Yleisö on kuningas

Pitää taas vaihteeksi mennä heittämään tänään puheenvuoro johonkin tilaisuuteen. Briiffauksena oli, että aika on 15 minuuttia ja pidä "oman näköisesi" esiintyminen. Tämä pisti miettimään esiintymisen anatomiaa. Ohessa jotain hajamietteitä esiintymisestä.

Lähes koko työurani esiintymistyötä tehneenä sekä "esiintyviä taiteita" pienen ikäni harrastaneena itselleni on muodostunut tiettyjä tapoja joilla valmistautua esiintymiseen. Nämä tavat on joko opittu kantapään kautta tai pöllitty taitavimmilta. Vanha hyvä sääntöhän on, että jos ei keksi omaa niin kopioi sitten ainakin huipuilta.

Suurin osa esiintymisistä menee lähtökohtaisesti munilleen, kun esiintyjä keskittyy vain itseensä. Se olisi aivan sama kuin seksiä harrastaessa lähtisi tekemään vain omaa suoritustaan ja katsoisi mihin se riittää. Tärkein osa esiintymistä on miettiä keille puhuu ja mitkä ovat esiintymisen tavoitteet. Yleisö on ykkönen.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yleisö tietäisi välttämättä mistään mitään. Jos yleisö on aivovammaista ääliöporukkaa (niin kuin suurin osa ihmisistä on) esitys pitää räätälöidä sen mukaan. Puhu vähän hitaammin ja vältä sivistyssanoja. Esiintymisessä usein mennään siinä kuitenkin vikaan, että puhutaan ylhäältä alaspäin. Eli vaikka olisit millainen tirehtööri niin muista puhua kuin vertaisillesi. Alentuva asiantuntija-asenne sekä todella olemattomat esiintymistaidot kyrväyttävät useasti luennot yliopistolla. Niillä on tullut aikoinaan tuhlattua aikaa ihan riittävästi. Olisi senkin ajan voinut kehittää itseään jotenkin muuten, vaikka juomalla kahvia Jump-Innissä kun se oli vielä pystyssä.

Luultavasti jos yleisö on mielestäsi tyhmää, he pitävät myös sinua tyhmänä. Joskus he saattavat olla myös oikeassa. Monet esiintyjät ovat mielestäni täysiä idiootteja. Vastuu on kuitenkin esiintyjällä. On laiskuutta syyttää yleisöä. Sama kuin syyttäisi asiakkaita kun tuotetta ei mene kaupaksi.

Perinteisen suomalaisen yleisön saa viimeistään siinä vaiheessa hiljaiseksi kun kysyy jonkun kysymyksen. Jos joku rohkea/outolintu vielä silloin puhuu niin kannattaa pyytää jotain vapaaehtoista. Mikäli yleisö osallistuu vielä tämän jälkeen se on joko todella hyvä tai esiinnyt avohoitopotilaille.

Esiintyjän tulee asettua yleisön asemaan. Hyvä lähtökohta sille on miettiä, millainen on hyvä yleisö. Ohessa monessa koulutuksessa käyttämäni alkuräppi yleisölle lisättynä omilla kommenteilla.

"Kolme Koota"
Ohjeet yleisölle:

1. Kysy
Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä ihmisiä.
2. Kommentoi
Jos puhuja on yhtään kartalla ja kiinnostunut asiastaan hän odottaa asiantuntevia kommentteja yleisöstä ja osaa myös hyödyntää niitä myöhemmin esiintymisessään.
3. Kyseenalaista
Mitä itsevarmemmalta esiintyjä vaikuttaa, sitä olennaisempaa yleisölle on laittaa hänet koville. Parhaita hetkiä esiintyjälle on kun pääsee kunnolliseen debattiin yleisön kanssa. Vaarana tottakai on, että väittelyyn taipuvainen yleisön jäsen on se suurin urpo joukosta. Sen kanssa pitää elää.

Nämä ohjeet eivät päde musakeikkoihin. Rokkipoliisit ja reppuselkärap-analyytikot raiskaavat juhlatunnelman paremmillakin klubeilla.