Täynnä Tarmoa tänään kakkosella

Tänään illalla tulee yksi viime aikojen hauskimpia dokumentteja, eli Täynnä Tarmoa. Porvoon Tarmon sekoiluista koripalloliigassa kertova dokumentti on aivan hillitöntä katseltavaa:

Tänään klo 22.45, TV2.

Petri Nygårdin paluu suututtaa puskajulkkikset

Oman aikansa viraali-ilmiö Petri Nygård on palannut. Ainakin ihan hyvää pöhinää saanut aikaan tuoreella biisillään. Roisin sisällön takia video on jo poistettu YouTubesta, mutta tämä Vimeossa oleva versio on jo saanut lähes 80 tuhatta katsontakertaa:

Petri Nygård - Sanon Suoraan from Petri Nygård on Vimeo.

Tietysti myös asiaan kuuluu, että video on suututtanut videolla rienatut puskajulkkikset.

Mitchell & Webb arvostus

Viime aikojen parhaita sketsejä on ollut ehdottomasti Mitchell & Webbin tuotokset. Ohessa kolme loistavaa esimerkkiä:

Ateisti-vesimeloni:


Bisseä ostamassa:


Poika, jolla on perse kasvojen tilalla:


Brittihuumoria parhaimmillaan.

Ricu Flair Heavy Rotation Vko 33

Flowsta riippumaton tämän viikon soittolista:

1. Lugnet: Ra Energi
Mystinen ruotsi-label Lugnet on julkaissut kaksi laadukasta ep:tä, joissa on edittejä sekä uusia kappaleita. Kappaleet ovat ainakin itselleni kuitenkin sen verran obskuureja, että en kyllä tunnista mitkä ovat aivan uusia ja mitkä uudelleen lämmitettyjä. Tämä kappale rojahtaa varmaankin kosmisen diskon kategoriaan, mutta osa varsinkin kakkoseepeen raidoista menee aika psykedeeliseen suuntaan. Stop looting, stop killing. ..
2. Def Jef: Give it here

Def Jef on ollut ainakin omissa kirjoissani liian vähälle huomiolle jäänyt räppäri. Onneksi Wax Poetics lehden numero 35 antaa tarvittavia propseja tälle länsirannikon tiedostavalle äänelle. Tämä raita liikkuu biitin osalta kornin ja laadukkaan välimaastossa ja herran räppäystyyli ei ole ehkä vanhentunut kaikkein arvokkaimmin. Toisaalta kun kertosäe lähtee käyntiin tutun samplen (kohdasta 0:35 eteenpäin lähtee soimaan Cymanden bra, loistava kohtaus Spike Leen elokuvasta 25th Hour) tahdittamana ei pään nyökyttämistä voi estää. Def Jefin kaksi albumia ovat kaiken kaikkiaan suositeltavaa kuunneltavaa ja toisen levyn "Soul Food" kansitaide ansaitsee erityiskiitoksen.
3. Boogie Corporation: Git Down
Yazoon Don´t Go:ta muistuttavalla bassolinjalla ei yleensä voi mennä hirveän kauas metsään. Laadukasta uutta diskomeininkiä.
4. New Birth: Honeybee
Toiselta ja parhaalta New Birthin albumilta oleva soul-raita, joka on kaikille Wu-Tangin faneille tuttu.
5. Jack Beats: Get Down

Get Down - Jack Beats
Cheap Thrills on uuden klubimusan kiinnostavin label. Laadukasta fidget-housea, tai mitä ikinä onkaan. Toimii parhaimmillaan täysillä klubissa.

Hyvää viikonloppua ja Flowssa nähdään!

Ice T korjaa Maccisi

Näinkö alas ovat entiset räp-tähdet vajonneet?

Tänään on hyvä päivä*

Postasin herättyäni Annokseen tämän hetken tyylikkäimmän mainoksen. Nike SB:n päräyttävä mainos nostaa kolme tärkeää kysymystä mieleen:
1. Miksi en koskaan alkanut skeitata tosissani?(olen todistettavasti osannut ollien ihan skidinä)
2. Mitä Ice Cube tekee nykyään?
3. Onko It Was A Good Day yksi parhaita räppibiisejä-ja videoita koskaan?:

Vastaus: On. Ainakin kymmenen parhaan joukossa.

*Ottaen huomioon tietysti reunaehdot, että on maanantai.

Yo! Kuudes Linja Raps! huomenna (feat. myös meitsi)

Viime viikon paluusta dekkien taakse intoutuneena, olen lauteilla alkuillasta myös huomenna. Vinyyleiltä vanhempaa räppiä luvassa lämmittelynä illan päätähdille Sampolle & Didille:

Ainakin jotain tällaista luvassa:

Hyvää joulua! Ricu Flairin joulutoivekonsertti

Vatsa täynnä mätiä ja taas uusi pyjama päällä on aikaa fiilistellä parhaita joululauluja. Ohessa jotain tänä vuonna glögin kanssa nautittuja:

Paul McCartney & Wings: Wonderful Christmastime. Todella freesin kuuloinen vielä yli 30 vuoden jälkeen. Hienoa syntsailoittelua ja tyylikäs video myös:


The Waitressess: Christmas Wrapping. New Wave-joululaulujen aatelia:

(ja näköjään Spice Girls on tehnyt edellisestä oman version, ei hyvä):

(ja The Donnas myös, parempi):


Donny Hathaway: This Christmas. Ehkä paras soul-joululaulu. Torviosasto suorastaan huutaa sämpläystä:


Clarence Carter: Backdoor Santa. Run DMC:n Christmas in Hollis on niin klassikko, että tässä joulukonsertissa sitä ei kuulla. Sen sijaa alkuperäinen versio on tässä:


James Brown: Soulful Christmas. Ehkä paras James Brownin monista joululauluista:


Christmas Time is Here (Charlie Brown Christmas), Christmas Dance (Rapa-Ripa bassossa!) & Skating. Vince Guaraldin Ressu-joululevy on yksi parhaita sesonkilevyjä, ohessa kolme valioesimerkkiä:




TLC: Sleigh Ride. Rekiretki on yksi ehdottomia suosikkejani joululauluista, mutta tämä 1993 irroitettu TLC:n versio kuulostaa ihan New Jack Swingilta:

ja ohessa Ying Yang Twinsin versio rekiretkestä:


The Wombats: Is This Christmas?. Tuoreinta joululauluosastoa:


Hyvää joulua itse kullekin!

Hyvää joulua

Vaikka töitä paiskitaan tässä vielä pari päivää, haluan antaa kaikille joulun parhaan lahjan ja hyvänjouluntoivotuksen jo näin etukäteen:

Partioaatteesta

Tämän viikon Marmain blogissa tartun viimeaikojen kohutuimpaan mainokseen:

Sensuroikaa tämä kirjoitus!

Kyseistä "kohumainosta" voi ihailla vaikka tässä:

Q-Tipin paluu

Q-Tip on yksi suosikkiräppäreitäni:

1. Originaali ääni
2. Hyvät lyriikat
3. Tajuaa selkeästi musiikista muutenkin (tuottanut myös monia klassikoita muille)
4. Ei mikään eilisen teeren poika (Ollut mukana musapeleissä jo 20 vuotta)

Tämän lisäksi Q-Tipillä on etu, että A Tribe Called Questin "Can I Kick it" oli yksi ensimmäisiä suosikkivideoitani. Nyt on virallisesti Q-Tipin paluun vuoro. Tämä biisi on soinut repeatilla jo lähes kuukauden, mutta silti en ole saanut tarpeekseni:


Edellinen soolo ei ollut hirveän erikoinen, mutta kyllähän sieltäkin ainakin yksi klassikkobiisi löytyi:

Bernie Mac RIP

Tämä loistava koomikko on kuollut eilen.

Ohessa muisteluksi kaksi mainiota vanhempaa esiintymistä (tsekatkaa asut!) Def Comedy Jamista. Rest in Peace.


Ja nyt metskaamaan jostain "Original kings of comedy".

Anton Corbijn Appreciation

Kävin katsomassa viime viikolla toistamiseen Anton Corbijnin näyttelyn Tennispalatsissa. Ensinnäkin tämä kuu on vielä aikaa käydä tsekkaamassa herran päräyttävät valokuvat.

Lisäksi täytyy myös nostaa hattua herran musiikkivideo-ohjauksille. Tämä Depeche Moden ralli teki skidinä heti suuren vaikutuksen visuaalisesti. Musiikillisesti olen alkanut diggailla Depeche Modea vasta paljon myöhemmin.

Ehkä yksi klassisimpia musiikkivideoita koskaan.

Back to the grill again

Lomat on juhlittu ja nyt lusitaan taas toimistolla.

Massiivinen reissuraportti tulossa seuraavan kuukauden aikana kun saan reissun kauniimmalta ja paremmin suunnistavalta osapuolelta kuvat.

Spring Break Top 10

Kaikki, jotka ovat vähänkään lukeneet tätä blogia tietävät, että olen jopa fanaattinen hiphop-diggari. Annokseen postatusta Ice Cuben videosta innostuin tsekkaamaan Internetin ihmemaailmasta muitakin keväisiä hiphop-pätkiä. Nauttikaa, tästä ei musiikki parane:

1. Anotha Level: What´s That Cha Sayin?

2. Biz Markie: Spring Again

3. Boogiemonsters: Honeydips in Gotham

4. UMC´s: Time To Set It Straight

5. Camp Lo: Coolie High

6. Ahmad: Back In The Day

7. Flexxarally feat. AMG: Break Bread

8. 2Pac: I Get Around

9. Hieroglyphics: You Never Know

10. Freestyle Fellowship: Innercity Boundaries

Aah. Can´t beat the feeling.

Ala-astemuisteluja

Tämän viikon M&M:n blogikirjoituksessa pureudun markkinoinnin filosofiaan. Samalla muistelen hieman ala-asteaikoja. Oheinen video pyöri joskus niihin aikoihin ja kiteyttää oman mottoni koko elämän ajalta. Hiustyyli on myös hyvin samantyyppinen:

Powerpointit ovat hanurista

Suosikkiaiheitani...Sivuan tätä tämänpäivän "Työelämä on yhtä helvettiä"-blogikirjoituksessani mutta powerpointtien paskuudesta voisi räyhätä vielä useamman tovinkin:

Ja tässä toinen klassinen veto (olen saattanut esittää tän jo joskus aikaisemminkin)

Tässä täytyy myös nostaa esille klassinen kirjoitukseni "Vuoden paskin tietokoneohjelma 2007". Upeata tekstiä kaikin puolin.

Classics Retki Pe 18.4

Siirryn huhtikuun lopussa about totaaliselle joogaretriitille ja maratonpaastolle. Senpä takia seuraava Helmen veto on hamaan tulevaisuuteen asti vika soittokeikka allekirjoittaneelle. Siksi Retkellä keskitytään vain klassikoihin, klassikoihin ja klassikoihin eli niihin levyihin mitä fiilistelin silloin, kun innostuin musasta toden teolla. Ei mitään tuoreita hömpötyksiä.

Rap Classics:


Gangsta Classics:


Boogie classics:


Go-Go Classics:


Punk-classics(!):


Nuttin but classics. Pistä kalenteriin:

Classics Retki
Ravintola Helmi
Pe 18.4.2008
klo 23-04
Ilmainen.

Stu Barnes & Ricu Flair.

John Rambo, sankarini

Uusi Rambo on upea elokuva. Se on paluu 80-luvun toimintapläjäyksiin, joita katsottiin vanhemmilta salaa VHS:ltä. Olemme joutuneet kärsimään riittävästi fantasiaelokuvista, eurooppalaisista indiepätkistä, mukahauskoista realitykomedioista ja ties mistä dogma-elokuvista. Kunnon väkivaltaviihdettä sen olla pitää.

Ja sitä tässä kyllä riittää. Rambo on pitkään aikaan väkivaltaisin elokuva, jonka olen nähnyt. Ja tässä kontekstissa se on kehu. Kun tilanne sitä vaatii, Rambo repii vaikka vihollisen aataminomenan irti.

Tietyllä tavalla Rambo ei ole periamerikkalainen sankari, sillä hän ei taistele maansa puolesta. Hän taistelee itsensä puolesta. Elokuva esittää kysymyksen, tappaako Rambo vain tappamisen takia? Onko Rambo loppujen lopuksi vain verenhimoinen eläin? Oli vastaus mikä tahansa, elokuvan moton "To live for nothing, or die for something. Your call." luulisi sykähdyttävän jopa meitä tylsää konttorielämää viettäviä kauluspaitaorjiakin.

Mikäli uusi Rambo ei kosketa sinua, olet joko tunteeton paskiainen tai tissiposki. Valitse puolesi.

Party Boy Corey porskuttaa!

Tämän hetken suosituimman internet-julkkiksen viimeisimmät kuulumiset: