Tuesday, March 20, 2007

Puhelimen muistokirjoitus


Nyt se viimein tapahtui.

Pitkäaikaiset blogin lukijat saattavat muistaa, että hävitin kännykkäni Japanin reissulla. Siitä asti olen käyttänyt varapuhelimenani 2003 hankittua Nokian puhelinta, joka oli jo ehkä hieman reissussa rähjääntynyt.

Rakkaassa nokialaisessani ei nimittäin enää toiminut kolmosnäppäin, joka johti siihen, että jouduin opettelemaan tekstiviesteihini Suomen kielen version, jossa ei ole d-, e- ja f-kirjaimia. Sanavarasto ainakin karttui.

Sain uuden puhelimenkin, mutta koska puhelimen muistissa oli jo niin paljon tärkeitä numeroita lykkäsin vaihtoa. Olisihan se ollut todella vaivalloista vaihdella numeroita sim-kortille edestakaisin.

Pari viikkoa sitten puhelin alkoi yhtäkkiä puskemaan koko ajan numeroa 7. Seitsemänhän on myyttinen numero, joten uskoin että tässä on ehdottomasti magialla osuutta asiaan. Tämä oli myös harvinaisen hienoon ajankohtaan painottunut sillä Seiska-ongelman sain kuitenkin ratkaistua hetkeksi, mutta samalla hajosi nappi ylöspäin. Ei tässäkään hätiä mitiä. Luetteloa voi hyvin selata myös pelkällä alaspäin-napilla.

Viime viikonloppuna kännykän näyttö meni täysin pimeäksi ja aloin jo heittää täysin toivoni. Kuitenkin kuin viimeisillä voimillaan ja taivaan lahjana (sillä meikäläisen piti kaivaa yksi elintärkeä viesti puhelimen uumenista) puhelin teki ihmeparantumisen eilen. Näppäimistä toimivat enää 0, vihreä puhelin ja tähti, nekin vain kohtuullisen pahalla väkivallalla.

Mutta sehän riittää.

Lykkäsin siis siirtoa eteenpäin. Kymmenen minuuttia kynällä kännykkää ronklattuani sain jopa herätyskellon oikeaan aikaan. Viimeistä telomista puhelin ei kuitenkaan kestänyt ja viimeiseksi kuolinkorahdukseksi jäi allekirjoittaneen herätys kello 7.00 tänään. Yritin vielä saada avattua yön aikana tullutta viestiä käyttämällä kaikkia mahdollisia työkaluja mitä mieleeni pulpahti (päällimmäisinä raaka voima ja tyhmyys).

Tuloksetta. Puhelimen mikään näppäin ei enää toiminut. Oli aika tunnustaa tappio.

Vaihdoin hartaasti aamulla uuden puhelimen käyttöön. Muutama sata numeroa hävisi sen siliän tien. Eniten harmittivat ylpeydellä vaalimani julkkisten salaiset numerot, joita olin kerännyt pitkään ja hartaasti. Olin myös kehittynyt jo aika taidokkaaksi kommunikoimaan ilman d-, e- ja f-kirjaimia. Jää siis hyvästi.

Rakas puhelin. L pää rauhassa. Palv lit vuot si hyvin.

PS: Jos joku on lähettänyt mulle viestin eilen 21-07 välillä, lähettäkää se uudestaan. Se viesti on nimittäin hävinnyt bittiavaruuteen.

1 comment:

Anonymous said...

hieno kirjoitus! kosketti.