Riku mediamyllyssä

Riku Flairin hunajaista ääntä voi kuunnella huomenna torstaina 1.2. Basson taajuuksilla 102.8 klo 12-14 Soppamiehen lounaassa. Luvassa turinaa uusista proggiksista ja hyvää musiikkia. Muutenkin mainio kanava, jota voin suositella kaikille lämpimästi.

Mediamyllytys ei lopu tähän. Rakas opinahjoni on myös päättänyt ratsastaa brändiarvollani. Koulun etusivulla komeili meikäläinen tuiman näköisenä. Näytän punaiselta, leveältä ja hullulta. Kiitokset kuvaajalle. Otoksessa on kiteytetty kaikki se miltä en halua näyttää.

Alkoholimainonnan kieltäminen

Oheinen Vodka-spotti saavuttaa paremmat tehot kuin yksikään valistuskampanja:

Yksin juominen kannattaa

Itsekin teki mieli lähteä asumaan yksin mökkiin kylmään Siperiaan seuranani vain hyvää venäläistä vodkaa. Ja en edes pidä kylmyydestä, mökkielämästä enkä vodkasta.

Olen mainoksen uhri.

Syö-Juo-Helsinki

Syöminen on elämän suurimpia iloja. Sen huomaa varsinkin kun tajuaa olevansa vielä toimistolla, istuu selän tappavassa asennossa ja tajuaa ettei ole syönyt viiteen tuntiin. Huonoa lounasta tulee syötyä liian usein. Senpä takia haluan nostaa esiin ne parhaat paikat syödä lounasta, joissa en ole pettynyt. Lisäksi pakko mehustaa yhtä viinibaaria, sillä eihän ihminen elä vain leivästä.

Viisi hyvää lounasruokapaikkaa+yksi viinibaari:

1. La Place
Pressossakin reitatussa ranskalaisessa ravintolassa ei haittaa yhtään maksaa pari euroa hintavampaa lounasta. Paikassa on vain yksi iso pöytä sekä muutama ikkunapöytä. Tilanahtaus onkin ainoa ongelma sillä ruoka lähentelee enemmänkin Fine Dining-osastoa kuin peruslounasmättölää.

2. Café Trocadero
Uudenmaankadulla sijaitseva lounaskahvila jää aivan turhaan vastapäätä olevan Bar9:n varjoon asiakastrafiikin määrässä. Lounas on hintansa arvoinen pelkästään loistavan salaattipöydän ansiosta.

3. Gran Delicato Café
Lounas ja aamiainen tuntuvat usein sekoittuvan, joten tämä herkkukaupan yhteydessä toimiva kahvila toimii niin aamupalavereille kuin myöhäisemmillekin tapaamisille. Loistavat Ciabatat.

4. Sea Horse
Laivurinkadulla työskentelevän yleisin lounasvalinta. Suomalainen klassikkoinstituutio. Ei konstailua. Koskaan ei ole jäänyt huono mieli. Hilpeä paikka myös iltaisin.

5. Four Seasons Salads
Stadin paras Lasagne. Eikä edes kysymysmerkillä.

+6. Foxy Wine House
Akateemisen gastronomiseuran mottohan on, että lounas ilman alkoholia on vain ilmansuunta. Luultavasti tämän hetken ainoa viinibaari, jossa saa viinejä senteittäin. Hyviä viinejä ja persoonalliset viinikuvailut. Viime viikolla käyty kaksi kertaa ja todettu hyväksi. Moitin vain Ikea-henkistä kalustusta ja siitä johtuvaa idyllisyyden puutetta.

Yhteistä kaikille näistä paikoista lukuunottamatta Sikalaa on pieni koko sekä loistava palvelu. Varaudu ettei paikkoja välttämättä ole ruuhka-aikaan. Jokaiseen näistä paikoista kannattaa kuitenkin jopa odottaa sen paikan vapautumista. Ruokailu on elämän tärkeitä iloja, eikä vain nälän tyydyttämistä.

Oheiseen kommenttiosioon mieluusti voisi pistää suosituksia missä kannattaa syödä blinejä, sillä itse olen altistunut vain Lasipalatsin intensiiviselle Blinipropagandalle. Miksei kukaan ravintola ole ottanut Helsingin bliniherttuasmanttelia? Olen ymmälläni missä kannattaisi blinihimoa helpottaa.

TOP BILLIN 2.2.2007-KILPAILU!

No niin rakkaat lapsukaiset ensi perjantaina on taas reivauksen vuoro. Tämä tarkoittaa myös Top Billin-kilpailun aikaa.

Tattadaa.

First a little blast from the past: Edellisen kilpailun paidan voitti nimimerkki Mute ehdotuksellaan Ihmenelosista. Atteenchun-paita odottaa sinua. On jo siis odottanut pienen tovin. Paidan saa vaikka bileistä.

Sitten asiaan. Koska Top Billin´ rakastaa erityisesti naisia, olemme vaihtaneet viimekertojen telttamallit Ladyfitteihin. Ohessa esimakua printistä:




Nyt siis juuri sinulla ihastuttava nainen on mahdollisuus voittaa virallinen Top Billin-paita. Perinteiseen tapaan vastaukset kommenttina oheiseen. Tätä paitaa ei voi ostaa, se ansaitaan.

KYSYMYS KUULUU: Mikä on tytölle parasta?

Jälleen oivaltavin vastaus palkitaan, joten pistäkää parastanne. Ja miehetkin voivat osallistua. Oheinen lahja on parasta mitä mielitietylleen voi antaa.

Perjantait pulkassa

Tänä perjantaina perkeeleenmoiset reivit:

RISTIRETKI HELMESSÄ 26.1.2007 klo 23-04
RISTIRETKI HELMESSÄ 26.1.2007 klo 23-04
RISTIRETKI HELMESSÄ 26.1.2007 klo 23-04
RISTIRETKI HELMESSÄ 26.1.2007 klo 23-04

Ensi perjantaina kahdet perkeleenmoiset reivit:

http://www.myspace.com/natorave+http://www.myspace.com/topbillinmusic

Illalla nähdään!

Luvassa sitä taattua tavaraa, joka värisyttää väkisinkin pakaraa.

Yleisö on kuningas

Pitää taas vaihteeksi mennä heittämään tänään puheenvuoro johonkin tilaisuuteen. Briiffauksena oli, että aika on 15 minuuttia ja pidä "oman näköisesi" esiintyminen. Tämä pisti miettimään esiintymisen anatomiaa. Ohessa jotain hajamietteitä esiintymisestä.

Lähes koko työurani esiintymistyötä tehneenä sekä "esiintyviä taiteita" pienen ikäni harrastaneena itselleni on muodostunut tiettyjä tapoja joilla valmistautua esiintymiseen. Nämä tavat on joko opittu kantapään kautta tai pöllitty taitavimmilta. Vanha hyvä sääntöhän on, että jos ei keksi omaa niin kopioi sitten ainakin huipuilta.

Suurin osa esiintymisistä menee lähtökohtaisesti munilleen, kun esiintyjä keskittyy vain itseensä. Se olisi aivan sama kuin seksiä harrastaessa lähtisi tekemään vain omaa suoritustaan ja katsoisi mihin se riittää. Tärkein osa esiintymistä on miettiä keille puhuu ja mitkä ovat esiintymisen tavoitteet. Yleisö on ykkönen.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yleisö tietäisi välttämättä mistään mitään. Jos yleisö on aivovammaista ääliöporukkaa (niin kuin suurin osa ihmisistä on) esitys pitää räätälöidä sen mukaan. Puhu vähän hitaammin ja vältä sivistyssanoja. Esiintymisessä usein mennään siinä kuitenkin vikaan, että puhutaan ylhäältä alaspäin. Eli vaikka olisit millainen tirehtööri niin muista puhua kuin vertaisillesi. Alentuva asiantuntija-asenne sekä todella olemattomat esiintymistaidot kyrväyttävät useasti luennot yliopistolla. Niillä on tullut aikoinaan tuhlattua aikaa ihan riittävästi. Olisi senkin ajan voinut kehittää itseään jotenkin muuten, vaikka juomalla kahvia Jump-Innissä kun se oli vielä pystyssä.

Luultavasti jos yleisö on mielestäsi tyhmää, he pitävät myös sinua tyhmänä. Joskus he saattavat olla myös oikeassa. Monet esiintyjät ovat mielestäni täysiä idiootteja. Vastuu on kuitenkin esiintyjällä. On laiskuutta syyttää yleisöä. Sama kuin syyttäisi asiakkaita kun tuotetta ei mene kaupaksi.

Perinteisen suomalaisen yleisön saa viimeistään siinä vaiheessa hiljaiseksi kun kysyy jonkun kysymyksen. Jos joku rohkea/outolintu vielä silloin puhuu niin kannattaa pyytää jotain vapaaehtoista. Mikäli yleisö osallistuu vielä tämän jälkeen se on joko todella hyvä tai esiinnyt avohoitopotilaille.

Esiintyjän tulee asettua yleisön asemaan. Hyvä lähtökohta sille on miettiä, millainen on hyvä yleisö. Ohessa monessa koulutuksessa käyttämäni alkuräppi yleisölle lisättynä omilla kommenteilla.

"Kolme Koota"
Ohjeet yleisölle:

1. Kysy
Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä ihmisiä.
2. Kommentoi
Jos puhuja on yhtään kartalla ja kiinnostunut asiastaan hän odottaa asiantuntevia kommentteja yleisöstä ja osaa myös hyödyntää niitä myöhemmin esiintymisessään.
3. Kyseenalaista
Mitä itsevarmemmalta esiintyjä vaikuttaa, sitä olennaisempaa yleisölle on laittaa hänet koville. Parhaita hetkiä esiintyjälle on kun pääsee kunnolliseen debattiin yleisön kanssa. Vaarana tottakai on, että väittelyyn taipuvainen yleisön jäsen on se suurin urpo joukosta. Sen kanssa pitää elää.

Nämä ohjeet eivät päde musakeikkoihin. Rokkipoliisit ja reppuselkärap-analyytikot raiskaavat juhlatunnelman paremmillakin klubeilla.

Ysärin helmiä ja sikoja

Youtube pelastaa taas unettoman yön:

Teini-ikäni 90-luvulla eläneenä eräs kovimmista jutuista oli Jyrki. Pienen syrjäkylän kovin juhlaviikonloppu oli kun Jyrki Electric Circus saapui kaupunkiin. Meno oli kova, selviämisasemalle oli tunkua. Bileet järjestettiin urheiluhallissa, joten katsomon alla sitten pussailtiin salaa.

Oi niitä aikoja.

Jyrki vaikutti muutenkin vahvasti elämään. Ahkerana koululaisena läksyjen teon lomassa tsekkasin Jyrkiä telkkarista. Muistaakseni sieltä tuli välillä jotain hyvääkin. Aika tosin kultaa muistot.

Jyrki-pätkiä löytyy myös Youtuben ihanasta maailmasta. Seuraavassa allekirjoittaneen käsinvalitut "helmet":

HYVÄT

Rasmus: Funky Jam
Vauhti korvaa virheet. Vaikka Laurin laulusta ei pysty mitenkään sanomaan mitä kieltä se on (jos on edes mitään) niin kyllä tämä alkuaikojen RHCP-kopiointi toimi paremmin kuin tämän hetken wannabegoottisynkistely. Hymyilkää jätkät välillä.

Michael Monroe: If The World Don´t Want Me
Makkonen on Suomen kovin rock-kukko selkeällä erolla nuorempiin keekoilijoihin. En ole herralta nähnyt koskaan vaisua esitystä. Vaikka biisit ja laulutaidot ovat parhaimmillaankin keskinkertaista ei voi muuta kuin nostaa hattua antaumukselle ja energialle, joka Monroesta puhkuu.

Alivaltiosihteeri: Tampereelle
Tuttuja naamoja talousuutisista ja muista viiden pennin visailuista. Alivaltiosihteerin radio-ohjelma oli kova juttu nuorempana, mahtaakohan enää pyöriä? Tässä herrat coveroivat blogin kirjoittajan karaoke-suosikkia Highway To Helliä akustisesti. Pukinkonttimateriaalia.

PAHAT

@Tak: Pizza Boy
VOI HELVETTI MITÄ PASKAA! Olin unohtanut tällaisen biisin olemassaolon ja syystä. Bändillä on pilottirotsit päällä. Ihme, ettei suomimusiikkia mennyt vielä armon vuonna 98 juurikaan ulkomaille.

2000-luvulla. Tätä musiikkiydinjätettä käytetään kidutusvälineenä sota-alueilla.

Aikakone: Anna Mun Bailaa
Aikakone: Matkustanut Oon
Sani, Maki ja ne kaksi muuta tyyppiä, joiden nimeä ei kukaan enää muista, ovat ysärin ruumiillistuma. Maitotölkistä reväistyt sanoitukset, aivovauriota aiheuttavat taustat sekä todella könö playback-työskentely luovat kokonaisuuden, jonka jälkeen tekee mieli tukehduttaa itsensä muovipussilla.

RUMAT

Eläkeläiset: Humppa
Tämä humppapumppu on varmasti eräs Suomen parhaita pelkällä alkoholilla toimivia bändejä (Kotiteollisuuden tullessa hyvänä kakkosena). Jotta tästä saisi totaalinautinnon, pitäisi kumota vähintään yksi pullo jallua. Orkesterin huippuunsa hiottu ulkomuoto tuo erehdyttävästi mieleen Nasse-Sedän.

Popeda: Kuulat sekaisin
Tässä ei enää yksi jallupullo auta, tästä voi nauttia vain suomalainen mies saunan jälkeen passiivisagressiivisessa sekakäyttötilassa, jossa ainoat asiat, jotka elämässä herkistävät ovat Finlandia-hymni ja Finlandia-vodka.

Muutenkin on edesvastuutonta näyttää nuortenohjelmassa omien vanhempien ikäisiä rumia äijänköriläitä laulamassa taskubiljardista. Eikö Jyrkin legendaarinen juontaja Pizza Pekkarinen ollut jo ihan tarpeeksi?

Viraalivaalimainontaa

Päivän polttavin kysymys:

Pitääkö kaikissa youtube-pätkissä juoda colaa?

Coca-Cola hallitsee elämäämme vahvemmin kuin uskommekaan.

Julma totuus meistä

Olenko vain osa systeemiä?

Koomikko vs. pelle

Heräsin aamulla miettimään hauskuuden perimmäistä olemusta:

Pelle sanoo hauskoja asioita, koomikko sanoo asiat hauskasti.

Toisin sanoen mikä tahansa aihe voi olla hauska riippuen näkökulmasta. Siinä, että naulakko romahtaa maanantai-iltana ja 50+ paitaa on levällään lattialla ei ole itsessään mitään hauskaa. Tai itseasiassa on, silloin kun se ei satu itselle.

Oleellista oheisessa väittämässä on myös, että niin pellellä kuin koomikolla on tietoinen päämäärä hauskuttaa. Vaikka punainen nenä puuttuisikin, pelle puhuu helpoista aiheista, jotka on universaalisesti tunnistettu hauskoiksi. Esimerkiksi ruumiin eritteet, suolikaasut ja liukastelu banaaninkuoriin ovat tällaisia asioita.

Asioiden sanominen hauskasti ei tarkoita, että puhuu hassulla äänellä. Kyse on eri näkövinkkelistä. Koomikko analysoi tarkasti arkisia asioita sellaisesta näkökulmasta, joka ei ole se kaikkein ilmiselvin. On lohduttava ajatus, että kaikista asioista voi löytää hauska puoli. Jopa naulakon romahtamisesta.

Kyseessä ei ole myöskään paremmuuskilpailu Jope Ruonansuun ja Stan Saanilan välillä. Maailma tarvitsee pellejä ja koomikoita. Vaatii taitoa löytää hauskoja asioita vakavasta maailmasta. Vaatii taitoa löytää vakavista asioista hauskaa.

Surullisimpia ovat kuitenkin ihmiset, jotka ovat pellejä mutta eivät edes sano mitään hauskaa.

Timbaland varkaisilla?

Tän hetken eräs kuumimmista tuottajakurkoista Timbaland (My Love,Promiscious) on ehkä kähveltänyt biisin melodian suomalaisen demoscene-artistin biisistä. Ohessa videokuvattua salaliittoteoriaa:

Timbaland vs. Janne Suni

Biisit on toki samantyylisiä, mutta tuskin tästä seuraamuksia Timbalandille tulee. Melodia on kuitenkin soitettu hieman eri tavalla.Bisnesmielessä Timbalandille voi nostaa hattua alla olevasta "uniikit soittoäänet"-tempauksesta. Rahat pois monesta eri lähteestä:

Timbalandin varkausepisodi part 2

Seuraamme mielenkiinnolla asian kehittymistä.

Rave Nato Rave!

Alkuvuoden kiinnostavin festari helmikuussa 2.2.2007:

Reivit Tavastialla 2.2.2007
+
Reivit Rosegardenissa 2.2.2007
+
Reivit Erottajalla 2.2.2007
=
Manner-atlanttiset reivit koko Helsingissä 2.2.2007


"A situationist funeral for cold war"
-Natoreivien kaveriksi MySpacessa

Hyvä yrityspresis

Pakko arvostaa Steve Jobsia.

Macworld-konferenssin presis on mainio. Microsoftin kurmotusta, vitsejä, liikkuvaa kuvaa, tuotteen käyttödemonstraatiota(ja mikä tärkeintä tuote ei kaadu!) sekä kasvulukuja. Malliesimerkki loistavasta yritysräpistä. Täytyy myös nostaa hattua Silicon Valley-henkisestä asuvalinnasta: lenkkarit, farkut ja musta peruspaita. Tyylikkäämpää kuin suomalainen dressmann-johtaminen. Cingularin Stan Sigmanin esiintyminen ja pukeutuminen (alkaa presiksessä 1:34) onkin sitten ihan suomitasoa. Huonossa mielessä.

Niin ja tässä siis lanseerataan se puhelin.

2006: Mitä todella jäi käteen?

Vaikka tärkein lista eli meikäläisen valinnat vuoden parhaiksi on jo julkistettu ovat muutkin instanssit valinneet vuoden parhaita. Ohessa niistä tärkeimmät:

Paskimmat feikkiblogit 2006 (eli "flogit")
Kuluttajaa ei voi kusettaa ainakaan niin helposti kuin

Parhaat mainosbiisit 2006
Hienompaa musiikkia kuin Suomen Top40-listalla

Parhaat viraalivideohetket 2006
Mentos+Coke, Lonelygirl15, Michael Richards... Ne ovat kaikki täällä!

Ainoat populaarikulttuurin listat mitä tarvitset vuodelta 2006
The Fader on yksi parhaista musiikilehdistä, period.

Parhaassa tapauksessa selviää maaliskuuhun asti muistelemalla mitä tapahtui viime vuonna.

Pankkien asiakaspalvelu sapettaa!

Erään nimeltä mainitsemattoman suomalaisen pankin puhelinvaihteessa kitkutellessa, alan hautomaan lähes murhanhimoisia ajatuksia. Nerokas idea hoitaa pari pankkijuttua (joita ei voi jostain syystä netissä hoitaa) ruokatunnilla on muuttunut korviani riipiväksi painajaiseksi ja pistää koko päivän suunnitelmat päin honkia. Toisaalta olen odottanut jo niin kauan, ettei enää ole järkeä lopettaa.

Sapetuksen suurimmat syyt:
1. Ylipäätään odottaminen (Puoli tuntia on liikaa ihan minkä tahansa odottamisesta)
2. Jonotusmusiikki (Hirveämpää panhuilumusiikkia ei kuule edes kiinalaisissa ravintoloissa)
3. Nauhoitusääni puhuu imperfektissä (Olette edelleen jonossa, palvelimme teitä mahdollisimman pian)

Oho, nyt joku vastaa.

Tunnenpa itseni tärkeäksi

Ei riittänyt, että Time-lehti valitsi minut jo vuoden henkilöksi. Nyt Adage on valinnut minut myös vuoden mainostoimistoksi.

Hyvä vuosi kaiken kaikkiaan, mutta vakavissaan alan jo hiljalleen saturoitua tähän kaikkeen sosiaalisen median hypetykseen. Okei, myönnän olen itse täysin käsiäni myöten paskassa tässä samassa touhussa. Kirjoitan foorumeille, bloggaan ja seuraan yli normaali-ihmisen tarpeen mitä Web2.0-maailmassa tapahtuu. Olen ollut siis yhtenä pienenä osana tämänkin turhuuden kehityksessä. Pari faktaa kuitenkin pöytään näin tuimasti tiistaiaamuun:

1. Web2.0 on sitä mitä Web1.0:n piti olla
+
2. Markkinoinnin tärkein lista on yhä 4P
+
3. Isot mediatalot tulevat hallitsemaan yhteisöllistäkin mediaa
=
C.R.E.A.M

Pystyn kyllä hyväksymään, että minä olen Timen vuoden henkilö. Siihen en taas suostu, että se on joku naapurini.

Talven trendilaji: HIIHTO!

En muista, että olisin seurannut hiihtoa sitten Lahden dopingskandaalin. Silloinkin seurasin vain tiedotustilaisuuksia, joissa Suomen huippuhiihtäjät puhuivat itseään pussiin minkä kerkesivät. Sehän oli toki loistavaa televisioviihdettä.

Eilen sunnuntaina tuli kuitenkin parkkeerattua television ääreen kun Tour De Ski huipentui. Konsepti oli selvästi ammentanut Ranskan ympäriajoista, joka onkin hyvä benchmark mille tahansa urheilutapahtumalle.

Itse kilpailun tarkemman koostumuksen pystyy yytsimään nettisivuilta, sillä itse hekumoin kaikkein eniten kilpailun loppuhuipennusta. Yli kaksi kilometriä laskettelurinnettä ylös (myös Ranskan ympäriajoista matkittua)! Täysin epäinhimillinen kiipeämisurakka vei mehut itse kultakin hiihtäjältä. Normaali-ihmiselle tuollaisen mäen ylösnouseminen olisi mahdotonta. Normihiihtäjä stikkaa yleensä vaihtelevassa maastossa kilsan about pariin minuuttiin. Tour De Ski:n loppuhuipennusmäkeä tarvottiin reilun seitsemän minuutin kilometrivauhdilla.

Suomen Virpi Kuitunen voitti vielä naisten sarjan, sai aimo kasan maailmancup-pisteitä ja 70 000 euroa. Hienoin näky oli kuitenkin Virpin perässä tulleet hiihtäjät, jotka jonossa tuupertuivat maaliviivalle. Jossain vaiheessa raatoja oli maaliviivan kohdalla niin paljon, että saapuvat hiihtäjät eivät meinanneet mahtua maalialueelle. Tässä kilpailumuodossa oli kiteytetty urheilun parhaat puolet: kärsimys, raha sekä kidutus.

Tällaisia uudistuksia urheilussa tarvitaan! Seuraavaksi ampumahiihto, jossa osan kudeista saa kohdistaa kilpakumppaneihin?

Tätä on yhteisöllisyys 2007!

Stealthin boardi taas asian ytimessä:

Galtsun isoimmat tonkat

En tiedä itkeäkö vai nauraa.

Teen siis molempia.

Uudenvuoden lupauksia

Eilen loistavan elokuvaelämyksen (The Departed, päihittää alkuperäisen) koukkasin kotimatkalla kantakuppilan kautta. Ilmapiiri oli pikkujouluhumujen jälkeen seesteinen lukuunottamatta sohvilla painivia rastoja. Monet olivat tehneet uudenvuoden kunniaksi lupauksia. Erityisesti jäi mieleen kaverini kolmen lupauksen lista:

1. En mene naimisiin
2. En hanki lapsia
3. Lopetan tupakanpolton

Voisin itse allekirjoittaa kaikki nuo lupaukset, mutta tupankanpoltto ilmeisesti pitäisi ensin aloittaa, jotta sen voisi lopettaa. Yleensä lupaukset tulee myös rikottua aika nopeasti, mutta kaksi ensimmäistä ovat kyllä sellaisia, että niitä ei ehdoin tahdoin kyllä lähde todellakaan rikkomaan. Näiden lupausten toteutuminen oikeastaan riippuu tupakka-addiktion laadusta. Jos hankkisin ensi vuonna lapsia, lupaisin ruveta käyttämään kovia huumeita.

Itse tein useita lupauksia. Suurin osa oli tylsiä "urheilen enemmän"-, "en pilkkaa ihmisiä"- ja "vähennän soittoruokaloissa hillumista"-tyyppisiä latteita lupauksia, joita en tässä lähde tarkemmin erittelemään. Sen sijaan tein yhden parhaista lupauksista koskaan:

Aion tuoda iloa ihmisten elämään.

Tässä ollaan täydellisen lupauksen ytimessä. Ensinnäkään en lupaa mitään, vaan aion. Aikomuksissa voi epäonnistua, lupauksen epäonnistuessa se rikotaan. Ilon tuominen elämään on myös aika pitkälti määrittelykysymys. Jos tuon esimerkiksi iloa ihmisten elämään yhtenä päivänä ja surua kaikkina loppupäivinä uudenvuodenlupaukseni on täyttynyt. Tuon iloa on hetkittäinen ja tuon ilon on lopullinen. Lupaan siis vain hetkittäistä iloa ihmisille jonain vuoden päivänä. Ilo voi olla vain sekunnin mittainen. Tavoite on silloin täyttänyt.

Tämä lupaus edellyttää myös virallisesti vain yhdelle ihmiselle itseni ulkopuolelle tuotavaa iloa, sillä olenhan itsekin ihminen. Itselleni ilon tuomiseen riittää vain edellämainituista tylsistä lupauksista jonkun rikkominen. Tämä lupaus ei myöskään vaadi kovin paljon ponnisteluja puolestani. Jotkut ihmiset saattavat ilahtua pienestä hymystä, olemassaolostani tai muusta asiasta jota en edes huomaa. Toiset taasen saavat ilonsa epäonnesta, mokista tai hölmöilyistä, joita varmasti tulee vuoteen 2007 mahtumaan.

Olen täten luonut maailman parhaan lupauksen. Iloa siis vain kaikille!

Retki prt.3: Exclusive Private Party 26.1

Kutsuja jaossa!

Helsingin sekavin rytmimusiikkiklubi juhlii tammikuussa 26.päivä kolminkertaisin hurraahuudoin kolmatta klubikertaansa. Tämän kunniaksi klubin kanta-asiakkaat, tämän blogin lukijat ja muuten kauniit ihmiset ovat etuoikeutettuja tulemaan perinteisiin retki-klubin kanta-asiakasjuhliin ennen itse kolmansia bakkanaaleja.

Nämä eivät ole mitkään Sedu Koskinen-kantisbileet.

Line-up ja ohjelma täydentyvät lähempänä tapahtumaa. Mukana vanhat naamat, uudet kujeet sekä tarjoilua.

Eliitin kokoontuminen klo 20-23 (Chill Out...)
Ovet aukeavat normaalisti rahvaalle klo 23 (Rave On!)

Nimet listaan ja pääsy eliittiin lähettämällä mailissa nimi osoitteeseen:

retkiklubi@gmail.com

25.1.2006 mennessä.

RISTIRETKI 26.1.2006-with your host Vassos Da Gama

Vuoden 2006 parhaat!

Nyt kun vuosi 2006 on enemmän ja vähemmän onnellisesti pulkassa, on aika luovuttaa perinteiset Pimp My Content-pystit vuoden populaarikulttuuri-ilmiöille. Valinnat on tehty fiilispohjalta ja luultavasti olisivat eri kellon aikaan aivan erilaiset.

Mieleni teki myös valita vuoden surkeimpia (lista oli paljon pidempi), mutta koska olen uudenvuodenlupauksenani päättänyt tuoda iloa ihmisten elämään jätän negatiiviset vuodatukset synkempiin kuukausiin. Eli toisin sanoen ensi viikolle.

Pimp My Content Vuoden parhaat 2006:

Vuoden biisi: TI-What You Know
Vuoden levy: Risto-Aurinko Plaa Plaa Plaa
Vuoden elokuva: Pan´s Labyrinth
Vuoden kirja: Harry G.Frankfurt-On Bullshit (ilmestyi tosin jo 2005, mutta luin vasta 2006 enkä keksinyt muuta. Tämä on mun lista, teen säännöt!)
Vuoden henkilö: Lindsay Lohan
Vuoden ilmiö: Ilmastonmuutos
Vuoden uroteko: Olli Hokkasen paluu mestariksi
Vuoden blogi: Fatback & Collards
Vuoden ravintola: Kuurna
Vuoden klubi: Top Billin (Hei, en mä sanonut, että tää on mikään puolueeton palkintoraati!)
Vuoden vaatekappale: Luchadore-huppari (kts.kuva alussa)
Vuoden ohimenevä muoti-ilmiö: Huilun soittaminen autolla ajaessa
Vuoden muotisana: Web 2.0
(lisää tyhjiä muotisanoja täällä)

Siinä edellisen vuoden parhaat. Odotamme innolla vuotta 2007!

Saddamin teloitus

...tallennettiin kamerakännykällä ja on Youtubessa. En suosittele videon katsomista heikkohermoisille, mutta kehotan jokaisen lukemaan videoon liittyvän kommentoinnin ja pudistelemaan päätä eräiden ihmisten tyhmyydelle.

Kukaan ei varmasti voi kiistää Saddam Husseinin hirmuvaltaa ja pahoja tekoja. Hirttotuomion käyttäminen sivistyneessä (no, kaikki on suhteellista) maailmassa kuitenkin saa minut ennen kaikkea surulliseksi. Suosittelen lukemaan Umayya Abu-Hannan kolumnin tämän päivän Hesarissa. Osoittaa, ettei kaikki ole niin mustavalkoista.

On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että lähes kaikesta voi tehdä huumoria, Lehti on jälleen asian ytimessä:

Saddam jätti viimeisissä sanoissaan viestin jälkipolville

Parempaa uutta vuotta kaikille.

James Brown RIP

Pakko aloittaa uusi vuosi ikävällä, myöhäisellä mutta elintärkeällä viestillä.



Respect to the godfather.

Paras tapa kunnioittaa Soulin kummisetää, on kuunnella nupit kaakossa herran levyjä toimistolla ja kotona. Ensi apuun vaikka oheista Salaam Remin James Brown miksausta.

Olen aikoinaan sanonut, että itselleni nousee ylitse muiden kolme muusikkoa: Miles Davisin, Fela Kutin ja James Brownin. Nyt he kaikki ovat poissa, rauha heidän sielulleen.

Papa don´t take no mess.