En muista, että olisin seurannut hiihtoa sitten Lahden dopingskandaalin. Silloinkin seurasin vain tiedotustilaisuuksia, joissa Suomen huippuhiihtäjät puhuivat itseään pussiin minkä kerkesivät. Sehän oli toki loistavaa televisioviihdettä.
Eilen sunnuntaina tuli kuitenkin parkkeerattua television ääreen kun Tour De Ski huipentui. Konsepti oli selvästi ammentanut Ranskan ympäriajoista, joka onkin hyvä benchmark mille tahansa urheilutapahtumalle.
Itse kilpailun tarkemman koostumuksen pystyy yytsimään nettisivuilta, sillä itse hekumoin kaikkein eniten kilpailun loppuhuipennusta. Yli kaksi kilometriä laskettelurinnettä ylös (myös Ranskan ympäriajoista matkittua)! Täysin epäinhimillinen kiipeämisurakka vei mehut itse kultakin hiihtäjältä. Normaali-ihmiselle tuollaisen mäen ylösnouseminen olisi mahdotonta. Normihiihtäjä stikkaa yleensä vaihtelevassa maastossa kilsan about pariin minuuttiin. Tour De Ski:n loppuhuipennusmäkeä tarvottiin reilun seitsemän minuutin kilometrivauhdilla.
Suomen Virpi Kuitunen voitti vielä naisten sarjan, sai aimo kasan maailmancup-pisteitä ja 70 000 euroa. Hienoin näky oli kuitenkin Virpin perässä tulleet hiihtäjät, jotka jonossa tuupertuivat maaliviivalle. Jossain vaiheessa raatoja oli maaliviivan kohdalla niin paljon, että saapuvat hiihtäjät eivät meinanneet mahtua maalialueelle. Tässä kilpailumuodossa oli kiteytetty urheilun parhaat puolet: kärsimys, raha sekä kidutus.
Tällaisia uudistuksia urheilussa tarvitaan! Seuraavaksi ampumahiihto, jossa osan kudeista saa kohdistaa kilpakumppaneihin?
No comments:
Post a Comment