dokumentteja. Edellisen illan Kon & Amir -keikka Rosiksessa ei väsyttänyt vaan olin täynnä tarmoa toiseen leffapäivään. Aloitus oli todella vaikuttava:
Jonestown: The Life & Death Of The Peoples Temple
Olen sanaton. Olen luultavasti nähnyt festivaalien vaikuttavimman ja sairaimman elokuvan ja mikä järkyttävintä se oli täyttä totta. Jim Jonesin johtaman People´s Temple- kultin tarinan sen dramaattiseen loppuun kertova dokumentti pistää miettimään miten paljon pahaa uskonnon nimissä on tässä maailmassa tehty. Alunperin kauniille ideoille rakentunut liike luisui koko ajan kohti suurempaa tuhoa: 909 hengen joukkoitsemurhaan Guyanassa. Jim Jones on paradoksaalinen hahmo. Suvaitsevaisuuden ja rakkauden lähettilään tie vainoharhaiseksi hyväksikäyttäjänarkkariksi on järkyttävää katsottavaa. Samoin ahdistavaa on, että Jones on erittäin karismaattinen puhuja ja hän puhui alkuvaiheissa ihan järkevää asiaa. Loppuvaiheen toiminta tuo enemmän mieleen Charles Mansonin. Dokumentissa äänen saavat liikkeen jäsenet, joista osa on niitä harvoja, jotka pelastuivat Jonestownin teurastuksesta. Dokumentti ei mässäile tai banalisoi aiheella vaan esittelee tapahtumat koruttomasti.
KUUMA (Reality check kaikille siitä, että maailmassa on olemassa täysin perustelematonta pahuutta)
American Hardcore
Kun punkista tuli rankempaa niin asenteeltaan kuin saundeiltaan syntyi Hardcore. American Hardcore on hyvin samantyyppinen kuin viime vuoden R&A-dokumenttihitti Punk:Attitude. Puhujia on paljon eri bändeistä, mutta eniten aikaa saavat (ansaitusti) Bad Brains, Black Flag ja Minor Threat. Rosoista arkistonauhaa on mukavasti ja mielenkiintoisia anekdootteja löytyy HC-veteraanien muistoista. Erityisesti täytyy nostaa hattua lukemattomille keikkamellakkapätkille. Eräässä arkistojen aarteessa Henry Rollins mättää katsojaa turpaan. Omat pettymykseni liittyvät eniten siihen, että suosikkihardcorebändistäni Dead Kennedysista on vain pikainen maininta samoin kuin Misfitseistä. Tiettyjen bändien puute herätti myös paikalla olleessa hardcore-fanijoukossa närkästystä ja muutamia "Missä se-ja-se bändi huutoja kuului yleisöstä". Tämän lisäksi hardcoren myöhemmistä vaiheista olisi ollut kiva olla ihan pieni koonti, sillä HC on tällä hetkellä tikissä kuin itse Andersen. Joka tapauksessa todella tärkeä dokumentti kaikille katsottavaksi, sillä hardcoresta ovat ponnistaneet muun muassa sellaiset pikkubändit kuin Beastie Boys, Bad Religion ja konemusiikkiartisti Moby. Viimeksi mainittua Henry Rollins kyllä saisi vetää tällä hetkellä turpaan. Odottelen seuraavaksi dokumenttia Suomihardcoresta: Rattus, Terveet Kädet, Riistetyt..
KUUMA (Moshpittiin MARS!)
Rock The Bells
Hiphop-festivaalin järkkääminen on rankkaa. Varsinkin jos esiintyjälistalla on erilaisia päihteitä ja sekoilua harrastavia artisteja. Rock The Bells kuvaa losilaisen Chang Weisbergin järjestämän festivaalin järjestelyä ja toteutusta. Koko ajan on päällä pienoinen kaaos: turvamiehiä ei ole tarpeeksi, cd-soittimet ovat hajalla, artistit oikuttelevat ja ihmiset ryntäävät aidoista läpi. Changilla pariin otteeseen kaatuu vati, mutta pakka pysyy semihyvin hallussa koko ajan. Parasta viihdettä ovat ehdottamasti esiintymiset sekä artistien sekoilut. Dj Abilities suorittaa täysin avantgarde-henkistä scratch-sooloja, joka saa järjestelytahon raapimaan päätään. Yrittäessä keskeyttää soolon, Abilitiesin mc-pari Eyedea huutaa vain taustalla "Don´t stop! This is a masterpiece". Redman hyppii täysin pöllyssä hotellihuoneensa sängyllä kun hänen pitäisi olla jo lavalla. Sage Francis esittää laulunsa "Makeshift patriot" alushousuissa kääriytyneenä Amerikan lippuun. Suurin vaikeus tuntuu olevan Wu-Tang Clanin keikan järjestämisessä. 10 hengen logistiikan järjestäminen on helpommin sanottu ja tehty. Erityisesti Ol´Dirty Bastardin linnottautuessa omaan huoneeseensa ja kieltäytyessä keikasta. Ehdotonta katsottavaa hiphop-diggareille ja kaikille tapahtumia joskus elämässään järjestäneille.
KUUMA (Supernaturalin off-the-dome räbäytykset ihmisten hänelle antamista esineistä olisi jo riittänyt kuumaan sertifikaattiin)
My Name is Albert Ayler
Meni improvisoinniksi. Rulla ei lähtenyt pyörimään ja esitys peruttiin. Lähdin siis kaljalle.
Jatkuu...
No comments:
Post a Comment