Sarjassamme "Älkää tehkö niin kuin minä tein, vaan niin kuin sanon":
1. Älä ole töissä
- Töissäkäyminen viivästyttänyt omaa valmistumistani laskentakannasta riippuen lähes pari vuotta. Vaikutus työtehoonkin on heikentävä: Kun teen töitä, vaivaa tekemätön gradu. Kun teen gradua, vaivaavat työasiat.
- "Voit tehdä gradua työaikana, jos on aikaa" on suurinta kukkua mitä tulet koskaan kuulemaan. Työelämässä ei ole ikinä liikaa aikaa. Ja vaikka sitä olisi, niin ei itse tajua hyödyntää sitä.
2. Älä tee mitään muuta kuin gradua
- Oman toiminimen veroilmoitusten ja kirjonpidon täyttämisen, tulevien yritysideoiden, erilaisten kissanristiäisten, omien bileiden, muiden bileiden, suomalaisen proosan lukemisen, parisuhteen, dj-keikkojen, maraton-treenaamisen, stand-upin kirjoittamisen, italialaisten elokuvien, levyhyllyn järjestämisen, google readerin lukemisen sekä blogin ylläpidon lisäksi aikaa ei tunnu aina riittävän edes nukkumiselle. Saati sitten gradun kirjoittamiselle. Varsinkin jos on rikkonut jo käskyä 1 ja on töissä.
3. Tee gradua rauhallisessa ympäristössä
- Ei työpaikalla, rupeat tekemään töitä
- Ei kotona, rupeat siivoamaan
- Ei koulussa, notkut vain koulun ruokalassa ja jauhat paskaa siitä kuinka gradunteko on raskasta
- Eli painu jonnekin jorpakkoon mukanasi vain lähteet, läppäri ja riittävästi ruokaa, ette kuole nälkään.
4. Jos pidät graduvapaan, pidä se oikeasti
- Ensitöiksesi pistä lomavastaaja päälle. Tämän jälkeen älä lue maileja.
- Toisekseen sulje puhelin.
- Delegoi
- Toista itsellesi mantraa: "En ole korvaamaton, muut voivat tehdä hommani". Mikäli usko meinaa loppua laske kuinka monta ihmistä maailmassa voisi tehdä juuri sinun hommiasi. Puhutaan miljoonista, ellei miljardeista!
5. Noudata näitä ohjeita orjallisesti
- Ja jollet noudata, älä ainakaan paukuttele henkseleitä julkisesti blogissasi kuinka saat gradusi valmiiksi ihmeajassa ja sitten vietä koko graduvapaata duunia tehden. Kyseessä on täysin hypoteettinen esimerkki.
Eli ensi viikolla lähdetään uudella sykkeellä.
Thursday, April 12, 2007
Wednesday, April 11, 2007
Ikäkriisi
Nyt se iski.
Sain neljännen hääkutsun tulevalle kesälle eilen .
Samalla,
tajusin, että lähenen kvartaalivuosisataa (27.4 Helmessä todella tiukat bileet luvassa).
Tajusin, etten jaksa juosta enää yhtä kovaa korismatseissa.
Tajusin, että olen ollut jo lähes kolme vuotta kokopäivätöissä.
Tajusin, että multa ei enää kysytä papereita. Sen sijaan hiphop-nuoriso kysyi Kungliga klubbenilla seuralaiseltani, että "oletko tuon vanhan kundin kanssa?"
Tajusin, että olen harkinnut pienen ohikiitävän hetken asunnon hankkimista.
Tajusin, että kaljuunnun.
Tajusin, että olen alkanut pitää ruoanlaitosta.
Tajusin, että luen iltaisin ennen nukkumaanmenoa kirjaa. Ja mikä pahinta, suomalaista prosaa!
Tajusin, että harrastukseni on "lenkkeily".
Ja mikä kaikkein pahinta:
Tajusin, että olen soittanut Phil Collinsin Sussussudion dj-keikalla. Eikä edes hävettänyt.
Houston, we have a problem. One fucking serious problem.
Sain neljännen hääkutsun tulevalle kesälle eilen .
Samalla,
tajusin, että lähenen kvartaalivuosisataa (27.4 Helmessä todella tiukat bileet luvassa).
Tajusin, etten jaksa juosta enää yhtä kovaa korismatseissa.
Tajusin, että olen ollut jo lähes kolme vuotta kokopäivätöissä.
Tajusin, että multa ei enää kysytä papereita. Sen sijaan hiphop-nuoriso kysyi Kungliga klubbenilla seuralaiseltani, että "oletko tuon vanhan kundin kanssa?"
Tajusin, että olen harkinnut pienen ohikiitävän hetken asunnon hankkimista.
Tajusin, että kaljuunnun.
Tajusin, että olen alkanut pitää ruoanlaitosta.
Tajusin, että luen iltaisin ennen nukkumaanmenoa kirjaa. Ja mikä pahinta, suomalaista prosaa!
Tajusin, että harrastukseni on "lenkkeily".
Ja mikä kaikkein pahinta:
Tajusin, että olen soittanut Phil Collinsin Sussussudion dj-keikalla. Eikä edes hävettänyt.
Houston, we have a problem. One fucking serious problem.
Labels:
ahdistus,
ikäkriisit,
itsetutkiskelu,
syntymäpäivät
Friday, April 06, 2007
Hyvää munajuhlaa!
Pääsiäispupu goes out, way out:
Suositukset pääsiäiselle:
+ 300 (Loistava hurmeooppera piinaviikolle)
+ Ébano6 2004 (Loistava tempranillo lampaan kanssa nautittavaksi)
+ Mikael Simpson: Stille & Uroligt (Loistavaa tanskalaista elektronista singer-songwritermenoa)
+ Läs-klubi Tavastialla 8.4 (Loistavat bileet piinaviikon päätteeksi)
Hyvää pääsiäistä itse kullekin!
Suositukset pääsiäiselle:
+ 300 (Loistava hurmeooppera piinaviikolle)
+ Ébano6 2004 (Loistava tempranillo lampaan kanssa nautittavaksi)
+ Mikael Simpson: Stille & Uroligt (Loistavaa tanskalaista elektronista singer-songwritermenoa)
+ Läs-klubi Tavastialla 8.4 (Loistavat bileet piinaviikon päätteeksi)
Hyvää pääsiäistä itse kullekin!
Thursday, April 05, 2007
Musiikin Evoluutio tänään!
Tänään meikäläinen soittaa koko illan levyjä Helmessä 23-02. Luvassa musaa, joka muutti tai muuttaa maailman (tai ainakin meikäläisen maailman). Eli soitan pääasiassa musaa mitä viime aikoina on tullut fiilisteltyä.
Musiikin evoluutio Kiirastorstai top 5 videos:
The Cure-Love Song
The Coup- Funk
Dj Mehdi-Signatune(Thomas Bangalter Edit)
The Roots-What They Do (Paras räppivideo koskaan!)
Spank Rock-Sweet Talk
Tervetuloa!
Musiikin evoluutio Kiirastorstai top 5 videos:
The Cure-Love Song
The Coup- Funk
Dj Mehdi-Signatune(Thomas Bangalter Edit)
The Roots-What They Do (Paras räppivideo koskaan!)
Spank Rock-Sweet Talk
Tervetuloa!
Labels:
bileet,
musiikki,
shameless self-promotion,
soittolistat
Wednesday, April 04, 2007
Made In Finland: Seiskahelmiä Suomesta

Kävin Stupido Shopissa aistimissa rokin tämän hetken tunnelmaa. Mukaan tarttui seuraavat uunituoreet kotimaiset seiskat. Suosittelen lämpimästi:
Sister Flo-Hyvinkää 7" (Fullsteam)
Eilen jo hehkuttamani kappale on tullut ulos vain sinkkuna. Todella kova. Yleensä en tällaisesta indienyyhkytyksestä lämpeä, mutta osui ja upposi tähän osoitteeseen nyt ihan täysillä. Herkkä biisi ja oikeasti kertsi kuulostaa aivan loistavalta. Toisen puolen kappale Mathematics ei ole läheskään yhtä hyvä.
Pets On Prozac-Moving Man/Born To Be Oscar Wilde (New Judas 7")
Se on taas A-puolen riemuvoitto. NatoRaven youtube-pätkästä tuttu Moving Man toimi myös hyvin CSS:n lämppärikeikalla sunnuntaina. Eihän tällainen taide-elektrokaan ole ihan meikäläisen yleisintä levylautasmatskua, mutta muutaman biisin toimii mainiosti. Bändin kitaristi Obi Blanche siis soittamassa tulevan pääsiäissunnuntain bileissä myös.
Kakka-Hätä 77- WTC Räjähtää (Combat Rock 7")
Talk about bang for the buck! Viiden euron huikeaan hintaan 7 rempseää punkrallia, rintamerkki ja vielä sanaliite kaupan päälle. Punk-aikakauteni on myös pitkällä menneisyydessä, mutta kyllähän tämän bändin aiheuttaman hypen ymmärtää. Kun heti ensimmäisestä kappaleesta "Kakkahätä 77 Go-Go" meno on seuraavanlaista ei voi kuin nostaa hattua:
Neljä tyhmää ja rumaa sälliä
Matkalla kohti pirun kovaa känniä
Ei osata soittaa, mut mitä vitun väliä, hä?
Me heitetään teidän naamoille mälliä!
Ei mitään turhaa tekotaidetta, vaikeita sanoja tai eksoottisia soittimia. Kolme sointua, tiukka asenne ja alatyylisen anarkiset sanoitukset ja saadaanmaailman parasta rokkimusiikkia. Muita helmiä levyllä on muun muassa Hyvää matkaa keskitysleirille, Tv-väkivaltaa ja Tää on sun helvetti, josta löytyy myös livetaltiointi netistä.
Ei voi muuta sanoa, että on lottovoitto syntyä Suomeen.
Labels:
isänmaallisuus,
kakkahätä-77,
levyt,
musiikki,
pets on prozac,
punk,
sister flo,
uutuudet
Paska Jänis-Hevinkään nuoret toivot

Eilen tuli promottua Hyvinkään naapuripitäjän Riihimäen bändiä, josta tuli tietysti vähän paha mieli. Tämän takia päätinkin omistaa tämän aamuisen blogipostauksen Hyvinkään ehkä parhaalle, mutta varmasti kovimmalle bändille PaskaJänikselle.
Tämä autenttista Grindcore-sahausta (vai Blastcorea) duunaava bändi on yhtä tyly kuin oheinen promokuvikin jo osoittaa. Laulujen nimet kertovat, ettei tässä ole mistään Riihimäkeläisestä indiepopista kysymys: "Kaikki liha tottelee sahaa", "HV-asenne", "Verta pittiin saatana" tai "keskenmenoa odotellessa". Biisit soveltuvat kiireisenkin musadiggarin makuun. Ei turhaa progeilua, parhaimmillaan kappaleiden kesto lasketaan sekunneissa.
Bändin karjujan Jukin mukaan PaskaJäniksen uusi levy saapuu parahiksi festareille, eli kun näette oheisen näköisiä komeita herrasmiehiä haahuilemassa festareilla napatkaa hihasta ja ostakaa levy. Juki paljasti, että levyllä tulee ainakin olemaan poliittisesti korrekti "Päivi Räsänen"-niminen kappale. Uuden levyn nauhoitussessioiden kuvamateriaalista voi aistia intensiivisen tunnelman. Laulajaltakin ovat housut poissa jo aikaisessa vaiheessa.
Kaksi aikaisempaa orkesterin levyä ovat nykyään jo loppuunmyytyjä keräilyharvinaisuuksia
Edelliset kaksi levyä voi ladata täältä. Tällä lähtee keskiviikko hyvin käyntiin.
VERTA PITTIIN SAATANA!
Labels:
blastcore,
grindcore,
hyvinkää,
musiikki,
paska jänis
Tuesday, April 03, 2007
PÄÄSIÄISEN RIEMUJUHLA

LÄS-klubi juhlistaa pääsiäisen piinaviikkoa tuomalla suomiteknon tinkimättömimmät huiput Tavastialle sunnuntaina 8. huhtikuuta. Tällä kertaa tila on käytössä koko illan, ja ohjelmassa on audiovisuaalista tykitystä kolmen live-esiintyjän ja videotaiteilijoiden voimin.
Ja maanantaihan on vapaapäivä.
Obi Blanche on kolmen esiintyjän joukossa uusin tulokas. Pets On Prozac -yhtyeen kitaristina vaikuttava Blanche luonnehtii omintakeista musiikkiaan kokeelliseksi mustalais-elektroksi.
Videotaiteesta vastaa VJ-kaksikko Beige/Harmaa, joka on noussut nopeasti helsinkiläisten klubivisualistien terävimpään kärkeen.
Kyllähän kaikki Huoratronin tietää?
Harvinaisen livekeikan tekevä Motiivi:Tuntematon on yhtä kuin Timo Kaukolampi, joka tunnetaan Opel Bastards ja And The Lefthanded -yhtyeistään, sekä artisteja Anniesta Nicole Willisiin tuottanut Veikka Ercola ja Antti Koivisto. Apokalyptista minimalistista teknoa tekevän yhtyeen toisen singlen julkaisi juuri arvostettu elektronisen musiikin suunnannäyttäjä, saksalainen Kompakt -levymerkki.
TÄNNE SIIS!
Labels:
bileet,
dj-kulttuuri,
huoratron,
keikat,
läs,
läs-klubi,
motiivi:tuntematon,
obi blanche
Hyvinkää
Vietin sunnuntaina kunnon nostalgiapaukun kun kävin kotikulmilla Hyvinkäällä. Juoksin pitkän lenkin vanhoilla. Seudut olivat jonkun verran muuttuneet. Tämän lisäksi kuulin, että Hyvinkäällä on ollut paljon jotain puukotuksia viime aikoina. Surullista.
Riihimäkeläisen Sister Flon uusi video on samoilla kulmilla:
Riihimäkeläisen Sister Flon uusi video on samoilla kulmilla:
Labels:
hyvinkää,
indiepoppi,
kotiseuturakkaus,
musiikki,
video
Monday, April 02, 2007
Iso G
Aloitin tänään sitten gradun runttauksen viimeisen vaiheen. Tehtävä on seuraavanlainen:
- Aikaa 2 viikkoa
- Kirjoitettavana empiria=noin 30 sivua
- Gradun valmis eka versio palautettuna 16.4.2007 ohjaajalle
Joku kommentoi, että jos tähän pystyn, olen aika ihmemies. FYI: niin olenkin. Eli nyt on paukuteltu henkseleitä, joten olisi jo korkea aika ruveta töihin.
Olen jo tänään nimittäin kirjoittanut 10 sivua. En tosin gradua. Rupesin aamulla herättyäni yhdeksältä nimittäin kirjoittamaan romaania. "Sanoivat häntä hulttioksi"on eeppinen aikalaisromaani 25-vuotiaasta Etelä-Helsingissä asuvasta gradunsa loppuunsaattavasta markkinamiehestä. Kirjassa yhdistyvät Tuomas Vimman ja Kalle Päätalon huonoimmat puolet. Tapahtumaköyhää ja pitkästi kirjoitettua brändien namedroppailua ja sekoilua. Ennakkotilauksia otetaan jo vastaan.
Nyt olen koulun kirjastossa ja tutkin graduni "Sisäisen markkinoinnin työkalujen hyödyntäminen asiakassuhdejärjestelmän käyttöönotossa asiantuntijaorganisaatiossa" teoriaosiota johon en ole koskenut pariin vuoteen.
- Aikaa 2 viikkoa
- Kirjoitettavana empiria=noin 30 sivua
- Gradun valmis eka versio palautettuna 16.4.2007 ohjaajalle
Joku kommentoi, että jos tähän pystyn, olen aika ihmemies. FYI: niin olenkin. Eli nyt on paukuteltu henkseleitä, joten olisi jo korkea aika ruveta töihin.
Olen jo tänään nimittäin kirjoittanut 10 sivua. En tosin gradua. Rupesin aamulla herättyäni yhdeksältä nimittäin kirjoittamaan romaania. "Sanoivat häntä hulttioksi"on eeppinen aikalaisromaani 25-vuotiaasta Etelä-Helsingissä asuvasta gradunsa loppuunsaattavasta markkinamiehestä. Kirjassa yhdistyvät Tuomas Vimman ja Kalle Päätalon huonoimmat puolet. Tapahtumaköyhää ja pitkästi kirjoitettua brändien namedroppailua ja sekoilua. Ennakkotilauksia otetaan jo vastaan.
Nyt olen koulun kirjastossa ja tutkin graduni "Sisäisen markkinoinnin työkalujen hyödyntäminen asiakassuhdejärjestelmän käyttöönotossa asiantuntijaorganisaatiossa" teoriaosiota johon en ole koskenut pariin vuoteen.
Sunday, April 01, 2007
Joutilaisuuden ylistyslaulu
Täydellinen viikonloppu.
Launtaipäivä alkoi lounaalla Vespassa Giannin ja Kimmon kanssa. Allekirjoittaneella oli kaikki matkatavarat mukana sillä päätin lähteä tervehtimään vanhuksia kotipuoleen. Pojilla oli kuitenkin muita suunnitelmia.
Vespasta suuntasimme jo etukäteen hehkuttamaani Foxy Wine Houseen. Stiltonia maistellessa ja hyvää portviiniä nauttiessa intoudumme ideoimaan ruoan tekoa. Erottajan Alkon kautta hyvät viinit haltteriin ja Lohicaesarit tulille.
Mutta hei miks mä kirjoitan tätä turhaan tänne?
Illan kulku resepteineen löytyy täältä:
Makumatkoja
Kimmon ja Katrin ruokablogi, jossa reseptejä ja muuta ruokafiilistelyä.
Loppujen lopuksi muuten lähdin Hyvinkäälle. Tein myös pyhän päätöksen, etten enää koskaan matkusta julkisilla kulkuvälineillä, ainakaan yöllä. Sen verran hektistä oli meno yöjunassa.
Launtaipäivä alkoi lounaalla Vespassa Giannin ja Kimmon kanssa. Allekirjoittaneella oli kaikki matkatavarat mukana sillä päätin lähteä tervehtimään vanhuksia kotipuoleen. Pojilla oli kuitenkin muita suunnitelmia.
Vespasta suuntasimme jo etukäteen hehkuttamaani Foxy Wine Houseen. Stiltonia maistellessa ja hyvää portviiniä nauttiessa intoudumme ideoimaan ruoan tekoa. Erottajan Alkon kautta hyvät viinit haltteriin ja Lohicaesarit tulille.
Mutta hei miks mä kirjoitan tätä turhaan tänne?
Illan kulku resepteineen löytyy täältä:
Makumatkoja
Kimmon ja Katrin ruokablogi, jossa reseptejä ja muuta ruokafiilistelyä.
Loppujen lopuksi muuten lähdin Hyvinkäälle. Tein myös pyhän päätöksen, etten enää koskaan matkusta julkisilla kulkuvälineillä, ainakaan yöllä. Sen verran hektistä oli meno yöjunassa.
Labels:
extempore-reissut,
hengaus,
joutilaisuus,
juoma,
kulinarismi,
ruoka
Virvon Varvon

Taas on se aika vuodesta. Pikkulapset opetetaan kerjäämään. Ovikello on soinut tiuhaan ja ristiinpukeutuneet pikku paskiaiset kerjäävät almuja ja antavat vastineeksi kreppipaperilla koristellun risun.
RISUN!
Peräänkuulutan vanhempien vastuuta. Millaisen kuvan pikkuhirviöt saavat maailmasta, jos heille opetetaan, että pukeutumalla Anna Kaisa Hermuseksi sunnuntaisin samalla hokien saatanallisia noitaloitsuja ja antamalla jonkun risun, saa mainetta ja mammonaa. Missä on kasvattajan vastuu?
Riiviöt tulevat myös ahneemmiksi vuosi vuodelta. Karkit eivät enää kelpaa, pitäisi olla rahaa. Tekisivät oikeita töitä ja leikkaisivat vaikka nurmikkoa tai kirjoittaisivat mun gradua.
Labels:
ärsyttävät pikkulapset,
kerjääminen,
pääsiäinen,
perinteet,
risut
Thursday, March 29, 2007
I Love Teneriffe-miksaus

"I Love Teneriffe- The Epic Tales Of Balearic Bastard Prt.1"
Teneriffan matkailu on uudestaan trendikästä kuin olisi 80-luku konsanaan, joten päätin eräälle Teneriffan matkaajalle tehdä välimerellisen miksauksen kuunneltavaksi biitsillä. Koska Suomessakin on nyt mainio sää, päätin jakaa miksauksen koko maailman kanssa.
Toinen neulani päätti kuitenkin hajota, joten osassa biiseistä on särisevät ylä-äänet. Biisit ovat kuitenkin niin mainioita, että päätin ainakin muutamaksi päiväksi jättää selektion lojumaan nettiin. Ja ennen kuin kukaan puristi alkaa valittaa, ettei tämä ole baleaarista musiikkia, niin haistakaa paska.
Baleaarisuus on mielentila.
Lataa tästä (jos et edellisestä linkistä jo hiffannut)
Tracklist:
Mano Negra: The Fool
Blo: Don´t Take Her Away From Me (Akwaaba Remix)
Boney M: Bonooonoos
The Knife: Marble House (Emperor Machine Remix)
Chris Rea: On The Beach (Todd Terje Remix)
Owusu & Hannibal: What´s It All About
Diga Rhythm Band: Sweet Sixteen
Macondo: I Never Thought I´d See You Gone
Dan Mindrilla: Jotain romaniaa (Alter Ego-levyltä)
Gonzales: Ahwaii Five-O
Charlie Rouse Band: Waiting On The Corner
MPB4: Galope
Joku brasilialainen bändi
Claudio Medeiros & Victor M: The Soar
Azymuth: Gate Of Time
Bautista: Mi Vida
Gimmicks: Att Få Resa
Liner notes from Balearic bastard:
Miksaus alkaa Manu Chaon (Me Gustas Tu, ultimate kesähitti 2001) vanhan bändin dub-henkisellä rakkausveisulla "The Fool". Itse albumi "King Of Bongo" on aika suoraviivaista rokkisahausta, verrattuna muihin albumeihin.
Blo oli Nigerialainen afrobeatpumppu, joka jäi aiheetta isompien afrikkalaisten bändien aikanaan. Bändiltä ilmestyi Strutilta kokoelma tämän vuosituhannen alussa. Tätä kokoelmaa promoamaan julkaistiin yksi maksi, jossa oli remixejä orkesterin biiseistä. Akwaaban jumittava remix on toiminut tänä keväänä usean vuoden tauon jälkeen aivan kympillä. Soveltuu nurmikolla makoiluun pussikaljarepun kilistessä tahdissa taustalla.
Boney M on varmasti jokaiselle tuttu juustoisista diskoralleistaan (Rasputin & Sunny muun muassa). Bonoonos on samannimiseltä albumilta, joka ei ilmeisesti ollut enää sitten niin suuri menestys. Noussut myös viime vuosiana pienoiseksi klubihitiksi, jota ovat soittaneet pohjoismaiden huipputiskijukat Mika Snickars ja Todd Terje etunenässä. Kun metsästätte tätä albumia kirpparilta kannattaa varmistua, että levyssä on aivan upeannäköinen Boney M-juliste mukana. Tämä upea sisustuselementti roikkuu myös oman huoneeni seinällä.
Tässä miksauksen vaiheessa puhelin soi ja keskittymiseni herpaantui.
The Knife on tukholmalainen epämääräisiin neniin pukeutunut sisar-veliduo. Henkilökohtainen suosikkibiisini orkesterilta on ehdottomasti herkkä "Hangin´Out", jonka ytimekäs kertosäe " I keep my dick hangin' out of my pants
so I can point out what I want" on riipaiseva julkilausuma exhibitionismin ihanuudesta ja tuskasta. Marble House on tätä mestariteosta kuitenkin hieman seesteisempi vetäisy ja remixinä erityisesti Emperor Machinen taidonnäyte. Tämä psykedeelinen indiedisko-orkesteri on ollut korkealla allekirjoittaneen soittolistoilla tänä vuonna. Neula säröilee ja skippailee tämän biisin kohdalla erityisesti, pahoitteluni.
Norjalaisen Todd Terjen versiossa On The Beachista Rean vokaalit on otettu pois ja lopussa päädytään kiihkeisiin lattarirytmeihin. Kappale on hämmentävä dokumentaatio tunnettuuden ja kasari-statuksen voimasta. Olen pariin otteeseen jo todistanut bileissä miten tämä keskitempoinen AOR-klassikko räjäyttää tanssilattian, niin hullulta kuin se tuntuukin. Parhaiten kappale kuitenkin soveltuu nautittavaksi biitsillä makoilun, aurinkorasvan levittämisen sekä Pina Coladan kanssa.
Tanskalainen Owusu & Hannibal julkaisi viime vuonna albumin Ubiquitylla. Monet biisit olivat vähän liiankin trendikästä Sa-Ra/J Dilla-henkistä jurnutusta. Orkesterin ensimmäisen sinkun viimeiseksi biisiksi piilotettu "What´s it´s all about" on noussut omaksi suosikikseni. Loistavaa vokalisointia ja välimerellistä tunnelmaa. Vokaalit tuovat mieleen jostakin syystä Michael Jacksonin ja tässä yhteydessä se ei ole paha asia.
Jos bändin levyllä on Jerry Garcia vierailijana soittelemassa kitaraa voi veikkailla, että luvassa on happoista tavaraa. Eikä väärässä olekaan. Joillekin 8 minuuttia rummuttelua voi olla liikaa, omasta mielestäni se on vasta alkua. Diga Rhythm Bandin ainoaksi jääneen levyn ehkä helpoiten alas sujahtava kappale "Sweet Sixteen" osoittaa, että hyvään musiikkiin tarvitaan vaan iso läjä erilaisia lyömäsoittimia. Tutumpien marimban, gongojen ja bongojen lisäksi Arshad Syed soitta levyllä Duggi Tarangia. Mikä soitin se ikinä onkaan. Jollet rummuttele työpöytääsi kertaakaan tämän kappaleen aikana olet paha ihminen.
Macondo on Sergio Mendesin löytämä ajalleen tyypillinen karvaisten pitkätukkarokujen latin-rock-bändi. Herrojen omaa nimeä kantavalla debyytilla on omat hetkensä, mutta mitään aivan todellista bangeria ei ole kuten monissa muissa saman aikakauden levyissä (Coke, Sapo). Herkkine 60-lukulaisine laulumelodioineen kappale kuitenkin tuo ansaitun hengähdystauon psykedeelisestä rummuttelusta ja tasoittaa tietä romanialaiselle jazzille.
Dan Mindrilla on romanialainen jazz-heppu, jonka albumi "Alter Ego" on erittäin mainio kokonaisuus. Muuten en juurikaan herrasta tiedä mitään. Levy sattui mukaani jollain ulkomaan reissulla ja on odotellut hyllyssä ihan vain tätä tilannetta varten. Välillä hivutellaan vähän mitäänsanomattoman juustoisuuden kauheita rajamaita, mutta kappale pysyy juuri ja juuri laadukkaan puolella. Salonkikelpoinen vetäisy, joka voi soida taustalla myös ankeissa coctailpatsastelutilaisuuksissa.
Gonzales oli brittibändi, jonka albumi "Music Is My Only Weapon" on ajalleen tyypillistä disco-funklänkyttelyä. Ahwaii Five-O on oma suosikki, joka eroaa levyn muusta linjasta ansiokkaasti edukseen. Latinjazz-venkoilua, joka on toiminut hyvin myös ulkona soitettuna.
Charlie Rouse on saksofonisti, joka on erityisesti tunnettu työstään Thelonious Monkin kanssa. Hänen levynsä "Cinnamon Flower" sisältää herran versiointeja brasilaisista lauluista. Albumin ehdoton huippuhetki on Dom Salvadorin kappale "Waiting On The Corner", joka tuo varsinkin alkutahtiensa osalta mieleen Mizellien veljesten fuusiotuotannon. Kesäinen takaa-ajoanthem, jossa hyvän meiningin studiossa voi aistia. Ansiokasta piano- ja saksofonityöskentelyä kerrassaan. Toimii parhaiten avoautossa ylinopeutta ajaen.
MPB4 on brasilialainen mahtiorkesteri, joka on tehnyt urallaan aimo liudan loistavia kappaleita. Galope on upea kappale, jossa on jotenkin uhkaava viba joka vapautuu puolivälissä. Tässäkin kohtaa neula bygii alussa. Upea ääniyhteistyötä pojille. Olen myös huomannut hyräileväni tätä laulua vaikken tajua portugalista mitään: "Simbalosimbalosimbalossa Jee Pakakkomeera".
Nyt leikkaa tyhjää. Löysin sekalaisten levyjen läjästä tämän brasialaisen albumin ja kun se ei ole juuri nyt käsillä en muista mikä se oli. Ei myöskään mitään hajua mistä sen olen hankkinut tai miksi. En ollut myöskään kuunnellut sitä koskaan ennen. Aika rauhallista vokaalivoittoista brassimatskua. Täydellistä sunnuntaimateriaalia, joka on parhaimmillaan nautittuna kahvikupin, sunnuntaihesarin, pekonimunakkaan ja kauniin ihmisen seurassa.
Claudio Medeiros & Victor M, artistit jotka eivät esittelyjä tarvitse. Ehkä myös senkin takia etten tiedä artisteista mitään. Triviatietona voin kertoa, että tästä levystä on maksettu eniten tämän selektion albumeista. Eikä turhaan. Poikain albumi "Rotation" on kauttaltaan hyvä ja monipuolinen. "The Soarin" bossanovapoljento ja avaruusmaisiin sfääreihin kurkotteleva moogin ja pianon vuoropuhelu pitävät tämän keskitempoisen kappaleen kiinnostavana koko kuusiminuuttisen kestonsa ajan.
Selektion viimeiset biisit alkavat Azymuthin seesteisen kitaroinnin tahdissa. Tämän brasilialaistrion 80-luvun tuotanto on hämmentänyt minua pidemmän ajan. Olen kahden vaiheilla onko se liian sliipattua kikkelijazzia vai oikeasti aivan loistavaa sofistikoitunutta brasiliafuusiota. Riippuu varmaan vähän mielentilasta. Tämän biisin kanssa on hyvä ottaa lasillinen hyvää valkoviiniä ja istahtaa muskeliveneensä kannella aurinkotuoliin kun tarkastelee alusmaitaan.
Earth, Wind & Firessakin kitaraa soittanut Roland Bautistan omaa nimeä kantavan levyn paras vetäisy. Tämä Wayne Hendersonin tuottama levy on pääosin mitäänsanomatonta fuusiodiskoilua, mutta "Mi Vida" on upea kappale. Arvokas muistutus myös siitä, että kirppislöydöille kannattaa antaa yksi kuuntelu ennen kuin heittää ne roskiin. Jos "Soar" oli levyn kallein kappale niin tämä oli sitten halvin. Maksoin siitä huikeat 3 markkaa aikoinaan Hyvinkään helluntaiseurakunnan kirpparilla. Osoitus, että hyvän musiikin arvo on suhteellinen käsite.
Selektio päätyy hilpeään ruotsalaisveisuun "Att Få Resa", joka on cover-versio "Pais Tropical"-kappaleesta. Ruotsi sopii mainiosti kesäisiin lauluihin ja myös brasiliavedot soljuvat paljon paremmin kuin esimerkiksi suomeksi. Verratkaapa vaikka Dannyn ja Lill Lindforsin versioita "Mas Que Nadasta". Gimmicksin albumilta löytyy myös loistava ruotsinnos "Where Is The Love"-kappaleesta. Verrattuna myös moniin orkesterin harvinaisempiin levyihin tämä albumi on kohtuullisen helppo ja halpa löytää. Soveltuu mitä oivallisimmin snapsien ja rapujen seuraksi saaristossa nautittavaksi.
Näitä kuumia tunnelmia kuunnellessa tekisi itsekin mieli lähteä Retkelle.
Lapsuuden toiveet toteutuvat!
Vaikka 300 on varmasti se kiinnostavin uusista sarjiselokuvista, on seuravaa varmasti se kesän odotetuin elokuva (ainakin lapsuudessaan sarjiksia lukeneille):

Ensi-iltaan jalkaan sitten seuraavat:
Niken Transformers-kengät

Ensi-iltaan jalkaan sitten seuraavat:
Niken Transformers-kengät
Labels:
lenkkarit,
maailmojen sota,
muoti,
populaarikulttuuri,
sarjakuvat,
transformers,
turhuus
Wednesday, March 28, 2007
Kyseenalainen Suomen ennätys Erottajalla

Luvassa historian siipien havinaa.
Tänään Erottajalla astuu levysoitinten ääreen 40+ deejiitä Okin ja Valtterin synttärien kunniaksi (synttärisankarit tunnetaan myös Erottajalla Poikana ja Hirviönä Välimereltä). Pikaisella laskutoimituksella tämä tarkoittaa, että jokainen tiskijukka soittaa levyjä noin 9 minuuttia. Yours truly myös mukana tekemässä historiaa.
Spekulaatiot käyvät tällä hetkellä jo kuumina, mahtuuko/pääsekö edes koko tiskijukkaporukka Erottajalle sisälle.
I Used To Love H.E.R
Olen löytänyt vanhan rakkauteni uudelleen.
Suhde alkoi kun olin 10-vuotias. Aluksi tapailimme satunnaisesti talomme vieressä olleella kentällä. Myöhemmin rupesimme tapailemaan säännöllisesti koululla. Ihastuin häneen ensisilmäyksellä ja rakkauteni häneen syveni koko ajan.
15-vuotiaana kiersin ympäri Suomea rakkauteni perässä. Jäädyin Rovaniemellä, meinasin joutua tappeluun Kauhajoella. Intoni tavata hänet oli niin suuri, että tapasin häntä hirveässä kuumeessa. Uhrasin lähes kaiken teini-ikäni hänelle. Kesät olivat hienointa aikaa, vietimme päivät aikaisesta aamusta myöhään yöhön yhdessä.
Välimme alkoivat rakoilla lukion lopussa. Tapailimme enemmän kuin koskaan, mutta samaa vanhaa tunnetta ei ollut. Joskus minua jopa otti päähän nähdä häntä. Loppujen lopuksi tilanne kärjistyi ja lähdin ovet paukkuen. "En halua enää ikinä nähdä häntä". Viimeinen vuosi oli vain epätoivoista yritystä lämmittää vanhaa rakkautta. Emme ainoastaan kasvaneet erillemme, revimme toisemme loppujen lopuksi kappaleiksi.
Muutin Helsinkiin, emme nähneet moneen vuoteen. Näimme muutaman kerran pikaisesti. Ilmassa oli yhä jännitettä. Viime kesänä ymmärsin, että olen huijannut monta vuotta itseäni. Minulla oli yhä tunteita häntä kohtaan. Tapasimme ja sovimme vanhat riitamme.
Olemme nykyään ystäviä ja näemme kerran-pari viikossa. Suhde on muuttunut alkuaikojen riipivästä intohimosta seesteisemmäksi. Ehkä olemme kumpikin aikuistuneet hieman. Mutta vain hieman. Eilisessäkin tapaamisessa lensivät ärräpäät useaan otteeseen. Rakkaus on sokea.
Koripallo.

I love this game.
Suhde alkoi kun olin 10-vuotias. Aluksi tapailimme satunnaisesti talomme vieressä olleella kentällä. Myöhemmin rupesimme tapailemaan säännöllisesti koululla. Ihastuin häneen ensisilmäyksellä ja rakkauteni häneen syveni koko ajan.
15-vuotiaana kiersin ympäri Suomea rakkauteni perässä. Jäädyin Rovaniemellä, meinasin joutua tappeluun Kauhajoella. Intoni tavata hänet oli niin suuri, että tapasin häntä hirveässä kuumeessa. Uhrasin lähes kaiken teini-ikäni hänelle. Kesät olivat hienointa aikaa, vietimme päivät aikaisesta aamusta myöhään yöhön yhdessä.
Välimme alkoivat rakoilla lukion lopussa. Tapailimme enemmän kuin koskaan, mutta samaa vanhaa tunnetta ei ollut. Joskus minua jopa otti päähän nähdä häntä. Loppujen lopuksi tilanne kärjistyi ja lähdin ovet paukkuen. "En halua enää ikinä nähdä häntä". Viimeinen vuosi oli vain epätoivoista yritystä lämmittää vanhaa rakkautta. Emme ainoastaan kasvaneet erillemme, revimme toisemme loppujen lopuksi kappaleiksi.
Muutin Helsinkiin, emme nähneet moneen vuoteen. Näimme muutaman kerran pikaisesti. Ilmassa oli yhä jännitettä. Viime kesänä ymmärsin, että olen huijannut monta vuotta itseäni. Minulla oli yhä tunteita häntä kohtaan. Tapasimme ja sovimme vanhat riitamme.
Olemme nykyään ystäviä ja näemme kerran-pari viikossa. Suhde on muuttunut alkuaikojen riipivästä intohimosta seesteisemmäksi. Ehkä olemme kumpikin aikuistuneet hieman. Mutta vain hieman. Eilisessäkin tapaamisessa lensivät ärräpäät useaan otteeseen. Rakkaus on sokea.
Koripallo.

I love this game.
Labels:
itsetarkoituksellinen kikkailu,
koripallo,
rakkaus,
tekotaide
Tuesday, March 27, 2007
Kukkuv*tunluuruu

Hämmentävin lööppi vähään aikaan Ilta-Sanomien niissä keltaisissa banderolleissa:
"Matti Vanhanen tiesi, missä Merikukka luuraa"
Mitä ihmettä?
Uutinen oli loppujen lopuksi tämä.
Politiikka ajaa muutenkin rankkaan suhde-elämään, kuten vasemman yläkulman otsikosta voidaan nähdä:
"Jaskarin lempi tuli kalliiksi: Ajoi takaa veitsi kädessä ja uhkasi tappaa"
Mihin on kadonnut ihan perinteinen kukkien antaminen ja kauniit sanat?
Labels:
harri jaskari,
lokajournalismi,
lööpit,
matti vanhanen,
politiikka,
roska,
vaalit
Torkkunäppäimen tuotekehitystä
Olen viime aikoina kärsinyt univaikeuksista. Syynä ei ole se, ettenkö saisi unta tai että nukkuisin huonosti. Olen vain nukkunut aivan liian vähän. Normaalin toimistorytmin ja viikonlopun yötyöläisyyden yhdistäminen saattaa välillä olla hankalaa, kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut.
Erityisesti aamuherätykset ovat hankalia. Tänäänkin näpyttelin puhelimen torkkunäppäintä 6 minuutin välein yli tunnin ennen kuin sain kammettua itseni ylös. Sitten toiminta onkin ripeää. Kaksi minuuttia ylösnousemisesta ja olin jo töissä.
Tämän seurauksena olen löytänyt aamuherätyksilleni syntipukin: puhelimen torkkunäppäimen. Ideoin hampaita pestessäni seuraavat kehitysaskeleet torkkunäppäimessä, jonka avulla itsekin heräisin aikaisemmin.
Torkkunäppäimen tuotekehitys top 5:
1. Kun painat torkkunäppäintä, se alkaa vain soida kovempaa.
2. Torkkunäppäimen painalluksesta saat sähköiskuja.
3. Piipityksen sijasta, puhelin alkaisi ladella tilin saldoa tai päivän tehtäviä. Vähemmästäkin lähtevät unihiekat silmistä.
4. Näppäimen painallus aktivoisi kämppään leijuvan tuoksun. Esimerkiksi eilen toimistossamme leijaillut EDT saisi varmasti itsenikin pinkaisemaan pian töihin.
5. Näppäimen painallus pistäisi satunnaisesti kylmän myyntipuhelun uudelle asiakkaalle. Siitä sitten nopeasti elevator pitch kuosiin.
Nokia, ota onkeesi näistä.
(On tietysti myös ehdotus 6. Riku, nuku enemmän)
Erityisesti aamuherätykset ovat hankalia. Tänäänkin näpyttelin puhelimen torkkunäppäintä 6 minuutin välein yli tunnin ennen kuin sain kammettua itseni ylös. Sitten toiminta onkin ripeää. Kaksi minuuttia ylösnousemisesta ja olin jo töissä.
Tämän seurauksena olen löytänyt aamuherätyksilleni syntipukin: puhelimen torkkunäppäimen. Ideoin hampaita pestessäni seuraavat kehitysaskeleet torkkunäppäimessä, jonka avulla itsekin heräisin aikaisemmin.
Torkkunäppäimen tuotekehitys top 5:
1. Kun painat torkkunäppäintä, se alkaa vain soida kovempaa.
2. Torkkunäppäimen painalluksesta saat sähköiskuja.
3. Piipityksen sijasta, puhelin alkaisi ladella tilin saldoa tai päivän tehtäviä. Vähemmästäkin lähtevät unihiekat silmistä.
4. Näppäimen painallus aktivoisi kämppään leijuvan tuoksun. Esimerkiksi eilen toimistossamme leijaillut EDT saisi varmasti itsenikin pinkaisemaan pian töihin.
5. Näppäimen painallus pistäisi satunnaisesti kylmän myyntipuhelun uudelle asiakkaalle. Siitä sitten nopeasti elevator pitch kuosiin.
Nokia, ota onkeesi näistä.
(On tietysti myös ehdotus 6. Riku, nuku enemmän)
Labels:
innovaatiot,
kännykkä,
laiskuus,
nokia,
teknologia,
univaikeudet
Monday, March 26, 2007
Luovia yhteentörmäyksiä
Punavuoren toimistoelämän huippuhetkiä:
Tänään klo 12.15 toimistoomme pärähtää miehiseltä tuoksuva laitapuolen kulkija. Herrasmies on nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta.
Puliukko: Olen juuri päässyt vankilasta.
Toimiston pojat: Onnea vain.
Puliukko: Tulen tänne nukkumaan.
Toimiston pojat: Etkä kyllä tule. Mene puistoon nukkumaan. Siellä on kaunis ilma.
Puliukko: Olen Rööperin kundeja. Mä oon oikeasti herkkä vaikka mulla onkin alla kaksi tappoa.
Toimiston pojat: Hienoa, uskomme sen kyllä. Nyt ulos.
(Dena saadaan vihdoin raijattua pois toimistolta)
Toimistoon leijailee pistävä haju.
Metsän mies oli kohteliaana kaverina tietysti kussut housuunsa ennen kuin tuli toimistoomme vierailulle. Päivä meni jynssätessä Eau De Tenupetteriä toimiston lattialta. Innovaatiot syntyvät luovista yhteentörmäyksistä.
Labels:
alkoholismi,
luovuus,
toimisto,
urea,
vankilapolitiikka
Google pilaa elämäni!
Googlella tulee uusia tuotteita nopeampaan tahtiin kuin ehdin pysyä perässä. Addiktoidun niistä jokaiseen ja olen koko ajan hakukonehirviön palveluiden parissa. Elämäni on pelkkää tietotekniikkaa ja vertaisverkkoja!
Päivät alkavat tietysti lukemalla uusimmat feedit Googlen personoidulla etusivulla. Tähän menee päivästä riippuen noin tunti. Kesäaikaan siirtyminen kuitenkin vaikutti, että tänään on ollut vähän käynnistämisvaikeuksia. Sitten iltaisin täytyy vielä tsekata suosikkifeedit Readerista. Juttelin juuri Samin kanssa, että menee kohtuuttoman paljon aikaa erilaisten feedien ja alan tapahtumien seurantaan. Loppujen lopuksi parhaat innovaatiot tulisivat kuitenkin, kun ei seuraisi niin intensiivisesti mitä markkinoinnin ja yhteisöllisten medioiden saralla tapahtuu ja lukisi sen sijaan vaikka Virginia Woolfia.
Ehdottamasti hyödyllisin uudemmista on ollut Google-docs. Helpottanut dokkareiden kirjoittamista ja brainstormausta, kun ihmiset ovat olleet eri paikoissa. PDF-konvertointi ei skulaa ihan niin kuin se voisi, mutta muuten mainio työkalu.
Täysin turha on ollut Google Patents. Olen viettänyt tunteja surfaillen ja lukien hämäriä patentteja (kuten vaikkapa Michael Jacksonin Moonwalk, eli "Method & Means for creating anti-gravity illusion)
Uusin suosikkini on ollut Google Analytics, jolla seuraan tämänkin blogin statistiikkaa. Hahaa, tiedän mistä te olette! Hämmentävää on esimerkiksi huomata mistä ihmiset löytävät tänne sivuille:
Top 5 hakusanaa, jolla ihmiset ovat löytäneet tänne
1. Pimp My Content
2. Tikuilla Syöminen (!)
3. Pitti rinki
4. Riku Vassinen (Sairasta, jengi googlaa mun nimeä)
5. Leijonan Parittelu (!)
Että tällaista. Olen hämmentynyt.
Päivät alkavat tietysti lukemalla uusimmat feedit Googlen personoidulla etusivulla. Tähän menee päivästä riippuen noin tunti. Kesäaikaan siirtyminen kuitenkin vaikutti, että tänään on ollut vähän käynnistämisvaikeuksia. Sitten iltaisin täytyy vielä tsekata suosikkifeedit Readerista. Juttelin juuri Samin kanssa, että menee kohtuuttoman paljon aikaa erilaisten feedien ja alan tapahtumien seurantaan. Loppujen lopuksi parhaat innovaatiot tulisivat kuitenkin, kun ei seuraisi niin intensiivisesti mitä markkinoinnin ja yhteisöllisten medioiden saralla tapahtuu ja lukisi sen sijaan vaikka Virginia Woolfia.
Ehdottamasti hyödyllisin uudemmista on ollut Google-docs. Helpottanut dokkareiden kirjoittamista ja brainstormausta, kun ihmiset ovat olleet eri paikoissa. PDF-konvertointi ei skulaa ihan niin kuin se voisi, mutta muuten mainio työkalu.
Täysin turha on ollut Google Patents. Olen viettänyt tunteja surfaillen ja lukien hämäriä patentteja (kuten vaikkapa Michael Jacksonin Moonwalk, eli "Method & Means for creating anti-gravity illusion)
Uusin suosikkini on ollut Google Analytics, jolla seuraan tämänkin blogin statistiikkaa. Hahaa, tiedän mistä te olette! Hämmentävää on esimerkiksi huomata mistä ihmiset löytävät tänne sivuille:
Top 5 hakusanaa, jolla ihmiset ovat löytäneet tänne
1. Pimp My Content
2. Tikuilla Syöminen (!)
3. Pitti rinki
4. Riku Vassinen (Sairasta, jengi googlaa mun nimeä)
5. Leijonan Parittelu (!)
Että tällaista. Olen hämmentynyt.
Sunday, March 25, 2007
The Club Formerly Known As Retki Pe 30.3

Ensi perjantaina yli kuukauden odotuksen jälkeen Helmi taas räjähtää liitoksistaan. Vieraana itse "yhden miehen tungos" Varaani! Residentteinä häärivät indieherätyksen saanut yours truly ja Stubbson (ei indieherätystä, ainakaan vielä). Samat statiikat kuin ennen: 23-04, ilmainen & iso ruukku. Seuraava helmiherätys onkin sitten jo kiirastorstaina kun Ricu Flair soittaa koko illan musiikin evoluution läpi.
Executive summary:
The Club Formerly Known As Retki
On the wheels of steel, masters of espionage:
Dj MunkkiSuti formerly known as Kid Basement
Dj Bambi formerly known as Ricu Flair
Dj Disko-Muhennos formerly known as Stu
Helmessä Perjantaina 30.3.2007 klo 23-04. Ilmainen.
Tracklistejä viikon lopussa. Tervetuloa.
Friday, March 23, 2007
Lisää vaalidebattia (Parkkisen vaaliblogista)
Ehkä koen pahaa omatuntoa äänestämättömyydestäni, sillä tämä on viikon kolmas vaaliaiheinen postaus.
Marko Parkkinen ainakin tuntuu paremmalta toimitusjohtajalta kuin bloggaajalta:
http://www.marmai.fi/blog.jsp?f_id=1136285
Ai, että paras mainonta oli Kokoomuksella? Kuinka yllättävää. Sarkasmia ymmärtämättömille rautalankaa: Marko Parkkinen on Bobin sapatilla oleva toimari ->Bob on Kokoomuksen mainostoimisto->Mahdollisuus puffata omaa toimistoa kolumnistina ja valmistautua triathloniin (hatunnoston arvoinen tavoite, kyllä)
Toisaalta vaikea Parkkista on dumatakaan, jos ottaa perinteisen "ovipumppu laulaa hoosiannaa"-analogian käyttöön. Mainonnan tarkoitushan on loppujen lopuksi myydä, joten näin ollen vaalien voittajallahan se paras mainoskampanja tietysti on. Toisaalta rohkenen väittää, että Niinistön presidentin vaalimainoskampanja oli parempi kuin Halosen vaikka Halonen loppujen lopuksi voittikin.
Omasta mielestäni itse Kokoomuksen mainoskampanja näissä vaaleissa ei ollut mitenkään erityisen mieleenpainuva. Lohtanderin sitruunat norpalla oli vaalien moraalinen voittaja.
Marko Parkkinen ainakin tuntuu paremmalta toimitusjohtajalta kuin bloggaajalta:
http://www.marmai.fi/blog.jsp?f_id=1136285
Ai, että paras mainonta oli Kokoomuksella? Kuinka yllättävää. Sarkasmia ymmärtämättömille rautalankaa: Marko Parkkinen on Bobin sapatilla oleva toimari ->Bob on Kokoomuksen mainostoimisto->Mahdollisuus puffata omaa toimistoa kolumnistina ja valmistautua triathloniin (hatunnoston arvoinen tavoite, kyllä)
Toisaalta vaikea Parkkista on dumatakaan, jos ottaa perinteisen "ovipumppu laulaa hoosiannaa"-analogian käyttöön. Mainonnan tarkoitushan on loppujen lopuksi myydä, joten näin ollen vaalien voittajallahan se paras mainoskampanja tietysti on. Toisaalta rohkenen väittää, että Niinistön presidentin vaalimainoskampanja oli parempi kuin Halosen vaikka Halonen loppujen lopuksi voittikin.
Omasta mielestäni itse Kokoomuksen mainoskampanja näissä vaaleissa ei ollut mitenkään erityisen mieleenpainuva. Lohtanderin sitruunat norpalla oli vaalien moraalinen voittaja.
Thursday, March 22, 2007
Supersankari Sauli

Vierastan henkilökultteja, paitsi jos ne kohdistuisivat minuun. Tämän takia olen seurannut huvittuneisuudella Saulin jopa fanaattisuuteen asti olevaa seuraamista.
Minäkin olen mennyt halpaan ja äänestänyt Niinistöä presidentinvaaleissa. Oma ääneni oli osoitettu hatunnostoksi hyvälle mainoskampanjalle. Sauli on minulle henkilönä täysin yhdentekevä. Saman nosteen olisi pystynyt luomaan myös Paavo Lipposelle. Ehkä jopa vielä suuremman.
Propsit Bob Helsingille. Näiden vaalien todellinen voittaja on pitkäjänteinen henkilöbrändin rakentaminen. Panostus markkinointiin maksoi takaisin neljän Saulin siivellä päässeen kokoomusehdokkaan verran.
Mikä Saulista tekee hyvän brändin:
Ulkonäkö: Vaikka Niinistö näyttääkin sammakolta ja rullaluistelukuvat herran rimpulikoivista herättivätkin enemmän oksennusta on Sauli karismaattinen ilmestys. Toisaalta jos miettii esimerkiksi pääministeriehdokkaita, ei kilpailukaan ole kovaa. Kekkosen legendaariseen habitukseen Saulilla on vielä matkaa.
Talousmies: Luvut ovat perustallaajalle vaikeita. Budjetteja väkertänyt Sauli vaikuttaa normitallaajasta mahdottoman fiksulta kaverilta. Tämän lisäksi Suomen kansa suhtautuu masokistisella rakkaudella valtionvarainministereihin. He, ketkä meitä verottavat ovat myös ylimpiä ystäviämme.
Altavastaaja: Sauli on kokenut henkilökohtaisen tragedian (vaimon kuolema), ollut itsekin lähellä kuolemaa (tsunami) ja hävinnyt presidentinvaalit (joissa hän oli tekemässä todellista ihmettä). Jokainen suuri sankari. Loppujen lopuksi Suomi rakastaa enemmän sadasosalla hävinnyttä Juha Mietoa kuin kaiken voittanutta Paavo Nurmea.
Puolivallaton poikamies: Sauli ei ole mikään absolutisti, konjakkilasi kuuluu herran käteen. Tanja Karpelan kanssa seurustelu aikoinaan ei myöskään ole julkisuuskuvalle pahitteeksi. Toisaalta Sauli ei ole juopotteleva renttu, hän on samaan aikaan kasvattanut yksinhuoltajana lapsensa.
Hyväntekijä: Sauli on ollut ulkomailla, jossa hän on välttynyt kotimaan politiikan ryvetyksiltä. Pelastavana enkelinä hän saapui eduskuntavaaleihin kokoomuksen laupiaaksi samarialaiseksi. Nyt hän vielä saa tuplapalkkaa (kuka ihminen oikeasti saa tuplapalkkaa?) josta hän lahjoittaa toisen hyväntekeväisyyteen. Onko hän ihminen enää ollenkaan?
No ei ole.
Näistä aineksista on tarkasti laskelmoiden luotu todella vaikuttava henkilöbrändi. Olen vaikuttunut ja odotan innolla mainostoimistojen sekä puolueiden yhteistyön tiivistymistä muulloinkin kuin vaalikausien aikaan.
Wednesday, March 21, 2007
En äänestä.
Vaalit olivat ja menivät.
En äänestänyt.
Tiedän, että tämä aiheuttaa narinaa ja mussutusta rakkaissa lukijoissani, mutta minulla oli omat syyni.
Käytännön syy: en ollut äänestyspäivänä paikalla.
Henkilökohtainen syy: ei huvittanut.
Jos eduskunta edustaa kansaa, kansan pieni yksikkö on minä. En löytänyt yhtään ehdokasta, joka edustaisi minua. Saatika sitten puoluetta. Nuorten vähäisestä määrästä hallituksessa voisin päätellä, että kovin moni muukaan ei ollut löytänyt.
"Jos et äänestä, et voi valittaa". Miten niin en? Olin ulkomailla edellisten EU-vaalien aikaan, enkä äänestänyt silloinkaan. Olen valittanut ihan normaalisti. Laskin myös oman ääneni vaikutuksen ja vaikka olisin äänestänyt vähiten huonoa ehdokasta, vaalien tulos ei olisi muuttunut ollenkaan. Että näin.
Tämän lisäksi tohdin sanoa, että esimerkiksi keskusteluni äänestämättömyydestäni "äänestäminen on kansalaisvelvollisuus"-vouhkaajien kanssa on varmasti edistänyt politiikkaa ihmisten parissa enemmän kuin yksi ääni Juha Miedolle. Äänestyslappuun nimen kirjoittaminen on helppoa, ajatteleminen ja asioiden kyseenalaistaminen useasti ei.
Lisäksi joku poliittisesti valveutuneempi voisi ehdottaa jotain suhteellista vaalitapaa parempaa metodia. Tapaus Cronberg osoittaa, että jotain mätää järjestelmässä on.
Kannattaa myös muistaa tästä vuodatuksesta, että Suomessahan on vaalisalaisuus.
En äänestänyt.
Tiedän, että tämä aiheuttaa narinaa ja mussutusta rakkaissa lukijoissani, mutta minulla oli omat syyni.
Käytännön syy: en ollut äänestyspäivänä paikalla.
Henkilökohtainen syy: ei huvittanut.
Jos eduskunta edustaa kansaa, kansan pieni yksikkö on minä. En löytänyt yhtään ehdokasta, joka edustaisi minua. Saatika sitten puoluetta. Nuorten vähäisestä määrästä hallituksessa voisin päätellä, että kovin moni muukaan ei ollut löytänyt.
"Jos et äänestä, et voi valittaa". Miten niin en? Olin ulkomailla edellisten EU-vaalien aikaan, enkä äänestänyt silloinkaan. Olen valittanut ihan normaalisti. Laskin myös oman ääneni vaikutuksen ja vaikka olisin äänestänyt vähiten huonoa ehdokasta, vaalien tulos ei olisi muuttunut ollenkaan. Että näin.
Tämän lisäksi tohdin sanoa, että esimerkiksi keskusteluni äänestämättömyydestäni "äänestäminen on kansalaisvelvollisuus"-vouhkaajien kanssa on varmasti edistänyt politiikkaa ihmisten parissa enemmän kuin yksi ääni Juha Miedolle. Äänestyslappuun nimen kirjoittaminen on helppoa, ajatteleminen ja asioiden kyseenalaistaminen useasti ei.
Lisäksi joku poliittisesti valveutuneempi voisi ehdottaa jotain suhteellista vaalitapaa parempaa metodia. Tapaus Cronberg osoittaa, että jotain mätää järjestelmässä on.
Kannattaa myös muistaa tästä vuodatuksesta, että Suomessahan on vaalisalaisuus.
Tuesday, March 20, 2007
Puhelimen muistokirjoitus

Nyt se viimein tapahtui.
Pitkäaikaiset blogin lukijat saattavat muistaa, että hävitin kännykkäni Japanin reissulla. Siitä asti olen käyttänyt varapuhelimenani 2003 hankittua Nokian puhelinta, joka oli jo ehkä hieman reissussa rähjääntynyt.
Rakkaassa nokialaisessani ei nimittäin enää toiminut kolmosnäppäin, joka johti siihen, että jouduin opettelemaan tekstiviesteihini Suomen kielen version, jossa ei ole d-, e- ja f-kirjaimia. Sanavarasto ainakin karttui.
Sain uuden puhelimenkin, mutta koska puhelimen muistissa oli jo niin paljon tärkeitä numeroita lykkäsin vaihtoa. Olisihan se ollut todella vaivalloista vaihdella numeroita sim-kortille edestakaisin.
Pari viikkoa sitten puhelin alkoi yhtäkkiä puskemaan koko ajan numeroa 7. Seitsemänhän on myyttinen numero, joten uskoin että tässä on ehdottomasti magialla osuutta asiaan. Tämä oli myös harvinaisen hienoon ajankohtaan painottunut sillä Seiska-ongelman sain kuitenkin ratkaistua hetkeksi, mutta samalla hajosi nappi ylöspäin. Ei tässäkään hätiä mitiä. Luetteloa voi hyvin selata myös pelkällä alaspäin-napilla.
Viime viikonloppuna kännykän näyttö meni täysin pimeäksi ja aloin jo heittää täysin toivoni. Kuitenkin kuin viimeisillä voimillaan ja taivaan lahjana (sillä meikäläisen piti kaivaa yksi elintärkeä viesti puhelimen uumenista) puhelin teki ihmeparantumisen eilen. Näppäimistä toimivat enää 0, vihreä puhelin ja tähti, nekin vain kohtuullisen pahalla väkivallalla.
Mutta sehän riittää.
Lykkäsin siis siirtoa eteenpäin. Kymmenen minuuttia kynällä kännykkää ronklattuani sain jopa herätyskellon oikeaan aikaan. Viimeistä telomista puhelin ei kuitenkaan kestänyt ja viimeiseksi kuolinkorahdukseksi jäi allekirjoittaneen herätys kello 7.00 tänään. Yritin vielä saada avattua yön aikana tullutta viestiä käyttämällä kaikkia mahdollisia työkaluja mitä mieleeni pulpahti (päällimmäisinä raaka voima ja tyhmyys).
Tuloksetta. Puhelimen mikään näppäin ei enää toiminut. Oli aika tunnustaa tappio.
Vaihdoin hartaasti aamulla uuden puhelimen käyttöön. Muutama sata numeroa hävisi sen siliän tien. Eniten harmittivat ylpeydellä vaalimani julkkisten salaiset numerot, joita olin kerännyt pitkään ja hartaasti. Olin myös kehittynyt jo aika taidokkaaksi kommunikoimaan ilman d-, e- ja f-kirjaimia. Jää siis hyvästi.
Rakas puhelin. L pää rauhassa. Palv lit vuot si hyvin.
PS: Jos joku on lähettänyt mulle viestin eilen 21-07 välillä, lähettäkää se uudestaan. Se viesti on nimittäin hävinnyt bittiavaruuteen.
Thursday, March 15, 2007
Suomen road trip

Juhlistan nyt muutamaa kevätpäivää snadilla kevätlomalla. Tiistainen rankka rypistys autolla akselilla Helsinki-Turku-Tampere-Helsinki ei tyydyttänyt matkailunnälkääni. Kirjoittelenkin tätä Mikkelin työväentalolta. Edessä on kulttuurintäyteinen reissu, josta huomenna suunnataan Lappeenrantaan ja lauantaina Turkuun. Käsikirjoittajan rooli valmiin näytöksen pyöriessä on "toodella rankka" lähinnä siis nestetasapainon ylläpitoa ja hyvien läppien heittämistä.
Lomailen siis kultturellisessa seurassa jo ennen mainitsemani KY-Speksin kanssa. Meininki on hilpeä. Varsinkin kun on nukkunut alkuviikolla noin 4 h. Ollut hieman kiireitä, josta on myös johtunut blogihiljaisuuteni. Aina ei kerkeä ja matkailu avartaa. Ensi viikon loppupuolella pitäisi siirtyä runttaamaan myös se Iso G vihdoin kasaan. Hiphurraa.
Juhlistin akuuttia kevätlomaani eilen katsomalla Avenue Q-musikaalia Savoy-teatterissa. Huippuhetket "Tää perseestä on" ja "Internet on pornoa varten" huvittivat, mutta en ehkä lippujen suolaista hintaa olisi itse maksanut. Onneksi liput oli hustlattu. Kuitenkin musikaalimaailmassa aika virkistävä tapaus, jossa ruma sana sanottiin niin kuin se seisoo. Nukkien ja ihmisten yhteispeli toimi hyvin. Kannattaa katsastaa vaikka ensi viikon lauantaina ja jatkaa viereiseen Cafe Valteriin, jossa levyjä soittaa yours truly. Elektronista musaa tiedossa indiepäisellä vivahteella. Tervetuloa!
Nyt taidan mennä bäkkärille pistämään takan päälle ja avata punaviinin.
Adios rakkaat ja ensiviikkoon!
Tuesday, March 13, 2007
Autoilu on ihanaa!
...tai ei itseasiassa ole, mutta yritän psyykata itseäni pysymään hereillä intensiiviseen Turku-Tampere päivän road trippiin. Tähän tietysti pitää lisätä se, että olen nukkunut ehkä muutaman tunnin viime yönä. Hilpeätä kaikin puolin.
Kaiken huipuksi lähden torstaina Suomen ympäriajelulle akselilla Mikkeli-Lappeenranta-Turku-akselille.
Kaiken huipuksi lähden torstaina Suomen ympäriajelulle akselilla Mikkeli-Lappeenranta-Turku-akselille.
Friday, March 09, 2007
Stupid Dance Music!

Edellisen viestin innoittamana suuntasin takaisin juurille (Hyvinkäälle siis, en Ouluun). Syynä ei kotiseuturakkaus vaan mummon huomiset 80-vuotisjuhlat. Kunnioitettava ikä kaiken kaikkiaan varsinkin kun itse vasta kolkuttelee elämän ensimmäistä kvartaalia.
Viime aikoina itse kukin on ollut aika fiiliksissään uudesta tanssittavasta "indie"-kamasta. Indiehän itsessään on mielenkiintoinen termi, jonka määrittelyyn tämä blogi olisi riittämätön väline. Kuitenkin kaiken uuden räppiräimellyksen, baltimoren, "balearican" ja muun "vanhan musan" diggailun lomassa on tullut hankittua aika paljon uutta tanssittavaa rokkia tai rokkaavaa tanssimusaa.
Genreistä viis, bileet on pystyssä, kun näitä soittaa. Vaikka olisi yksin kotona. Ohessa esiteltynä 10 valiota, joista löytyy videot. Mukana myös ihan pelkkää tanssimusaa ilman rokin häivääkään. Ja nää on ilmiselviä valintoja, kun en mä tästä musasta juurikaan mitään tiedä muuta kuin, että nää on ehkä parasta tanssimusaa just nyt.
"They can call it indie, nu-rave or electroclash, but I just call it Stupid Dance music" TOP 10
1. Rapture: Wooh! Alright! Yeah!
2. Hot Chip: Over & Over
3. !!!: Heart Of Hearts
4. Klaxons: Gravity´s Rainbow
5. Architecture in Helsinki: Do The Whirlwind
6. New Young Pony Club: Ice Cream
7. Datarock: Fa Fa Fa
8. Le Tigre: Deceptacon
9. CSS: Let´s Make Love and Listen To Death From Above (LIVE)
10. Bloc Party: Helicopter
Huhuja uudesta "Indiedisko"-klubista on myös liikkunut kaupungilla.
Thursday, March 08, 2007
Kotiseuturakkautta?

"Näytä passi. Se on raakaa dataa"
Vai onko? Omassa passissani lukee syntymäpaikan kohdalla Oulu. Olen asunut Oulussa peräti puoli vuotta. En siis voi väittää olevani syntyperäinen oululainen, vaikka tiedänkin mitä "Alakkonää mua" tarkoittaa.
Kysyttäessä mistä olen on vastaus helppo: Hyvinkäältä. Olenhan asunut siellä suurimman osan muistamastani elämästä. Mitä se minulle merkitsee, onkin hankalampi kysymys. Monella on viha-rakkaussuhde kotipaikkaansa. Sinne halutaan jossain elämän vaiheessa palata tai siellä vierailu aiheuttaa inhon puistatuksia. Kun suurin osa kavereistani muutti pois Hyvinkäältä ovat syyt siellä käymiseen vähentyneet koko ajan. Luultavasti kun vanhempani muuttavat Hyvinkäältä pois, minulla ei ole enää mitään syytä palata sinne koskaan.
En toisaalta inhoakaan vanhaa kotiseutuani. Se on vain täysin mitäänsanomaton. En puhu hassulla murteella, minulla ei ole paikkakuntani suosikkijoukkuetta (koska kaikki joukkueet ovat niin paskoja) missään sarjassa ja suurin julkkis seudulta on curling-tähti. Hyvinkää ei jätä jälkeä asukkaihinsa. Parasta nuoruudessa oli, että Hyvinkäältä pääsi helposti ja nopeasti Helsinkiin. Kun muutin Helsinkiin tajusin ettei täälläkään ole juuri mitään ihmeellistä. Vaikka vietän suurimman osan viikostani tiukasti Viiskulmassa lukuunottamatta säännöllisiä sporamatkoja Alppilaan ja Arabiaan, en ole silti vieläkään täysin kotona. Tuskin tulen koskaan olemaankaan.
Vierailut Hyvinkäälle ovat minulle rauhoittumisretkiä. Juoksiessani vanhojen leikkikenttien ohi, en tunne kaipuuta tai haikeutta. En ole nostalgisoiva ihminen. Minulla ei juurikaan ole valokuvia menneistä teoista (ehkä hyvä niin), olen hävittänyt aikojen saatossa kaikki pystit, kunniamerkit ja todistukset jotka olen saanut ja pyrin aina miettimään elämäni pari projektia eteenpäin. Harvemmin tulee myöskään mietittyä mistään asioista, että ne olivat paremmin ennen. Karkit maistuivat ennen paremmilta, mutta toisaalta eipä niitä tule enää juuri syötyäkään.
Nykyään kun minulta kysytään mistä olen, vastaan että olen juureton tai koditon. Ensinnäkin siten saa ilmaisia drinkkejä. Toisekseen se kuvaa hyvin pitkälti ajattelutapaani. Jossei juurru mihinkään paikkaan, on aina uutta löydettävää ja sopeutuu kaikkialle muttei ole täysin tyytyväinen missään. Se on hyvä olotila.
Kotini on siellä missä itse olen.
Kirjoituksen innoitti toisen Hyvinkään kasvatin Ari "Paska" Peltosen kirja Pallinaama.
Wednesday, March 07, 2007
Pääministerimme ruokailutottumukset

Vaalien mainonta on sujunut aika rauhallisissa merkeissä. SAK:n hyllytettyjen mainosten "Takkahuone" ja "Ruokapöytä" lisäksi ei ole juurikaan mitään järisyttävää mainosten puolella ollut. Nämäkin hyllytetyt mainokset ovat sanomaltaan aika yksioikoisen urpoja, mutta Oiva Lohtander on aina mainio.
Paras guerrillamarkkinointikamppis on tähän mennessä ollut Susan Kurosen kirja. Ja tietysti Vanhasen pussiin. Matti Vanhasen ongelmanahan on ollut, että hän vaikuttaa hieman etäiseltä ja epäinhimilliseltä. Tämä varmasti johtuu täysin siitä, että se pitää täysin paikkansa. Keskustalle Kurosen kirja on taivaan lahja. Suomalaiset rakastavat altavastaajia ja kansan syvät rivit lämpenevät uuniperunaa syövälle maatalon miehelle.
Kuronen on taasen hyvä maalitaulu. Oman edun tavoittelija, josta kukaan ei voi pitää. Toisaalta, jos kirjoittaa kirjan "Pääministerin morsian", jonka alunperin piti olla "Vuosisadan rakkaustarina" ei olekaan kovin vahvoilla. En ymmärrä Kurosen motiiveja, sillä ei tuon kirjan kirjoittamisesta nyt niin paljon rahaa saa. Lupaankin äänestää Keskustaa, jos joku myöntää, että kirja on osa Keskustan vaalikampanjaa sillä näin nerokkaita kamppiksia harvemmin keksitään.
Itse olen kuitenkin huolestunut Vanhasen ruokavaliosta. Mikäli Kurosen paljastukset Vanhasen ruokatottumuksista pitävät paikkansa olen häpeissäni.
Ymmärrän allergiat ja eettisen ruokavalion. Nirsoilua en ymmärrä. Eikö Vanhaselle opetettu lapsena syömään lautasta tyhjäksi? Vanhanen ei Kurosen kirjan mukaan syönyt mausteisia ruokia. Luulisi professorin pojan pääsevän maistamaan eksoottisia makuja lapsuudessaan. Tai ehkä Tatu Vanhanen on syöttänyt rotuoppiaan vain uuniperunoiden ja pihvien joukossa.
Olin aina pitänyt Vanhasen absolutismia tiukkana vakaumuksen asiana, mutta viimeaikaiset ruokavaliopaljastukset näyttävät asiat uudessa valossa. Vanhanen onkin vain ruokajuntti, joka ei ole koskaan oppinut juomaan viiniä. Vanhanen myöskin piti pizzasta, kun siinä ei ollut tomaattimurskaa tai juustoa. Anteeksi nyt vaan, se on leipä eikä mikään pizza. Kokis siihen päälle on parasta. Eli keinotekoisesti tuotettu hampaita syövyttävä monikansallinen sokeripommi on ihan ok, mutta valkosipuli ei. Just.
Joku saattaa kysyä, miten tällä on mitään tekemistä vaalien kanssa? Paljon. Olethan mitä syöt. Saman ruoan tarjoaminen aina treffeillä kielii mielikuvituksettomuudesta. Suudelmasta kieltäytyminen jos toinen tuoksuu valkosipulille kertoo taasen julmuudesta. Haluanko maatani johtamaan julman ja mielikuvituksettoman johtajan, joka jättää seurustelukumppaninsa tekstiviestillä?
Vanhanen ei myöskään katso jännityselokuvia sillä ne ovat liian pelottavia. Just.
Tuesday, March 06, 2007
Roskan yliannostus
On taas se aika vuodesta, kun iltapäivälehdet käyvät vajaakierroksilla. Kun maikkarilla pyörii niin "Tanssii tähtien kanssa" kuin "Idolskin" ei lööpeistä ole puutetta. Eilinen oli hyvä esimerkki. Molemmissa iltapäivälehdissä komeili Jani Sievisen kuuma tanssi. Aargh. Ketä kiinnostaa? Kuuman tanssin takia esimerkiksi erittäin oleellinen Britney-uutinen sai vain pienen maininnan.
Toisaalta lehden teko helpottuu. Lööppejä ei tarvitse kaivaa jostain luovuuden lähteiltä vaan voi ottaa valmiiksi saneltuja uutiskulmia maikkarin pr-toimistolta. Sitten jos tapahtuu jotain oikeasti uutisoitavaa, kuten tämänpäiväinen Kimmo Sasi-turma voi Sami Sarjula-jutun heivata pienemmälle. Ja kuka helvetti on Sami Sarjula?
Älkää käsittäkö väärin, arvostan roskaa suuresti. Vietän huomattavan osan vapaa-ajastani lukien roskajuttuja ja katsellen roskaelokuvia. Hyvän viihderoskan tekeminen vaatii kuitenkin enemmän taitoa kuin vain kykyä ammentaa Idols-kilpailijoiden taustasta. Kesäisin Suomen taidokkaimmat roskamaakarit pääsevät vauhtiin:
"Uroshirvi ui oluttehtaalle"
"Siili hyökkäsi jalkaan"
"Savusiika myrkytti pariskunnan"
Tällaiset otsikkohelmet vaativat todellista osaamista ja ymmärrystä taiteen hienoista yksityiskohdista.
Luin tänään uutta Imagea ja en päässyt tositv-jätöksiä karkuun siinäkään. Kauko Röyhkän haastattelussa paljastettiin, että Kaukoa oli pyydetty tanssi tähtien kanssa- ohjelmaan. Kauko oli kuitenkin kieltäytynyt, koska pelkäsi, että hänellä alkaa stondata.
Lopetan tällaisen roskan lukemisen ja keskityn vain laatudokumentteihin.
Toisaalta lehden teko helpottuu. Lööppejä ei tarvitse kaivaa jostain luovuuden lähteiltä vaan voi ottaa valmiiksi saneltuja uutiskulmia maikkarin pr-toimistolta. Sitten jos tapahtuu jotain oikeasti uutisoitavaa, kuten tämänpäiväinen Kimmo Sasi-turma voi Sami Sarjula-jutun heivata pienemmälle. Ja kuka helvetti on Sami Sarjula?
Älkää käsittäkö väärin, arvostan roskaa suuresti. Vietän huomattavan osan vapaa-ajastani lukien roskajuttuja ja katsellen roskaelokuvia. Hyvän viihderoskan tekeminen vaatii kuitenkin enemmän taitoa kuin vain kykyä ammentaa Idols-kilpailijoiden taustasta. Kesäisin Suomen taidokkaimmat roskamaakarit pääsevät vauhtiin:
"Uroshirvi ui oluttehtaalle"
"Siili hyökkäsi jalkaan"
"Savusiika myrkytti pariskunnan"
Tällaiset otsikkohelmet vaativat todellista osaamista ja ymmärrystä taiteen hienoista yksityiskohdista.
Luin tänään uutta Imagea ja en päässyt tositv-jätöksiä karkuun siinäkään. Kauko Röyhkän haastattelussa paljastettiin, että Kaukoa oli pyydetty tanssi tähtien kanssa- ohjelmaan. Kauko oli kuitenkin kieltäytynyt, koska pelkäsi, että hänellä alkaa stondata.
Lopetan tällaisen roskan lukemisen ja keskityn vain laatudokumentteihin.
Monday, March 05, 2007
Uusi loistava musablogi avattu
Suomen paras deejii ja muutenkin loistojäbä Sampo Axelsson a/k/a Dj Anonymous on avannut uuden sivun. Hyviä keloja, läppiä ja klippejä musasta:
www.djanonymous.fi
Kannattaa ehdottamasti tsekata ainakin Sampon erittäin akuutti editti Fat Joen "Make It Rain"-remixistä. R.Kellyn sanoitukset ovat kovinta runoutta tältä vuodelta:
"Ask me what my name is, stupid b*tch I´m famous"
"I order one bottle, then I fuck with one model
I order more bottles, now I got more models"
"Ask your girfriend my name, I bet she goes
SKEET SKEET SKEET-weatherman make it rain"
R.Kelly. Hieno ja ennen kaikkea herkkä mies.
www.djanonymous.fi
Kannattaa ehdottamasti tsekata ainakin Sampon erittäin akuutti editti Fat Joen "Make It Rain"-remixistä. R.Kellyn sanoitukset ovat kovinta runoutta tältä vuodelta:
"Ask me what my name is, stupid b*tch I´m famous"
"I order one bottle, then I fuck with one model
I order more bottles, now I got more models"
"Ask your girfriend my name, I bet she goes
SKEET SKEET SKEET-weatherman make it rain"
R.Kelly. Hieno ja ennen kaikkea herkkä mies.
Wednesday, February 28, 2007
Time to party again! 2.3.2007

Ehkä pohjoismaiden paras dj saapuu perjantaina Suomeen. Ohessa lehdistötiedotetta:
MIKA SNICKARS (Ruotsi)
Ruotsalainen Mika Snickars on Deejiiden deejii. Kukaan ei mielellään soita ennen häntä, tai hänen jälkeensä. Snickarsiin vertailu masentaa kokeneenkin deejiin, oli vertailukohteena sitten levyvalikoiman syvyys tai tekniset taidot.
Mika Snickars on soittanut levyjä 80-luvun lopusta, aloittaen uransa laittomista raregroove-bileistä. 90-luvulla hän kuului ruotsalaiseen Scratchaholics-turntablistkollektiiviin. Hiphopin ja vanhemman musiikin lisäksi Snickars on myös tunnustettu pitkän linjan house-dj.
Snickarsin levykauppa Tukholmassa on vaikuttanut suoraan dj-kulttuurin kehittymiseen Suomessa 90-luvun lopulla, suomalaisten tiskijukkien täyttäessä ruotsinlaivat hakiessaan Snickarsilta levyhelmiä. Edellisen kerran Mika Snickars ällistytti suomalaisyleisöä harvinaisen diskon valikoimallaan Get Your Love-klubin yksivuotisjuhlilla vuoden 2005 lopussa.
Tällä kertaa Snickarsilta on luvassa hiphop-henkinen keikka, mutta artistin tapaan luvassa on varmasti aimo kattaus ääninäytteitä koko elektronisen musiikin historiasta ja tulevaisuudesta.
Tässä aivan timanttinen miksaus herralta:
Mikan miksaus joululle
Vanhempaa musiikkia laidasta laitaan. Olen kuunnellut työpäivän aikana varmaan kolmeen kertaan läpi.
Kutsuja, joilla pääsee ennen klo 23 ilmaiseksi Kuudennelle Linjalle saa meikäläiseltä. Holla.
Tuesday, February 27, 2007
Back to life, back to the reality
Tavanomaisuudesta poiketen hieman pidempi entry viikonlopun tapahtumista.
Oli hauskin viikonloppu miesmuistiin.
Perjantaina Top Billin iski Tallinnaan. Meno oli riehakasta, vaikka alussa yleisö ei varmasti ihan tiennyt mitä odottaa. Tanssit ja juhlat jatkuivat aamumyöhään. Itselläni oli aikamoinen minuuttiaikataulu, sillä paluulaiva lähti lauantaina kahdeksalta. Kaikki meni loppujen lopuksi ihan täydellisesti vaikkakin jatkoille meneminen Korealaiseen homobaariin ei välttämättä lue "Kuinka ehtiä aamulla laivaan"-ohjekirjassa. Kiitokset erityisesti Pinball-Heikille kaikesta huolenpidosta. Myöhästyminen olisi saattanut muuttaa "hauskin viikonloppu miesmuistiin"-muistelut täysin päinvastaisiksi.
Lauantaina olivat nimittäin KY:n vuosijuhlat, kuudennet sellaiset itselle ja mitä luultavimmin viimeiseni. Tänä vuonna en ollut muutenkaan suunnitellut meneväni saatuani edellisenä vuotena harrastusmerkin, johon olisi ollut loogista lopettaa vuosijuhlissa käynti. Sain kuitenkin pyynnön, josta en voinut kieltäytyä loppujen lopuksi. Minua pyydettiin pitämään Puhe naiselle. Itse olin uskonut, että tämä vuosijuhlien kunnia ei osakseni koskaan lankea. Ei johtuen siitä, etteikö puhe olisi varmasti ollut ihan hyvä. On kuitenkin puheita joihin ihan hyvä ei riitä. Vaatimattomana ihmisenä oma "ihan hyväni" on tietysti parempi kuin suurimman osan ihmisistä paras.
Olin itse myös hieman peloissani, keksisinkö uusia juttuja pidettyäni puheen blogikavereideni Seireeneiden mahtavissa pikkujoulujuhlissa jo kahteen kertaan. Luultavasti muutamana edellisenä vuotena olisin vuosijuhlapuheesta kieltäytynyt, mutta loppujen lopuksi päädyin puhetta pitämään. Puheen tarkemman onnistumisen analysoinnin jätän sille, jolle se oli tarkoitettu. Itse annoin kaikkeni. Ehkä ainoan negatiivisen kommentin voisin itselleni antaa: monesti puhe naiselle vääntyy puheeksi naisista, mutta välillä taisin kääntää puheen naiselle puheeksi itsestäni. Old habits die hard.
Oli muutenkin kaikin puolin loistavat vuosijuhlat. Sopivan rempsakat ja arvokkaat yhtä aikaa. Kiitokset erityisesti avecille, pöytäseurueelle ja sille herrasmiehelle, joka tarjosi meille shampanjapullon. Lisää tällaista.
Vuosijuhlien jatkot ja sillis menivät tutulla tyylillä. Ibbie Love hyökkäsi keikan aikana kimppuuni ja muuta täysin normaalia. Nämäkin ovat varmasti viimeiset tätä lajia.
Maanantai meni kirotessa luterilaista elämänrytmiäni. Kolmen päivän korkealennon jälkeen kaikki tuntui täysin masentavalta, joka paikkaan sattui ja hommat tuntuivat muutenkin olevan päin helvettiä.
Nyt saavuin juuri koristreeneistä, joka ei ole ainakaan parantanut fyysistä oloani. Joka paikkaan sattuu, henki ei meinaa kulkea ja polvi on ilmeisesti lähtenyt irti. Rakastan urheilua.
Oli hauskin viikonloppu miesmuistiin.
Perjantaina Top Billin iski Tallinnaan. Meno oli riehakasta, vaikka alussa yleisö ei varmasti ihan tiennyt mitä odottaa. Tanssit ja juhlat jatkuivat aamumyöhään. Itselläni oli aikamoinen minuuttiaikataulu, sillä paluulaiva lähti lauantaina kahdeksalta. Kaikki meni loppujen lopuksi ihan täydellisesti vaikkakin jatkoille meneminen Korealaiseen homobaariin ei välttämättä lue "Kuinka ehtiä aamulla laivaan"-ohjekirjassa. Kiitokset erityisesti Pinball-Heikille kaikesta huolenpidosta. Myöhästyminen olisi saattanut muuttaa "hauskin viikonloppu miesmuistiin"-muistelut täysin päinvastaisiksi.
Lauantaina olivat nimittäin KY:n vuosijuhlat, kuudennet sellaiset itselle ja mitä luultavimmin viimeiseni. Tänä vuonna en ollut muutenkaan suunnitellut meneväni saatuani edellisenä vuotena harrastusmerkin, johon olisi ollut loogista lopettaa vuosijuhlissa käynti. Sain kuitenkin pyynnön, josta en voinut kieltäytyä loppujen lopuksi. Minua pyydettiin pitämään Puhe naiselle. Itse olin uskonut, että tämä vuosijuhlien kunnia ei osakseni koskaan lankea. Ei johtuen siitä, etteikö puhe olisi varmasti ollut ihan hyvä. On kuitenkin puheita joihin ihan hyvä ei riitä. Vaatimattomana ihmisenä oma "ihan hyväni" on tietysti parempi kuin suurimman osan ihmisistä paras.
Olin itse myös hieman peloissani, keksisinkö uusia juttuja pidettyäni puheen blogikavereideni Seireeneiden mahtavissa pikkujoulujuhlissa jo kahteen kertaan. Luultavasti muutamana edellisenä vuotena olisin vuosijuhlapuheesta kieltäytynyt, mutta loppujen lopuksi päädyin puhetta pitämään. Puheen tarkemman onnistumisen analysoinnin jätän sille, jolle se oli tarkoitettu. Itse annoin kaikkeni. Ehkä ainoan negatiivisen kommentin voisin itselleni antaa: monesti puhe naiselle vääntyy puheeksi naisista, mutta välillä taisin kääntää puheen naiselle puheeksi itsestäni. Old habits die hard.
Oli muutenkin kaikin puolin loistavat vuosijuhlat. Sopivan rempsakat ja arvokkaat yhtä aikaa. Kiitokset erityisesti avecille, pöytäseurueelle ja sille herrasmiehelle, joka tarjosi meille shampanjapullon. Lisää tällaista.
Vuosijuhlien jatkot ja sillis menivät tutulla tyylillä. Ibbie Love hyökkäsi keikan aikana kimppuuni ja muuta täysin normaalia. Nämäkin ovat varmasti viimeiset tätä lajia.
Maanantai meni kirotessa luterilaista elämänrytmiäni. Kolmen päivän korkealennon jälkeen kaikki tuntui täysin masentavalta, joka paikkaan sattui ja hommat tuntuivat muutenkin olevan päin helvettiä.
Nyt saavuin juuri koristreeneistä, joka ei ole ainakaan parantanut fyysistä oloani. Joka paikkaan sattuu, henki ei meinaa kulkea ja polvi on ilmeisesti lähtenyt irti. Rakastan urheilua.
Wednesday, February 21, 2007
Disconnect the people!
Harvemmin tulee luettua sykähdyttävää bisneskirjaa. Jon Steelin Perfect Pitch ei ole sitä kokonaisuudessaan, mutta siinä on yksi luku, joka sai minut vaikuttumaan ja ajattelemaan.
Kirjaa voi muutenkin suositella. "Save the world from shitty presentations" on kunnianhimoinen tavoite. Itse niistä yleisön osassa kärsineenä ja luultavasti joskus muutaman huonon sellaisen tehneenä erittäin viihdyttävää, mutta myös raastavaa luettavaa. Liiallisen omahyväisyyteen joskus sortuvana tekee ihan hyvää lukea miten "omia täydellisiä" presiksiä voisi modata. Eräästäkin esityksestä päätin poistaa noin puolet ja miettiä koko hommaa täysin uudelta kannalta.
Vaikuttavin luku ei kuitenkaan liity presaamiseen niin paljon vaan enemmän nykyaikaisen työelämän "hektisyyteen" ja vaatimukseen, että sinut voi saada kiinni mistä vaan, milloin vaan ja sinun pitää reagoida heti. Nykyinen ärsykepaljous tyhmentää ihmistä. Normaalin konttoriorjan päivä pysähtyy mailin saantiin, soittoon ja ajatus herpaantuu jälleen siitä mitä olit sillä hetkellä tekemässä. Luvussa "Trevor´s sledgehammer" Steel painottaa faktaa, että onnellinen työntekijä on tuottavampi ja painottaa työ-ja vapaa-ajan selkeätä erillään pitoa.
Juttelin Samin kanssa eilen siitä miten ärsykkeitä vain tulee joka puolelta. Gradua tehdessä löytyy koko ajan uutta kiinnostavaa tietoa. Esityksiä voi aina parantaa. Tarjouksia voi aina hioa. Ongelma ei enää nykypäivänä olekaan pelkästään turhan informaation räjähdysmäinen kasvu, vaan se, että oikeasti tärkeätäkin informaatiota juuri sinulle on vain enemmän kuin pystyt hallitsemaan. Sen kanssa on vain elettävä.
Itse olen vastannut työpuheluihin lomalta New Yorkista, hääjuhlissa (en omissa), gradulomalla, purjeveneessä ja vaikka suihkussa. Viimeinen kerta kun olen ollut totaalisen disconnected maailmasta oli reissulla Japanista. GSM-verkko ei katsokaas toiminut. Sielläkin vastasin työmaileihin Hostellin koneelta. Pelkästään tätäkin kirjoittaessani olen:
a) Tarkastanut sähköpostini
b) Lukenut pari muuta blogia
c) Tarkastanut keskustelufoorumeita
d) Vastannut taas pariin sähköpostiin
e) Puhunut puhelimessa
f) Avannut kolme keskeneräistä presentaatiota
g) Etsinyt Googlesta tietoa, tagannut sivuja del.icio.usiin, käynyt Amazonissa, Ebayssa ja katsomassa
Työpäivä ei ole siis vielä edes kunnolla alkanut.
Kuin pisteenä iin päälle tämän päivän Hesarissa oli pikku-uutinen sähköpostiriippuvaisuudesta. Jenkkityyliin sähköpostia koko ajan selaaville on tehty 12 askeleen ohjelma irtipääsemiseksi. Nostan vasemman käteni vaaravyöhykkeellä olemisen johdosta. Olen pelottavan online koko ajan.
Nyt taidan pistää koneen kiinni ja alan tekemään päivän töitä kynällä ja paperilla. Ja mikä tärkeintä: aivoilla.
Kirjaa voi muutenkin suositella. "Save the world from shitty presentations" on kunnianhimoinen tavoite. Itse niistä yleisön osassa kärsineenä ja luultavasti joskus muutaman huonon sellaisen tehneenä erittäin viihdyttävää, mutta myös raastavaa luettavaa. Liiallisen omahyväisyyteen joskus sortuvana tekee ihan hyvää lukea miten "omia täydellisiä" presiksiä voisi modata. Eräästäkin esityksestä päätin poistaa noin puolet ja miettiä koko hommaa täysin uudelta kannalta.
Vaikuttavin luku ei kuitenkaan liity presaamiseen niin paljon vaan enemmän nykyaikaisen työelämän "hektisyyteen" ja vaatimukseen, että sinut voi saada kiinni mistä vaan, milloin vaan ja sinun pitää reagoida heti. Nykyinen ärsykepaljous tyhmentää ihmistä. Normaalin konttoriorjan päivä pysähtyy mailin saantiin, soittoon ja ajatus herpaantuu jälleen siitä mitä olit sillä hetkellä tekemässä. Luvussa "Trevor´s sledgehammer" Steel painottaa faktaa, että onnellinen työntekijä on tuottavampi ja painottaa työ-ja vapaa-ajan selkeätä erillään pitoa.
Juttelin Samin kanssa eilen siitä miten ärsykkeitä vain tulee joka puolelta. Gradua tehdessä löytyy koko ajan uutta kiinnostavaa tietoa. Esityksiä voi aina parantaa. Tarjouksia voi aina hioa. Ongelma ei enää nykypäivänä olekaan pelkästään turhan informaation räjähdysmäinen kasvu, vaan se, että oikeasti tärkeätäkin informaatiota juuri sinulle on vain enemmän kuin pystyt hallitsemaan. Sen kanssa on vain elettävä.
Itse olen vastannut työpuheluihin lomalta New Yorkista, hääjuhlissa (en omissa), gradulomalla, purjeveneessä ja vaikka suihkussa. Viimeinen kerta kun olen ollut totaalisen disconnected maailmasta oli reissulla Japanista. GSM-verkko ei katsokaas toiminut. Sielläkin vastasin työmaileihin Hostellin koneelta. Pelkästään tätäkin kirjoittaessani olen:
a) Tarkastanut sähköpostini
b) Lukenut pari muuta blogia
c) Tarkastanut keskustelufoorumeita
d) Vastannut taas pariin sähköpostiin
e) Puhunut puhelimessa
f) Avannut kolme keskeneräistä presentaatiota
g) Etsinyt Googlesta tietoa, tagannut sivuja del.icio.usiin, käynyt Amazonissa, Ebayssa ja katsomassa
Työpäivä ei ole siis vielä edes kunnolla alkanut.
Kuin pisteenä iin päälle tämän päivän Hesarissa oli pikku-uutinen sähköpostiriippuvaisuudesta. Jenkkityyliin sähköpostia koko ajan selaaville on tehty 12 askeleen ohjelma irtipääsemiseksi. Nostan vasemman käteni vaaravyöhykkeellä olemisen johdosta. Olen pelottavan online koko ajan.
Nyt taidan pistää koneen kiinni ja alan tekemään päivän töitä kynällä ja paperilla. Ja mikä tärkeintä: aivoilla.
Tuesday, February 20, 2007
Taksi vie, mutta minne?
Mikä on taksin ydinpalvelu?
Oma näkemykseni: Viedä asiakas paikasta A paikkaan B, nopeasti ja helposti.
Nopeus on tietysti suhteellinen käsite varsinkin hirveässä ruuhkassa. Helppous taas ei. Kun matkustan taksissa haluan yleensä puhua puhelimessa, kirjoittaa tai lukea. Maksan osaltaan siitä palvelusta, että voin hyötykäyttää tätä matkustusaikaa. Toinen syy on, että tietyt siirtymävälit ovat Helsingin alueella julkisilla täyttä tuskaa. 3 vaihtoa, kilometrin samoilu ja tunnin matkustaminen ei houkuta. Onhan meillä kaikilla aina kamala kiire.
En maksa siis taksille siitä, että (yhtymäkohdat eiliseen taksireissuun aamulla ovat todellisia):
a) Joudun neuvomaan mihin olen menossa enempää kuin osoitteen ja kaupungin. En nimittäin tunne Espoon alueita. Mankkaa, Tapiola, Leppävaara, whatever.
b) Jos taksi ei tiedä missä alue on, hän ottaa asian esille vasta ajettuaan eksyksiin jonnekin päin Espoota.
c) Minua syyllistetään tästä asiasta, etten tiedä mitä aluetta Espoota olen menossa. Maksan kuskille juurikin siitä, että matkustan paikasta a paikkaan b. Tiedän mistä lähden ja sanon määränpääosoitteen.
d) Joudun itse soittamaan Espoota tuntevalle kaverille, selvittääkseni missä alue on.
e) Myöhästyn tapaamisesta tämän samoilun seurauksena.
f) Kuuntelen valitusta siitä, että GPRS-laitteista näkee huonosti katuja. Like I´d give a damn.
Tiedän, että Suur-Helsingin alueella on niin paljon osoitteita, ettei niitä jokainen ihminen voi muistaa. Siksi on se GPRS.
Ymmärrän, että Helsingin taksille voi olla hankalaa suunnistaa Espoossa. Voisi kuitenkin ottaa jo hyvissä ajoin sitten se keltaiset sivut käteen ja katsoa siitä kartasta.
Voi myös sanoa "en tiedä missä paikka on". Asiakkaalle jää parempi mieli kun asian sanoo etukäteen. Hortoilu ympäri ämpäri Espoota on mielestäni eksymistä, vaikka taksikuskin eettiseen koodistoon kyseisen asian myöntäminen ei sovikaan. Eilisen aamupalaveriseikkailusta sain kuitenkin kehitettyä tärkeän elämänviisauden:
"Olet eksyksissä myös silloin jos tiedät missä olet, mutta et mihin olet menossa"
Oma näkemykseni: Viedä asiakas paikasta A paikkaan B, nopeasti ja helposti.
Nopeus on tietysti suhteellinen käsite varsinkin hirveässä ruuhkassa. Helppous taas ei. Kun matkustan taksissa haluan yleensä puhua puhelimessa, kirjoittaa tai lukea. Maksan osaltaan siitä palvelusta, että voin hyötykäyttää tätä matkustusaikaa. Toinen syy on, että tietyt siirtymävälit ovat Helsingin alueella julkisilla täyttä tuskaa. 3 vaihtoa, kilometrin samoilu ja tunnin matkustaminen ei houkuta. Onhan meillä kaikilla aina kamala kiire.
En maksa siis taksille siitä, että (yhtymäkohdat eiliseen taksireissuun aamulla ovat todellisia):
a) Joudun neuvomaan mihin olen menossa enempää kuin osoitteen ja kaupungin. En nimittäin tunne Espoon alueita. Mankkaa, Tapiola, Leppävaara, whatever.
b) Jos taksi ei tiedä missä alue on, hän ottaa asian esille vasta ajettuaan eksyksiin jonnekin päin Espoota.
c) Minua syyllistetään tästä asiasta, etten tiedä mitä aluetta Espoota olen menossa. Maksan kuskille juurikin siitä, että matkustan paikasta a paikkaan b. Tiedän mistä lähden ja sanon määränpääosoitteen.
d) Joudun itse soittamaan Espoota tuntevalle kaverille, selvittääkseni missä alue on.
e) Myöhästyn tapaamisesta tämän samoilun seurauksena.
f) Kuuntelen valitusta siitä, että GPRS-laitteista näkee huonosti katuja. Like I´d give a damn.
Tiedän, että Suur-Helsingin alueella on niin paljon osoitteita, ettei niitä jokainen ihminen voi muistaa. Siksi on se GPRS.
Ymmärrän, että Helsingin taksille voi olla hankalaa suunnistaa Espoossa. Voisi kuitenkin ottaa jo hyvissä ajoin sitten se keltaiset sivut käteen ja katsoa siitä kartasta.
Voi myös sanoa "en tiedä missä paikka on". Asiakkaalle jää parempi mieli kun asian sanoo etukäteen. Hortoilu ympäri ämpäri Espoota on mielestäni eksymistä, vaikka taksikuskin eettiseen koodistoon kyseisen asian myöntäminen ei sovikaan. Eilisen aamupalaveriseikkailusta sain kuitenkin kehitettyä tärkeän elämänviisauden:
"Olet eksyksissä myös silloin jos tiedät missä olet, mutta et mihin olet menossa"
Thursday, February 15, 2007
Naisen esineellistämistä
Seksi myy.
Tai ainakin sillä yritetään myydä.
Päivittäin printti-, tv- ja viraalikampanjoita seuraavana en ole voinut olla panematta merkille, että tissejä, pyllyjä, elimiä ja kaikkea muutakin alastonta kuvastoa käytetään surutta hyväksi.
Pelkkä seksi ei kuitenkaan toimi, nykyihminen on jo turtunut vain paljaaseen pintaan. Tarvitaan siis jotain muutakin. Mainion Adrantsin tämän viikon mainossaldosta voisin nostaa kolme esimerkkiä, jossa seksiä on käytetty hauskasti, hyvin ja huonosti.
Hauska:

Polaroidin mainossarjakuvien perustava idea on kaikkien miesten perimmäinen syy hankkia aurinkolasit: voi salassa tarkastella naisia. Itsekin koin saman ilmiö saadessani silmälasit ensimmäisen kerran käyttöön, kun olin tottunut sankoihin vain aurinkolaseissa. Tiirailut eivät jääneet siis huomiotta. Oheinen kuva on vain osa koko sarjakuvaa.
Koko mainoskamppis tässä
Hyvä:

En tiedä onko Apple maksanut näkyvyydestä Sports Illustratedin kuuluisaan uimapukunumeroon, luultavasti on. Tätä on product placement vuonna 2007. Loistava huomioarvo ja mikä tahansa muu mp3-soitin mallin peittona tuntuisi vain väärältä.
Huono:

No comments.
Tai ainakin sillä yritetään myydä.
Päivittäin printti-, tv- ja viraalikampanjoita seuraavana en ole voinut olla panematta merkille, että tissejä, pyllyjä, elimiä ja kaikkea muutakin alastonta kuvastoa käytetään surutta hyväksi.
Pelkkä seksi ei kuitenkaan toimi, nykyihminen on jo turtunut vain paljaaseen pintaan. Tarvitaan siis jotain muutakin. Mainion Adrantsin tämän viikon mainossaldosta voisin nostaa kolme esimerkkiä, jossa seksiä on käytetty hauskasti, hyvin ja huonosti.
Hauska:

Polaroidin mainossarjakuvien perustava idea on kaikkien miesten perimmäinen syy hankkia aurinkolasit: voi salassa tarkastella naisia. Itsekin koin saman ilmiö saadessani silmälasit ensimmäisen kerran käyttöön, kun olin tottunut sankoihin vain aurinkolaseissa. Tiirailut eivät jääneet siis huomiotta. Oheinen kuva on vain osa koko sarjakuvaa.
Koko mainoskamppis tässä
Hyvä:

En tiedä onko Apple maksanut näkyvyydestä Sports Illustratedin kuuluisaan uimapukunumeroon, luultavasti on. Tätä on product placement vuonna 2007. Loistava huomioarvo ja mikä tahansa muu mp3-soitin mallin peittona tuntuisi vain väärältä.
Huono:

No comments.
Tuesday, February 13, 2007
V*tuttaa
Einesviikot jatkuvat: Saarioisten kinkku-ananas-homejuusto-lätty menee mikropizzojen kärkeen. Luultavasti syynä on kuralätyn rapeaksi tekevä paistolautanen. Tai sitten olen vain mainosten uhri.
Kellä onni on, se onnen kätkeköön.
Menin möläyttämään radiohaastattelussa, että olen ollut viime aikoina niin onnellinen, että on ollut vaikeaa keksiä stand-up-materiaalia. Sillä niihinhän paras polttoaine on kunnon ketutus. Olisi pitänyt olla ihan hiljaa.
No parina viime päivänä on taas alkanut ottaa päähän erilaiset asiat. Kaikkein ärsyttävintä on ollut, ettei ole pystynyt olemaan vittuuntunut kuin korkeintaan itselleen tai yleiselle maailmanjärjestykselle. Aiheet sapetukseen ovat myös niin pieniä, ettei niistä oikein voi mihinkään valittaa.
Ensinnäkin empatiasapetukset tulivat Kelan karhukirjeiden saajille. Itsekin noita tullut joskus maksettua. Onhan se hienoa, että opiskelijat opintojensa lomassa tekevät viikonloppuisin ja iltaisin töitä, jotta pääsisivät juuri köyhyysrajalle.
Itselleni sitä kuuluisaa v*tutusta ovat aiheuttaneet muun muassa seuraavat asiat:
1. Kadoksissa olleet avaimet
On ratkiriemukasta etsiä avaimiaan kaksi tuntia lauantaina omasta kodistaan. Ilmeisesti kotiin tullessani olen ollut niin leikkimielisellä tuulella, että olen päättänyt leikkiä pikku kuurupiiloa. Myllättyäni jo ennestään täysin sotkuisen kämppäni ylösalaisin, löysin avaimet kämppikseni kengistä. Voi tätä löytämisen riemua!
2. Hajalla oleva vaaterekki
Ei kukaan työssäkäyvä ja autoton ihminen yksinkertaisesti ehdi, jaksa tai viitsi mennä Ikeaan hankkimaan uusia huonekaluja. Siitä sitten maksetaan pitkää korkoa. Parin viikon aikana tämä kohtuullisen hutera tuote on romahtanut n.kolme kertaa. V-käyrän jyrkkyyttä maksimoi vaaterekin romahdus kun etsii avaimiaan lauantaina toista tuntia.
3. Univaikeudet
Viikonloppujen epäsäännöllinen yötyöläisyys ja viikon säännöllisyyteen tähtäävä normaalikonttorielämä on hilpeä yhtälö. Sekaan heitetään vielä noin 6 kuppia kahvia, joka on perusedellytys pelkästään siihen, että pystyy keskittymään mihinkää yli minuuttia. Unirytmit ovat siis täysin sekaisin. Tänäänkin heräsin 4.30. Tosin syynä oli jälleen kerran romahtanut vaaterekki.
Okei, Herra Murphy, ymmärrän pointin. Ehkä sitä huomiselle saa jotain materiaalia raavittua kasaan näistä.
Kellä onni on, se onnen kätkeköön.
Menin möläyttämään radiohaastattelussa, että olen ollut viime aikoina niin onnellinen, että on ollut vaikeaa keksiä stand-up-materiaalia. Sillä niihinhän paras polttoaine on kunnon ketutus. Olisi pitänyt olla ihan hiljaa.
No parina viime päivänä on taas alkanut ottaa päähän erilaiset asiat. Kaikkein ärsyttävintä on ollut, ettei ole pystynyt olemaan vittuuntunut kuin korkeintaan itselleen tai yleiselle maailmanjärjestykselle. Aiheet sapetukseen ovat myös niin pieniä, ettei niistä oikein voi mihinkään valittaa.
Ensinnäkin empatiasapetukset tulivat Kelan karhukirjeiden saajille. Itsekin noita tullut joskus maksettua. Onhan se hienoa, että opiskelijat opintojensa lomassa tekevät viikonloppuisin ja iltaisin töitä, jotta pääsisivät juuri köyhyysrajalle.
Itselleni sitä kuuluisaa v*tutusta ovat aiheuttaneet muun muassa seuraavat asiat:
1. Kadoksissa olleet avaimet
On ratkiriemukasta etsiä avaimiaan kaksi tuntia lauantaina omasta kodistaan. Ilmeisesti kotiin tullessani olen ollut niin leikkimielisellä tuulella, että olen päättänyt leikkiä pikku kuurupiiloa. Myllättyäni jo ennestään täysin sotkuisen kämppäni ylösalaisin, löysin avaimet kämppikseni kengistä. Voi tätä löytämisen riemua!
2. Hajalla oleva vaaterekki
Ei kukaan työssäkäyvä ja autoton ihminen yksinkertaisesti ehdi, jaksa tai viitsi mennä Ikeaan hankkimaan uusia huonekaluja. Siitä sitten maksetaan pitkää korkoa. Parin viikon aikana tämä kohtuullisen hutera tuote on romahtanut n.kolme kertaa. V-käyrän jyrkkyyttä maksimoi vaaterekin romahdus kun etsii avaimiaan lauantaina toista tuntia.
3. Univaikeudet
Viikonloppujen epäsäännöllinen yötyöläisyys ja viikon säännöllisyyteen tähtäävä normaalikonttorielämä on hilpeä yhtälö. Sekaan heitetään vielä noin 6 kuppia kahvia, joka on perusedellytys pelkästään siihen, että pystyy keskittymään mihinkää yli minuuttia. Unirytmit ovat siis täysin sekaisin. Tänäänkin heräsin 4.30. Tosin syynä oli jälleen kerran romahtanut vaaterekki.
Okei, Herra Murphy, ymmärrän pointin. Ehkä sitä huomiselle saa jotain materiaalia raavittua kasaan näistä.
Monday, February 12, 2007
Nimessä on virhe.
Kohottaa tunnelmaa käydä läpi spell checkerillä word-dokumenttia, kun Word herjaa joka kerran oman nimen kohdalla, että se ei ole suomea. Sen jälkeen on upeata saada postia nimellä Riku Jussila. Onhan siinä ainakin kolme samaa kirjainta.
Pitäisiköhän vaihtaa nimeä?
Pitäisiköhän vaihtaa nimeä?
Retki lyö tänä perjantaina!
Tajusin juuri miksi syön useimmiten lounaan ulkona. Einesmakaronilaatikko maistuu juuri tällä hetkellä pahalta, on täynnä lisäaineita ja jauheliha tuntuu jänteiseltä. Hyi.
Asiaan:

Helmessä tanssitaan taas perjantaina 16.2 klo 23 eteenpäin aina hamaan pilkkuun asti. Ilmaista lystiä.
Musiikkimeiningissä seilataan kansainvälisillä Hiphop-Soul-Boogie-Whatnot-vesillä. Vakionassujen meikäläisen ja Stun lisäksi levyjä on soittamassa itse herra Get Your Love eli Iso-Roba a/k/a Mokk-A-Fella. Voisin lupailla tiskijukat tuntien, että tällä kertaa jotain spesiaaliboogie- ja discomeininkiä tiedossa unohtamatta tietenkään yllätysmomentteja (Phil Collinsia?!!). Loppuviikosta yritän heittää jotain countdownia kehiin. Kovat bileet tulossa jälleen kerran.
Samaisena päivänä myös Ky-Speksin ensi-ilta. Hommatkaa liput. Olen ollut käsikirjoittamassa. Muuten en ole edes vielä käynyt katsomassa harjoituksia. Haluan pitää jännityksen ylhäällä. Odotukset ovat korkealla.
SÄÄTÄKÄÄ LIPUT TÄÄLTÄ
Asiaan:

Helmessä tanssitaan taas perjantaina 16.2 klo 23 eteenpäin aina hamaan pilkkuun asti. Ilmaista lystiä.
Musiikkimeiningissä seilataan kansainvälisillä Hiphop-Soul-Boogie-Whatnot-vesillä. Vakionassujen meikäläisen ja Stun lisäksi levyjä on soittamassa itse herra Get Your Love eli Iso-Roba a/k/a Mokk-A-Fella. Voisin lupailla tiskijukat tuntien, että tällä kertaa jotain spesiaaliboogie- ja discomeininkiä tiedossa unohtamatta tietenkään yllätysmomentteja (Phil Collinsia?!!). Loppuviikosta yritän heittää jotain countdownia kehiin. Kovat bileet tulossa jälleen kerran.
Samaisena päivänä myös Ky-Speksin ensi-ilta. Hommatkaa liput. Olen ollut käsikirjoittamassa. Muuten en ole edes vielä käynyt katsomassa harjoituksia. Haluan pitää jännityksen ylhäällä. Odotukset ovat korkealla.
SÄÄTÄKÄÄ LIPUT TÄÄLTÄ
Thursday, February 08, 2007
How to become hypebeast?
Koska erinäisillä foorumeilla tällä hetkellä epäillään poliittisia tarkoitusperiäni ja synkkää nuorisopolitiikkamenneisyyttäni (johon kuuluu nuorisovaltuuston puheenjohtajana toimiminen sekä KY:n edustajistossa oleminen. Molemmissa sitoutumattomana), olen päättänyt siirtyä takaisin näissä lounastaukopostauksissani aiheisiin jotka ovat ominta alaani eli pikkunäppäriin youtubeklippeihin katukulttuurin aiheista:
HOW TO BECOME HYPEBEAST?
Tunnistetaan kaikki itsemme.
HOW TO BECOME HYPEBEAST?
Tunnistetaan kaikki itsemme.
Wednesday, February 07, 2007
Uusi kansalaisten TV-kanava!

Olen jo aikaisemmissa blogipostauksissani käsitellyt eduskuntavaaleja pääasiassa markkinoinnillisesta näkökulmasta.
Varsinkin nuoret ehdokkaat ovat ottaneet uudet yhteisölliset verkkoaseet käyttöön. Ainakin Anni Sinnemäellä ja Johanna Sumuvuorella (tunnista kuvasta) on MySpace-profiili. Kirjoitin jo aikaisemmin Paavo Arhinmäen colanjuonti-klipistä. Blogeja on varmaan lähes joka ehdokkaalla.
Kansalaiset eivät ole vielä kovinkaan paljon aktivoituneet vaalien lähestyessä. Ehdokkaiden omat blogit vaikuttavat korruptoituneilta. Mihin postata hyvät videoklipit ja missä jauhaa niistä poliittisista asioista, jotka itseä kiinnostavat? Nyt on avattu uusi kansalaisvaikuttamisen yhteisö "Kansalainen osallistuu":
http://kansalainenosallistuu.wordpress.com/
Tulossa kiinnostavaa videomateriaalia kansalaisten kohtaamisista toisten kansalaisten ja broilereiden kanssa. Meille kansalaisille.
Naisten musiikkia

Top Billin´-kilpailun yhteydessä nimimerkki Satu mainitsi, että "parasta tytölle on kyl se, et pojat ei aina kuvittelis et tytöt haluu kuulla ärränbeetä!". Tietysti naiset hyvin tuntevina tiskilasseina olimme lyöneet lukkoon tulevan lauantain teeman Mixbagiin: "Strictly For The Ladies".
Luvassa on siis ärränbeetä koko illan. Mutta onhan hyvä R´n´b (eli rap & bullshit) myös miesten kamaa. Henkilökohtainen ykkössuosikkini on tuottajavelho Raphael Saadiq. Ysärin alun New Jack Swing-mahtibändissä Tony! Toni! Tonessa! kannuksensa hankkinut Saadiq on kahden loistavan studiosooloalbumin lisäksi tuottanut kymmenittäin kappaleita muille artisteille ja oli myös mukana Lucy Pearlissa.
Arvostuksesta herralle ohessa uran huippuhetkiä videomuodossa:
Raphael Saadiq Appreciation Countdown in not particular order
1. Still Ray
2. Be Here
3. Get Involved
4. Rifle Love (Livetaltiointi ehkä korneimmasta R´n´B-biisistä ikinä, TOIMII!)
5. Ask Of You
6. Tony! Toni! Tone!-Feels Good
7. Tony! Toni! Tone!-The Blues
8. Total-Kissin´You
9. Lucy Pearl-Dance Tonight
10. Lucy Pearl-You
Ensi lauantaina Raphaelia tullaan kuulemaan aivan varmasti. Nero mikä nero.
Tuesday, February 06, 2007
TOP BILLIN-MITÄ LISÄÄ VOI SANOO?





"Tosimies ei räppää mikkiin vaan kuulokkeisiin. Kiinnittää huomionsa ulokkeisiin"
Parhaimmillaan posse oli joutunut jonottamaan kekkereihin yli tunnin ja rosis oli jälleen kerran liekeissä. Erityispropsit Sampolle tiukoista valinnoista ja Okille kuvista ja jatkoista. Seuraavan kerran Top Billin- reivit Tallinnassa vielä tässä kuussa.
"Rave On Girl"-paidan voitti nimimerkki -a- tylyllä, mutta kuitenkin naisnäkökulmaa puhkuvalla tekstillään. Kiitokset kaikille osallistujille.
Monday, February 05, 2007
Puolueet ovat kuolleet!
Viime ajat olen mietiskellyt paljon vaaleja ja ketä äänestää. Mikään puolue ei sykähdytä, kaikki maistuu samalta. Mukamas pienten ikäluokkienkin äänenkannattajat vaikuttavat katkeroituneilta tosikoilta, jotka on marinoitu broilerifarmilla hajuttomiksi ja mauttomiksi. Se, että ei pääse eduskuntaan monella yrittämällä ei tarkoita, että on nuori.
Broilereita siis riittää, mutta mistä löytyisi vapaan kanan munia? Päätin kokeilla Ylen vaalikonetta, jos se löytäisi minulle hyvän ehdokkaan. Tulokset olivat hämmentäviä:
1. Helistö, Kimmo Vihr. 73%
2. Krohn, Minerva Vihr. 72%
3. Viglione, Petri RKP 71%
4. Backlund, Lotta Kok. 69%
4. Lehtipuu, Otto Vihr. 69%
6. Puura, Heli SDP 68%
7. Moisio, Elina Vihr. 67%
8. Ravela, Reko Vas. 67%
9. Välimäki, Heta SDP 67%
10. Haavisto, Pekka Vihr. 66%
Jollei tämä viimeistäänkin osoita, että puolueissa ei ole mitään eroa, niin mikä sitten? Samalla listalla ehdokkaita kaikista suurpuolueista paitsi keskustasta (onneksi, joku street cred säilyy). Top-kympissä (boldattuna) löytyy niin stadin hörhöä, italialialaisten viinien suurin maahantuoja, suomenruotsalainen stand-up-koomikko ja anarkistista järjestötoimintaa harrastanut vasuri. Huh huh. Sitten vielä ihmetellään miksi ihmiset vieraantuvat politiikasta.
Lisäksi on hämmentävää vihreiden suuri osuus miehellä, joka ei tällä hetkellä edes kierrätä biojätteitä. Vaalikoneen teko sekoitti mun pakkaa niin paljon, että muutin vaalikäyttäytymistäni. Lupaan äänestää sitä ehdokasta, joka maksaa mulle rahaa äänestä. Streittiä touhua mielestäni. Aatteet ovat kuolleet, haluan merkkivaatteet.
Ettei tämä menisi myöskään pelkäksi positiivisuuden ilosanomaksi niin tässä sitten vielä meikäläisen vähiten sopivat ehdokkaat:
192. Tulkki, Esa SKP 43%
193. Manninen, Antero SKS 42%
194. Sipilä, Heikki STP 42%
195. Ristola, Tommi PS 41%
196. Brettschneider, Gunvor RKP 38%
Mitä puolueita edes ovat SKS ja STP? Ei pidä myöskään äänestää koskaan tyyppiä, jonka nimeä ei osaa kirjoittaa oikein. Vai mitä, Ben? Tai jonka nimestä ei tiedä onko se mies vai nainen. Vai mitä, Gunvor?
Broilereita siis riittää, mutta mistä löytyisi vapaan kanan munia? Päätin kokeilla Ylen vaalikonetta, jos se löytäisi minulle hyvän ehdokkaan. Tulokset olivat hämmentäviä:
1. Helistö, Kimmo Vihr. 73%
2. Krohn, Minerva Vihr. 72%
3. Viglione, Petri RKP 71%
4. Backlund, Lotta Kok. 69%
4. Lehtipuu, Otto Vihr. 69%
6. Puura, Heli SDP 68%
7. Moisio, Elina Vihr. 67%
8. Ravela, Reko Vas. 67%
9. Välimäki, Heta SDP 67%
10. Haavisto, Pekka Vihr. 66%
Jollei tämä viimeistäänkin osoita, että puolueissa ei ole mitään eroa, niin mikä sitten? Samalla listalla ehdokkaita kaikista suurpuolueista paitsi keskustasta (onneksi, joku street cred säilyy). Top-kympissä (boldattuna) löytyy niin stadin hörhöä, italialialaisten viinien suurin maahantuoja, suomenruotsalainen stand-up-koomikko ja anarkistista järjestötoimintaa harrastanut vasuri. Huh huh. Sitten vielä ihmetellään miksi ihmiset vieraantuvat politiikasta.
Lisäksi on hämmentävää vihreiden suuri osuus miehellä, joka ei tällä hetkellä edes kierrätä biojätteitä. Vaalikoneen teko sekoitti mun pakkaa niin paljon, että muutin vaalikäyttäytymistäni. Lupaan äänestää sitä ehdokasta, joka maksaa mulle rahaa äänestä. Streittiä touhua mielestäni. Aatteet ovat kuolleet, haluan merkkivaatteet.
Ettei tämä menisi myöskään pelkäksi positiivisuuden ilosanomaksi niin tässä sitten vielä meikäläisen vähiten sopivat ehdokkaat:
192. Tulkki, Esa SKP 43%
193. Manninen, Antero SKS 42%
194. Sipilä, Heikki STP 42%
195. Ristola, Tommi PS 41%
196. Brettschneider, Gunvor RKP 38%
Mitä puolueita edes ovat SKS ja STP? Ei pidä myöskään äänestää koskaan tyyppiä, jonka nimeä ei osaa kirjoittaa oikein. Vai mitä, Ben? Tai jonka nimestä ei tiedä onko se mies vai nainen. Vai mitä, Gunvor?
Friday, February 02, 2007
Ristiretkellä tultiin, nähtiin ja voitettiin.
Tämän iltaisia bileitä alusteltaessa ohessa muutamia fotoja viime perjantain bakkanaaleissa. Bileet olivat täysin off-the-hook. Lautasilla pyöri baltimorea, rokkia, dirty southia. Suurkiitos yleisölle joka oli kybällä messissä! Parempia otoksia löytyy vanilja.netissä kyseisen päivän kohdalta (26.1.2007 Helmi). Seuraavan kerran Retki lyö tässä kuussa. Vieraana itse Mokk-A-Fella.

Meisseli oli sen verran katossa, että jengi kasteli alleen

Kolmella deejiillä pyörittäessä riitti tiskilasseillekin aikaa nielaista maisti(t).

Juhlissa louhittiin maljakkoa, kohotettiin ilopikaria ja riivittiin ruukkua!

"Kuka haluaa pistää pallia seinään?"

Jengiä riitti.

Hyvin pukeutunut herrasmies veivaa baltimorea.

Ja perään toinen deejii pyörittää jotain LP-levyiltä. Mukana menossa myös Seppo Hova.
Ja sitten:
TÄNÄÄN REIVAAMAAN TAVASTIALLE JA/TAI ROSIKSEEN!

Meisseli oli sen verran katossa, että jengi kasteli alleen

Kolmella deejiillä pyörittäessä riitti tiskilasseillekin aikaa nielaista maisti(t).

Juhlissa louhittiin maljakkoa, kohotettiin ilopikaria ja riivittiin ruukkua!

"Kuka haluaa pistää pallia seinään?"

Jengiä riitti.

Hyvin pukeutunut herrasmies veivaa baltimorea.

Ja perään toinen deejii pyörittää jotain LP-levyiltä. Mukana menossa myös Seppo Hova.
Ja sitten:
TÄNÄÄN REIVAAMAAN TAVASTIALLE JA/TAI ROSIKSEEN!
Thursday, February 01, 2007
Varsovan liitto kokoontuu tänään!

Toverit! Nato reivien varjobileet torstaina 1.2.2007 klo 14->
Tapaamisen teemana ystävyys, yhteistyö, keskinäinen avunanto ja kilpavarustelu.

Holy Mountain Tukikohdassa (Laivurinkatu 41)
Luvassa turvallisuuspoliittista debattia, karttojen piirtämistä ja sotilasjoukkojen siirtelyä.
Esiintymässä A Touch Of Class (radiossa)!!!!!!!
Bring your own Kalashnikovs we'll provide the MOSKOVSKAYA.
Wednesday, January 31, 2007
Riku mediamyllyssä
Riku Flairin hunajaista ääntä voi kuunnella huomenna torstaina 1.2. Basson taajuuksilla 102.8 klo 12-14 Soppamiehen lounaassa. Luvassa turinaa uusista proggiksista ja hyvää musiikkia. Muutenkin mainio kanava, jota voin suositella kaikille lämpimästi.
Mediamyllytys ei lopu tähän. Rakas opinahjoni on myös päättänyt ratsastaa brändiarvollani. Koulun etusivulla komeili meikäläinen tuiman näköisenä. Näytän punaiselta, leveältä ja hullulta. Kiitokset kuvaajalle. Otoksessa on kiteytetty kaikki se miltä en halua näyttää.
Mediamyllytys ei lopu tähän. Rakas opinahjoni on myös päättänyt ratsastaa brändiarvollani. Koulun etusivulla komeili meikäläinen tuiman näköisenä. Näytän punaiselta, leveältä ja hullulta. Kiitokset kuvaajalle. Otoksessa on kiteytetty kaikki se miltä en halua näyttää.
Tuesday, January 30, 2007
Alkoholimainonnan kieltäminen
Oheinen Vodka-spotti saavuttaa paremmat tehot kuin yksikään valistuskampanja:
Yksin juominen kannattaa
Itsekin teki mieli lähteä asumaan yksin mökkiin kylmään Siperiaan seuranani vain hyvää venäläistä vodkaa. Ja en edes pidä kylmyydestä, mökkielämästä enkä vodkasta.
Olen mainoksen uhri.
Yksin juominen kannattaa
Itsekin teki mieli lähteä asumaan yksin mökkiin kylmään Siperiaan seuranani vain hyvää venäläistä vodkaa. Ja en edes pidä kylmyydestä, mökkielämästä enkä vodkasta.
Olen mainoksen uhri.
Monday, January 29, 2007
Syö-Juo-Helsinki
Syöminen on elämän suurimpia iloja. Sen huomaa varsinkin kun tajuaa olevansa vielä toimistolla, istuu selän tappavassa asennossa ja tajuaa ettei ole syönyt viiteen tuntiin. Huonoa lounasta tulee syötyä liian usein. Senpä takia haluan nostaa esiin ne parhaat paikat syödä lounasta, joissa en ole pettynyt. Lisäksi pakko mehustaa yhtä viinibaaria, sillä eihän ihminen elä vain leivästä.
Viisi hyvää lounasruokapaikkaa+yksi viinibaari:
1. La Place
Pressossakin reitatussa ranskalaisessa ravintolassa ei haittaa yhtään maksaa pari euroa hintavampaa lounasta. Paikassa on vain yksi iso pöytä sekä muutama ikkunapöytä. Tilanahtaus onkin ainoa ongelma sillä ruoka lähentelee enemmänkin Fine Dining-osastoa kuin peruslounasmättölää.
2. Café Trocadero
Uudenmaankadulla sijaitseva lounaskahvila jää aivan turhaan vastapäätä olevan Bar9:n varjoon asiakastrafiikin määrässä. Lounas on hintansa arvoinen pelkästään loistavan salaattipöydän ansiosta.
3. Gran Delicato Café
Lounas ja aamiainen tuntuvat usein sekoittuvan, joten tämä herkkukaupan yhteydessä toimiva kahvila toimii niin aamupalavereille kuin myöhäisemmillekin tapaamisille. Loistavat Ciabatat.
4. Sea Horse
Laivurinkadulla työskentelevän yleisin lounasvalinta. Suomalainen klassikkoinstituutio. Ei konstailua. Koskaan ei ole jäänyt huono mieli. Hilpeä paikka myös iltaisin.
5. Four Seasons Salads
Stadin paras Lasagne. Eikä edes kysymysmerkillä.
+6. Foxy Wine House
Akateemisen gastronomiseuran mottohan on, että lounas ilman alkoholia on vain ilmansuunta. Luultavasti tämän hetken ainoa viinibaari, jossa saa viinejä senteittäin. Hyviä viinejä ja persoonalliset viinikuvailut. Viime viikolla käyty kaksi kertaa ja todettu hyväksi. Moitin vain Ikea-henkistä kalustusta ja siitä johtuvaa idyllisyyden puutetta.
Yhteistä kaikille näistä paikoista lukuunottamatta Sikalaa on pieni koko sekä loistava palvelu. Varaudu ettei paikkoja välttämättä ole ruuhka-aikaan. Jokaiseen näistä paikoista kannattaa kuitenkin jopa odottaa sen paikan vapautumista. Ruokailu on elämän tärkeitä iloja, eikä vain nälän tyydyttämistä.
Oheiseen kommenttiosioon mieluusti voisi pistää suosituksia missä kannattaa syödä blinejä, sillä itse olen altistunut vain Lasipalatsin intensiiviselle Blinipropagandalle. Miksei kukaan ravintola ole ottanut Helsingin bliniherttuasmanttelia? Olen ymmälläni missä kannattaisi blinihimoa helpottaa.
Viisi hyvää lounasruokapaikkaa+yksi viinibaari:
1. La Place
Pressossakin reitatussa ranskalaisessa ravintolassa ei haittaa yhtään maksaa pari euroa hintavampaa lounasta. Paikassa on vain yksi iso pöytä sekä muutama ikkunapöytä. Tilanahtaus onkin ainoa ongelma sillä ruoka lähentelee enemmänkin Fine Dining-osastoa kuin peruslounasmättölää.
2. Café Trocadero
Uudenmaankadulla sijaitseva lounaskahvila jää aivan turhaan vastapäätä olevan Bar9:n varjoon asiakastrafiikin määrässä. Lounas on hintansa arvoinen pelkästään loistavan salaattipöydän ansiosta.
3. Gran Delicato Café
Lounas ja aamiainen tuntuvat usein sekoittuvan, joten tämä herkkukaupan yhteydessä toimiva kahvila toimii niin aamupalavereille kuin myöhäisemmillekin tapaamisille. Loistavat Ciabatat.
4. Sea Horse
Laivurinkadulla työskentelevän yleisin lounasvalinta. Suomalainen klassikkoinstituutio. Ei konstailua. Koskaan ei ole jäänyt huono mieli. Hilpeä paikka myös iltaisin.
5. Four Seasons Salads
Stadin paras Lasagne. Eikä edes kysymysmerkillä.
+6. Foxy Wine House
Akateemisen gastronomiseuran mottohan on, että lounas ilman alkoholia on vain ilmansuunta. Luultavasti tämän hetken ainoa viinibaari, jossa saa viinejä senteittäin. Hyviä viinejä ja persoonalliset viinikuvailut. Viime viikolla käyty kaksi kertaa ja todettu hyväksi. Moitin vain Ikea-henkistä kalustusta ja siitä johtuvaa idyllisyyden puutetta.
Yhteistä kaikille näistä paikoista lukuunottamatta Sikalaa on pieni koko sekä loistava palvelu. Varaudu ettei paikkoja välttämättä ole ruuhka-aikaan. Jokaiseen näistä paikoista kannattaa kuitenkin jopa odottaa sen paikan vapautumista. Ruokailu on elämän tärkeitä iloja, eikä vain nälän tyydyttämistä.
Oheiseen kommenttiosioon mieluusti voisi pistää suosituksia missä kannattaa syödä blinejä, sillä itse olen altistunut vain Lasipalatsin intensiiviselle Blinipropagandalle. Miksei kukaan ravintola ole ottanut Helsingin bliniherttuasmanttelia? Olen ymmälläni missä kannattaisi blinihimoa helpottaa.
Sunday, January 28, 2007
TOP BILLIN 2.2.2007-KILPAILU!
No niin rakkaat lapsukaiset ensi perjantaina on taas reivauksen vuoro. Tämä tarkoittaa myös Top Billin-kilpailun aikaa.
Tattadaa.
First a little blast from the past: Edellisen kilpailun paidan voitti nimimerkki Mute ehdotuksellaan Ihmenelosista. Atteenchun-paita odottaa sinua. On jo siis odottanut pienen tovin. Paidan saa vaikka bileistä.
Sitten asiaan. Koska Top Billin´ rakastaa erityisesti naisia, olemme vaihtaneet viimekertojen telttamallit Ladyfitteihin. Ohessa esimakua printistä:

Nyt siis juuri sinulla ihastuttava nainen on mahdollisuus voittaa virallinen Top Billin-paita. Perinteiseen tapaan vastaukset kommenttina oheiseen. Tätä paitaa ei voi ostaa, se ansaitaan.
KYSYMYS KUULUU: Mikä on tytölle parasta?
Jälleen oivaltavin vastaus palkitaan, joten pistäkää parastanne. Ja miehetkin voivat osallistua. Oheinen lahja on parasta mitä mielitietylleen voi antaa.
Tattadaa.
First a little blast from the past: Edellisen kilpailun paidan voitti nimimerkki Mute ehdotuksellaan Ihmenelosista. Atteenchun-paita odottaa sinua. On jo siis odottanut pienen tovin. Paidan saa vaikka bileistä.
Sitten asiaan. Koska Top Billin´ rakastaa erityisesti naisia, olemme vaihtaneet viimekertojen telttamallit Ladyfitteihin. Ohessa esimakua printistä:

Nyt siis juuri sinulla ihastuttava nainen on mahdollisuus voittaa virallinen Top Billin-paita. Perinteiseen tapaan vastaukset kommenttina oheiseen. Tätä paitaa ei voi ostaa, se ansaitaan.
KYSYMYS KUULUU: Mikä on tytölle parasta?
Jälleen oivaltavin vastaus palkitaan, joten pistäkää parastanne. Ja miehetkin voivat osallistua. Oheinen lahja on parasta mitä mielitietylleen voi antaa.
Subscribe to:
Posts (Atom)

