Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä

Sign of the times:

Spotattu Käpylän juna-aseman alikulkutunnelissa.

Rikun Kesämatkaraportti osa 4: Izola

Toisena iltana päätimme pistää tanssikengät jalkaan ja lähteä juhlimaan Izolaan. Yllättäen tilaamme taksi ei löytänyt kämpillemme. Saimme onneksi kuitenkin napattua kyydin läheiseltä huoltoasemalta.

Izola by night


Izolan hämärät kujat

Tamppaamaan ei pidä lähteä tyhjällä vatsalla, joten ensimmäisenä menimme syömään idylliseen satamaravintolaan:

Kaviaarit alkupalaksi


Aimo pläjäys prosciutto-kinkkua


Pääruoaksi kalalajitelma


Hifistelyä:Konjakit tarjoiltiin kuuman vettä sisältävän lasin päältä, jotta ne pysyisivät lämpiminä

Izolan tärkein nähtävyys on tosiaan Ambasada Gavioli, joka on yksi Euroopan isoimpia klubeja. Mestan nimi tarkoittaa Gaviolin lähetystöä, ja tämä Gavioli oli ilmeisesti joku mestan perustajia. Paikka oli ilmeisesti näivettynyt jossain vaiheessa, mutta elää nyt taas uutta renessanssivaihettaan. Illan ohjelmassa oli seuraavaa:

Sandy Riveran suurin hitti on Kings of Tomorrowin Finally-kappale. Tämä Defectedilta 2000 ulos tullut kipale on klassinen kesäinen vokaalihousebiisi, jota ei ole voinut välttyä kuulemasta mikäli on ikinä ollut vaikka Ihanassa:

Sandy Riveran tämän hetken tunnetuin kipale on häpeilemätön kesähitin metsästys "Lollipop". Täytyy sanoa, että itselleni uppoaa kyllä näistä Kings of Tomorrow. "I lick your ice cream, you can lick my lollipop" on tietysti sellaista korkeamman tason runoutta, että ghettotech-versiona tämä voisi toimiakin. Breesen & Badhandin remix on ainakin kunnon häpeilemätöntä stadionhousea.

Illan saundi ei ollut kuitenkaan oikein kumpaakaan. Hyvä house on hyvää housea, mutta illan aikana sitä ei juurikaan kuultu. Liian puuduttavaa technoon päin kumartavaaa instrumentaalimattoa ilman kunnon nostatuksia tai sielukkuutta. Jengi tuntui viihtyvän, mutta paikka ei missään nimessä ollut tukossa.

Itse mesta oli kyllä massiivisuudessaan vaikuttava. Massiivisuus näyttää myös olevan mauttomuuden läheinen sukulainen ja klubin kitsch-kerroin oli korkealla. Gaviolin tunnelmia ohessa:







Sandy Rivera ei liekittynyt paikkaa aivan hurmokseen, joten päätimme lähteä hyvissä ajoin ennen pilkkua goisaamaan. Ihmeen kaupalla onnistuimme vielä säätämään taksin takaisin kämpille, joka vielä kohtuullisen helposti löysi kämpillemme. Edessä olisi muuten ollut aika pitkä kotimatka, koska Izola on Portorozista reilun parinkymmenen kilsan matkan päässä.

Jatkuu...