Hurt Locker oli vuoden paras elokuva

Vaikka Suomessa harvittavan moni hyvä elokuva ei pääsekään teatterilevitykseen, niin silti tänäkin vuonna oli mainioita elokuvia pyörimässä. Tämän asian tajusin tämän vuoden viimeisessä MarMain blogissa:

Näin teet hittejä

Käykää katsomassa muuten Hurt Locker, kun vielä voitte!

Rakkautta & Anarkiaa Su 27.8. valinnat

Eilinen oli todella mainio leffapäivä. Tänään vielä oheisenlainen jäähdytyssetti tiedossa:

Nymph
Tämä thaimaalainen mysteerielokuva jatkaa laadukkaiden aasialaisten elokuvien sarjaa.

Mary & Max
Ainoa animaatio listallani on toteutettu stop-motion-tekniikalla. Rosoinen tarina on ollut festarin suosikkielokuva ja Maxin äänenä on Phillip Seymour Hoffman.

American Swing
Festarit päättyvät tähän 1970-luvun nykiläiseen parinvaihtoklubista kertovaan dokkariin. Plato´s Retreat kuuluu kulttuuriselliselta merkitykseltään samaan jatkumoon kuin Studio 54 tai CBGB -klubit, tosin harrasteet klubilla olivat vähän erilaiset.

Rakkautta & Anarkiaa La 26.8 valinnat

Bio Rexin penkit ovat jo aiheuttaneet pysyvän selkävamman, mutta leffamaraton jatkuu:

Fish Tank
Fish Tank jakoi Thirstin ohella tuomariston palkinnon Cannesissa.

Food.inc
Ruoan tehotuotantoon pureutuva dokumentti on aiheuttanut ansaittua huomiota. Tämän elokuvan jälkeen on sitten mukava mennä Mäcciin syömään, otaksun.

Air Doll
Jo toinen R&A-elokuva, jossa pääosassa on pumpattava Barbara. Lars & The Real Girl oli ohjelmistossa vuosi sitten ja tämä japanilainen pätkä vie teemaa vielä pidemmälle.

Zombies of Mass Destruction
Mitä olisi leffafestari ilman kunnon Zombie-rymistelyä? Aiheeseen liittyen Night Visionsin tämän vuoden ekat leffat on myös nyt julkistettu.

Hierro
Elena Anaya on festareiden kovin työntekijä. Hierron lisäksi espanjatar nähdään myös Mesrinessa ja Just Walkingissa. Mikäli elokuvan tuottajakaarti on sama kuin Orpokodissa ja Pan´s Labyrinthissa, ovat odotukset pelottavasta kauhuelämyksestä korkealla.

Bitch Slap
Tähän aivot hyllylle Grindhouse-rainaan on hyvä päättää lauantain festarit. Kuten esittelytekstissäkin sanotaan: juoni on toissijainen.

Rakkautta ja Anarkiaa ke 23.9. valinnat

Dokumentteja, kauhua ja kauhukomediaa:

Wild Combination: A Portrait of Arthur Russell
Friikkidiskon kuninkaan Arthur Russellin muotokuva. Dokumenttia alustamaan kuuntelen tätä.

Skeleton Crew
Jos suomalaisen englanniksi puhutun splatter-elokuvan taustalla on tekijöitä klassisen Ponterosan takaa, odotukset ovat väkisinkin korkealla.

Thirst
Paljon kehuja saanut korealainen vampyyrisekoilu. Pääosassa on Etelä-Korean kovin näyttelijä Song Kang-Ho, joka oli myös The Good, The Bad, The Weirdissa.

Rakkautta ja Anarkiaa viikon 1 valinnat

No niin, tänään se alkaa. Seuraavan puolistoistaviikkoisen aikana lähes kaikki vapaa-aika menee elokuvateatterin hämärässä. Tämä vuosi tulee olemaan ehkä hieman tavallista vuotta intensiivisempi valikoimaltaan, eli leffaöverit ovat takuuvarmat.

Ohessa tämän viikon kattaus R&A-festareilla:

The Good, the Bad, the Weird
Korealaiset leffat R&A-festareilla harvemmin jättävät kylmäksi. Tämä mantsurialainen western tekee kunniaa Sergio Leonen klassikolle.

The Cove-meren salaisuus
Sundancen yleisöpalkinnon saanut delfiinidokumentti on esitteen mukaan yhdistelmä Jacques Cousteauta ja James Bondia.

Kinatay
Jokaisella R&A-festarilla pitää käydä katsomassa ainakin yksi kohua aiheuttanut pätkä. Kinatayta on haukuttu muun muassa Cannesin festivaalien huonoimmaksi elokuvaksi johtuen ilmeisesti erittäin graafisesta väkivallalla mässäilystä.

Yatterman
Eikä leffafestareita myöskään ilman Takashi Miikea. Tämä Japanin paras ohjaaja suoltaa elokuvia kuin Madlib biittejä, eli paljon. Laatu vaihtelee nerokkaasta täyteen paskaan. Tämän vuoden festareilla on kaksi Miikeä, joista tämä on ainakin tekstien perusteella kiinnostavampi.

Humpday
Uusi jenkkiläinen komedia kertoo kahden heteromiehen homopornoelokuvan suunnittelusta ja toteutuksesta. Mielenkiintoinen alkuasetelma ja toivottavasti on parempi kuin Zack & Mirri puuhaa pornoa.

The September issue
Voguen kaikkien aikojen paksuimman numeron tekemisestä ja muutenkin muotiin pureutuva oli ennakkomyynnin hittejä.

Il Divo
Ehkä festareiden hypetetyin elokuva jatkaa viime vuoden Gomorran jalanjäljillä, tosin tyylitellympänä versiona. Odotukset ovat todella korkealla.

9 To 5: Days In Porn
Ensimmäisen viikon toinen pornoaiheinen elokuva (sattumaa!) on dokumentti aikuisviihdeteollisuudesta.

Ensimmäinen viikko on lämmittelyä ja ensi viikolla sitten enemmän elokuvia. R&A-mehustelu jatkuu myös Annoksen puolella, jossa festivaalien ajan esitellään festareiden trailereita.

Rakkautta ja Anarkiaa lähestyy

Rakkautta ja Anarkiaa -festarin ohjelmisto on julkistettu. Itse en ole ehtinyt vielä tarkemmin ohjelmistosta elokuvia valitsemaan, mutta eiköhän sitä taas tule ainakin yhden sarjakortin verran elokuvia katsottua.

Kalle Kinnunen kirjoittaa blogissaan 10 elokuvan suosituslistan, josta on ainakin hyvä aloittaa.

Kunniattoman paskiaisen omat suosikit

Vuoden parhaiten nimetty elokuva Kunniattomat Paskiaiset tulee huomenna ensi-iltaan. Sitä odotellessa, on hyvä katsoa mistä Quentin Tarantino ammentaa fiilistä. Ohessa Tarantinon Top 20-listaus elokuvista, jotka ovat ilmestyneet hänen aloitettua ohjaajan uransa:

Ehdottomana ykkösenä Tarantino listaa Battle Royalen, joka itselläkin menee viimeisen 20 vuoden top 10-listalle.Listalla on myös pari aika ylläriä, mutta sopivat kyllä Tarantinon pirtaan.

Elokuvien parhaat palat kuvina

Tyylikäs saitti, joka on erikoistunut screenshotteihin elokuvista:

I love hotdogs

Tyson, paras nyrkkeilijä koskaan

Pienenä naskalina Mike Tyson oli yksi suosikkiurheilijoitani. Arvostukseni ei ole hävinnyt, vaikka mies on soutanut aika syvissä vesissä kuin Suomen vastineensa Matti Nykänen konsanaan. Tysonin eläimellinen raivo ja huikea keskittyminen parhaina aikoinaan oli vertaansa vailla.

Senpä taki Docpointissa tällä hetkellä pyörivä Tyson-dokkari oli mannaa meikäläiselle. Suurimmaksi osaksi dokkarissa kuvataan puhuvaa Tysonia ja juttua riittää. Välillä Iron Miken tajunnanvirta viistää todella kryptisillä tasoilla, että tulkitsemiseen tarvitsisi olla vähintään jonkin uskonnon guru. Parhaat nyrkkeilysaavutuksetkin on hyvin dokumentoitu ja se uskomaton lahjakkuus ja raaka työ, jota Tyson nyrkkeilyyn antoi paistaa hyvin läpi.

Herra Tyson ei ilmeisesti itse ollut dokkarista täysin otettu, ja hän jopa vähätteli näiden aivan legendaaristen tyrmäysten arvoa:

Saunaan

Sauna - official international trailer

Täytyy sanoa, että odotan tätä kyllä mielenkiinnolla. Jadesoturissa oli lupausta suomalaiseksi elokuvaksi ja uskon, että tällainen synkkä genre toimii Suomesta käsin vielä paremmin.

Ohessa exclusiivista Ville Virtasen haastattelunauhaa:
Behind Sauna - Ville Virtanen

Swewiind!

Katsokaa Be Kind Rewind:

Hauskin leffa pitkään aikaan, vaikka Jack Black semisti jo nykyään ärsyttää ja Mos Def on parempi räppärinä (10 vuotta sitten). Nauroin ja tuli hyvä mieli. What more you need?

Kannattaa muuten pistää "Sweded" hakusana videohakuihin niin päivän työnteosta ei tule mitään. Näitä nimittäin riittää

John Rambo, sankarini

Uusi Rambo on upea elokuva. Se on paluu 80-luvun toimintapläjäyksiin, joita katsottiin vanhemmilta salaa VHS:ltä. Olemme joutuneet kärsimään riittävästi fantasiaelokuvista, eurooppalaisista indiepätkistä, mukahauskoista realitykomedioista ja ties mistä dogma-elokuvista. Kunnon väkivaltaviihdettä sen olla pitää.

Ja sitä tässä kyllä riittää. Rambo on pitkään aikaan väkivaltaisin elokuva, jonka olen nähnyt. Ja tässä kontekstissa se on kehu. Kun tilanne sitä vaatii, Rambo repii vaikka vihollisen aataminomenan irti.

Tietyllä tavalla Rambo ei ole periamerikkalainen sankari, sillä hän ei taistele maansa puolesta. Hän taistelee itsensä puolesta. Elokuva esittää kysymyksen, tappaako Rambo vain tappamisen takia? Onko Rambo loppujen lopuksi vain verenhimoinen eläin? Oli vastaus mikä tahansa, elokuvan moton "To live for nothing, or die for something. Your call." luulisi sykähdyttävän jopa meitä tylsää konttorielämää viettäviä kauluspaitaorjiakin.

Mikäli uusi Rambo ei kosketa sinua, olet joko tunteeton paskiainen tai tissiposki. Valitse puolesi.

Lisää Batmania

Kai tää on jonkin sortin piratismia, mutta tarkoitus pyhittänee keinot. Joku on nimittäin kuvannut salaa Dark Knightin trailerin elokuvateatterissa:
Dark Knight

Lisää tämä profiilini | Lisää videoita
En ole varmastikaan odottanut mitään sarjiselokuvaa koskaan näin innolla. Paitsi Daredeviliä, mutta ei siitä sitten sen enempää tällä kertaa.

Rakkauden & Anarkian KUMMAstelua

Meikäläisen ruodinnat R&A-festareilta löytyy sitten Kumma-blogista.

Ja tosiaan pahoittelut, etten ole päivitellyt blogia kovin ahkerasti. Tässä on nyt vähän ollut kaikenlaista ja tulossa myös.

The Simpsons...

There are two things they don't teach you at Harvard Business School: How to cope with defeat and how to use a shotgun. I'm about to learn both.

Olen kasvanut lapsuuteni Simpsonien mukana. Alunperin pikkurasavillinä Bart oli suuri idolini. "Cowabunga" ja "Eat my shorts" oli kaiverrettu pulpettiin. Teini-iässä olin aivan samanlainen mukavalveutunut musiikkisnobi kuin Lisa, tosin en ollut keltainen naispuolinen fiktiohahmo. Nyt vanhemmiten sitä alkaa enemmän ja enemmän muistuttaa Homeria, niin fyysisesti kuin impulsiiviselta käytökseltään. Testin mukaan olin tällä hetkellä Simpsons-evoluutiossa tässä vaiheessa:

I'm Krusty, who are you? by NoHomers.net

Simpsons-elokuvalla on ollut varmasti eräs tyylikkäimpiä markkinointikampanjoita pitkään aikaan. Onko se kuitenkin kaiken hypen arvoinen?

Kyllä ja ei. Viihdyin puolitoistatuntia erittäin mukavasti ja nauroin paljon. Ehkä jopa yhtä paljon kuin Die Hard 4.0-elokuvassa. Silti fiilis oli, kuin olisi katsonut vain pidennettyä keskihyvää Simpsons-jaksoa. Viihtymisen saralla se ei siis tosiaan ole huono meriitti, mutta ehkä olisin toivonut jotain lisää kun elokuvasta oli kuitenkin kyse. Paljon kuitenkin hyviä irtovitsejä ja koko laaja hahmokatras oli hyvin edustettuna.

On luultavasti ihan sama suosittelenko vai dumaanko elokuvaa. Fanit (kuten minä) menevät kuitenkin tämän katsomaan. Sen takia varmasti katsojaennätyksiä rikotaan ja eilenkin oli hankaluuksia saada lippuja. Ja Spider Pig kyllä.

Spider-Pig, Spider-Pig. / Does whatever a Spider-Pig does. / Can he swing / from a web? / No he *can't*, / cause he's a *pig*. / Look out! / He is the *Spider-Pig*!

Yippee-ki-yay, motherf*cker

Kesällä olen katsotuista leffoista päätellen pistänyt aivot narikkaan. Sen verran matalaotsaiselta tsiigattujen elokuvien lista näyttää: Spiderman 3, Transformers, Death Proof ja Hokkarihemmot. Nyt vielä äkkiä katsomaan Pirates of Caribbean 3 ja Ocean´s 13 niin kesällä on katsottu lähes ainoastaan suuren budjetin räjähdysepookkeja ja jatko-osia.

Jos kuitenkin aikoo katsoa yhden suuren budjetin toimintarämistelyn niin suosittelen lämpimästi Die Hard 4.0. Terve järki ja realistisuus heitetään heti alusta romukoppaan ja tilalle pistetään messeviä räjähdyksiä ja nasevia one-linereita. Spoilaamatta sen enempää elokuvaa, John McLane surffaamassa hävittäjän siivellä on ehkä älyvapaudessaan vaikuttavimpia kohtauksia mitä tänä vuonna olen nähnyt.

John McClane on muutenkin hahmona nerokas. Kyyninen itsehillintäongelmainen lakonista huumoria viljelevä väkivaltakone, jolla on kuitenkin sydän paikallaan. Juuri siis sellainen ihminen, jollainen haluan olla vanhempana. Sen verran Johnny oli siistiytynyt aikaisemmista elokuvista, että rööki ei enää palanut huulessa ja orastava kalju oli ihan rehellisesti leikattu täysin muliksi. McClane on elävä (fiktiivinen) esimerkki Blink-ajattelun siirtymisestä käytäntöön:

- Do you have a plan? - I´m gonna go kill this guy and get my daughter. Or go get my daughter and kill this guy. Or kill all of 'em!

Jos ei lämpene Die Hardista, ei ymmärrä elämän kauneudesta yhtään mitään.

Spiderman 3: Enter Sandman

Olen entinen sarjisfriikki. Kun ala-asteella ei kädessäni ollut dekkari niin siinä oli Marvel-sarjis. Tästä johtuen käyn yleensä aina katsomassa uudet supersankarielokuvat pelkästään nostalgiamielessä. Monesti petyn. Daredevilin jälkeen tunsin, että lapsuuteni suuret elämykset oli yhdellä b-luokan elokuvalla pilattu.

Mielenkiintoinen piirre supersankarielokuvissa on kuitenkin se, että ne yleensä paranevat jatko-osien myötä. Ykkösosien juonenkuljetusta vesittää tarve esitellä kaikkien hahmojen taustat, jolloin itse rymistelylle jää vähemmän aikaa. Mikään automaatio jatko-osien paremmuus ei ole, sillä se vaatii yleensä saman tekijätiimin. Kaksi ensimmäistä Batman-elokuvaa olivat mainioita, mutta kun ohjaaja Burton ja pääosanesittäjä Michael Keaton heivattiin, seuraavat elokuvat olivat taas elokuvataivaan happopilviä. Arnold Schwarzenegger jääkuningattarena ei auta asiaa.

Tänään ensi-iltaan tuleva Spiderman 3 vaikuttaa tällä hetkellä kiinnostavimmalta tulevista supersankarielokuvista. Ensimmäiset kaksi elokuvaa ovat olleet kohtuullisia teinirakkauselokuvia hyvillä efekteillä. Kolmannessa elokuvassa kiinnostavuusastetta lisää Peter Parkerin eksistentiaalikriisi pahan puolen Venomin ottaessa vallan. Mukaan sekoitetaan vielä kostonhalua isän kuolemasta, mustasukkaisuusdraamaa Mary Janen kanssa ja ilmeisesti eräs kaikkien aikojen massiivisin valkokangaspahis (tästä lisää alempana), niin hämppäricoctail tulee luultavasti maistumaan hyvinkin makoisalta.

Ns. kolmesta suuresta supersankarihahmosta Hämähäkkimies on myös ollut aina mielenkiintoisin omassa epävarmuudessaan ja tavallisuudessaan. Teräsmies on täysin voittamaton hahmo, jonka ainoa heikkous on kryptoniitti. Kuinka moni meistä on edes ikinä nähnyt kryptoniittia? Batman taasen on supersankariominaisuuksiltaan lähes "realistinen", mutta elää kuitenkin ökyistä playboyn high-lifea kartanossa, harrastaa hyväntekeväisyyttä ja hänellä on hovimestari. Kellä enää nykypäivänä on hovimestari? Hämähäkkimies sen sijaan on paskasti palkatussa työssä toimituksessa, hänen pomonsa on mulkku ja parisuhdekin rakoilee. Eikä hän edes haluaisi olla supersankari.

Erityisesti Wiredissa ollut teknomehustelu Spidermanin vihulaisen Sandmanin hiekkatehosteista herätti viimeisenkin mielenkiintoni itse elokuvaa kohtaan. Tästä saattaa tulla paras Marvel-elokuva sitten X-Men 2:sen. Kaksi edellistä elokuvaakin ohjanneen Sam Raimin näkemys siitä, että Spidermanit ovat lähtökohtaisesti hahmovetoisia draamoja lämmittää myös mieltäni. Varsinkin jos hahmovetoiseen draamaan kuuluvat yllä olevassa videoklipissä nähtävät massiiviset tehostemässäilyt.

Tämä on elokuva, joka pitää nähdä isolta valkokankaalta. Jos se on mielestäni huono, myönnän viimein, että lapsuuteni on ohi.

Hyvää munajuhlaa!

Pääsiäispupu goes out, way out:


Suositukset pääsiäiselle:

+ 300 (Loistava hurmeooppera piinaviikolle)
+ Ébano6 2004 (Loistava tempranillo lampaan kanssa nautittavaksi)
+ Mikael Simpson: Stille & Uroligt (Loistavaa tanskalaista elektronista singer-songwritermenoa)
+ Läs-klubi Tavastialla 8.4 (Loistavat bileet piinaviikon päätteeksi)

Hyvää pääsiäistä itse kullekin!