Stand up and die

Roast! Roast! Roast!

Olen rutinoitunut esiintyjä. Harrastuksien ja duunien puolesta olen useasti mikki kädessä lavalla. Olen kouluttanut työurani aikana satoja ihmisiä ja esiintynyt sadoille ihmisille. Luulin, että esiintyminen ei pelottaisi minua enää koskaan.

Ja paskat.

Olin pitkään suunnitellut stand upin kokeilua. Ekat stand-upit, jotka kolahtivat olivat Eddie Murphyn 80-luvun showt. Oli uskomatonta miten yksi mies pystyi pitämään yleisöä täysin talutushihnassaan. Kun stand up tuli Suomeen, yleisin kommenttini oli "Ihan hauskaa joo, kyllä mä pystyisin tohon kuitenkin. Mä olisin ihan viiiitun hyvä".

Samaa mantraa jatkoin monta vuotta, kunnes vihdoin tänä syksynä menin Suomen Stand Up klubin järjestämälle kurssille. Sitä ennen olin myös käynyt KY:n järjestämällä Teemu Vesterisen kurssilla. Suosittelen molempia, oli ihan helvetin mukavaa. Stand upiahan ei sinänsä opi kurssilla, mutta itselleni kursseilta kertyi paljon lisää nöyryyttä. Ei ne mun jutut nyt oikeasti niin hauskoja olekaan. Tai jos ne olivat hauskoja, niin ne olivat täysin liian pitkiä.

On vaikea olla nöyrä, kun on näin komea. Silti stand up lava on niin tyhjä ja esiintyjä niin alaston, että perinteisellä paukkuserpentiinityylillä tomaatit lentäisivät alta aikayksikön. Kurssiin kuuluu lopputyö, jossa muutama koomikko arvioi esityksesi. Itse olin oman lopputyöni aikaan Köpiksessä. En kuitenkaan päässyt livistämään vaan suoritin lopputyöni suoraan oikean yleisön edessä eilen. Great.

Viisi minuuttia on sinänsä vain yksi kullinluikaus, mutta se on yllättävän pitkä aika jos kukaan ei naura.

Kaikille esiintymistyötä tekeville stand upin muotokielen opettelu tekee hyvää. Täytämme kommunikointimme turhilla sidossanoilla ja löysällä jorinalla. Stand upissa sanoma on riisuttu vain olennaiseen:

SET UP -> PUNCHLINE
Itkivätkö tytöt puheesi aikana? (set up)
Eivät, mitä nyt vähän kostuivat. (punchline)

Stand up ei ole vitsien kerrontaa. Mitä se sitten on? Katsokaa elokuva Original Kings of comedy tai The Aristocrats.

Klo 17.06 Odysseus palaa harharetkiltään

Seison helvetin pitkän kukkaviritelmän kanssa ja pidän puhetta noin 40 kauniille naiselle. Puhe ei ole mitenkään erityisen hauska, mutta itse olen ainakin liikuttunut. Puheen jälkeen menen psyykkaamaan itseäni kotiin. Yritän nukkua, mutta herään painajaisiin siitä, että olen munasillani lavalla. Kaikki tietysti nauravat.

Paskat. Klo 19.09 Illan viides vessakeikka

Vatsa on aivan sekaisin. Tärisen. Astun lavalle noin kahden tunnin kuluttua. Tankkailen set-uppeja ja puncheja. Yritän psyykata itseäni kuuntelemalla Three Six Mafian Stay Flyta repeatilla. Yleensä se auttaa.

Ei auta tänään.

Juttuni tuntuvat älyttömän typeriltä. Edellisenä päivänä olen riivannut naapuriani useita tunteja testaten materiaaliani. Olen kirjoittanut kaikki matskut edellisenä päivänä palatessani lentokoneella Suomeen. Mulla oli ollut valmis setti jo aikaisemmin, mutta halusin heittää loppupeleissä henkilökohtaisempaa läppää astuessani lavalle. Tämän itsetutkiskelun seurauksena jätin sinänsä hauskat sanakikkailut muhimaan tulevia keikkoja varten.

Jos niitä tulevia keikkoja ikinä tulisikaan. Ensimmäinen kerta voi helposti olla viimeinen. Lohdutan itseäni, että tärkeintä ei ole lopputulos vaan itse kokemus. Itselleen valehtelussa paranee kun sitä tekee tarpeeksi.

Klo 19.57 Vihreä maili

Lähden Töölöstä kävelemään kohti On The Rocksia. Keräilen ajatuksiani matkalla. Niitä onkin tullut pudoteltua lauantaiöisin sinne kävellessä vastakkaiseen suuntaan. Tältä varmaan Rockysta tuntui matkalla matsiin.

Lisää paskaa housuun. klo 20.28 illan seitsemäs vessakeikka

Tyhjennyksen jälkeen astun Rocksin bäkkärille. Tomi Walamies, joka oli mielestäni kyseisen illan paras esiintyjä kommentoi minulle: "Tervetuloa helvettiin". Fiilikset ovat korkealla. Yleensä niin äänekkään ja itsevarman Rikun voi bongata yllättävän hiljaisena.

klo 20.58 Vielä vessaan

Fluuuuuush.

Haen lasin vettä. Tarvitsisin varmaan rauhoittavia. Sydän hakkaa kuin Remu Aaltonen konsanaan.

klo 21.15 jotain. Tulikaste

Astun illan toisena esiintyjänä lavalle. Käsi tärisee. Heitän ensimmäisen juttuni, yleisöhän nauraa! Enää tänään en muista tarkalleen keikan yksityiskohtia, mutta muistan että yleisö nauroi ja sain aplodeja (muistaakseni kolme kertaa). Lavalla olo tuntui hyvältä. Adrenaalitasot olivat korkealla vielä pitkään sen jälkeenkin.

En pysty keskittymään hetkeen muihin esiintyjiin, koska olen vielä niin kikseissä omasta esiintymisestä. Illan aikana oli hyviä esiintyjiä, joista tosiaan ehdoton oma suosikkini oli Tomi Walamies. Lontoossa uraa tekevällä Walamiehellä on aivan oma lakoninen tyylinsä. Häntä kannattaa ehdottomasti mennä tsekkaamaan jos on mahdollisuus.

Näin jälkikäteen yvä aloitus, mutta ei mikään suvereeni. Osa jutuista oli vielä vähän löysästi kerrottu ja ajoitus olisi voinut monessa jutussa olla parempi. Lopetus oli huono ja taisin hieman ylittää oman aikani. Kouluarvosanaksi antaisin 7-. Hioa pitää vielä ja paljon ja tehdä työtä mikäli haluaa saada todella napakan setin kasaan. Yleisö oli kivaa ja kaveritkaan eivät suolanneet vasemmalta nurkalta.

Lavalla olo oli kuitenkin kuumottavuudestaan huolimatta niin siistiä, että sovin jo tänään seuraavan vedon marraskuulle. En muista, että olisin mistään saanut näin kovia kiksejä pitkään pitkään aikaan. Stand up on vain niin raastavaa, haastavaa mutta kuitenkin palkitsevaa. Sanoo tämä stand up- amatööri yhden keikan kokemuksella. Polte lavalle on kova, täydellisen punchin etsintä on alkanut.

Lisää tietoa Suomen stand up-skenestä:

Stand up or die