Urheilujargonin aarreaitta

Urheilun suurena ystävänä tervehdin ilolla varsinkin mainostoimistomaailmassa vellovaa urheilujargonin käyttöä. Tästä kirjoitin tämän viikon Mömmön blogin. Innoittajana olivat Woody Allenin pakinat, mutta ne ovatkin aina, koska ovat parhaita:

Taklauksia, koppeja ja kuvioita

STOP PRESS: Top Billin hankkii oman koripallojoukkueen

Top Billin seuraa Jay-Z:n jalanjälkiä ja hankkii oman koripallojoukkueen.

Kun klubi on valloitettu, on aika valloittaa koripallokentät.
Todellisina penkkiurheilun kannattajina (se vasta tosi urheilua
onkin), Top Billin panostaa toimintaan myös klubin ulkopuolella
hankkien oma koripallojoukkueen pääkaupunkiseudulta.

Alppilan Koris, eli tuttujen kesken AlKo, on jo legendaksi muodostunut
5. divarin joukkue jolta ei yrittämistä puutu. Alppilan Koris on
myös vahvasti musiikkiin panostava joukkue, jo pelaajiensa musiikillisen
taustan kannalta.

Hankintasumma on salainen, mutta tarkoituksena on kasvattaa joukkueen
taloutta myöskin rahan-keruu tapahtumalla. Myös fanijoukkue on
kehitteillä.

Jay-Z:llä on New Jersey Nets, meillä on ALPPILAN KORIS.

Kuten urheiluseuroilla on tapana, järjestää AlKo myös
hengennostatustilauisuuden lauantaina 23.5. Kuudennella Linjalla.
Tarjolla promillepitoinen show-esitys 'Harlem Globetrotters' hengessä
ja musiikkia seuraavilta artisteilta:

Helsinki Ghetto Bass Patrol vs Brothers Of God,
DJ Polarsoul,
DJ Hercules
+ Top Billin DJs.

Mukana myös show-tanssi-ryhmä 'Rata-Irmelit'!

Tervetuloa kannustamaan vastustaja voittoon!

T: Alppilan Coris & Top Billin

liput 5€ (halvempi kuin tuoppi stadionilla)

Terve sielu terveessä ruumiissa

Vuosi 2009 jatkuu Marmain blogien osalta ärsyyntyneissä merkeissä. Tällä kertaa ottaa päähän Trainer´s Housen Fight Club:

Terveysfasismia

Maratonin viisivuotisjuhlat

Uudessa Mömmön blogissa leuhkin maratonsaavutuksillani.

Vajaa kuukausi sitten vietin maratonjuoksu-urani viisivuotisjuhlia. Juhlistin sitä romahtamalla täysin 27 km kohdalla. Sitä ennen olin varma, että nyt leivotaan uusi ennätys oikein urakalla niin helppoa juoksu oli. Sen jälkeen mikään ei ollut helppoa. Jalat menivät ensin jumiin ja sitten alkoivat krampata. Loppuvaiheessa ainoa motivaattori oli, että piti juosta tarpeeksi kovaa jotta ehti junaan.

2004 4:36:16 (Tukholma)
2005 4:33:18 (Tukholma)
2006 4:17:43 (Forssa)
2007 3:46:56 (Forssa)
2008 3:56:50 (Seinäjoki)

Jos noita aikoja katsoo niin parina viime vuonna on vasta edes juostu vähän kunnolla. Tänä vuonna juoksin ehkä kaikkien aikojen vähiten etukäteen, mutta kunto oli muuten kova. Aamuiset joogat ja iltaiset koris ja kickboxing korvasivat tylsää juoksutreeniä. Vähäiset pitkät lenkit ilmeisesti kuitenkin kostautuivat tämänkertaisessa romahduksessa. Onneksi sentään alitin 4 h, muuten en enää kehtaisi kävellä kadulla.

Hutunkeittoa

Olen ollut huono hyvinkääläinen. Kymmeneen vuoteen en ole lyönyt näpyjä saatika pomppuja. En ole kärkkynyt ykköspesällä tai ollut ajolähtötilanteessa. En pesiskentällä ainakaan.

Nyt siihen tuli muutos. Joukko "Punavuorelais-hipstereitä" kokoontui eilen Sepän kentälle pelaamaan tätä Suomen kansallislajia. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Itse onnistuin säätämään kuvassa komeilevan räpylänkin, joten olin valmis koitoksiin. Pelit alkoivat katu-uskottavasti, kun ensimmäinen maila hajosi onnistuneen lyönnin päätteeksi (ei tosin mun lyönnistä). Muutenkin huomasi, että pesäpallo oli saapunut urbaaniin ympäristöön, kun joukkueiden jakoperusteena oli Wifebeater-paidat/Muut perinteisen Iho/Paita-kahtiajaon sijasta. Räppityyliin wifebeaterit voittivat, mutta meidänkin joukkueellamme oli hetkemme. Kentän paras pelaaja pelasi baseball-räpylällä.

Oli todella hauskaa, mutta pelihän meni itsellä aivan penkin alle. En osunut enkä saanut palloa kiinni. Kaikki on siis niin kuin ennen vanhaan Hyvinkäällä. Olin parempi järkkäämään sopupelejä.

Alan harjoitella salaa.

Rikun Kesämatkaraportti osa 2: Dyykkaaminen

Olen aina innokkaasti kokeilemassa uusia asioita. Olivat ne sitten netin sosiaalisia verkostoja tai uusia urheilulajeja. Näin ollen, kun Sami väläytteli idea sukelluskortin suorittamisesta, en miettinyt kahteen kertaan.

Varattiin sukelluskurssi Portoroziin Nemo Diverseilta. Itse kurssi maksoi vain 200 euroa ja palvelu oli erittäin ystävällistä. Heput auttoivat myös säätämään asunnon kolmeksi yöksi Portoroziin. Ohjelma vaikutti lähtökohtaisesti tiukalta. Suoritettavana oli "Open water diver"-kurssi, joka normaalisti kestää neljä päivää. Kiireisinä miehinä puserrettiin kuitenkin kurssi kahteen päivään.

Kurssi koostui sukelluksista ja oppitunneista. Itse oppitunnit oli meidän tapauksessa aika pitkälti itseopiskelua. Suurin osa asioista oli aika pitkälti itsestäänselvyyksiä, joten kokeet olivat meidän kaltaisillemme nopeille oppijoille piece of cake. Itse taisin saada vielä kurssin parhaan tuloksen loppukokeesta (47/50). Monivalintakysymykset soveltuvat tunnetusti kauppakorkealaisille.

Kurssin priimus opiskelee

Rikun opiskelukikka nro 1: Kun nukkuu kirjan päällä, tieto imeytyy päähän

Lapsiperheet, nudistit ja daivaajat sulassa sovussa

Ei kurssille kuitenkaan oltu tultu lukemaan kirjoja, vaan itse sukellukset olivat tottakai kohokohtia.

Kurssin ehkä hienoin saavutukseni oli ensimmäisessä sukelluksessa tullut hypotermia 26-asteisessa vedessä. Alussa tosiaan tehtiin erilaisia harjoituksia vain seisten pohjalla ja itselläni oli lyhyt sukellusasu. Liikkumattomuus aiheutti sen, että superlämpimässä vedessä meikäläinen rupesi tärisemään. Suomalaisten kylmänsietokyky on siis ilmeisesti vain myytti. Seuraavat sukellukset menivätkin sitten jo paljon paremmin (pitkässä sukelluspuvussa).

Mitähän tästä tulee?

Itse ranta jossa daivattiin, oli eräänlainen helvetin esiaste. Slovenian white trash kokoontui sinne juopottelemaan ja uimaan. Pikkulapset rääkyivät, kojuissa myytiin superrasvaista ruokaa, yleisten vessojan lattialla oli sitä itseään ja muutenkin tunnelma oli ahdistavan kaoottinen. Ei siis mikään ihme, että teki mieli hukuttautua aistittuaan hetken tunnelmaa. Meininkiä ei yhtään rauhoittanut se, että Slovenian koululaisilla oli juuri alkanut loma.

Kuhinaa sukelluskoulun päämajassa

Sukeltaminen toi mieleeni jossain määrin joogan. Se on rauhallisen henkilön urheilua. Tärkeää on tasainen hengitys ja energian säästäminen. Slovenian vesissä oli hyvä näkyvyys, mutta mitään kovin eksoottista nähtävää ei vesissä yllättäen ollut. Ehkä säväyttävin näky oli erään intohimoisen sukeltajan hautakivi. Ohjaajamme mukaan herra ei ollut kuollut sukeltaessa kyseisissä vesissä, mutta uskokoon ken tahtoo.

Kun aloittaa jonkun uuden asian on hienoa huomata nopea oppimiskäyrä. Kurssin alussa en tiennyt sukeltamisesta juuri mitään ja nyt tietää ainakin. Ihmiselle on myös terveellistä tehdä jotain missä ei ole hyvä. Taas tuli aimo annos nöyryyttä, kun ei pystynyt hallitsemaan itseään sataprosenttisesti uudessa olosuhteessa.

Sukelsimme parhaimmillaan 12 metrin syvyyteen ja kaikki sujui mainiosti. Lukuunottamatta tietysti sitä, että oikea korvani on vieläkin tukossa viimeisen sukelluksen jälkimainingeista. Osa harjoituksista tuntui aluksi vähän kuumottavilta. En lähtökohtaisesti ensimmäisenä lähtisi ottamaan maskia tai hengityssuojaa pois 10 metrin syvyydessä. Saatika sammuttamaan happilaitetta. Kouluttaja oli asiansa osaava, niin missään vaiheessa ei iskenyt paniikkia. On myös avartava kokemus, kun ei pysty kommunikoimaan puhumalla. Kun joutuu kommunikoimaan käsin, tulee sanottua vain olennainen.

Valitettavasti ei ollut mukana vedenalaista kameraa niin itse dyykkauksista ei ole kuvamateriaalia. Myöskin niille, ketkä kuola valuen odottavat kuvia meistä tiukoissa sukelluspuvuissa on ikävä tuottaa pettymys. Joudutte tyytymään oheiseen varusteasetteluun (tai meikäläiseen juoksutrikoissa)

Pelit ja vehkeet

Jatkuu...

Maratonille valmistautumista

Tämän vuoden maratonin viimeiset voitelut ovat sujuneet samoissa merkeissä kuin viime vuonna. Viimeisen juoksun tein keskiviikkona ja tästä päivästä alkaen keskityn vain pastansyöntiin ja levyttelyyn.

Ihan viimeiset treenit eivät ole menneet niin putkeen. Maanantaina venäytin selkäni Hot Joogassa ja eilen muljahti nilkka koriskentällä. Kolme pitkää päivää vielä mahdollista teloa itseään mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla.

Tänään aion suunnata maailmannäyttelyyn.

44 *C

On saatanan kuuma joogata.

Urheiluhulluus

Katsoin pitkästä aikaa eilen lätkämatsin.

Ei olisi pitänyt.

Olen ollut aivan romuna vielä tämänkin päivän. Tosin se on ihan sama mikä laji on kyseessä. Lätkä, tennis, rugby, eukonkanto, ihan mikä tahansa! Nauliudun television ääreen, pulssini nousee, huudan onnistuneille maaleille ja besserwisseröin epäoleellisilla triviatiedoilla pelaajista.

Pahimpina aikoina osasin varmaan kaikkien NBA-joukkueiden aloitusviisikot, NHL-joukkueiden kovimmat tappelijat ja kriketin maailmansarjan reaaliaikaisen tilanteen. Aloitin aamuna lukemalla ensin Hesarin urheilusivut ja ottelutulokset.

Sille oli tultava stoppi.

Olen nyt onnistunut vieroittautumaan urheilun seuraamisesta ja pyrkinyt keskittymään vain harrastamiseen. Silti en pysty vieläkään vastustamaan eilisen kaltaisia massahysteriakokoontumisajoja. Ja sitten sattuu. Hopea ei ole häpeä, mutta on kuitenkin.

HOTHOTHOT! Jooga

Tyttöystäväni yrittää tappaa minut.

Tämä ajatus kävi mielessäni, kun tasapainottelin yhdellä jalalla lähellä pyörtymistä 40 asteen lämmössä. Olin saanut nimittäin häneltä syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Hot Joogaan, joka siis kuuluu olennaisena osana maratonpaastooni.

Olen harrastanut aikaisemmin normaaliastangaa, mutta työkiireiden vuoksi aamujoogailu oli jäänyt. Se on harmittanut, sillä näinkin hektiselle tyyppille tunnin rauhoittuminen tekee todella hyvää. Usein olen harmitellut joogaharrastuksen jäämistä. Koulumme joogatunneilla olin erityisen tunnettu loppurentoutuksen tasaisesta kuorsauksesta.

Menin ensimmäiseksi testaamaan Hot Joogaa 90 minuutin Hatha-tunnille, joka on Astangaan verrattuna hieman staattisempi. Asennot pidetään kauempaan ja vaihtoja ei suoriteta aurinkotervehdyksien kautta. Missään nimessä kyseessä ei ole kuitenkaan kevyt jooga. Siitä pitää jo kuumuuskin huolen.

Miksi joogata kuumassa? Kuumuus toisaalta auttaa venymään, mutta toisaalta se myös auttaa keskittymään. Tai tarkemmin sanoen pakottaa. Hengityksen on pakko kulkea tai menee taju. Lisäksi voi ajatella, että kuuma ilma myös jäljittelee jollain tasolla Intian ilmastoa. Olin aivan hiestä märkä jo istuessani kuumassa salissa minuutin. Seisomasarjan loppupuolella reisien polttaessa kyykkyasennossa yritin tyhjentää mieltäni ja taistella kuukahtamista vastaan. Istumasarja oli onneksi vähän kevyemmän tuntuinen, muuten olisi saattanut tulla noutaja.

Tunnin jälkeen olin tosin pahassa nestehukassa ja aivan punainen kuin porsas. En muista hikoilleeni niin paljoa ikinä. Kävellessäni portaita kotiin meinasi henki loppua. Tänään on kuitenkin ollut aivan loistava fiilis. Alan saavuttaa henkistä ykseyttä.