Pahoittelut R&A-arvostelujen pygimisestä. Duunit pitää mielen matalalla ja ajan kortilla.
Olin myös tänään ekaa kertaa sitten maratonin (menkää June-postauksiin for further information) juoksemassa. Tunne oli taas aivan uskomaton. Juostessa mieli lepää ja maailman pahuus loistaa poissaolollaan.
Se nimittäin palaa vasta juoksun jälkeen:
- Varpaankynsi lähes irti.
- Viimeiset 20 minuuttia olen maannut selälläni ja yrittänyt hoitaa suonenvetoja.
- Polvet ovat räjähtämispisteessä.
Mutta otsikkoa mukaillen, luuserit ei lähde lenkille. Huomenna uudestaan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment