Tämän viikon mömmön blogissa fiilisten lenkillä simahtamista. Samaan aikaan mietinnässä on mihin maratonille pitäisi mennä. Suunnitelmissa mahdollisesti Turun Paavo Nurmi -maraton:
Simahduksen jälkeen
Showing posts with label maraton. Show all posts
Showing posts with label maraton. Show all posts
Tuesday, April 06, 2010
Friday, October 16, 2009
Ricu Flair Heavy Rotation Vko 42: Parhaat Psyykkausbiisit
Lähtö Amsterdamin maratonille tänään edessä. Nilkkavaivojen ja työkiireiden takia tavoite on maltillinen 3:50. Tosin sekin siis on kovempi aikatavoite, kuin mihin pääsin munille menneelle Budapestin maratonilla, eli aivan helppo taival ei tule sunnuntaina olemaan edessä.
Raskas urheilusuoritus on fysiikaan ja psyykkeen yhteispeliä. Hyvä latautuminen on monesti puolet onnistumista. Tällä kertaa viikon Top 5 koostuu parhaista psyykkausbiiseistä. Näitä kappaleita luukutan ennen matseja, juoksuja, presentaatioita tai muita jännittäviä tilanteita. Osa kappaleista on ollut soittimessa lähes niin kauan, kun olen kuunnellut musiikkia, joten lista sisältää pelkästään räppiä.
"Top 5: parhaat biisit itsensä psyykkaukseen"
1. LL Cool J: Mama Said Knock You Out
LL Cool J:n tajunnanräjäyttävä paluubiisi. Ekan kerran kun kuulin tämän, olin aivan kuin puulla päähän lyöty: Voiko näin tylyä räppibiisiä ollakaan? Toimi nuoreen mieleen aivan kympillä. En kyllästy tähän kappaleeseen koskaan.
2. Redman: Time 4 Sum Aksion
"Time 4 Sum Aksion" oli vankilakeikan jälkeen Mike Tysonin ensimmäisen ottelun sisääntulobiisi. Jos se kelpaa maailman parhaalle nyrkkeilijälle, niin kyllä se kelpaa mullekin.
3. Onyx: Slam
Energisin hiphop-styge, joka on koskaan tehty. Onyxin ekalla levyllä oli myös muita hyviä biisejä, jonka jälkeen Onyx vaipui aika pitkälti unholaan. Herrat taitanevat nykyään olla tunnetumpia näyttelijöitä. Nu-Metal on ehkä kamalinta musaa mitä löytyy, mutta tämä Biohazardin kanssa tehty versiointi toimi teininä myös. Sen sijaan Vince Carterin kanssa tehty uudelleen lämmittely "Slam Harder" on aivan kamalaa kuraa.
4. Public Enemy: Shut Em´Down
Pete Rock-remix (alla) on saanut ehkä enemmän soittokertoja meikäläiseltä klubeilla, mutta ennen koripallotreenejä alkuperäisen agressiivisempi ote toimii paremmin.
Shut Em Down (Pete Rock Remix) - Public Enemy
5. Jay-Z: Success
Kun olen menossa vetämään koulutusta tai muuta tärkeää presentaatiota, tämä biisi (tai oikeastaan eka verse) on pyörinyt repeatilla viimeisen parin vuoden aikana.
Eli nämä pyörivät nyt taajaan kaiuttimissa ennen sunnuntain koitosta. Mukavaa viikonloppua kaikille ja Amsterdamin kuulumisia voi seurata Daily Diegon blogista.
Ja maratonin hyvää tulosta ja koriskauden aloitusta juhlitaan siis täällä!
Raskas urheilusuoritus on fysiikaan ja psyykkeen yhteispeliä. Hyvä latautuminen on monesti puolet onnistumista. Tällä kertaa viikon Top 5 koostuu parhaista psyykkausbiiseistä. Näitä kappaleita luukutan ennen matseja, juoksuja, presentaatioita tai muita jännittäviä tilanteita. Osa kappaleista on ollut soittimessa lähes niin kauan, kun olen kuunnellut musiikkia, joten lista sisältää pelkästään räppiä.
"Top 5: parhaat biisit itsensä psyykkaukseen"
1. LL Cool J: Mama Said Knock You Out
LL Cool J:n tajunnanräjäyttävä paluubiisi. Ekan kerran kun kuulin tämän, olin aivan kuin puulla päähän lyöty: Voiko näin tylyä räppibiisiä ollakaan? Toimi nuoreen mieleen aivan kympillä. En kyllästy tähän kappaleeseen koskaan.
2. Redman: Time 4 Sum Aksion
"Time 4 Sum Aksion" oli vankilakeikan jälkeen Mike Tysonin ensimmäisen ottelun sisääntulobiisi. Jos se kelpaa maailman parhaalle nyrkkeilijälle, niin kyllä se kelpaa mullekin.
3. Onyx: Slam
Energisin hiphop-styge, joka on koskaan tehty. Onyxin ekalla levyllä oli myös muita hyviä biisejä, jonka jälkeen Onyx vaipui aika pitkälti unholaan. Herrat taitanevat nykyään olla tunnetumpia näyttelijöitä. Nu-Metal on ehkä kamalinta musaa mitä löytyy, mutta tämä Biohazardin kanssa tehty versiointi toimi teininä myös. Sen sijaan Vince Carterin kanssa tehty uudelleen lämmittely "Slam Harder" on aivan kamalaa kuraa.
4. Public Enemy: Shut Em´Down
Pete Rock-remix (alla) on saanut ehkä enemmän soittokertoja meikäläiseltä klubeilla, mutta ennen koripallotreenejä alkuperäisen agressiivisempi ote toimii paremmin.
Shut Em Down (Pete Rock Remix) - Public Enemy
5. Jay-Z: Success
Kun olen menossa vetämään koulutusta tai muuta tärkeää presentaatiota, tämä biisi (tai oikeastaan eka verse) on pyörinyt repeatilla viimeisen parin vuoden aikana.
Eli nämä pyörivät nyt taajaan kaiuttimissa ennen sunnuntain koitosta. Mukavaa viikonloppua kaikille ja Amsterdamin kuulumisia voi seurata Daily Diegon blogista.
Ja maratonin hyvää tulosta ja koriskauden aloitusta juhlitaan siis täällä!
Tuesday, May 12, 2009
Seli seli
Jokavuotisen romahtamisen aika oli jälleen kerran Prahan maratonilla (4:15:04). Tulosta en selittele muuta kuin Marmain blogissa:
Kootut selitykset
Kootut selitykset
Tuesday, June 10, 2008
Maratonin viisivuotisjuhlat
Uudessa Mömmön blogissa leuhkin maratonsaavutuksillani.
Vajaa kuukausi sitten vietin maratonjuoksu-urani viisivuotisjuhlia. Juhlistin sitä romahtamalla täysin 27 km kohdalla. Sitä ennen olin varma, että nyt leivotaan uusi ennätys oikein urakalla niin helppoa juoksu oli. Sen jälkeen mikään ei ollut helppoa. Jalat menivät ensin jumiin ja sitten alkoivat krampata. Loppuvaiheessa ainoa motivaattori oli, että piti juosta tarpeeksi kovaa jotta ehti junaan.
2004 4:36:16 (Tukholma)
2005 4:33:18 (Tukholma)
2006 4:17:43 (Forssa)
2007 3:46:56 (Forssa)
2008 3:56:50 (Seinäjoki)
Jos noita aikoja katsoo niin parina viime vuonna on vasta edes juostu vähän kunnolla. Tänä vuonna juoksin ehkä kaikkien aikojen vähiten etukäteen, mutta kunto oli muuten kova. Aamuiset joogat ja iltaiset koris ja kickboxing korvasivat tylsää juoksutreeniä. Vähäiset pitkät lenkit ilmeisesti kuitenkin kostautuivat tämänkertaisessa romahduksessa. Onneksi sentään alitin 4 h, muuten en enää kehtaisi kävellä kadulla.
Vajaa kuukausi sitten vietin maratonjuoksu-urani viisivuotisjuhlia. Juhlistin sitä romahtamalla täysin 27 km kohdalla. Sitä ennen olin varma, että nyt leivotaan uusi ennätys oikein urakalla niin helppoa juoksu oli. Sen jälkeen mikään ei ollut helppoa. Jalat menivät ensin jumiin ja sitten alkoivat krampata. Loppuvaiheessa ainoa motivaattori oli, että piti juosta tarpeeksi kovaa jotta ehti junaan.
2004 4:36:16 (Tukholma)
2005 4:33:18 (Tukholma)
2006 4:17:43 (Forssa)
2007 3:46:56 (Forssa)
2008 3:56:50 (Seinäjoki)
Jos noita aikoja katsoo niin parina viime vuonna on vasta edes juostu vähän kunnolla. Tänä vuonna juoksin ehkä kaikkien aikojen vähiten etukäteen, mutta kunto oli muuten kova. Aamuiset joogat ja iltaiset koris ja kickboxing korvasivat tylsää juoksutreeniä. Vähäiset pitkät lenkit ilmeisesti kuitenkin kostautuivat tämänkertaisessa romahduksessa. Onneksi sentään alitin 4 h, muuten en enää kehtaisi kävellä kadulla.
Tuesday, February 12, 2008
Kiire
Olen varmaan pahoitellut kiirettä syynä blogin päivittämättömyydelle. Nyt siihen tuli stoppi.
Yleisin keskustelujen aihe työssäkäyvillä ihmisillä on aina kiire.
-Miten menee?
-Kiire?
-Sama.
Mihin helvettiin meillä on kiire?
Juttelin frendin kanssa taannoin ja keskustelimme siitä, ettei ehdi oikein treenata työkiireiden takia. Rupesin miettimään tuota, ja ajatus on loppujen lopuksi täysin kestämätön. Haluammeko oikeasti vaihtaa fyysisen hyvinvoinnin henkiseen pahoinvointiin? Yksi parhaita päätöksiä työelämässäni on ollut koristreenien pyhittäminen. Tiistaisin klo 18 en ole ikinä toimistolla, neuvotteluissa, konferenssipuheluissa tai missään muualla kuin koristreeneissä. Ne ovat pyhät. Duunimatkat ovat poikkeus tähän, mutta jos voin niihin mitenkään vaikuttaa tiistai-illat on tarkoitettu vaan ja ainoastaan korikselle.
Onko minulta jäänyt mitään tekemättä tämän päätöksen takia? Ei, luultavasti päinvastoin. Kiire on päässä.
Näillä puheilla, muunkin urheilemisen kiiretekosyyt loppukoot ja tämän vuoden maratonin tavoiteajaksi on nyt lyöty lukkoon 3:30. Nähdään lenkillä.
Yleisin keskustelujen aihe työssäkäyvillä ihmisillä on aina kiire.
-Miten menee?
-Kiire?
-Sama.
Mihin helvettiin meillä on kiire?
Juttelin frendin kanssa taannoin ja keskustelimme siitä, ettei ehdi oikein treenata työkiireiden takia. Rupesin miettimään tuota, ja ajatus on loppujen lopuksi täysin kestämätön. Haluammeko oikeasti vaihtaa fyysisen hyvinvoinnin henkiseen pahoinvointiin? Yksi parhaita päätöksiä työelämässäni on ollut koristreenien pyhittäminen. Tiistaisin klo 18 en ole ikinä toimistolla, neuvotteluissa, konferenssipuheluissa tai missään muualla kuin koristreeneissä. Ne ovat pyhät. Duunimatkat ovat poikkeus tähän, mutta jos voin niihin mitenkään vaikuttaa tiistai-illat on tarkoitettu vaan ja ainoastaan korikselle.
Onko minulta jäänyt mitään tekemättä tämän päätöksen takia? Ei, luultavasti päinvastoin. Kiire on päässä.
Näillä puheilla, muunkin urheilemisen kiiretekosyyt loppukoot ja tämän vuoden maratonin tavoiteajaksi on nyt lyöty lukkoon 3:30. Nähdään lenkillä.
Tuesday, June 19, 2007
Motivaatio
Äärimmäiset urheilusuoritukset vievät motivaation alkulähteille. Fiilikset saattavat olla pelottaviakin.
Viime lauantaina havaitsin jälleen, että minua motivoi voittaminen. Jokainen ohittamani juoksija nosti askeltani piirun verran. Maraton on myös oman itsensä voittamista. Puolen tunnin parannus oli enemmän mitä olisin itsekään osannut odottaa.
Minua motivoi myös rajojen rikkominen. Kaikki myyttisyys maratonin ympärillä huvittaa. Treeniohjelmat, sykemittarit, energiageelit ja muut maratonbisneksen sivutuotteet saavat minut voimaan pahoin. Erityisen paljon sain lisää virtaa kun ohitin näitä juoksevia joulukuusia. Olen luonut itselleni maratonista pyhän suorituksen. Ilman kelloa, verkkopaidassa ja mieli tyhjänä juoksen kohti zenmäistä tyyneyttä.
Minua motivoivat näköjään myös jonkin sortin aggressiot. Kun juostessa tuntui pahalta, mietin kaikkia ääliöitä maailmassa. En voinut luovuttaa, sillä visualisoin nämä kaikki inhoamani ihmiset maailmassa ilkkumassa minulle jos epäonnistun. Luultavasti juuri ketään ei kiinnosta, mutta tärkeintä on tunne. Eikä niitä inhoamiani ihmisiäkään ole kovin paljon, joten jouduin miettimään myös joitain fiktiivisiä roistoja.
Olen lukenut viime päivinä Raimo Summasen kirjaa, jossa hän kirjoittaa siitä, että parhaat suoritukset eivät välttämättä synny "hyvästä fiiliksestä". Ihmiset venyvät parhaisiin suorituksiin erilaisissa tunnetiloissa. Jonkin tutkimuksen mukaan suuren osan akateemisesta tutkimuksesta tärkeimpinä motivaattoreina ovat tutkijoiden keskinäinen kateus ja kostonhimo.
En kuitenkaan halua, että minun tekojeni perimmäisenä innoittajana olisivat negatiiviset tunteet. Loppujen lopuksi tärkein syy, minkä takia jaksoin maaliin simahtamatta, olivat ne rakkaat ihmiset, jotka odottivat maalilinjan takana.
Mistä sinä motivoidut?
Viime lauantaina havaitsin jälleen, että minua motivoi voittaminen. Jokainen ohittamani juoksija nosti askeltani piirun verran. Maraton on myös oman itsensä voittamista. Puolen tunnin parannus oli enemmän mitä olisin itsekään osannut odottaa.
Minua motivoi myös rajojen rikkominen. Kaikki myyttisyys maratonin ympärillä huvittaa. Treeniohjelmat, sykemittarit, energiageelit ja muut maratonbisneksen sivutuotteet saavat minut voimaan pahoin. Erityisen paljon sain lisää virtaa kun ohitin näitä juoksevia joulukuusia. Olen luonut itselleni maratonista pyhän suorituksen. Ilman kelloa, verkkopaidassa ja mieli tyhjänä juoksen kohti zenmäistä tyyneyttä.
Minua motivoivat näköjään myös jonkin sortin aggressiot. Kun juostessa tuntui pahalta, mietin kaikkia ääliöitä maailmassa. En voinut luovuttaa, sillä visualisoin nämä kaikki inhoamani ihmiset maailmassa ilkkumassa minulle jos epäonnistun. Luultavasti juuri ketään ei kiinnosta, mutta tärkeintä on tunne. Eikä niitä inhoamiani ihmisiäkään ole kovin paljon, joten jouduin miettimään myös joitain fiktiivisiä roistoja.
Olen lukenut viime päivinä Raimo Summasen kirjaa, jossa hän kirjoittaa siitä, että parhaat suoritukset eivät välttämättä synny "hyvästä fiiliksestä". Ihmiset venyvät parhaisiin suorituksiin erilaisissa tunnetiloissa. Jonkin tutkimuksen mukaan suuren osan akateemisesta tutkimuksesta tärkeimpinä motivaattoreina ovat tutkijoiden keskinäinen kateus ja kostonhimo.
En kuitenkaan halua, että minun tekojeni perimmäisenä innoittajana olisivat negatiiviset tunteet. Loppujen lopuksi tärkein syy, minkä takia jaksoin maaliin simahtamatta, olivat ne rakkaat ihmiset, jotka odottivat maalilinjan takana.
Mistä sinä motivoidut?
Sunday, June 17, 2007
Saturday, June 16, 2007
Friday, June 15, 2007
Mama Said Knock You Out. HNRGH!
Tää on kaikkien aikojen paras itsensä psyykkausbiisi:
Don´t call this a comeback...
Don´t call this a comeback...
Wednesday, June 13, 2007
Maratonille valmistautumista
Tämän vuoden maratonin viimeiset voitelut ovat sujuneet samoissa merkeissä kuin viime vuonna. Viimeisen juoksun tein keskiviikkona ja tästä päivästä alkaen keskityn vain pastansyöntiin ja levyttelyyn.
Ihan viimeiset treenit eivät ole menneet niin putkeen. Maanantaina venäytin selkäni Hot Joogassa ja eilen muljahti nilkka koriskentällä. Kolme pitkää päivää vielä mahdollista teloa itseään mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla.
Tänään aion suunnata maailmannäyttelyyn.
Ihan viimeiset treenit eivät ole menneet niin putkeen. Maanantaina venäytin selkäni Hot Joogassa ja eilen muljahti nilkka koriskentällä. Kolme pitkää päivää vielä mahdollista teloa itseään mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla.
Tänään aion suunnata maailmannäyttelyyn.
Saturday, May 19, 2007
Kesä!
Tänään juoksentelin ihonmyötäisessä lenkkiasusteessani kahden tunnin lenkin ja tajusin, että ulkona on lämmin.
Täten kesä on siis virallisesti alkanut ja kuuntelen koko kesän vain baleaarista musiikkia:
Täten kesä on siis virallisesti alkanut ja kuuntelen koko kesän vain baleaarista musiikkia:
Monday, May 14, 2007
Tuesday, May 08, 2007
HOTHOTHOT! Jooga
Tyttöystäväni yrittää tappaa minut.
Tämä ajatus kävi mielessäni, kun tasapainottelin yhdellä jalalla lähellä pyörtymistä 40 asteen lämmössä. Olin saanut nimittäin häneltä syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Hot Joogaan, joka siis kuuluu olennaisena osana maratonpaastooni.
Olen harrastanut aikaisemmin normaaliastangaa, mutta työkiireiden vuoksi aamujoogailu oli jäänyt. Se on harmittanut, sillä näinkin hektiselle tyyppille tunnin rauhoittuminen tekee todella hyvää. Usein olen harmitellut joogaharrastuksen jäämistä. Koulumme joogatunneilla olin erityisen tunnettu loppurentoutuksen tasaisesta kuorsauksesta.
Menin ensimmäiseksi testaamaan Hot Joogaa 90 minuutin Hatha-tunnille, joka on Astangaan verrattuna hieman staattisempi. Asennot pidetään kauempaan ja vaihtoja ei suoriteta aurinkotervehdyksien kautta. Missään nimessä kyseessä ei ole kuitenkaan kevyt jooga. Siitä pitää jo kuumuuskin huolen.
Miksi joogata kuumassa? Kuumuus toisaalta auttaa venymään, mutta toisaalta se myös auttaa keskittymään. Tai tarkemmin sanoen pakottaa. Hengityksen on pakko kulkea tai menee taju. Lisäksi voi ajatella, että kuuma ilma myös jäljittelee jollain tasolla Intian ilmastoa. Olin aivan hiestä märkä jo istuessani kuumassa salissa minuutin. Seisomasarjan loppupuolella reisien polttaessa kyykkyasennossa yritin tyhjentää mieltäni ja taistella kuukahtamista vastaan. Istumasarja oli onneksi vähän kevyemmän tuntuinen, muuten olisi saattanut tulla noutaja.
Tunnin jälkeen olin tosin pahassa nestehukassa ja aivan punainen kuin porsas. En muista hikoilleeni niin paljoa ikinä. Kävellessäni portaita kotiin meinasi henki loppua. Tänään on kuitenkin ollut aivan loistava fiilis. Alan saavuttaa henkistä ykseyttä.
Sunday, May 06, 2007
Maraton lähestyy- 40 pv jäljellä
Taas on se aika vuodesta, kun meikäläisen voi bongata trikoot päällä, ahdistunut irvistys kasvoilla askel maata laahaten ympäri Helsinkiä. Jo neljäs perinteinen Maraton-paasto on alkanut.
Maraton-paastoon tänä vuonna kuuluu:
* Täysin kaikkia valmistautumisohjeita vastaan oleva kertaviikkoju
* Totaalinen kieltäytyminen kosteista illallisista, väkijuomista ja muustakin hauskasta (yksi sallittu lipsahdus ystävän häistä johtuen)
* 1-2 kertaa viikossa korista (en miellä juoksua vieläkään kovin mielekkääksi tavaksi urheilla. Pakko pysyä jotenkin järjissään)
* 1-2 kertaa uutta trendiharrastustani "Hot Joogaa"(tästä lisää myöhemmin)
* Säännöllisen nukkumisrytmin yrittämistä
* Self-help kirjojen yliannostusta
Kaikki tämä jatkuu siis 16.6 asti. Hyvä fiilis ensimmäisen viikon jälkeen.
Vapusta toipuminen kesti taas tyypillisen aikansa, mutta jo torstaina sateessa juostu 10 km muistutti, että nautintoja rakastavan julkisen kuvani alla eleleekin totaalijuoksumasokisti. Sateen hakatessa kasvoille ja tuulen tuivertaessa vastaan sitä tuntee elävänsä. Juoksiessani portaat ylös, nostin käteni pystyyn kuin Rocky. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä.
Eilen porhalsin lämmittelyksi 12 km pikkuveljen kanssa, joka ei ollut juossut koko vuoteen. Jaksoi erittäin hyvin vaikkakin loppuvaiheessa pojan naamataulu alkoikin kellertää pahasti. Tänään broidi ei pystynytkään enää kävelemään. Itse olin taasen sopivan virittäytynyt tämän vuoden pisimpään lenkkiini, joka oli myös ensimmäinen t-paidassa tarvottu lenkki. 18 km sujui kohtuullisesti, mutta v-käyrä alkoi kohota huomattavasti asfalttista suoraa jurnuttaessa.
Kunto tuntuu olevan samoissa luokissa kuin viime vuonna, joskin paino on jostain syystä kaikkien aikojen alhaisimmillaan (78 kg). Huomenna hyvä fiilis saattaa olla tipotiessään, sillä asfaltti tuntuu jättäneen jälkensä niveliin.
Tästä myös huomaa, miksen yleensä koskaan kirjoita juoksuharrastuksestani (muuta kuin maratonin lähestyessä leuhkimistarkoituksissa). Tässä postissa ei ollut mitään hauskaa. Yritän skarpata myöhemmissä postauksissa.
Maraton-paastoon tänä vuonna kuuluu:
* Täysin kaikkia valmistautumisohjeita vastaan oleva kertaviikkoju
* Totaalinen kieltäytyminen kosteista illallisista, väkijuomista ja muustakin hauskasta (yksi sallittu lipsahdus ystävän häistä johtuen)
* 1-2 kertaa viikossa korista (en miellä juoksua vieläkään kovin mielekkääksi tavaksi urheilla. Pakko pysyä jotenkin järjissään)
* 1-2 kertaa uutta trendiharrastustani "Hot Joogaa"(tästä lisää myöhemmin)
* Säännöllisen nukkumisrytmin yrittämistä
* Self-help kirjojen yliannostusta
Kaikki tämä jatkuu siis 16.6 asti. Hyvä fiilis ensimmäisen viikon jälkeen.
Vapusta toipuminen kesti taas tyypillisen aikansa, mutta jo torstaina sateessa juostu 10 km muistutti, että nautintoja rakastavan julkisen kuvani alla eleleekin totaalijuoksumasokisti. Sateen hakatessa kasvoille ja tuulen tuivertaessa vastaan sitä tuntee elävänsä. Juoksiessani portaat ylös, nostin käteni pystyyn kuin Rocky. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä.
Eilen porhalsin lämmittelyksi 12 km pikkuveljen kanssa, joka ei ollut juossut koko vuoteen. Jaksoi erittäin hyvin vaikkakin loppuvaiheessa pojan naamataulu alkoikin kellertää pahasti. Tänään broidi ei pystynytkään enää kävelemään. Itse olin taasen sopivan virittäytynyt tämän vuoden pisimpään lenkkiini, joka oli myös ensimmäinen t-paidassa tarvottu lenkki. 18 km sujui kohtuullisesti, mutta v-käyrä alkoi kohota huomattavasti asfalttista suoraa jurnuttaessa.
Kunto tuntuu olevan samoissa luokissa kuin viime vuonna, joskin paino on jostain syystä kaikkien aikojen alhaisimmillaan (78 kg). Huomenna hyvä fiilis saattaa olla tipotiessään, sillä asfaltti tuntuu jättäneen jälkensä niveliin.
Tästä myös huomaa, miksen yleensä koskaan kirjoita juoksuharrastuksestani (muuta kuin maratonin lähestyessä leuhkimistarkoituksissa). Tässä postissa ei ollut mitään hauskaa. Yritän skarpata myöhemmissä postauksissa.
Subscribe to:
Posts (Atom)
