Koomikko vs. pelle

Heräsin aamulla miettimään hauskuuden perimmäistä olemusta:

Pelle sanoo hauskoja asioita, koomikko sanoo asiat hauskasti.

Toisin sanoen mikä tahansa aihe voi olla hauska riippuen näkökulmasta. Siinä, että naulakko romahtaa maanantai-iltana ja 50+ paitaa on levällään lattialla ei ole itsessään mitään hauskaa. Tai itseasiassa on, silloin kun se ei satu itselle.

Oleellista oheisessa väittämässä on myös, että niin pellellä kuin koomikolla on tietoinen päämäärä hauskuttaa. Vaikka punainen nenä puuttuisikin, pelle puhuu helpoista aiheista, jotka on universaalisesti tunnistettu hauskoiksi. Esimerkiksi ruumiin eritteet, suolikaasut ja liukastelu banaaninkuoriin ovat tällaisia asioita.

Asioiden sanominen hauskasti ei tarkoita, että puhuu hassulla äänellä. Kyse on eri näkövinkkelistä. Koomikko analysoi tarkasti arkisia asioita sellaisesta näkökulmasta, joka ei ole se kaikkein ilmiselvin. On lohduttava ajatus, että kaikista asioista voi löytää hauska puoli. Jopa naulakon romahtamisesta.

Kyseessä ei ole myöskään paremmuuskilpailu Jope Ruonansuun ja Stan Saanilan välillä. Maailma tarvitsee pellejä ja koomikoita. Vaatii taitoa löytää hauskoja asioita vakavasta maailmasta. Vaatii taitoa löytää vakavista asioista hauskaa.

Surullisimpia ovat kuitenkin ihmiset, jotka ovat pellejä mutta eivät edes sano mitään hauskaa.